Museopaivakirja

torstai 5. tammikuuta 2012

Mitä uutta vuodeksi 2012?

Olen aloittanut kirjoittamaan museouutisia eli yhdistyskirjettä viime päivinä. Joten tulossa on jonkun ajan päästä kuten joka alkuvuosi vuodesta 2001, kun yhdistyksen perustin. Siitä on tullut pari kertaa vuodessa rutiini. Talvella ja kesällä.

Vuonna 2000, jolloin museon perustin, se oli toiminimi, yritys, ensimmäisen vuoden. Mutta se oli erehdys ja tuli kalliiksi. Olisi heti vaan pitänyt ottaa toimintamuodoksi ei voittoa tuottava kulttuuriyhdistys, koska siinä ei ole veroja tai kuluja kuten on yrityksessä, joka ei tuota mitään kuten pitäisi kaupallisen toiminnan yleensä. Toisaalta minun piti kokeilla. Ja kantapään kautta oppii. Ei nyt tarvitse ainakaan haikailla, että olisi kannattanut tehdä sitä ja tätä silloin ja silloin, kun on nähnyt todellisuuden.

Jouluvilkkauden jälkeen hiljaista on täällä kylillä, myös Anduzessa, vaikka on turistikylä. Lomat ovat ohi. ja se näkyy.

Täytyy touhuta museossa ja keksiä markkinointi keinoja. Yksi niistä alkuvuonna on uudenvuodentoivotusten lähettäminen kaikkiin paikallisiiin turistitoimistoihin ja myös jonnekin muualle. Minulla on viimevuotinen monikymmeninen sähköposti lista korjussa, jonka otin vaan esille ja tein uuden kuvan kanssa sähköisen uudenvuoden toivotuksen. Valitsin nyt kuvaksi kukkakauppa nukketalon noin 1920-30-luvulta. Heti niitä lähetettyäni vastauksia tuli monesta suunnasta. Niin on samalla tilaisuus muistuttaa, että Nukkenallemuseo on olemassa ja tänne voisi lähettää turisteja.

Lisäksi surffaillessani löysin uusia turistinähtävyys yms.nettisivuja, joihin voi ilmaiseksi ilmoittaa museon. Siten se iso lapsiryhmäkin tuli tänne ennen joulua. - Kyllä paljon täytyy kuluttaa aikaa netissä, kun markkinoi tai hakee tietoa, jos kaiken ajan laskisi. Mutta harrastus on eri asia.

Muuten yksi salaisuus on meillä museossa. Uusi vuosi toi sen mukanaan. Aikamatka vie meidät kauemmaksi kuin viime vuonna...

maanantai 2. tammikuuta 2012

Linkit

http://www.hs.fi/kulttuuri/Louvre+edelleen+maailman+suosituin+museo/a1305552566317

http://www.hel.fi/wps/portal/Taidemuseo/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/taimu/fi/nayttelyt/tulevat_nayttelyt

Joulukuu 2011

joulukuu (23)

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Uuden vuoden portilla

Tämä on Lontoon kirpparilöytö. Olin siellä kahtena kesänä vuosina 1986 ja 1987. Siihen aikaan keräsin vanhoja kirjoja, joita sieltä lähetin postissa Suomeen paljon. Niihin oli oma halpa tariffi.

En muista enää korttelien nimeä. Toisena kesänä olin intialaisten korttelissa au pairina intialaisessa länsimaistuneessa muslimiperheessä. Hyvä muisto minulla siitä on.

Siellä oli yllättävän paljon hyväntekeväisyys-tai kirpparikauppoja.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Lahjahevosen suusta

Eilen soittelin eri ostomyyntiliikkeisiin ja kauppasin nukenvaunuja tai -rattaita. Halusin myydä ne korirattaat, jotka sain ennen joulua naapurikylän madamelta. Sellaisia näkee netissä kymmeniä, se on vanhan kopiomalli. Lopulta läheinen iso ostomyyntihalli otti ne vastaan, sain 10 euroa niistä. Hyvä kun pääsin eroon. Tänne ei mahdu, ei museoon ainakaan, eikä myöskään yläkerran varastohuoneeseen. Myös se Petit Collin selluloidinukke, jonka sain niiden mukana, ei sitäkään kannata pitää. Pää on liian rikki, pahasti halki päälaelta. Anduzen kirpparilla näin sellaisen vahingoittuneen samanmerkkisen ja pyydettiin vain 5 euroa. Tuo vaunut ostanut liike ei huolinut myöskään sitä nukkea.

Ei lahjahevosen suuhun saa katsoa, sanotaan. Mutta siinä sen näkee. Helposti ihmiset tuovat museoon sellaista, mistä halutaan vaan päästä eroon ja toisaalta heillä itsellään on hyvä antamisen mieli. Tilan puute on monella. Jos ei siivoa nurkkia välillä, kaikki paikat on täynnä. Ei kaikkea kannata koota. Huushollista tulee pian kuin varasto tavaraa täynnä. Varoittavia esimerkkejä näkee amerikkalaisen Doctor Phil'in telkkariohjelmassa, jonne kutsutaan ongelmallisia ihmisiä milloin minkin ongelman ratkaisemiseksi. Kerran siellä oli kulutusyhteiskunnan tavaran kerääjiä, joiden koti oli kattoon asti täynnä krääsää.

Toisaalta tuo naapurikylän rouvan vierailu museossa oli hyvä markkinointikikka. Hän puhuu nyt museosta ihmisille. Vaikka tästlähin sanon kyllä, jos taas meinataan tuoda tänne jotain, että pitää nähdä ensin. Muuten ajatellaan, että tänne kelpaa mikä vaan. Se on taas huonoa mainosta.

maanantai 26. joulukuuta 2011

Dixou jouluna 2011

Dixou ei tykkää poseerata kuvaa varten.
Se touhuaa koko ajan, koska nuuskittavaa on paljon ympärillä. Sain kuitenkin otettua muutaman kuvan.

http://www.flickr.com/photos/100souvenirs/6574718969/sizes/l/in/photostream/

http://www.flickr.com/photos/100souvenirs/6574728759/sizes/l/in/photostream/.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Dixou autoajelulla

Eilen aamulla mentiin autoajelulle Sommières'ehen, noin 30km päähän. Se on ihana kylä talvellakin ison kauniin joen rannalla. Dixou tykkää autoajeluista. Se katselee maisemia, ja piti tehdä sille mieliksi, koska on kerran joulu.

Lauantaisin siellä on vanhan tavaran tori. Eilen oli enemmän ammattimyyjiä kuin yksityisiä, joten laatu oli parempi. Monet olivat jo joulunvietossa tai aattopäivän monissa valmistelutouhuissa.

Ja minä tein löytöjä. Bretagnessa valmistetun tummanruskeaksi petsatun nukkekellokaapin sain 4 eurolla. Se oli huippuhalpa.Tämä taidepuusepän koristeveistostyö on yleensä kallista. Niitä on olemassa koko kalusto, aika isoa kokoa, joka ei nukketaloon mahtuisi. Suomalaiseen leikkimökkiin kyllä, vaikka sinne taas se voisi ehkä olla hiukan liian pientä. Olen nähnyt niitä myynnissä netissä ja muualla, toiset kalusteet maksavat pitkälle yli sata euroa.

Sitten vasta toisella torikierroksella huomasin laatikossa vanhoja alakouluvihkoja 1900-luvun alusta. Mukana on myös paljon piirustuksia, jotka ovat isommissa vihoissa. Ne ovat hyvin harvinaisia. Myyjä sanoi, että kylällä oli tyhjennetty joku talo ja sieltä ne tulivat myyntiin. Toiset ovat lähes 100-vuotta vanhoja. Kyllä siihen aikaan kirjoitettiin hienosti musteella! Sarja maksoi 30euroa. Aika kallista, mutta ne ovat hintansa arvoisia. Ei sellaisia mistään löydä niin paljoa, jos alkaa hakemaan. Joten koulunäyttely sai nyt lisää ranskalaista vanhaa rekvisiittaa. Vaikka en niitä esille saa ainakaan ihan heti, jollen keksi ratkaisua.

Ja sitten 50-luvun kumisen sorsalelun sain parilla eurolla, made in France. Sen tapainen meillä oli pienenä. Se täytyy piilottaa, häristin vähän Dixoua sillä, koska se vinkuu niin kivasti. Ja tuo elukka meinasi varastaa sen. Haukun leikin jäljiltä kaikki on palasina. Onneksi se ei ole kiinnostunut mistään erikoisemmin museossa viime aikoina. Parempi kun on vaan vartiointi hommissa.