Siitä kun museon avasin vuonna 2000 museokävijöiden kysymykset ovat paljon muuttuneet. Toisaalta siitä näkee myös, että museoyhdistys on mennyt eteenpäin.
Kaksi usein toistuvaa kysymystä nykyään on:
Mistä näitä kaikkea löytää?
Onko tämä kaikki teidän omaa, t.s. onko kokoelma yksityinen? Oletteko saanut lahjoituksia?
Ensimmäiseen kysymykseen löytyy vastaus objectifgard.com artikkelista, jonka suomensin.
Toiseen kysymykseen minulla on myös yksi "salaisuus", se on siitä erikoinen, että sen voi kertoa kaikille. Minulla on Peugeot 205 auto. Sillä oli 20 vuotissynttärit viime vuonna. Toukokuussa katsastus meni ok. Vaikka korjauksia on kyllä ollut ympäri vuotta. Jos se menee rikki, minulla on ystävä, joka sen korjaa. Jos olisin ostanut vuonna 2006, kun ajoin ajokortin, kalliimman auton, en olisi voinut enää kasvattaa paljoa kokoelmaani. Museo on minulle tärkeämpi kuin auto. Pääasia, että pääsee liikkeelle. Sitäpaitsi 900 euron autoni on sama, jolla Ari Vatanen on voittanut rallikilpailun. Niitä täällä Ranskassa on vielä paljon liikenteessä. Se on yksi suosituimpia käytettyjä autoja.
tiistai 21. elokuuta 2012
Dollhousedreams.free.fr-päivitystä
Kuvassa oikealla näkyy alhaalla vierashuoneessa kaksi uutta posliininukkea. Myös makuuhuoneessa on uutta: posliininukke ja suojelusenkeli taulu seinällä. Vasemmalla on keittiössä on pieni puuliesi. Kokkimestari puuttuu vielä sieltä kokkaamasta. Pyyheliinatelineeseen tein pyyheliinoja vanhasta nenäliinasta.
Tämä nukketalo on hyvin suosittu museokävijöiden parissa.
Toiseen 1920-luvun nukketaloon, josta laitoin kuvan joku aika sitten, löysin makuuhuoneeseen ihanat vaaleanpunaiset huonekalut. Ne sopivat tummanpunaiseen huoneeseen. Kuva tulossa piakkoin.
maanantai 20. elokuuta 2012
Paluu lapsuuteen Lézanin Nukkenallemuseossa
Tässä on vapaa suomennokseni www.objectifgard.com artikkelista:
http://www.objectifgard.com/2012/08/18/lezan-un-retour-en-enfance-au-musee-des-poupees-et-des-nounours/
Nukkenallemuseo on pienen keskiaikaisen Lézanin kylän pikkukatujen kätköissä. Kotitekoinen museokyltti viitoittaa tietä kylän vanhimpaan kortteliin, jossa on ikivanha kivitalo 1100-luvulta. Sen toisessa päässä oven vieressä lukee Nukkenallemuseo. Siellä museon perustaja, suomalaissyntyinen UMS, ottaa vastaan museovieraat. 5 eurolla pääsee aikamatkalle lapsuuteen, nukkejen, nallejen, nukketalojen ...ihmeelliseen maailmaan.
Alakerrassa ovat nuket. Niitä on kaikenlaisia ja eri aikakausilta. Vanhin nukke on 1700-luvulta. Se istuu arvokkaana kunniapaikalla lasin takana satavuotiaan nallen seurassa (tekstissä sanotaan, että on monta satavuotiasta nallea, mutta niitä on vain yksi, joten siinä on virhetietoa).
Kun tältä lelujen keräilijältä kysytään, mistä näitä harvinaisuuksia löytää, hän on salaperäinen ja vastaa: "Se on salaisuus. Kun oltiin pieniä ja tiedettiin hyviä (metsä)mansikkapaikkoja, niitä ei kerrottu kenellekkään. Jos kerrottiin, kaikki sinne heti menivät, eikä enää sen jälkeen löytänyt mitään. Sama juttu se on nukkejen suhteen. Ei kannata kaikkea sanoa. "Ammattisalaisuudet" pidetään omana tietonaan."
Tässä ensimmäisessä kerroksessa, jossa on virkistävän viileää kuumaan ulkoilmaan verrattuna, on vähän kaikkea: parfyymipullo 1800-luvulta, hevonen kärryineen, jossa se kuljettaa nalleja (tekstissä sanotaan puuhevonen, vaikka se on peltiä, joten siinä on virhepeikko), arvokkaan näköinen nukketalo, jonka Ulla-Maija, kokoelmastaan ylpeänä, avaa. Katsokaa vierashuoneen seinillä on revontulet-miniatyyritaulu, ihan oikea akvarelli ja auringonnousua esittävä miniatyyri, myös oikea maalaus...Todellakin kaikki yksityiskohdat on otettu huomioon tässä museossa, mitään ei ole jätetty sattuman varaan. "Tämä on mukaansatempaavaa", sanoo vuodesta 1985 keräilyä harrastanut museon emäntä ja lisää: "(antiikki)nuket ovat minua aina kiehtoneet (korjaan antiikkinuket, koska vain vanhat kiinnostavat minua, ei kaikki, kuten journalisti kirjoitti sen yleistäen)". Nyt kokoelmassa on enemmän kuin 1500 artikkelia.
Hinnoista puheenollen, nuket, nallet tai nukketalot (yms.) maksavat keskimäärin sadasta eurosta tuhansiin euroihin. UMS kommentoi: "Olen hintatietoinen, mutta joskus erehdyn ja harmittelen ostoani, silloin myyn sen pois. Museossa ei ole mitään myytävänä."
Sitten noustaan portaita yläkerrokseen. Nalleja on joka paikassa, myös portaiden reunasta on niille löytynyt vähän tilaa. Kun päästään ylös, siellä on entisajan koulu. Nallet istuvat pulpeteissa kuin ahkerat oppilaat.
Lopulta tämä museovierailu päättyy. Nostalginen aikamatka on ohi.
(Lopussa on aukioloajat jne.)
http://www.objectifgard.com/2012/08/18/lezan-un-retour-en-enfance-au-musee-des-poupees-et-des-nounours/
Nukkenallemuseo on pienen keskiaikaisen Lézanin kylän pikkukatujen kätköissä. Kotitekoinen museokyltti viitoittaa tietä kylän vanhimpaan kortteliin, jossa on ikivanha kivitalo 1100-luvulta. Sen toisessa päässä oven vieressä lukee Nukkenallemuseo. Siellä museon perustaja, suomalaissyntyinen UMS, ottaa vastaan museovieraat. 5 eurolla pääsee aikamatkalle lapsuuteen, nukkejen, nallejen, nukketalojen ...ihmeelliseen maailmaan.
Alakerrassa ovat nuket. Niitä on kaikenlaisia ja eri aikakausilta. Vanhin nukke on 1700-luvulta. Se istuu arvokkaana kunniapaikalla lasin takana satavuotiaan nallen seurassa (tekstissä sanotaan, että on monta satavuotiasta nallea, mutta niitä on vain yksi, joten siinä on virhetietoa).
Kun tältä lelujen keräilijältä kysytään, mistä näitä harvinaisuuksia löytää, hän on salaperäinen ja vastaa: "Se on salaisuus. Kun oltiin pieniä ja tiedettiin hyviä (metsä)mansikkapaikkoja, niitä ei kerrottu kenellekkään. Jos kerrottiin, kaikki sinne heti menivät, eikä enää sen jälkeen löytänyt mitään. Sama juttu se on nukkejen suhteen. Ei kannata kaikkea sanoa. "Ammattisalaisuudet" pidetään omana tietonaan."
Tässä ensimmäisessä kerroksessa, jossa on virkistävän viileää kuumaan ulkoilmaan verrattuna, on vähän kaikkea: parfyymipullo 1800-luvulta, hevonen kärryineen, jossa se kuljettaa nalleja (tekstissä sanotaan puuhevonen, vaikka se on peltiä, joten siinä on virhepeikko), arvokkaan näköinen nukketalo, jonka Ulla-Maija, kokoelmastaan ylpeänä, avaa. Katsokaa vierashuoneen seinillä on revontulet-miniatyyritaulu, ihan oikea akvarelli ja auringonnousua esittävä miniatyyri, myös oikea maalaus...Todellakin kaikki yksityiskohdat on otettu huomioon tässä museossa, mitään ei ole jätetty sattuman varaan. "Tämä on mukaansatempaavaa", sanoo vuodesta 1985 keräilyä harrastanut museon emäntä ja lisää: "(antiikki)nuket ovat minua aina kiehtoneet (korjaan antiikkinuket, koska vain vanhat kiinnostavat minua, ei kaikki, kuten journalisti kirjoitti sen yleistäen)". Nyt kokoelmassa on enemmän kuin 1500 artikkelia.
Hinnoista puheenollen, nuket, nallet tai nukketalot (yms.) maksavat keskimäärin sadasta eurosta tuhansiin euroihin. UMS kommentoi: "Olen hintatietoinen, mutta joskus erehdyn ja harmittelen ostoani, silloin myyn sen pois. Museossa ei ole mitään myytävänä."
Sitten noustaan portaita yläkerrokseen. Nalleja on joka paikassa, myös portaiden reunasta on niille löytynyt vähän tilaa. Kun päästään ylös, siellä on entisajan koulu. Nallet istuvat pulpeteissa kuin ahkerat oppilaat.
Lopulta tämä museovierailu päättyy. Nostalginen aikamatka on ohi.
(Lopussa on aukioloajat jne.)
lauantai 18. elokuuta 2012
Uusi artikkeli nukkenallemuseosta
http://www.objectifgard.com/2012/08/18/lezan-un-retour-en-enfance-au-musee-des-poupees-et-des-nounours/
Eilen täällä kävi www.objectifgard.com-sivujen toimittaja tekemässä artikkelin Gardin alueen nettilehteen. Hän lupasi kirjoittaa tekstin illalla. Se on katsottu jo 156 kertaa sivun tilastojen mukaan nyt puolen päivän aikaan.
Kun toimittajapoika kuuli, että olen Suomesta, hän sanoi, että hänellä on suomalainen tyttöystävä. Ja Suomessa on käyty.
Kun kysyin, mistä hän oli kuullut tästä museosta, hän sanoi, että kollega lähetti tekemään juttua.
Käännän artikkelin suomeksi kohta piakkoin.
On ollut touhua, tänään oli 11 museokävijää. Ihan odottamanta. Meinasin ottaa iltapäivätorkut, olin jo ihanilla unten mailla, koska on kovat helteet lähes 40 lämpömittarissa ja se väsyttää. Onneksi herätettiin. Täytyy olla valmiina kuin partiopoika avaamaan oven. Ollaan mainostettu koko vuosi joka paikassa ja nyt se kantaa hedelmää. Ei saa ruveta lepäämään laakereillaan.
Ranskalaisia eri puolilta Ranskaa tuli perheineen. Turisteja yleensä on ollut, joukossa muutama paikallinen. Ihan kuin "vieraita" taloon tulisi paljon. Se on mukavaa, kun tulevat "kylään". Ja vielä usein satojen kilometrien päästä. Ranskan läpimitta on karkeasti sanottuna 1000kmx1000km. Ei me suomalaiset vaan niin paljoa omassa maassamme matkailla. Kotimaamatkailua en minä ole koskaan harrastanut muutakuin vieraillessani ystävien tai sukulaisten tykönä. Sen jälkeen kun näin ihastuttavan Lapin revontulet videon netissä haluaisin mennä niitä joskus katsomaan tilaisuuden tullen.
Eilen täällä kävi www.objectifgard.com-sivujen toimittaja tekemässä artikkelin Gardin alueen nettilehteen. Hän lupasi kirjoittaa tekstin illalla. Se on katsottu jo 156 kertaa sivun tilastojen mukaan nyt puolen päivän aikaan.
Kun toimittajapoika kuuli, että olen Suomesta, hän sanoi, että hänellä on suomalainen tyttöystävä. Ja Suomessa on käyty.
Kun kysyin, mistä hän oli kuullut tästä museosta, hän sanoi, että kollega lähetti tekemään juttua.
Käännän artikkelin suomeksi kohta piakkoin.
On ollut touhua, tänään oli 11 museokävijää. Ihan odottamanta. Meinasin ottaa iltapäivätorkut, olin jo ihanilla unten mailla, koska on kovat helteet lähes 40 lämpömittarissa ja se väsyttää. Onneksi herätettiin. Täytyy olla valmiina kuin partiopoika avaamaan oven. Ollaan mainostettu koko vuosi joka paikassa ja nyt se kantaa hedelmää. Ei saa ruveta lepäämään laakereillaan.
Ranskalaisia eri puolilta Ranskaa tuli perheineen. Turisteja yleensä on ollut, joukossa muutama paikallinen. Ihan kuin "vieraita" taloon tulisi paljon. Se on mukavaa, kun tulevat "kylään". Ja vielä usein satojen kilometrien päästä. Ranskan läpimitta on karkeasti sanottuna 1000kmx1000km. Ei me suomalaiset vaan niin paljoa omassa maassamme matkailla. Kotimaamatkailua en minä ole koskaan harrastanut muutakuin vieraillessani ystävien tai sukulaisten tykönä. Sen jälkeen kun näin ihastuttavan Lapin revontulet videon netissä haluaisin mennä niitä joskus katsomaan tilaisuuden tullen.
perjantai 17. elokuuta 2012
Tunnelma parhaimmillaan
Eilen oli 17 ihmistä museossa. Jo aamulla alkoi vipinä. Internetti, museokyltit lähellä ja kaukana tai museomainokset toivat 11 kävijää tänne. Sitten vielä Sébastien tuli retkeilymajasta mukanaan 6 hänen asiakastaan loppupäivällä. Hän oli heidän pääsymaksumiehenä. Porukka oli kaikenikäistä, luultavasti he kaikki olivat Elsass-Lottringeristä. Joukossa oli samaa ikäluokkaa kuin minä, eli 60-luvun lapsia. Aluksi alakerrassa juteltiin yhden pariskunnan kanssa. Monsieur sanoi: "Minulla oli tuollainen lentokone pienenä..." Kysyin, "Minä vuonna?". "60-luvulla", sain vastaukseksi. Sitten yläkerrassa koulunäyttelyssä päästiin oikein vauhtiin, kun muisteltiin telkkariohjelmia. Koulupiirustukset ym. rekvisiitta toivat ne mieleen. Telkkariuutuus oli juhlaa. Me katseltiin sarjaohjelmia kuten Rintintin, Musta ori, Tarzan, Lassie...ja lännenfilmejä. Nuo amerikkalaiset ohjelmat olivat suosittuja kansainvälisesti. Me oltiin ihan tuntemattomia ihmisiä toinen toisillemme, vielä eri kulttuureista, mutta meillä oli samanlaisia muistoja! Ja ne yhdistivät. - Silloin tunnelma täällä oli parhaimmillaan.
Tänään oli 9 turistia museossa. Yhdistyksen kukkarossa on nyt noin 100 euroa enemmän kuin viime vuonna tähän aikaan. Elokuun tulos tähän päivään asti on 512€ pääsymaksuista. Joten tänä vuonna on ollut vähän enemmän museokävijöitä.
Tänään oli 9 turistia museossa. Yhdistyksen kukkarossa on nyt noin 100 euroa enemmän kuin viime vuonna tähän aikaan. Elokuun tulos tähän päivään asti on 512€ pääsymaksuista. Joten tänä vuonna on ollut vähän enemmän museokävijöitä.
sunnuntai 12. elokuuta 2012
Barjac terveisin
http://www.barjac.fr/
Eilen alkoi Barjacin antiikkimarkkinat. Me oltiin siellä Dixoun kanssa.
Kokoelmaan tuli 12. Nooan arkki 35 eurolla. Se oli halpa. Ne ovat kysyttyjä varsinkin anglo-saksisissa maissa, Ranskassa niitä ei aina edes tunnisteta, luullaan vaan pikkutaloiksi.
torstai 9. elokuuta 2012
Elokuun ensimmäisestä viikosta
Elokuun alkupäivät olivat hiljaiset museossa, stressasin jo. Ajattelin, että mahtaako tulla yhtä paljon turisteja tänä vuonna kuin viime vuonna. Mutta sitten tuli toisina päivinä enemmän ihmisiä museoon ja se korvasi puuttuvat päivät. Joten tulokset ovat nyt samoissa kuin viime vuonna tähän aikaan ainakin toistaiseksi. Yhdistys on tienannut 199 euroa nyt 2012, muutaman euron enemmän kuin vuonna 2011. Hiukan jännittää, mitenkähän menee nämä loput kolme viikkoa. Toisaalta voisi odottaa huonompaa tulosta, koska lehtitietojen mukaan lama näkyy turismin laskusuunnassa.
Museomainokset on yksi hyvä mainostustapa, se on selvinnyt, kun olen haastellut museokävijöitä. Yleensä ne tulevat maksamaan vuodessa 50 euron paikkeilla. Muttä tänä vuonna 100 euroa, koska on niitä tilattu ja levitetty eri paikkoihin puolet enemmän. Lisäksi uusi jäsenyys Pont du Gardin turistitoimistossa vaatii myös suuremmat määrät mainosta. Sieltä suunnasta ei ole vielä ollut paljoa vastakaikua, Uzèsistä kyllä jo pitemmän aikaa. Huomasin, että Pont du Gardin nettisivuilla ollaan jo ja turistioppaaseen päästään uuteen painokseen ensi vuonna. Joten sieltä päin vaikutus ei heti näy, ensi kesänä vasta.
Pariisilaisia turisteja tulee paljon tänne museoon. Paikalliset eivät heistä pidä. Sanovat, että he ovat ylpeitä, koska ovat pääkaupunkilaisia, suuresta maailmasta. Kyläläiset tuntevat itsensä huonommaksi. Eivät he heille halua kylätalojakaan myydä, mieluummin omilleen. Minä ainakin pidän pariisilaisista. He ovat aidosti kiinnostuneita eivätkä vaan uteliaita kuten monet paikalliset.
Marseillesta ja Lyonista tulee myös usein ihmisiä. Noihin kaupunkeihin voisi lähettää mainoksia turistitoimistoihin. Marseillelaiset sanoivat, että he tulevat sisämaahan Sevenneille, koska on rauhallisempaa kuin suurkaupungissa. Ei ole sellaista "muurahaispesää" kuin Välimerenrannalla.
Tien vierellä olevat museokyltit tehoavat aika hyvin lomalaisista puheenollen. Internetti tulee yhä useimmin esille alueen visiitti tietopankkina turistitoimistostoja unohtamatta. Ilman nettisivumarkkinointia me olisimme jääneet paitsioon jo ajat sitten. Ja se tulee yleensä halvaksi tai on ilmaista.
Museomainokset on yksi hyvä mainostustapa, se on selvinnyt, kun olen haastellut museokävijöitä. Yleensä ne tulevat maksamaan vuodessa 50 euron paikkeilla. Muttä tänä vuonna 100 euroa, koska on niitä tilattu ja levitetty eri paikkoihin puolet enemmän. Lisäksi uusi jäsenyys Pont du Gardin turistitoimistossa vaatii myös suuremmat määrät mainosta. Sieltä suunnasta ei ole vielä ollut paljoa vastakaikua, Uzèsistä kyllä jo pitemmän aikaa. Huomasin, että Pont du Gardin nettisivuilla ollaan jo ja turistioppaaseen päästään uuteen painokseen ensi vuonna. Joten sieltä päin vaikutus ei heti näy, ensi kesänä vasta.
Pariisilaisia turisteja tulee paljon tänne museoon. Paikalliset eivät heistä pidä. Sanovat, että he ovat ylpeitä, koska ovat pääkaupunkilaisia, suuresta maailmasta. Kyläläiset tuntevat itsensä huonommaksi. Eivät he heille halua kylätalojakaan myydä, mieluummin omilleen. Minä ainakin pidän pariisilaisista. He ovat aidosti kiinnostuneita eivätkä vaan uteliaita kuten monet paikalliset.
Marseillesta ja Lyonista tulee myös usein ihmisiä. Noihin kaupunkeihin voisi lähettää mainoksia turistitoimistoihin. Marseillelaiset sanoivat, että he tulevat sisämaahan Sevenneille, koska on rauhallisempaa kuin suurkaupungissa. Ei ole sellaista "muurahaispesää" kuin Välimerenrannalla.
Tien vierellä olevat museokyltit tehoavat aika hyvin lomalaisista puheenollen. Internetti tulee yhä useimmin esille alueen visiitti tietopankkina turistitoimistostoja unohtamatta. Ilman nettisivumarkkinointia me olisimme jääneet paitsioon jo ajat sitten. Ja se tulee yleensä halvaksi tai on ilmaista.
maanantai 6. elokuuta 2012
Uusi työmaa
Alkuperäiset tapetit seinillä ovat ihan ok, paitsi keittiössä yllä vasemmalla. Sitävastoin lattioissa vanha tapetti on kokonaan uusittava, koska se on huonosti liimattu monine kohoumineen ja kulunut.
Nukketalo on kyllä pesty jo.Siitä on aina kova homma, kun vinttitavaraa kuuraa. Pesen aina heti, kun tuon uutta museoon. Ja tarvittaessa käsittelen toukkamyrkyllä, jos puussa on pieniä reikiä.
Keittiön takkahella on Suomesta ostettu. Se on betonista valettu käsityönä. Alakerran kalustolla pääsen alkuun nukketalon kalustamisessa.
Ensi kesänä voi varmaankin "pitää tupaantuliaiset" tässä pikku talossa, kun sitä saa näyttää museokävijöille myös sisäpuolelta. Tähän asti vain julkisivu on ollut näkyvillä.
torstai 2. elokuuta 2012
Alkusesongista puheenollen
http://www.midilibre.fr/2012/08/01/premier-bilan-mitige-pour-le-tourisme-du-mois-de-juillet,542344.php
Siinä artikkeli heinäkuun turistisesongista Midi Libressä. Elokuun lopussa näkee koko kesän tilanteen.
Alueellamme sesonki on lehden mukaan keskinkertainen. Lama verottaa kulutusta.
Siinä artikkeli heinäkuun turistisesongista Midi Libressä. Elokuun lopussa näkee koko kesän tilanteen.
Alueellamme sesonki on lehden mukaan keskinkertainen. Lama verottaa kulutusta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)