keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Synttärit

Tänään on suuret juhlat museossa.

Keskipäivällä mennään Dixoun kanssa leipomoon, harmi vaan, että sinne sisälle ei neljäjalkaisilla ystävillämme ole asiaa. Me mennään nimittäin ostamaan haukulle synttärileivos. Se olisi saanut itse valita, mikä näyttää kaikkein herkullisimmalta kaupassa. Minun täytyy vaan sitten arvailla.

Lahja on vielä kesken. En voi ostaa kaupasta 11-vuotiaalle penikalle lelua, koska joka kerta jos olen jotakin sille tuonut, se ei ole kauaa kestänyt. Leikki on niin rajua, että vahvimmastakaan lelusta ei ole kuin palaset jäljellä iltaan mennessä. Ja museossa on aika sotku. Koira on niinkuin susi, joka on löytänyt mieleisensä saaliin. Sen jälkeen se nukkuu hyvin petillään, kun on ollut ohjelmaa päivällä.

http://www.flickr.com/photos/100souvenirs/sets/72157627772028386/show/

Siinä yllä linkki flickr.com sivuille, jossa diashow Dixousta herkuttelemassa.

Tässä alla kuva lahjaleivonnaisesta, johon me päädyttiin pitkän harkinnan jälkeen. Haukku pisti sen poskeensa muutamassa minuutissa sen sijaan. Taisi olla hyvää.

Kyllä koira on viisas. Se aavisti jo aamupäivällä, että tänään voi odottaa jotakin erikoista. Se tuli minun tyköni usean kerran ja pyysi ulos hakemaan synttäriherkkua.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Numeroista puheenollen

http://www.lezan.fr/?p=2079
Kunnantalo kertoo nyt kulttuuripäivistä muutamalla sanalla kunnan nettisivuilla. 

Naapurini oli ollut linnassa vastaanottamassa kävijöitä ja laskemassa osan aikaa, hänen ystävänsä sitävastoin oli siellä molemmat päivät. Ja tämä kertoi linnan kävijätuloksen 350.

Nyt kuitenkin kunnantalo puhuu "500 ihmisestä, jotka olivat kahtena kulttuuripäivänä Lézanin kylässämme käymässä". Siinä ei sanota suoraan kuinka paljon oli linnassa ja kuinka paljon temppelissä kävijöitä. Joten varmaankin niiden yhteinen kävijämäärä on sitten tuo 500 tai pyöristetty. 500 näyttää paremmalta kuin 350, siksi kunnantalo keksi miten kertoa asian positiivisemmin.

Remontoimattomalla linnalla ei ole niin kauheasti suosiota, ei sellaista viitsi lähteä katsomaan, koska kunnostettunakin niitä löytää paljon. Täällä on kyllä valinnanvaraa turistinähtävyyksillä.

Nukkenallemuseossa meidän numerot ovat pieniä, mutta niistä me silti puhutaan. Ykkösestä kaikki alkaa.

Tänään oli yksi pariskunta museossa. He olivat viime viikonlopulla täällä kylässä juuri noilla kulttuuripäivillä linnassa ja löysivät sieltä museomainoksen. Beaucairen lähettyviltä, eli Nîmesin takaa, he ovat kotoisin. Madame on peruskoulun opettaja ja hän tuli katsomaan, jos tulee myöhemmin kouluryhmänsä kanssa tänne museoon. Samaa sukupolvea he olivat minun kanssani. Mukava vierailu. Toivottavasti he tulevat uudestaan "lapsilaumansa" kanssa.

Minun täytyy sanoa, että kun on eri kulttuurista, on rikastuttavaa vaihtaa ajatuksia. Joten suomalaisuus on vain plussaa, ainakin yleensä puhuen ja myös ranskalaisuus, tai muu kansalaisuus. Jos unohtaa muutamat nurkkapatriootit.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Sveitsi ja Basel

http://fi.wikipedia.org/wiki/Basel

http://europeforvisitors.com/switzaustria/articles/basel.htm

http://wikitravel.org/en/Basel

http://www.swissworld.org/en/geography/towns/basel/ 

http://www.basel.com/fr.cfm/baselinfo/broschueren/offer-BaselInfoBT-Broschueren-244925.html

http://www.basel.ch/fr/kultur/museen.htm

http://www.linternaute.com/voyage/suisse/bale/

http://www.basel.com/fr.cfm/sightseeing/

Mummot ja pappat

Tänään on mummojen ja pappojen päivä. Ensin oli yksi eläkeläispariskunta Pariisista, jotka olivat tänne löytäneet Anduzen turistitoimiston kautta. Pappa oli 85 ja mummo 76. Marsalkka Mannerheim oli heille tuttu Suomesta puheenollen. Merveilleux! oli emännän kommentti täällä käydessä. Eli suomeksi ihanaa, ihmeellistä! Koulunäyttely tuo mieleen muistoja, isäntä totesi. He sanoivat, että kokoelmassa on paljon sellaista, mitä ei näe muualla. Tämä oli sitä sukupolvea, jolloin kiirettä ei ollut kuten meidän aikanamme ja se näkyi myös tässä museovierailussa.

Äsken ovikello soi taas. Kaksi madamea oli oven takana. Toinen oli nuorempi ja toinen vanhus. Vasta myöhemmin kuulin vanhan rouva iän, 90 vuotta! Hän näytti paljon nuoremmalta. Merveilleux! kuulin taas sanottavan. Pirteän oloinen yhdeksänkymppinen oli ihastuksissaan täällä ja sanoi, että koko päivän näitä kaikkea voisi katsella. Aikamatkalle pääsee kauas. Toisaalta sitä mieltä myös oltiin, että isommat tilat täytyisi löytää. Nämä Provencesta tulleet turistit olivat lomalla naapurikylän leirintäalueella ja he olivat nähneet museokyltin tiellä. Joten niin he saivat idean tulla tänne.

Yhdistyksen kukkaroon on tullut 134 euroa tässä syyskuussa museokäynneistä. Se on hiukan enemmän kuin viime vuoden syyskuussa. Kuukausi ei ole vielä ihan loppu.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Kulttuuripäivistä vielä

http://www.journeesdupatrimoine.culture.fr/programme/recherche-thematique/fiche?id=c45b0f60ffffd360381d0e73fc6ce264&o=97&rd=9130&commune=&ty=0&theme=0&ex=0&pr=0&ag=0&monument=&hv=0&hi=0&hm=0&ha=0&ls=0&at=0&ci=0&vi=0&cf=0&xp=0&pj=0&lec=0&spec=0&foui=0&insee=0&nb=232

Siinä linkki. Huomasin juuri, että kirjoittautuminen noihin kulttuuripäiviin onnistui kuitenkin. Täytin netissä lomakkeen sitä varten viime kuussa, vaikka se olisi pitänyt tehdä jo kesäkuussa tätä syyskuuta varten. He ovat sen julkaisseet.

Ensi vuonna pitää siitä vielä puhua Anduzen turistitoimistossa kesäkuussa, että pääsee kulttuuripäivien mainokseen mukaan.

Viimeisimmät uutiset

350 kävijää suunnilleen, siinä tämän vuotinen linnan kulttuuriviikonloppu tulos. Viime vuotiseen 900 verrattuna pudotus on suuri. Naapurini kertoi uutiset.

Siinä näkee, että ei niitä hyviä tuloksia niin helposti saa. Viime vuonna linna oli ensimmäistä kertaa auki yleisölle. Joten uteliaita oli paljon tulossa katsomaan, kun kerran pääsi. Nyt paikalliset suurimmaksi osaksi ovat sen jo nähneet. Kävijät olivatkin kuulema paljolti muualta.

Vaikka siellä oli  taidenäyttelyitä, mutta ne taiteilijat olivat paikallisia, "tuntemattomia", ei sekään erikoisemmin houkutellut ihmisiä. Ensimmäistä kertaa auki oleva linnan torni kuitenkin sai liikkeelle vähän katsojia.

Naapurin emäntä sitten kommentoi viime vuotista huonompaa tulosta sillä, että linna on remontoimaton, kalustamaton jne. Eikä sääkään ollut paras mahdollinen sinä päivänä. Lisäksi muuallakin oli paljon nähtävää, joten ihmisillä oli valinnanvaraa.

Ei saisi olla vahingoniloinen koskaan, minä tiedän sen. Mutta nyt minä olen. Kylämme "kuninkaallisella" kunnanatalolla he ovat olleet kriittisiä nukkenallemuseostani sen alusta tähän päivään. Vain oma on heille varteenotettavaa ja arvokasta. Nyt he näkevät, että ei se menestys ole taattu heti heillekään, vaikka on iso linna kyseessä ja isot jättivoimavarat meidän pikkuruisiin nähden.

Me taidetaan olla kääpiökilpailijoita noille jättiläisille. Mahtaako koskaan tulla meille yhteistoimintaa? - Tuli tai ei. Nukkenallemuseolla on jo ystäväpiiri.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Sataa sataa ropisee...

Eilen iltapäivällä aurinkoinen ilma muuttui ukkossateeksi. Ja nyt aamulla myös taivas on uhkaavan pilvinen, tekee sadetta eikä näytää selkiävän, ainakaan vielä.

Oltiin Dixoun kanssa ulkona, onneksi ei kastuttu. Muuten on kovat turkin kuivaamisseremoniat sisälle tullessa joka kerta kun sataa. Vaikka siitä se sateessa "uitettu koira" tykkää, kun kovin hierotaan ja kuivataan kankaalla. Se on niinkuin hoitoa vaan. Muuten se kastelee kaikki paikat ja tahrii museossa.

Naapurin emäntä, eläkeläisrouva, oli linnassa nyt kulttuuriviikonlopulla vapaaehtoisena ihmisiä vastaanottamassa ja samalla laskemassa kävijöitä. 75 oli ollut eilen. Linna oli auki 14-18.

Kävijämäärä oli pieni viime vuoteen nähden. Saa nähdä tänään, kun se on auki aamusta 10-18. Pitäisi olla paljon väkeä, jotta tulisi viime vuotinen 900 kävijää täyteen. Naapurini sanoi, että se eilinen pieni määrä johtui sateesta, vaikka se tuli vasta ihan loppupäivästä. Alkupäivä oli kaunista. Linnassa on lisäksi eri taiteilijoiden taidetta esillä eri huoneissa. Ja nyt pääsee kattoparvekkeelle asti katsomaan. Sieltä on joka puolelle ympäristöön upeat panoraama näkymät. Voi kuvitella, että se on toiminut ennen muinoin isona tähystystornina, josta on voinut valvoa aluetta silmänkantamattomiin.

Oltiin siellä ystävieni kanssa ja minä jätin museomainoksia esille pöydälle. Ihana se linna on, vaikka remontoimattomana. Siellä on oma tunnelmansa. Lisäksi kylän iso temppeli on nyt auki yleisölle. Vein sinne myös mainoksia. Siellä ei ollut silloin ketään muita.

Tänne museoon tuli linnavierailulta yksi naapurikyläinen Vézénobresta. Hänellä ei ollut kiirettä, joten me puhuttiin ummet ja lammet kuten ennen vanhaan oli tapana. Madame oli yllättynyt kokoelmasta ja kyseli yhtenään, mistä olin löytänyt. Salaisuus, salaisuus, toistin minä. Mutta jos olin löytänyt tästä läheltä jotakin, sen kerroin.

Äsken laitoin oven taakse kadulle museokyltin ja samalla yksi pariskunta meni ohi. He olivat tulossa tänne. Sovittiin, että he tulevat muutaman minuutin päästä, käyvät ensin jossakin. Grenoblen turisteja he olivat ja täällä päin ajelemassa. Olivat nähneet museokyltin tien vieressä ja poikkesivat katsomaan. Eivät he kulttuuriviikonloppu-vierailijoita olleet, eivätkä linnaa varten tänne tulleet.

Monsieur oli autojen keräilijä. Madame sanoi, että heidän talo on niitä täynnä. Sanoin, että linnaankin voi tänään mennä katsomaan. - Toivottavasti he puhuvat siellä kunnantalolaisille, että ensin he tulivat tänne museoon...

Klo20:20
Tänään oli kaikkiaan 12 ihmistä museossa. Niistä suurin osa oli paikallisia, jotka tulivat vain tänne museoon eikä linnaan kulttuuriviikonlopun takia. Yhdistys tienasi 51,50 euroa tällä viikonlopulla. Hyvä tulos se oli.
Museokyltit  tehosivat linnan lähellä, sieltä tuli muutama ihminen. Joka tapauksessa tuli mainostettua paljon. Ja oman kylän asukkaitakin oli.

Niin kaikki on suhteellista, linnalla oli menestystä ainakin viime vuonna, kun kahtena päivänä kävi 900 ihmistä. Meilläkin oli menestystä nyt tänä vuonna, kun oli 13 kävijää kulttuuriviikonlopulla. Ei normaalisti näin sesongin ulkopuolella täällä paljon ketään käy viikonloppuisin. Jos ei ole jotain erikoista.

Muuten tästä nukkenallemuseosta puheenollen, yksi ranskalais-sveitsiläinen pariskunta sanoi, että tällainen museo on elävämpi kun ei ole kaikki vitriinissä tai lasin takana. Ja jotkut taas ovat sitä mieltä, että ei haittaa, vaikka on täysinäistä kuin Ali Baban luolassa, koska siinäkin on viehätyksensä. Mutta silti ajattelen, kun vaan tulee tilaisuus, kaikki saa laittaa lasin taakse ja isompiin tiloihin. Niin on helpompi. Ei tarvitse taistella niin paljoa pölypunkkeja vastaan. Eikä tarvitse myöskään valvoa silmä kovana, kun on lapsia, jotka mielellään katsovat kaikkea käsillään eikä silmillään kuten pitäisi.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Mitä syksy tuo tullessaan?

Aurinkoa meillä riittää, vaikka syyskuukin on jo puolivälissä.

Joka syyskuu on paljon isoja laskuja. Kiinteistövero on noussut taas viimevuotisesta 283 eurosta 309 euroon tästä noin 85m² talosta, josta melkein 2/3 on museona ja museon varastona. Kunnan linnan osto tulee kalliiksi. Toisaalta kyllä se silti kannatti ehdottomasti. Noista kiinteistökuluista ei yhdistyksen ole tarvinnut koskaan huolehtia. Mutta nyt kun sillä on ollut enemmän tuloja, se saa osallistua myös enemmän kuluihin.

Vesisopimus ja -maksu on kaksi kertaa vuodessa, syys-lokakuussa ja keväällä maalis-huhtikuussa. Vesi on kallista. Noin 75-80 euroa pari kertaa vuodessa. En ole siitä laskuttanut yhdistystä tähän asti kuin pienen osan. Enkä myöskään sähkönkulutuksesta.

Sähkösopimus ja -maksu on joka toinen kuukausi. Siinäkin saa olla tarkkana, ettei tule yllätysmaksuja. Toissa vuonna kosteudenpoistajan käyttöön otto museossa eli viinikellarissa alhaalla on sitä lisännyt noin 10-15 euroa joka toisen kuukauden maksussa. Piti vähentää sen käyttöä. Vaikka se menee päälle automaattisesti vain yön halvempina tunteina, koska on asennettu niin. Mutta se on parantanut ilman laatua huomattavasti kuten myös ulko-oveen tehdyt ylä-ja alaventtiilit.

Sitten tulee piakkoin Anduzen turistitoimiston mainos-ja jäsenmaksu 87,50euroa.

Puhelinsopimus ja -maksu on yhdistyksen nimellä, koska samalla se on mainos ja yhdistys on silloin puhelinluettelossa. 37,55euroa on 2kk:n puhelinsopimus pelkästään. Siihen tulee noin 6-7euroa puhelumaksuja yleensä parin kuukauden aikana eli yhteensä noin 44€. Se ei ole paljoa, koska kuukauden Internet-sopimukseen kuuluu ilmainen puhelin Ranskassa lankapuhelimeen. Siihen tulee lisänä joitakin puheluita, jotka eivät ole ilmaisia. Se taas maksaa 34,77euroa/kk. Eli 44€ on 2kk:n maksu, se puolitetaan ja siihen lisätään noin 36€ joka kuukautinen Internetmaksu. 22€+36€=58€ kuukausittaiseksi puhelin-ja internet laskuksi. Aika paljon menee, vaikka kännykkää ei ole. Se vasta kallista on Ranskassa. Noista laskuista en myöskään ole paljoa laskuttanut yhdistystä, koska piti saada budjetti pieneksi. Nyt tilanne muuttuu, koska kerran on isompi budjetti. Museossa on ollut enemmän kävijöitä ja sen rahatilanne on parempi.

88,79€ menee neljä kertaa vuodessa yhdistyksen vakuutukseen. Sekin lasku tulee piakkoin.

Siinä hiukan laskuajatuksia, ne pyörivät nyt päässä tällä hetkellä.

Sain tänään lopultakin yhdistyksen nimimuutospaperit valmiiksi postiin. Olin jo lähettänyt ne alkukuusta aliprefektuuriin Alèsiin, mutta he pyysivät täydennystä. Jonkun ajan päästä Käden taidot ry. on virallisestikin poistettu ja muuttunut Nukkenallemuseo ry:ksi. Se julkaistaan Journal Officielissa. Olen tehnyt jo muutokset myoldbear-nettisivuille.

Laskuista puheenollen, ihanne olisi, ettei tarvitsisi huolehtia muutakuin kokoelmasta. Ja muun voisi jättää toisten huoleksi. Jos joku kunta tarjoaisi ilmaiset tilat ja pyörittäisi museota. Se olisi helpompaa. Tekisi siitä oikeen virallisen, niin että kaikki olisi vitriinissä tai lasin takana, kuten yleensä on museoissa. Silloin pitäisi investoida. "Joulupukkia ei ole olemassakaan", sanoo ranskalainen  ystäväni tällaisessa tilanteessa. - Mutta olen minä internetissä nähnyt sellaisiakin tarinoita. Jotkut kunnat ovat oikein ostaneet kokoelman perustaakseen museon. En minä myisi omaani, vuokraisin sen...

maanantai 12. syyskuuta 2011

Euroopan kulttuuriviikonloppu

Ensi viikonlopulla meidän kylässä linna on taas auki yleisölle, tällä kertaa kellotorni myös.

Meinaan laittaa siirrettävän museokyltin  siihen linnan lähettyville, jotta saisi houkuteltua linnakävijöitä myös tänne museoon. Linnaa vastapäätä on jo pieni museokyltti, se on uutta.

Viime vuonna linnassa oli 900 kävijää parin päivän aikana.

Kävin Anduzen turistitoimistossa ja tilasin uusia museomainoksia, joita vien sitten linnaan sisälle.

Tässä kuussa yhdistys on tienannut 65,50euroa sisäänkäyntimaksuista. Ollaan samoissa viime vuoden syyskuuhun nähden.