Matkapäiväkirjastani

Klo 14:30 Frankfurt Hahn Saksa
Tulin tunti sitten tänne Frankfurt Hahniin Ryanairilla Tampereelta. Äsken olin tunnin kävelyllä näillä lentokentän lähialueilla. Happihyppely teki hyvää, meinasin nukahtaa lentokoneessa. Aamuherätys oli kuuden aikoihin. Tampereen junaan piti ehtiä Humppilasta vähän vaille 8. Sunnuntai aamuisin ei ole paljoa vaihtoehtoja, jos myöhästyy. Tampereelta lähtee klo 10 lentokenttäbussi. Kone lähtee kahdentoista maissa.

Tampereella kävin asematunnelin Siwassa hakemassa evästä. Pari karjalanpiirakkaa, pari banaania ja ruista eväsleipää. Kotoa tuli mukaan metwurstia ja suklaata.

Koko ajan pitää muistaa, ettei lentolaukku saa ylittää 10kg. Joten organisoin kaikki ennen lennontarkastukseen menoa. Paljon vaatetta päälle, se vie tilaa laukussa. Pala Suomen maatakin piti sinne saada mahtumaan, koska ranskalainen ystäväni oli vielä siitä muistuttanut sähköpostilla. Keksin ratkaisun. Tulitikkurasiassa se kulkee hienosti, eikä paljoa paina, eikä vie tilaa. Kätkin sen yli satavuotta vanhaan kenkään, jonka olin Brysselin kuuluisalta kirpputorilta löytänyt. Sen suojassa kulki myös siskon ostama pieni posliinikoira nukketaloa varten.

Ei täällä Frankfurt Hahnissa ole kuin hotelleja joka paikassa, ei edes kauppoja, joissa voisi kuluttaa aikaansa. Lentokentän kaupat eivät minua kiinnosta. Yksi lahjakauppa on aika kiva, juttelin siellä ystävällisen myyjän kanssa. Mahtaako käydä kauppa? Jotenkin näyttää siltä, että kaikki vaan katselevat, eikä kukaan osta mitään. Ruoka menee varmaan kaupaksi täälläkin, kaikki kahvilat ovat täynnä. Harmi kun pari ulkopuolista kipsaa on poistettu. Niissä oli hyvää kahvia ja pizzapaloja edullisesti.

Jatkolentoni on vasta klo 19:50. Miten ihmeessä saan aikani kulumaan, ajattelin ulkona kävellesseni ja odotusaulaan astuessani. En pysty keskittymään lukemiseen. Enkä tykkää katsella ihmisiä. Ensinnäkin piti löytää rauhallinen istumapaikka. Se löytyi ja keksin lopulta, että alan kirjoittamaan matkastani kahta blogiani varten. Hain pari tyhjää monistepaperia laukustani ja sitten hommiin. Inspiraatio tuli heti. Kaikki alkoi liikkua mielessäni kuin filminauhana kerrottavaksi. Ja olin muissa maailmoissa, lentokenttä ei enää "häirinnyt" minua. Ihanaa!

Muuten yksi asia vielä, mikä piristi minua ihmeesti. En voinut olla seuraamatta yhtä ihmistä, joka tuli odotusaulaan koiran kanssa. Sokeaa ohjasi Labradorin kultainen noutaja, kuten minun koira pallukkani Dixou. Tuo söpö haukku vei kaiken huomioni ja sai minut hyvälle tuulelle. Kuinka paljon hyviä ajatuksia tuokaan mukanaan meidän lemmikkimme ja heidän "koiraserkkunsa"!

Sitten ihan matkan alkuun. Se alkoi 19.päivänä torstaina. Aamulla lähdettiin lentokentälle Montpellierhen, josta Ryanairin lento Brysseliin oli kahdentoista maissa. Kolmen jälkeen oltiin Brysselissä. Sitten hotelliin François, joka on Grande Place lähellä keskustassa.
http://www.hostelworld.com/hosteldetails.php/Hotel-Francois/Brussels/34149

Aamulla oli suunnitteilla kirpputorikäynti lähellä Gare du Midi, jonne lentokenttä bussilla oltiin tultu edellisenä päivänä. Ei ollut liian pitkiä matkoja, käveltiin kaikki matkat. Alla linkit korttelista:
http://fr.wikipedia.org/wiki/Marolles_%28Bruxelles%29
http://en.wikipedia.org/wiki/Marollen
http://fr.wikipedia.org/wiki/Place_du_Jeu_de_Balle

Antiikkia siellä oli kaiken sekatavaran keskellä ja aika halvat hinnat.  Arabitori se oli, myyjät olivat arabeja ainakin suurimmaksi osaksi. Sisko löysi vanhan taulun 10 eurolla ja kehyksen. Minä ostin yli sata vuotta vanhat suutarin tekemät kengät. Ja 50-luvun linnunpönton näköisen talon mallisen säästöpossun.

Iltapäivällä oli lähtö Eurolines bussilla Amsterdamiin. Ostin liput netissä hyvissä ajoin, 11 euroa neljän tunnin matka, halpa. Illalla saavuttiin myöhässä puoli kahdeksalta Amsterdamin rautatieasemalle. Sieltä metrolla nuorisomajaan Shelter City, joka on keskustassa. Kun astuttiin metrosta ulos, tultiin väärästä päästä metroasemaa (ovet ainakin kahteen vastakkaiseen ilmansuuntaan) ja ei heti löydetty majoituspaikkaa. Kysyttiin tietä yhdestä kahvilasta, jossa avulias nuorimies katsoi älypuhelimesta kartalta ja löysi osoitteemme. Nyt vasta pääsimme perille yöpymispaikkaan. Korttelissa oli paljon turisteja joka paikassa. Pyöräilijöitä meni vauhdilla ohi joka suuntaan. Näki jo, mistä kaupunki on tunnettu. Pyöräilykulttuurista, joka on vertaansa vailla. Kaikilla on lisäksi samanlainen musta pyörä, se on tyylikästä. Täällä suurkaupungeissa sesonki jatkuu ympäri vuoden eikä vaan heinä-elokuussa kuten meillä Etekä-Ranskan pikkukylissä.
Alla linkki.
http://www.hostelworld.com/hosteldetails.php/Shelter-City/Amsterdam/6251?sc_sau=sfab&sc_pos=10
Molempaa, hotellia ja hostelia voin suositella. Noin 25 euroa per yö. Hinta laatusuhde oli silti hyvä. Meillä oli ainakin hyvä kokemus. Nuorisomajassa oli lisäksi ilmainen hyvä aamiainen.

Klo15:04  Seuraan kärsimättömänä lentokentän kelloa. Kun se tulee kuusi, kolmen tunnin päästä, olen jo voiton puolella. Mutta sitten kun saavun perille Montpellierhen, on vielä stressaava ajomatka kotiin lentokentältä. Noin 65km.

Lauantaina heti aamulla lähdettiin liikkeelle Amsterdamin rautatieasemalle, joka oli kartan mukaan ihan lähellä. Siellä oli turisti-info, jossa neuvottiin menemään raitsikalla Rijksmuseumiin. Siinä matkamme päämäärä.

Alla Amsterdamin kartta:
http://souvenirs.midiblogs.com/media/01/01/1257502015.pdf

Jo pitemmän aikaa olen suunnitellut, että Suomen matkani yhteydessä voisi poiketa Amsterdamiin Rijksmuseumiin, jossa on esillä yksi maailman kuuluisimmista nukketaloista (1600-luvun lopusta 1700-luvun alkuun), Petronellan nukketalo. Se on aikoinaan maksanut yhtä paljon kuin talo Amsterdamissa.
http://education.nationalgeographic.com/education/media/d...
http://www.themagicaldollhouseblog.com/petronella-oortman/
http://curioushistory.com/post/32381048680/the-dolls-hous...
http://www.wga.hu/html_m/zzdeco/3furnitu/2/2d_8doll.html
http://www.geffrye-museum.org.uk/learning/walk-through-a-...
http://en.wikipedia.org/wiki/House
http://victorianhomedollhouse.com/victorianera/2012/8/16/...b

Tässä alla olen taidemuseon edessä. Yhden nukketalon takia me oltiin nyt matkassa. Mutta 100 muuta löytöä oli sen mukana. Niin se usein on. Tarvitaan vain yksi asia, mikä saa meidät löytöretkelle.

Rijksmuseum, the Doll's House of Petronella Oortman c 1686 - c 1710

Onneksi oltiin varattu museon sisäänpääsylippu netissä, muuten olisi joutunut jonottamaan tuntikausia.

Anne Frankin talossa piti käydä myös, mutta sinne ei oltu ostettu lippua valmiiksi, joten aika ei riittänyt jonotukseen. Ihan uskomattoman pitkiä jonoja noissa suosituissa museoissa.

Anne Frankin talon suosiosta kertoo sen pitkät aukioloajat. Talvellakin päivittäin klo 9:stä klo 19:sta illalla ja kesäsesonkina se on vielä kauemmin auki!

http://www.annefrank.org/
Olen ollut tuolla Anne Frankin talossa, kun se ei ollut vielä museo, joskus 1980-luvun lopulla. Amsterdamissa oli silloin suuri Vincent van Goghin taidenäyttely, jonka takia tehtiin sinne matka.

Klo 17:45 Voin alkaa valmistautua turvatarkastukseen, koska se alkaa kaksi tuntia ennen 19:50 paluulentoa. Siirryn turvatarkastus jonoon ja sen jälkeen lentokentän toiselle puolelle lähtölaiturille odottamaan. Paikan vaihdoskin helpottaa pitkää odotusta. Kaksi tuntia enää jäljellä!

http://en.wikipedia.org/wiki/The_Night_Watch
http://www.theguardian.com/culture/2013/apr/05/rijksmuseum-reopens-long-refurbishment-rethink
http://www.telegraph.co.uk/culture/art/art-features/9979447/Rijksmuseum-Amsterdam-Dutch-art-in-a-new-light.html
https://www.rijksmuseum.nl/en/whats-on/building-and-presentation/night-watch-gallery

http://fi.wikipedia.org/wiki/Y%C3%B6vartio_%28maalaus%29
Wikipedia: "Maalaus on esillä Hollannin Rijksmuseumissa Amsterdamissa, ja se on museon maineikkain maalaus. Se on valmistunut 1642. Maalauksen maineen taustalla on kolme tekijää: sen valtava koko (363 × 437 cm), valon ja varjon vaikuttava käyttö sekä liikkeen ilmentäminen perinteisesti staattisessa sotilaallisessa muotokuvassa."

Nähtiin me ainakin tuo museon kuuluisin teos, Rembrandtin Yövartio. Muuten sen taideteoksista jäi vai vaikutelma, en ollut siihen keskittynyt etukäteen tai hankkinut tietoa kuten matkajärjestelystä yleensä internetissä. Ihmiset maalauksissa ovat yllättävän eläviä ja sielukkaita. Tuo iso Rembrandt sali oli tupaten täynnä meitä museokävijöitä, tunnelma oli lämmin. Me kaikki olimme tulleet katsomaan kuuluisaa taulua. Niinkuin itse taiteilija olisi ollut siellä läsnä teoksineen vielä yli 300 vuotta jälkeenpäin. "Taide on ikuista" olen kuullut sanottavan.

Ehdittiin kiertää vain toinen kerros, jossa oli 1600-lukua esillä nukketaloineen. Yllätyksekseni siellä oli kahden eri Petronellan nukketalot, molemmat yhtä ylellisiä, tuo kuuluisampi oli isompi, saman tyylisiä molemmat. Ne olivat täynnä rikkauksia, joita voi kuvitella olevan aristokratian linnoissa, kaikki miniatyyrikoossa. Taiteilijoiden taidonnäytteitä. Huoneistosta löytyi kaksi erikoista huonetta, jotka nykypäivänä ihmetyttävät. Syntymä-ja suruhuone. Ennen synnytettiin kotona, joten sitä varten oli oma tilansa talossa. Ja samoin myös kuoltiin kotona. Oli paljon synnytyksiä, syntymiä ja myös paljon kuolemia. Elämän- tai elinkaari oli lyhyt kaikkine sairauksineen ja epidemioineen. Noita huoneita ei ole säilynyt muualla kuin näissä nukketaloissa miniatyyrikoossa, luin netistä.

Rijksmuseumissa tuli korostetusti esille ero aidon ja epäaidon välillä. Beethovenin musiikista on sanottu, että se on tehty sydämellä ja siksi se menee suoraan sydämeen. Samoin on noiden taideteosten. Kun tekee jotakin koko sydämestään, saa vastakaikua. Mutta jos tekee vain puolinaisesti, se jättää kylmäksi.

Klo 19:25 Kohta päästään lentokoneeseen! Matka alkaa olla vihdoinkin lopussaan. Onneksi ei ollut Ryanairin matkalaukkutarkastusta viime tipassa. Välillä Ryanairin "pollarit" käyvät kaikki matkustajat läpi vielä ihan viimeisillä minuuteilla puntareineen ja matkalaukkumittoineen. He saavat siitä varmaan ylimääräisen palkkion.

Kaikki nämä matkani olin ostanut jo kesäkuussa, paitsi Eurolines bussilipun muutama viikko ennen matkaa. Menomatkan yhdensuuntainen Amsterdam-Helsinki lennettiin SASilla ja maksoi noin yli 90 euroa. Amsterdamin rautatieasemalta oli aika helppo mennä isolle Schiphol lentokentälle, koska se ei ole kovin kaukana ja sijaitsee Schiphol-rautatiepysäkin yläpuolella. Vaikka siellä on "kilometrien" pituisia liukuhihnakäytäviä kuljettavana eri tasoissa, kun aikaa on tarpeeksi, löytää hakemansa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Schipholin_kansainv%C3%A4linen_lentoasema

Helsingissä oltiin sunnuntai ja käytiin Sederholmin Lasten kaupunki-museossa, josta kerroin eilen tässä blogissa. Maanantaina aamulla mentiin kotiin Onnibussilla Ypäjälle (11 euroa netistä ostettuna.).

Seuravaksi näytän, mitä löysin kirppareilta matkan varrella kuvineen...

Uutta Senaatintorilla Helsingissä

http://www.hel.fi/hki/museo/fi/museot+ja+n_yttelyt/sederholmin+talo

Sederholmin talo 
Aleksanterinkatu 16–18
Puh. (09) 3103 6529

http://www.hel.fi/hki/Museo/en/Museums+-+Exhibitions/Sederholm+House

Siinä linkit Lasten kaupunki-museoon. Olin siellä Helsingissä poiketessani. Kokoelmassa on myös muutamia vanhoja nukketaloja. Joka museo on erilainen. Tämä oli yhtä hauska aikuisille kuin lapsille. Otin kuvia paljon ja teen niistä flickr.com sivuille kuvasarjan piakkoin.

Museon tarina alkaa, kun Helsingin kaupunki sai lahjoituksen:

Suomi terveisin!

Tänään oli pitkä päivä.

Herätys kello 6 aamulla, sitten junaan Humppilassa. Tampereelle piti päästä Pirkkalan lentokentälle puolelta päivin. Lento Frankfurt Hahniin ja sieltä Montpellierhen. Siinä meni tunteja odotellessa joka paikassa. Mutta sain jatkolennon samaksi päiväksi.

Tulin juuri lentokentältä autolla kotiin. Stressasi vielä se automatka, noin 65km.

Kerron enemmän myöhemmin...

Missä nukkenallemuseon nallet viettävät joulua 2013?

http://www.mediatheque-ales.fr/actu/index.php

Menin nalletreffeille Alèsin kirjastoon ihan sillä mielellä, että perutaan koko juttu. Alku innostus loppui äkkiä, kun kuulin huonoja uutisia toisen lelumuseon näyttely kokemuksista kirjastoissa.

Minua oli kirjastossa vastassa neljä madamea, joille kerroin heti museokolleegojen huonot kokemukset hyvää Marseillen tapahtumaa unohtamatta.

Mutta kun näin heidän suunnitellun näyttelypaikan, alkoi mieleni muuttua. Olin innostuksissani ajatellut ensimmäisenä iltana, että se voisi olla kuin nallejen teatteriesitys. Ja nyt paikan päällä siltä se näytti. Edessäni oli lasten osaston iso satu teatterinäyttämö verhoineen, jonne voisi hyvin tehdä koko näyttelyn, suojattuna, jos siihen saa esteet eteen, ettei sen sisälle pääse ketään. He lupasivat ottaa selvää niiden hankkimiseksi. Joten alettiin suunnitella joulunäyttelyä niinkuin oli puhelimessa puhuttu ja unohdin kokonaan, mitä kaikkea vahinkoa voisi kokoelmalle tulla.

Kirjaston budjetti tuli myös esille, en muuten olisi jatkanut keskustelua. 600 euroa joulukuukauden näyttelystä saisi palkkiota. He kuljettavat tavarat ja vakuuttavat ne. Toisaalta myös minulla täytyy olla vakuutustodistus omalta vakuutukselta. Kun puhuttiin myöhemmin Sébastienin kanssa, hän sanoi, ettei palkkatarjous ollut huono. Mutta minun täytyy olla siellä joka päivä läsnä, muuten vartiointia näyttelylle ei ole julkisessa tilassa, kukaan henkilökunnasta ei ole lähettyvillä aina. Joten ajateltiin, että voin pyytää lisäksi bensakulut, kun teen kirjallisen expotarjouksen.

Olen piirtänyt jo näyttely hahmotelman paperille. Mielikuvitus saa nyt lentää jouluun asti, jos hyvin käy ... Siitä tulee vanhan ajan joulu, ei nykyajan kaupallinen.

Kulttuuripäivät puhuttavat

Eilen oli kolme sveitsiläistä turistia museossa. He tulivat Alèsin asutustaajaman 50 kunnan yhteisen kulttuuripäivien ohjelman ansiosta, me ollaan siinä mukana. Sillä on suuri levikki.

Viime vuonna Anduzen turistitoimiston sama mainos oli vain pieni A3 tai A4 kokoa, johon me kaikki sitä ympäröivät kunnat kulttuuripäiväohjelmineen mahduttiin. Joten tämän vuotinen liittyminen Alèsin kaupungin asutustaajamaan näkyi. Isompi mainos. Vaikka veroina se tulee vastaan. Saa nähdä, kuinka paljon on tänä vuonna kiinteistövero noussut. Pitäisi tulla jo postissa, on tullut aikaisemmin edellisinä vuosina.

Voi olla, että meidän yhdistyksen kannattaa liittyä Alèsin turistitoimiston yhdistykseen, silloin oltaisiin mukana heidän nettisivuillaan ja turistioppaassa. Se on aika kallis, yli satasen maksaa, mutta voi olla hintansa väärtti.

Myöhemmin tuli museoon vielä perhe 8 vuotiaan tyttärensä kanssa. He soittivat ennen tuloa. Naapurikyläläisiä. Nukketalot ja koulunäyttely olivat vieraiden suosikkeja.

Ihastuttavia olivat nämä kaikki vierailut kuten yleensä. Mutta eilen oli myös vihastuttavia kokemuksia. Oven takana oli kaikkiaan 15 paikallista, jotka lähtivät pois, kun selvisi, että on pääsymaksu. He sanoivat, että kulttuuripäivinä kaiken pitäisi olla ilmaista. Niin, jos ajatellaan valtion tai kunnan omistuksessa olevia paikkoja, se on normaalia, mutta ei muuten. Yhdistykset tai yksityiset turistipaikat ovat erikseen, joissa ei ole julkisia avustuksia. Toiset ihmiset ovat aika törkeitä vaatimaan kaikkea ilmaiseksi. Mitä he itse antavat toisille?

Alla linkki wikipedian sivuille, jossa on noiden kulttuuripäivien maksullisista tai ei maksullisista paikoista (vain ranskaksi).

http://fr.wikipedia.org/wiki/Journ%C3%A9es_europ%C3%A9ennes_du_patrimoine

Toisaalta nuo vapaapääsy-kannattajat osoittivat kuitenkin kiinnostusta tähän museoon, kuin vaivautuivat tulemaan tänne oven taakse. He olivat suurimmaksi osaksi Alèsin ja Nîmesin välillä olevista kylistä, joten ei ihan läheltä. Vaikka he sanoivat, että se tietää huonoa mainosta tälle museolle, kun he eivät päässeet ilmaiseksi. - Kirjoitin kaikki ranskankieliseen blogiini. Tein siitä oikein kiistakapulan.

Sébastien puolusti heti meitä. Alèsin ohjelmasta näki, miten moni kulttuuripäivien vierailupaikka oli maksullinen, vaikka alennettuun hinta, kuten meillä oli.

Kuului hyvää tai vähemmän hyvää, puolustetaan tai ei, puhemylly pyörii. Ja samalla se voi olla myös mainosmylly. Vanha kansa sanoi, siitä mistä paljon puhutaan, siitä tykätään.

Tänään oli vielä yksi pariskunta Picardiesta, Pohjois-Ranskasta. He löysivät museoesitteen Anduzesta turistitoimistosta. Monsieur videofilmasi kaikki museossa.

Yhdistyksen kukkaroon tuli 93 euroa tällä viikonlopulla. Se on suuri summa meidän budjetissa.

Huomenna on sovittu aika klo 10 Alèsin kirjastossa. Ei näytä kovin lupaavalta kirjastopuitteet. Voi olla, että perutaan koko näyttely. Ei kannata viedä sinne vaivalla hankittua kokoelmaa toisten rikottavaksi. On niinkuin suoraan taivasalle tekisi näyttelyn. Saa nähdä.

Euroopan kulttuuripäivät

Belgialaiset turistit olivat ensimmäisinä nyt museossa. Eilen oli kaksi ja tänään neljä. Kaikki eläkeläisiä. Museokyltti tai naapurikylän majoituspaikan mainos tai mainostus toi heidät tänne. Lisäksi oli tänään 9 paikallista naapurikylistä. He tulivat linnavisiitille ja samalla tänne.

Me oltiin Dixoun kanssa linnassa aamulla heti, kun se avattiin. Siellä oli erilaisia taidenäyttelyitä, nykytaidetta esillä. Me ei ymmärretä sitä. Rautaveistoksia alhaalla ja ylhäällä maalaustaidetta. Rautaveistokset muistuttivat "romua" enemmän kuin taidetta. Tuon sanan pitäisi merkitä jotakin kaunista, mutta se oli kaikkea muuta. Maalauksia ei viitsinyt paljoa katsella, ne olivat yhtä epämääräistä värien sekamelskaa. Ei niihin saanut järkeä.

Kauneus on katsojan silmissä, sanotaan. Näissä blogeissa saa sanoa mielipiteensä. Tabuaiheita tietenkin on. Taide ei ole tabu.

Nykyaika on tuonut mukanaan tuon uuden taidekäsitteen. Se on taidetta taiteen vuoksi, modernia modernisuuden vuoksi. Millä sanoilla voisi sitä kuvata? Agressiivisuus, rikkinäisyys, kaoottisuus, arvottomuus, pinnallisuus, levottomuus, rauhattomuus... Siinä on shokeeraamisen halu. En löydä positiivisia sanoja. Mutta on silläkin ystävänsä:

http://www.kiasma.fi/
"90-luvulla sen rakentaminen maksoi 38 miljoonaa"- löysin netistä tuon tiedon sivuilta:
http://nyt.fi/20130225-mitae-maksaisi-ostaa-kiasma-tai-eduskuntatalo-omaksi-kodiksi/

38miljoonaa investoitu nykytaiteeseen Suomessa, kun on rakennettu Kiasma-museo Helsinkiin. "Ihmetyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa." Mutta en sano toisten perässä, että on se kaunista, jos en niin ajattele. Kuten "Keisaria ilman vaatteita" ihasteltiin hovissa. Laumasieluja.

Se siitä. Takaisin näille kulttuuripäiville. Linnan puitteet remontoimattominakin ovat hienot. Vaikka ihmettelin, kun kunnantalo ei ollut siivonnut toisista vierailuhuoneista varastotavaraa pois, isoja kasseja seisoi rivissä ja muuta sen sellaista sekamelskaa. Linna oli kuin iso varastotila. Ei se ollut oikein vierailukelpoinen. Ja kaiken keskellä ne taidenäyttelyt.

Alakerran vanha iso keittiö suurine takkoineen on ihana. Kiivettiin ylös terassille, josta on kaunis näköala. Monet huoneet on suljettu, vahinko vaan. Ei siten ollut paljoa nähtävää.

Muistoja vuoren huipulta

Tässä kuvia Sevennit vuoristosta, yllä meidän kylältä päin ja alempana Anduzesta.
Kuvia klikkaamalla ne saa suuremmiksi.

Tänään me oltiin luontoretkellä Anduzen takana Labahou-korttelissa, josta pääsee nousemaan vuorelle.

Vuonna 1992, kun tulin tänne seudulle, tuo vuoren reunama oli tyhjä, koska kaikki puut olivat palaneet. Iso maasto oli palon jäljiltä mustana monia vuosia. Siinä kulkee tie siksakkina vuoren huipulle asti. Alkuvuosina löysin tuon kävelypaikan ystävien seurassa. Sitten myöhemmin kävin siellä myös yksikseni. Tie oli huono, vaikka autolla olisi juuri päässyt ylös asti.

Nyt kun me oltiin siellä, koko alue oli kasvanut puuta täyteen, ei ollut enää paljoa aukeaa paikkaa. Lisäksi tie oli kunnostettu ja levennetty metsäkoneilla. Kun päästiin huipulle asti, katselin taas kerran samoja maisemia kuin silloin kauan sitten. Sieltä on hienot panoraama näkymät joka ilman suuntaan. Se oli minun unelmointipaikka. Ajattelin silloin, että alan hakemaan täältä taloa ostaa. Tänne halusin asettua asumaan. Ja taloon voisin perustaa jotakin....Ne ajatukset antoivat minulle siivet.

Elämässä tarvitaan näitä näköalapaikkoja tai näkötorneja, joista näkyy kauas. Jos ei näe mitään horisontissa, ei pääse eteenpäin.

http://en.wikipedia.org/wiki/C%C3%A9vennes

Lelumuseon neuvoista vaarin

Kirjoitin lelumuseoon, jonka omistajat olivat täällä viime vuonna ja jotka olivat pitäneet Marseillessa onnistuneen nallenäyttelyn. Kerroin Alèsin kirjaston meille ehdottamista nallenäyttely suunnitelmista.

Ensi tiistaina on siellä kirjastossa sovittu aika klo 10. Taitaa olla, että menenkin perumaan koko tapahtuman.

Lelumuseolla oli ollut vain huonoja kokemuksia kirjastojen ja muiden pienten paikkojen lelunäyttelyistä. Niillä ei ole tarvittavia näyttelypuitteita, joten ne toteutetaan vähän miten sattuu, useimmiten ilman vitriinejä. Kukaan ei ole valvomassa, vaikka niin luvattaisiin. Itse pitäisi olla paikalla. Muuten kokoelma on oman onnensa nojassa lasten rikottavana. Eikä rikki menneitä leluja korvata. Ei edes henkilökunta osaa aina arvostaa vanhaa. Joku vastuuhenkilö oli meinannut järjestää heidän nallensa johonkin vajaan, jossa katto vuosi. Kun kuuli, että niihin on investoitu satoja euroja, pelästyi, eikä ottanut niitä ollenkaan huostaansa. Hän olisi pitänyt niitä kuin rojua vaan.

Marseillen 'Maison de l'Artisanat' on tottunut pitämään erilaisia näyttelytapahtumia ja myös hyvin varustautunut niihin isoine tarvittavine puitteineen ja tiloineen, jossa kaikki on valmiina. Siksi se oli menestys. Kuulema 14 000 kävijää.

Täällä museossakin olen huomannut, että jos en ole paikalla samassa kerroksessa yhtä aikaa museokävijöiden kanssa, jotkut aikuisetkin koskevat helposti tavaroihin. Vaikka monessa paikassa lapuissa lattialla lukee: "Ei saa koskea!". Fiksut ihmiset eivät koske museossa, he ymmärtävät, että jos kaikki pyörittelevät käsissään vapaasti kaikkea, rumaa jälkeä siitä tulee lopulta. Roskiin heitettävää.

"Huonoissa käsissä" kaikki tuhoutuu.

Puhelinsoitto - Joulupähkinöitä purtavaksi

Aamulla tuli erikoinen puhelisoitto. Alèsin kirjastosta soitettiin. Madame sanoi olevansa nyt Myoldbear-nettisivuillamme ja ehdotti nallenäyttelyä siellä kirjastossa ensi jouluksi. Siinäpä pieni onnenpotku nukkenallemuseolle. Tai ei saa innostua liikaa. Jos nuolaisee ennenkuin tipahtaa, pettyy. Joka tapauksessa hyvä uutinen.

Olen sen jälkeen ottanut selvää netissä, miten toimia, kun järjestää kiertävän näyttelyn ja, miten paljon siitä voisi yhdistys tienata.

Mainos se olisi samalla paikallisten silmissä, joissa on ollut kaikkein vaikeinta tulla huomatuksi ja nähdyksi.

Löysin hyvät nettisivut, josta saa ideoita:
http://www.culture-commune.fr/Expositions/rubrique-Jeux+et+Jouets-1.php

http://www.culture-commune.fr/Expositions-itinerantes.php

Noilla sivuilla on esillä myös Anduzen tänä vuonna suljettu Musiikkimuseo, joka on nyt kiertävänä näyttelynä. Uzèsin Lelumuseo myös, vaikka ei se ole siinä, mutta muualla netissä olen sen nähnyt mainostavan.

http://wotoroni.free.fr/Pages/expo_jouets.html

http://www.artpopulairesansfrontiere.com/fr-fr/realisations/nos-expos-cette-annee

http://www.scoop.it/t/expositions-pour-les-mediatheques

http://www.v2s.fr/chalets/

http://www.memoiredelaphoto.com/la%20grande%20parade%20des%20ours.html

http://fr.vox.ulule.com/comment-faire-votre-exposition-evenement-reussi-608/

Kun katselin internetissä erilaisia nalle- tai muita näyttelyjä, tuli jo mieleeni ideoita. Siitä voisi tehdä "nallejen joulun". Iso joulukuusi (oikea eikä muovinen) koristettu vanhanaikaisesti ts. vaatimattomasti ja sen ympärille nalleja pienine lahjoineen. Viereen voisi tehdä ison joulupöydän ja sen viereen nallet istumaan jouluaterialle...Suomesta pitäisi sitten tuoda suomalaista käsintehtyä joulurekvisiittaa. Siinä nyt on pähkinöitä purtavaksi ennen joulua. Lisäksi pitää suunnitella infotauluja kokoelman taustasta ja joitakin tarinoita kerrottavaksi.

Mutta miten saa suojattua kaiken hyvin? Jos käyttää vitriinejä, ei niihin paljon mitään mahdu.

Sovittiin aika ensi tiistaiksi Alèsin kaupunginkirjastoon aamulla klo10. Ei puhuttu vielä mitään hinnasta, en uskaltanut, vaikka kirjastovirkailija mainitsi jo sanan budjetti, en jatkanut yhtään. Hintahaitari voi olla aika suuri, selvisi netistä tänään. Minun pitää ottaa yhteyttä yhteen lelumuseoon, jonka omistajat kävivät täällä viime vuonna. He olivat järjestäneet joulunäyttelyn Marseillessa yhdessä museossa ja tienanneet siitä jättipotin eli 10 000 euroa! Se oli puolen vuoden työn tulos, sanoi museoemäntä. Heidän kokoelmansa on suurin piirtein samankokoinen kuin minun ja osa oli taiteilijanalleja, kaikki ei ollut vanhaa. Jos pääsisi 1000 euroon 2-3 viikosta, sekin olisi hyvä summa. Toisaalta Alès on aika iso kaupunki 40 000 asukkaineen ja varat ovat paremmat kuin pikku kylissä. Marseille on miljoonakaupunki ja isot varat kulttuurille sen mukaan, voisi olettaa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Marseille

http://en.wikipedia.org/wiki/Al%C3%A8s

Yksi asia on varmaa. Ilmaiseksi tai pilkkahinnalla me ei sitä järjestetä. Kesällä vuonna 2006 yhden naapurikylän kirjasto myös ehdotti vanhojen lelujen näyttelyä. Se oli vain pieni näyttely ja tavarat kuljetettiin muutamalla pakettiautoreisulla. Mutta palkaksi saatiin vain heidän kanssa yhteinen ateria ravintolassa. Sekin olisi ollut silloin parempi antaa rahana kuin syödä se. Yhdistyksellä ei ollut liikoja rahoja muutenkaan. Mutta aina ei ole valinnanvaraa. Se oli sitten vaan mainoksena museolle.

Tässä alla vielä linkki sinne lelumuseoon, joka piti Marseillessa 400 nallen näyttelyn (noin 47 päivää joulun aikaan vuonna 2011).
http://village-ours-poupees.wix.com/levillage/expositions
http://village-ours-poupees.wix.com/levillage/nos-horaires#!__expositions

Ja 'maison de l'artisanat', joka toimi hankkeen alkuunpanijana ja näyttelypaikkana:
http://www.maisondelartisanat.org/index.htm

http://www.maisondelartisanat.org/partenaires.htm
Siinä lista yhteistyökumppaneista. Mukana on monta rahoittajaa, ei pelkästään kaupunki.

Koulu alkoi - kuvia ympäri maailmaa

http://www.hs.fi/ulkomaat/Kuvakooste+Koulu+alkoi+ymp%C3%A4ri+maailmaa/a1305715590551

http://geopolis.francetvinfo.fr/la-rentree-scolaire-tout-...

http://www.jolpress.com/article/les-rentrees-scolaires-da...

http://www.ledauphine.com/france-monde/2013/09/02/la-rent...