keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Kyäkissä



Tässä keittiö ennen ja jälkeen. Paikkailin vähän vanhoja maaleja, jotka olivat lähteneet pois.

Tupahellan maalasin kokonaan uudestaan valkoisen harmaaksi ja hormin mustaksi. Se sopii minusta paremmin nyt. Lisäksi jatkoin sitä ala-ja yläpuolelle. Tuikkukoriste se on alkuaan. Poltin kynttilää siinä sen verran, että tuli palaneen tai käytetyn jälki, kuten hellassa on.

Hyllyt olivat eri värisiä kaikki kolme. Nyt ne ovat samanvärisiä.

Laitoin esille jo kokeilun vuoksi vähän keittiöastioita, niitä on vielä paljon varastossa.

Alkuperäinen maali on ihanne, mutta tässä tapauksessa patina ei ollut oikein nätti. Yleensä näitä ei saa maalata, tiedän sen. Korjailin vaan rumimmat paikat. Ja täytyy kokonaisuus olla yhtenäinen. Ei saa olla 10 eri sorttia tai tyyliä yhdessä huoneessa. Siitä tulee mieleen yhden kirpparin kahvila. Sinne oli kerätty kaikki mahdolliset tyylit laidasta laitaan. Kokonaisuus oli sekava. Toisaalta koominen. 

Kuvia klikkaamalla ne saa suuremmaksi.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Taloremontti etenee

Tässä uusi kuva 1920-luvun taloremontista lattiamaalausten jälkeen. Keittiössä ja makuuhuoneessa lattia on viininpunainen, vaikka se näyttää tummemmalta kuvassa.

Löysin keittiöhuonekalut. Kuvasta puuttuvat niihin kuuluvat hyllyt ja pyyheliinateline. Lisäsi kaupan mukana tuli paljon keittiöastioita ja muuta rekvisiittaa. Sain ne halvalla, 60 eurolla.

Isosiskon antama ruskea takkahella puuttuu myös kuvasta. Maalasin sen vaaleaksi, sopii paremmin muiden  huonekalujen kanssa. Se täytyy maalata vielä toisen kerran ja mustalla rajata tiilet. Lisäksi se oli liian matala. Minulla sattui olemaan samankokoinen puinen rasia, jonka voin laittaa sen alle.

Oikeanpuoleisiin huoneisiin teen verhot ehkä sametista, siniset siniseen huoneeseen ja punaiset punaiseen makuuhuoneseen. Pitsiverho niiden keskelle. Keittiöön teen punaisesta pepitaruudullisesta kankaasta verhot ja pyyheliinatelineen peitteen. Punainen poppanamatto keittiön lattialla pehmentäisi vielä tunnelmaa. Ja makuuhuoneeseen voin tehdä lampaankarvasta karhumaton.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Ranskalaisittain lakkoja tulossa

http://www.leparisien.fr/economie/greve-air-france-et-la-sncf-mobilisent-pour-la-veille-des-vacances-17-10-2012-2241089.php

Juna- ja lentolakko tulossa, kun alkaa Pyhäinpäivä lomat. Air France ja SNCF, siinä lakkoilun mestarit. Epäluotettavuuden huippu. Siksi en koskaan lennä Air Francella, sitäpaitsi ne ovat vielä kalliimpia lentoja kuin muilla lentoyhtiöillä.

http://www.voyages-sncf.com/promotion-train/vacances-toussaint 


"bons plans pour la toussaint"

Train, Séjour, Croisière, Vol, Voiture...


Profitez de réductions et d'offres exceptionnelles pour les vacances de la Toussaint 



Siinä SNCF eli Ranskan rautatiet mainostaa Pyhäinpäivä loma tarjouksiaan rautateillä. Ja kun lomat tulevat, se menee lakkoon!

maanantai 22. lokakuuta 2012

Selkeämpää

http://actu.orange.fr/france/intemperies-encore-de-fortes-precipitations-dans-les-pyrenees-orientales-l-aude-et-l-herault-afp_1144554.html

Siinä artikkeli viime päivien tulvista. Onneksi tänne alueelle ne eivät tulleet. Viime yönä salamoi vain vähän, eikä satanutkaan paljoa. Sääennusteet olivat varoituksena, ja rankat sateet paikallisia.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Uhkapilviä taivaalla


Viime päivät on ollut harmaata ja pilvistä. Se on aika harvinaista täällä, koska melkein aina paistaa aurinko. Toisaalta syystalvea on jo tämä lokakuun loppu ja Pyhäinpäivä viikonloppu lähestyy. Kesä on mennyttä. Vaikka leutoa on ollut päivin öin, tänäänkin oli yli 20°C.

Nyt on luvattu monena päivänä kovia ukonilmoja ja sateita myös tänne Gardin alueelle. Lourdesissa on ollut suuret tulvavahingot, vaikka se on paljon etelämpää. Espanjassa on myös ollut paljon vahinkoja.

Onneksi nuo uhkapilvet ovat toistaiseksi ainakin siirtyneet muualle, jo eilen piti tulla tänne rajuilmaa. Illalla kun olin ulkona haukun kanssa, taivas oli mustanharmaa kauttaaltaan. Vaikuttava ja aika pelottava, koska täällä sää voi tulla apokalyptiseksi. Kuin taivas putoaisi päälle, siltä näyttää.

Iltapäivällä museon aukioloaikana laitoin kuitenkin museokyltin ulko-oven viereen. Jos vaikka joku tulisi käymään. Toisaalta paikalliset ovat tottuneet näihin äärimmäisiin sääilmiöihin. Mutta minä en. Meillä hakkaa sydän yhtä kovaa Diksun kanssa joka kerta, kun ukkostaa ja salamoi kovasti. Saati sitten, kun sataa kuin viimeistä päivää.

Yllätys, yllätys. Ovikello soi. Nuori pariskunta oli tulossa museoon 1,5 vuotiaan pikkutyttönsä kanssa. He olivat löytäneet tämän internetistä. Nîmesistä kotoisin. Sitten jonkun ajan päästä ovikello soi uudestaan. Kaksi nîmesiläistä, isoäiti tyttärentyttärensä kanssa. He olivat nähneet museokyltin Bambupuiston lähellä. Lisäksi viime torstaina oli yksi pariskunta täällä museokyltin nähtyään. Joten viikonloppu museossa ei ollut Diksullekkaan yksinäinen, oli seuranpitoa.

Minun tuli mieleeni synkkää taivasta katsellessani viime päivinä yksi raamatunsäe:

Saarnaajan 11 : 4 - Joka tuulta tarkkaa, ei saa kylvetyksi, joka pilviä pälyy, ei ehdi leikata.

Elämä jatkuu pilviselläkin säällä. Aurinko paistaa taas muutaman päivän päästä.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Mylly pyörimään

Lähetin yli 40 paikalliselle kunnantalolle sähköpostia. Mainostin ryhmäkäyntiä museossa yhdistyksiä, kouluja yms. varten.

Nyt on mainoskohteena kaikki lähimmät kunnat. Turistien aika on toistaiseksi ohi. Toisaalta eilen oli suureksi yllätyksekseni 7 ihmistä museossa. Aix-en Provencesta yksi kaksipoikainen perhe, joka oli löytänyt tämän museon internetin kautta. Sitten heidän jälkeensä tuli kolme aikuista, nîmesiläisiä, jotka olivat nähneet museokyltin tien vieressä. En huomannut kysyä missä, taisivat nähdä sen uuden viime kesänä Cardet-kylään lisätyn kyltin. Se on juuri tarkoitettu Nîmesistä tuleville Anduzeen mennessä.

Ystäväni lähettivät Anduzesta perjantaina tänne yhden turistimonsieur. Hän sanoi pois lähtiessään, että julkisia varoja soisi hiukan myös tälle museolle. Ei kukaan ole ennen niin sanonut.

Ei tiedä tuleeko tuosta mainoskampanjasta mitään erikoista vastakaikua. Saa nähdä. Joka tapauksessa se oli ilmaista sähköpostilla lähetettäessä ja tulee siitä ainakin vettä myllyyn. Nukkenallemuseosta puhutaan vähän enemmän näillä kotinurkilla. Ja voi silloin joku tulla ovikelloa soittamaan. Muuten me saadaan olla koko talvi hiljaa majakanvahtina.

Ei tiedä kuka tulee käymään...

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Elämän palapeliä


Kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi.

Tässä kuvassa apina on kahvilla lappalaisten tykönä.

Nämä puutarhahuonekalut olen ostanut Humppilan vanhantavarankaupasta (sitä ei enää ole, vahinko vaan), ehkä suomalaista käsityötä. Lappalaisnuket on  kirpputorilöytö Loimaalta. Niitä folklorisia nukkeja sieltä vielä löytää paljon. Paperi-pahvinen lappalaispoikanukke on Tarvasjoen alakoulumuistojani. Apina tuli mukaani Forssan antiikkimarkkinoilta. Se on paperimassaa, ehkä Saksassa syntynyt. Pahvivaunut on 30-40-luvulta sota-ajan leluja. Helsingissä niitä on hyvät valikoimat yhdessä vanhojen lelujen liikkeessä. Siellä hinnat vaan saavat pään pyörälle. Tuli silti kaupat kerran, koska niitä näkee harvoin. Posliininen kahviastiasto on japanilainen ja Barjacin antiikkimarkkinoilta löydetty. Koira on  Anduzen kirpparilta, paperimassaa, joka on päällystetty karvalla. Se on avaimenperä alkuperäiseltä tehtävältään, nyt se vahtii puutarhaa. Kukkateline perällä on Saksasta kuten roombox.

-  Monessa paikassa on tarvinnut reissata, jotta on saanut kokoon tämän  nukketalon. Sellaista se keräily on, palapelin kokoamista pienistä palasista vuosien saatossa.

Siinä uusi koti lappalaisperheelle, joka asui ennen museon "satukaapissa" aika ahtaasti. Nyt heillä on tilaa vähän enemmän. Seinästä saatiin sille kotipaikka museosta Etelä-Ranskasta Lézanista. Pitäisi saada vielä viherkasveja tätä puutarhanurkkausta varten.

-  Jos "palapeli" tulee täyteen, sen reunoja voi vielä koristaa. Joten aarteen metsästys jatkuu...

Elämä on pienistä ihmeistä tehty.