maanantai 11. elokuuta 2014

Askartelua museossa ja viimeiset juorut

http://fr.wikipedia.org/wiki/Imagerie_d%27%C3%89pinal

http://www.edition-originale.com/en/oeuvres-dart/constructomanies-images-depinal/pellerin-grandes-constructions-theatre-1890-35363

Tässä kuvassa edellisen sunnuntain kirpputorilöytö Anduzesta. Ranskalainen Epinal leikepaperi- tai pahviminiatyyri. Se on ainakin 100 vuotta vanha. Sain 5 eurolla, halpa.

Ostin pari muuta samantapaista, toinen on lelumyyjän koju ja toinen on lammastarha paimenineen. Ne jätän pahvimuotoon enkä leikkaa. Harvoin niin vanhoja leikepahveja löytää ja vielä aika hyvässä kunnossa.

Leikkasin tuon teatterin ja liimasin osat. Se oli aikaavievää. Jos tuota on ennen lapset tehneet, oli se aika taiturointia aikuisellekin saati sitten lapsille. Sorminäppäryys siinä kehittyy. Teatteriin käytin nopeasti liimautuvaa teholiimaa, marionetit liimasin yhteen tapettiliimalla.







































































Alimmaisissa kuvissa on kaksi muuta ostamaani kuvapahvia. Kaikista alimmaisessa näkyy ihmishahmoja. Ne ovat 1800-luvulta, jos ei peräti 1700-luvun lopusta vaatetuksensa perusteella. Miehellä näkyy polvihousut, siitä tulee mieleen hovivaatetus. Taidan ostaa lisää noita Anduzesta, jos samalla myyjällä on vielä yhtä suuri varasto niitä.

Eilen kuulin viimeisimmän uutisen kylämme "juoruakalta", siksi ystäväni Natalie häntä nimitti täällä kylässä asuessaan vuosia sitten. Madame kulkee talosta taloon ja puhuu kaikkien asiat kuten ennen vanhaan. Toisaalta sellaista pikku kylissä on.

Kylällä puhutaan nyt nukkenallemuseosta, että tämä menestyy. He ovat huomanneet, että on museokävijöitä koko ajan.

Naapurin emäntäkin sanoi aamulla ikkunasta puhuessaan, että pikku katumme on vilkas, kun ihmisiä liikkuu. Museo vetää väkeä.

Siinä hyvä uutinen meille. Kyläläiset ovat minua pommittaneet vuosia kysymyksillään, onko siellä museossa kävijöitä vai ei. Nyt he itse sen näkevät ja tunnustavat, että museosta pidetään, ainakin turistien keskuudessa. He itse vain seuraavat sivusta, eivät ole kiinnostuneita.

Kylämme "uutisreportteri" on eläkeläisleski. Hän asuu yksin kylän keskellä ison parkkipaikan vieressä, jossa on Posti. Siinä on hyvä "näköalapaikka" tapahtumille. Näkee kuka tulee ja kuka menee ja mihinpäin menee ja milloin. Sellaiseksi se elämä tulee vanhuksilla, kun elinympyrät jäävät pieniksi.

Toisaalta tuota toisten "uutisointia" voisi käyttää myös mainostamiseen. Voi kertoa museon asioita "salaisuutena" ovelasti sillä varauksella, että kaikki se tieto leviää kuin kulovalkea ilmaisena mainoksena koko kylälle. Se on kuin "vettä myllyssä".

Mitä tulee viime vuoden elokuuhun verrattuna, nämä ensimmäiset 10 päivää ovat samoissa tuloksissa, ei olla edellä ainakaan toistaiseksi. Sitä ei kannata kylälle kuuluttaa.

lauantai 9. elokuuta 2014

Dixou kesällä 2014

Kuva AMS.

Kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi.

Viktoriaanisessa keittiössä

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157636693272466/

Olen löytänyt keittiöön jo aika paljon tavaraa. Tässä kuva.

Vaikka kupariesineet eivät ole kaikki tarpeeksi vanhoja, jos löydän vanhempaa, ostan tilaisuuden tullen. Ja tietenkin jos saan kohtuuhinnalla. Niistä voi joutua maksamaan aika paljon. Ensi tiistaina on Barjacissa antiikkimarkkinat, jos siellä olisi.

Leikkasin yli 20 vuotta sitten kutomastani pellavaliinasta palasen takan koristeeksi, johon tein hapsut. Lisäksi tein siitä pyyheliinatelineeseen peiteliinan ja pienen pöytäliinan. Tekstiilit tekevät keittiön kuten muutkin huoneet kotoisamman näköiseksi.

Puuesineitä otin toisista nukketaloistani, joita oli niissä jo tarpeeksi. Puiset suola-ja jauhoastiat ostin. Ne sain halvalla, se tarkoittaa 11 euroa yhteensä. Yleensä niistä pyydetään 15 euroa kappalehintaan. Kallista.

Takan reunoissa on molemmin puolin messinkipannut. Niiden kiinnittäminen oli työlästä, varmaan tunti meni tuohon "pikku hommaan". Minulle se oli iso homma. Onneksi tuo Silber&Fleming talo on tehty oikeasta puusta eikä vanerista, se olisi vielä hankalampaa työstää.

Koko nukketalo piti tyhjentää ja pistää sitten selälleen, jotta sai naulat kiinni seinään. Oikealla puolella on pitkä naula, koska musta puuosa hellan yläpuolella oli edessä ja piti saada pannu roikkumaan sen päälle. Vasaralla sain naulan seinään lopulta, vaikka reikää piti valmistaa ensin ruuvimeisselin pistimellä. Vasemmalla puolella takan ja seinän väli oli pienempi, ja vasara liian suuri tähän pieneen nukketaloon, siiihen oli mahdoton saada naulaa. Joten tein reiän taas valmiiksi ruuvimeisselin pistimellä ja ruuvaamalla sain siihen lopulta pienen ruuvinaulan. Mahdoton tuli mahdolliseksi, vaikka tunsin itseni jättiläiseksi pienessä minikeittiössä tai elefantiksi lasikaupassa.

Näihin nukketaloihin saa paljon aikaa mahtumaan. Teki tai haki sinne mitä tahansa. Ja jälkipuintia riittää aina. Pitäisi tulla ajanmukaista, joten tiedon hankinta ei lopu koskaan.

Vanhaa posliinia täytyy löytää vielä keittiöön ja takan yläosan koristeeksi kuparia.

Emäntä puuttuu myös kyökistä.

perjantai 8. elokuuta 2014

Midi Libren kesäoppaassa

http://souvenirs.midiblogs.com/media/00/00/1001665797.pdf






































Tässä me ollaan Midi Libren Gardin alueen kesäoppaassa. Muutama alèsilainen tuli jo tämän pikku artikkelin nähtyään (vasemmalla ylhäällä).

torstai 7. elokuuta 2014

Pieniä yllätyksiä

Aamulla oltiin Alèsissa ja ostettiin DVD laite telkkariin. Edellisellä Alès reisulla oli löydetty Viimeinen Apassi elokuva (Burt Lancaster) ja nyt piti päästä sitä katsomaan.

Kerittiin juuri klo 11 kotiin, jolloin museo aukeaa. Oven takana oli jo perhe odottamassa. He olivat belgialaisia ja miehen vanhemmat ovat jo käyneet täällä museossa joskus aikaisemmin.

Myöhemmin tuli yksi äiti kahden pikkupoikansa kanssa. Nukkenallemuseolla on suosiota yhtä paljon poikien kuin tyttöjen parissa, vaikka teknisiä leluja ei ole paljoa.

Iltapäivällä puhelin soi ja kysyttiin jos museoon voi tulla 14 hengen ryhmä 4 ohjaajan kanssa. Puhuttiin hinnoista. Sanoin ryhmätaksan 4,50 euroa per henkilö 5 euron sijasta. Sitten tuli puhe ohjaajista, jos he saavat ilmaisen sisäänpääsyn. En ollut siihen halukas, kuten yleensä kieltäydyn. Miksi heille pitäisi olla ilmasta? Jälkeenpäin näytti siltä, että se sai heidät muuttamaan mielensä ja perumaan tulon. Mutta myöhemmin iltapäivällä ovikello soi. Ja yllätys yllätys. Kun katsoin yläkerran ikkunasta alas. Pieni katumme oli täynnä ihmisiä ja siellä se ryhmä nyt oli kuitenkin. Oli sovittu jo puhelimessä, että he tulevat sisään kahdessa eri ryhmässä, koska museotila on pieni.

http://fr.wikipedia.org/wiki/Picardie
http://fi.wikipedia.org/wiki/Picardie

Nämä kesälomalaiset olivat Picardie'in maakunnasta Pariisin lähettyviltä ja matkalla nyt yhdessä naapurikylässä. He olivat löytäneet meidät netistä ja myös Sevennien turistioppaasta. Siinä oli mukana eri ikäisiä aikuisia, naisia ja miehiä, kehitysvammaisia, ei kuitenkaan pyörätuolissa ainuttakaan. Esittelin heille museon vanhimmat esineet ja nukketalot jne.. Yleisö oli vastaanottavaista. Yksi ohjaajista valokuvasi koko ajan paljon, "matkafilmaus" on tärkeää, silloin jäljelle jää konkreettisia muistoja. Sympaattinen ryhmä. Kun kysyin kaikilta lopuksi, mistä he eniten pitivät, kuten minulla on tapana, kaikki olivat tyytyväisen näköisiä. Jopa yksi monsieur, joka oli puhelias. Kuulin ohjaajan sanovan hänelle, että et olisi halunnut tulla tänne nukkenallemuseoon ja nyt tämä mies oli kuitenkin täällä innoissaan ja kertoi pitävänsä kaikesta.

Yhdistyksemme sai 63 euron shekin lopuksi museokäynnistä. Se oli ihan ok. En maininnut mitään ohjaajien maksullisuudesta. Tärkeintä oli toteutunut onnistunut vierailu. Mieleen jäi monet iloiset kasvot. Museon tarkoitus on tuottaa iloa ihmisille.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Dixou tohtorilla

Eilen oltiin Alèsissa, koska Dixou sai vuosittaisen rokotuksensa. Olen käynyt siitä asti, kun koiran adoptoin eli 5 vuotta, saman eläinlääkärin tykönä. 39 euroa, ei ole kallis muihin eläinlääkäreihin verrattuna. Anduzessa olisi maksanut 55 euroa. Heillä on kuulema vapaa taksoitus.

Dixou painoi vuonna 2009 yli 32kg ja oli liian lihava. Nyt se painaa runsaat 27kg ja on sopiva. Herkkusuu on aina dieetillä, muuten se olisi muodoton. Rokotuksen lisäksi yleistarkastus oli hyvä tehdä, kun ikää sillä on jo 13 vuotta, ensi kuun lopulla 14 vuotta. Ei löytynyt myöskään yhtään kirppua. Tämä visiitti ei ollut oikein haukun mieleen, koska se pelkää piikkiä ja kaikkia epämiellyttäviä tutkimuksia.

Eläinlääkäri sanoi, että hänen poikansa on nyt Suomessa, koska tekee tutkimusta väitöskirjaansa varten Helsingissä Viikissä. Hän on valinnut Suomen, koska biologian tutkimusala on pidemmällä kuin Ranskassa. Helsingin yliopistolla on kansainvälinen porukka, monesta maasta tiedemiehiä, kertoi eläinlääkäri.

Se on hienoa, kun Suomi tuli näin esille. Nokian myynnistä puheenollen tämä ranskalaismies käytti sanaa "kansallinen katastroofi". Se oli hyvin sanottu. Toisaalta Nokian tilalle voi syntyä jotakin uutta, vaikka tällä hetkellä on tyhjiö.

Poika aloittaa kuulema myös suomen kielen opinnot ensi syksynä. Siinä ranskalaisella on kokonainen pähkinäpussi purtavaksi. Meille suomalaisille ranska on vaikea kieli varsinkin äännettäväksi, koska se on täynnä erilaisia foneemeja kuin meillä on. Mutta kyllä on suomikin vaikea ulkomaalaisille. Hattua voi nostaa niille, jotka ottavat haasteen vastaan. Alkuinnostusta voi olla monella, mutta ei pitkäjännitteisyyttä.

Alèsin kaupungin luontoa

http://fi.wikipedia.org/wiki/Silkkihaikara

http://fr.wikipedia.org/wiki/H%C3%A9ron_cendr%C3%A9

http://fi.wikipedia.org/wiki/Harmaahaikara

Kuvat AMS.



Midi Libren artikkeli heinäkuun turismituloksista

http://www.midilibre.fr/2014/08/02/gard-la-frequentation-touristique-en-baisse-en-juillet,1033208.php
Yllä artikkelissa heinäkuun turismi tutkimuksen tulos tällä Gardin alueella: 60% laskua viime vuotisesta.

Vain 17% ilmoittaa nousua. Joten me ollaan tuon vähimmäismäärän joukossa, koska oli noin 10% enemmän museokävijöitä kuin viime vuonna.

Lama näkyy. Saa nähdä minkälainen on elokuu.