torstai 11. joulukuuta 2014

"Olipas happamia marjoja"

Nîmesiläisen lapsiryhmän vierailusta ei kuulunut mitään. Heidän piti jo varmistaa jos tulevat 26.päivä joulun jälkeen tai ei. Joten soitin sinne.

Huonolta näytti. Arvasin, että he ovat peruuttaneet tulonsa. Toisaalta muutama vuosi sitten oli myös iso yli 40 hengen ryhmä tulossa joulun aikaan ja sama juttu, eikä mitään kuulunut. Mutta he tulivat kuitenkin, eivät vaan mitään varmistaneet. Sellaista on mentaliteetti Välimeren maassa. He toimivat, miten huvittaa. Jos ei itse ota selvää ja yhteyttä, vastauksia ei kuulu.

Olin pettynyt kieltämättä. Ja ajattelin, että "happamia, sanoi kettu pihlajan marjoista".Se on joskus hyvä suhtauminen. Niin sitä voi mitätöidä asian tärkeyden ja kiistää arvon. Se on itsepuolustusta, sanottiin psykologian kirjassa koulussa.

Epäilemättä heidän päätökseensä vaikutti se, että he olisivat joutuneet tulemaan neljä eri kertaa museoon, koska vain 10 voi tulla yhtä aikaa. Toisaalta ei koulussakaan ole suositeltavaa isot koululuokat. Ei 40 lasta pysty seuraamaan opetusta yhtä aikaa yhtä hyvin kuin 20 lasta tai vähemmän. He vaan häiriköivät ja meluavat.

Täytyy ajatella positiivisesti, sanotaan. Se oli jo hyvä merkki, kun kiinnostuivat nukkenallemuseosta ja suunnittelivat tänne tuloa, vaikka tulo jäi.

Joka tapauksessa museomme ystäväpiiri on kasvanut taas tänäkin kuluvana vuonna ja kasvaa edelleen. Uusia ryhmiä tai ainakin uusia museokävijöitä tuo varmaan uusi vuosi tullessaan.

Muuten yksi hyvä uutinen. Olin Alèsin turistitoimistossa viime viikolla maksamassa jäsenmaksua. Jäsenyys maksaa nyt vaan 60 euroa, koska 4 kuntainliittomme turistitoimiston toimintaa on yhdistetty Alèsiin: Anduze, St Jean du Gard, Vézénobres, ja Alès. Viime vuonna maksettiin Alèsin turistitoimistoon sitävastoin jäsenyydestä 85 euroa ja Anduzen turistitoimistoon 151 euroa. Joten tuo niiden yhdistyminen oli meille iso säästö vuosibudjetissa. Ja samalla hinnalla ollaan nyt mukana myös Vézénobren ja St Jean du Gardin turistitoimistojen mainonnassa. Hyvä kun joskus laskut alenevat, yleensä ne enneminkin nousevat.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Joulu 2013 - Joulu 2014






















https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157636693272466/

Tässä kuvassa viime vuoden joulun ajan hommiani. Flickr.com sivuille laitoin kaikki etapit kuvattuna alusta loppuun. Tähän syksyyn ja talven alkuun asti on riittänyt siitä vielä ohjelmaa. Toisaalta vieläkin sitä voi täydentää tilaisuuden tullen.

Kuvat on nähty internetissä nyt vuoden aikana jo yli 1000 kertaa.

Viime päivinä tuli mieleeni, mitä minä täksi jouluksi keksisin. Jotain ohjelmaa täytyy olla juhlapyhien lomassa.

Viime joulusta jäi kiva muisto. Vaikka kyllä vähän ei toivottavaakin tapahtui. Yksi päivä joulun aikaan ovikello soi. Pari alèsilaista madamea olisi tullut museoon. Mutta täällä olikin aika sekamelska. Olin nimittäin tapetoimassa alimmaista nukketalon huonetta viininpunaisella tapetilla, joka oli tilattu Amerikasta asti. Joten se ei saanut mennä pilalle ja minä tapetoin ensimmäistä kertaa elämässäni. Se oli jännittävää ja vähän epävarmaa touhua minulle. Käskin heidän odottaa jonkun aikaa, mutta se ei sopinut näille kiireisille ranskalaisille. Joten harmi, kun sattui vähän pahaan aikaan. Olin silloin juuri hyvällä tapetointituulella. Tant pis! Aina pitäisi olla valmis kuin partiopoika vastaanottamaan museokävijöitä. Ajattelin, että jos he ovat todella kiinnostuneita, he tulevat uudestaan.

Tässä nukketalossa oli alussa vain pari nukkea.  Ne olin ostanut aikaisemmin Salon de Provencesta nukkefestivaalista, jossa käyn joka vuosi keväällä. Nyt tänä keväänä vien sinne mukanani ison posliinisen Jumeau-nuken, jonka sain alèsilaiselta Anne-Marielta. Se oli uskomaton lahja!

Nuken pää pitää restauroida, koska siinä on halkeama, joka on liimattu, mutta ei loppuun asti kunnostettu. Otan selvää netistä restauroijasta, joka tekee hyvää jälkeä ja joka on menossa myös tuonne nukkefestivaaliin. Jätän sen sinne hänelle ja sen saa sitten palauttaa minulle postissa. Peruukin ostan myös sillä reisulla sieltä. Ainakin 100 euron paikkeilla oikeista hiuksista tehty iso peruukkikin maksaa saati sitten tuo restaurointi. Siihen voi mennä 200 euroa. Mutta nukke on kokonaisuudessaan paljon arvokkaampi, joten se vaatii. Kalliilla nukella on kalliit korjaukset. Sisko tekee vaatteita parhaillaan sille, joten ne saa halvemmalla. Ja kengät sillä on jo. Alla kuvia nukesta linkissä:
http://museopaivakirja.blogspot.fr/2014/10/kiitokset-anne-marielle.html

Takaisin tämän nukketalon nukkeihin. Nyt niitä on kahdeksan. Niitä olen hankkinut ihan sen mukaan, mitä olen sattunut löytämään kohtuu hintaan. Jokaisen kunnostamani nukketalon huonekalut nukkeasukkaineen on aina yllätys. Sattuman kauppaa. Tähän viktoriaaniseen taloon tuli frozen Charlotte nukkeja useampi ja lopuksi koominen nukkepari.

Viimeiseksi ostin tuon alla kuvassa olevan posliinisen morsiusparin, joka on 1900-luvun alusta tai vanhempaa. Niillä on alkuperäiset vaatteet, paitsi morsiamen huntu, jonka lisäsin sille. Sulhasella on musta silkkipuku ja hauska silinterihattu. Morsiamen keltaista pukua ihmettelin, mutta kun katsoin morsiuspukujen historiaa, keltaisenakin niitä on ennen ollut. Ne ovat saksalaisia ja ehkä Kling merkkisiä. 55 euroa parista ei ollut kallis, koska ne ovat ihan hyväkuntoisiakin vielä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Silinterihattu

http://dollreference.com/kling_dolls.html

acelebrationofwomen.org/2011/04/wedding-dresses-a-walk-in...

www.bbc.com/culture/event/20140404-wedding-dresses-1775-2014

en.wikipedia.org/wiki/White_wedding

en.wikipedia.org/wiki/Wedding_dress

fr.wikipedia.org/wiki/Robe_de_mari%C3%A9e

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Itsenäisyyspäivän juhlintaa

http://www.iltasanomat.fi/linnanjuhlat/art-1417918720649.html?pos=ok-trm-liju


http://www.hs.fi/kotimaa/a1305905299432


Kiitos 21.luvun tietotekniikan kehityksen linnan itsenäisyysjuhlia voi seurata jopa ulkomailla.

Eilen katselin niitä Internetissä. Minulla on hyvä nettiyhteys, ei katkeile. Vaikka se on kyllä kallis, maksaa 36 euroa per kuukausi. Ranskassa se on kalliimpaa kuin Suomessa. Siskoilla on halpa siellä, mutta katkailee useasti, kun puhutaan Skype:lla.

Sofi Oksanen on symppis, vaikka tyyli on aika erikoinen, toisaalta huvittava.

Monta sukupolvea oli siellä linnassa edustettuna. Nuo vanhukset olivat liikuttavia. 101-vuotias pappa oli vitsikäs vielä vanholla päivillään.

http://www.iltasanomat.fi/linnanjuhlat/art-1417864020357.html?pos=ok-ltm-vhde

Jenni Haukiolla oli nätti puku. Presidenttipari oli edustava.


lauantai 6. joulukuuta 2014

Emmaus terveisin

Lahjavaunut lähtivät tänään. Vein ne Emmaukseen Alèsiin.

Mikä helpotus. Kun vein roskikseen eilen vaunujen likaisia pahnapatjoja, yksi mies sanoi minulle, että ne vaunut olisi pitänyt antaa silloin, kun ne olivat vielä jotenkin kunnossa. Niin se on. Mutta ne oli jätetty jonnekin ulkotiloihin, jossa ne olivat sitten läpiruostuneet. Miksi he silloin ne laiminlöivät? Nyt kuitenkin, niille olisi pitänyt löytää kunniapaikka.

Museo tulee liian täyteen, ei saa enää siivouttuakaan, kun kaikki nurkat ovat täynnä.

Ensi kerralla kyllä sanon, jos taas tarjotaan tänne jotain "ei toivottua", että ei mahdu. 95% noista tuomisista on sellaisia "kaatopaikka/Emmaus" tavaroita. En minä vaan kehtaisi tarjota kaikkea johonkin museoon. Se on väheksymistä.

Muutama viikko sitten meidän kyläläiset toivat tänne tullessaan heidän mielestään "vanhan" nallen. Senkin laitoin piiloon varastoon, koska se on joku 90-luvun kiinalainen nalle. Täällä on niin pienet tilat, että ne annetaan ennemmin vanhemmalle tavaralle kuin viime vuosikymmenten Kauko-Idän sarjatuotannolle. Ei tänne museoon kukaan enää tule, jos esillä on samaa, jota näkee supermarketeissa. Tuo pariskunta lupasi tuoda lisäksi puunuken, joita minulla on vitriinissä. Ne ovat 1900-alun nukkeja ja yksi vanhempi on 1820-luvulta. Mutta nyt kun he näkivät, että ne nuket ovat arvokkaasti oikein vitriinissä, he varmaa peruvat lupauksensa. Liian arvokasta annettavaksi. Sellaisia monet ovat.

Jumeau-nukkelahja muine 50-luvun leluineen Anne-Marielta oli erikoista. Ihan odottamaton ihana lahjoitus. Sellaista sattuu kerran 10 vuodessa meillä.

Tästä lähin utelen noita mahdollisia lahjoituksia, jos vaikuttaa ei kiinnostavalta, käsken heidän viedä ne suoraan Emmaukseen. Silloin ne tulevat hyvään tarkoitukseen. Joka penni on arvokas hyväntekeväisyydessä. Museossa sitävastoin kaikelle ei ole paikkaa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Emmaus

http://emmaus-france.org/ayez-le-reflexe-du-don-et-de-lachat-solidaire-2/

Hesari:"101-vuotias torpparin poika juhlii itsenäisyyttä Linnassa"

http://www.hs.fi/kotimaa/a1417794850068

Siinä on hauska juttu. 

torstai 4. joulukuuta 2014

Turun linnasta

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/708255/Turkulaisnuoret+juhlivat+itsenaisyytta+Turun+linnassa

Ongelmia "perhekalleuksista"

Kun olen sanonut siskoille ja ystävälleni, että meinaan myydä pois ruostuneet lahjavaunut, museossa ei ole tilaa, olen saanut osakseni kritiikkiä. Lahjahevosen suuhun ei saa katsoa, siihen tyyliin.

Museon muut tavarat ovat siistimpiä ja parempikuntoisia, joten olisi nurjaa laittaa esille niiden paikalle loppuun kuluneet "roskisvaunut" ihan vaan sen takia, että naapurikyläläisperheelle niillä on suuri tunnearvo. Itse he minulle aluksi puhuivat puhelimessa kahdesta vaihtoehdostaan, joko kaatopaikasta tai tästä museosta. Ei mekään tänne kaatopaikka tavaraa haluta. Kyllä ihmisillä pitäisi olla hiukan arvostelukykyä, mitä he museoon tarjoavat.

Pesin ne vaunut nyt joka tapauksessa, mutta surkean näköiset ne ovat paksun ruosteen peitossa joka paikassa. Heitin niiden likaiset vanhat pahnapatjavaatteet jo roskiin, oikea koipesä se oli. Mahdoton sellaista kaikkea on puhdistaa.

Puhuttiin taas siskojen kanssa ja kun kerroin tarkemmin noiden vaunujen kunnosta, he olivat lopulta samaa mieltä, että eroon niistä täytyy päästä. Jos vanhan tavaran kauppa ei niitä ota, vien ne hyväntekeväisyys-yhdistykseen huomenna Alèsiin mennessäni. Sinne kelpaa. Ja tulee hyvään tarkoitukseen, vaikka muutamalla eurolla. Kirpparikauppa nostaa rahan arvoa entiseensä, kun toisen romusta tulee toisen aarre. Se on hyvä opetus meille kulutusyhteiskunnan ihmisille. Tavara kiertää.

Ensi kerralla, jos taas tarjotaan jotakin museoon, pyydän kuvan sähköpostitse. Joka kerta kun olen pyytänyt, asia on jäänyt sikseen, kuvaa ei ole tullut. Joten tavara ei ole ole ollut edes sen väärtti.

En päästä enää ihmisiä museon oven taakse asti suurine lahjoineen, silloin on vaikeampi kieltää ja he tulevat sitten ilmaiseksi museoon.

Patinasta puheenollen, se voi olla positiivista tai negatiivista. Jos sitä on liikaa, se ei ole enää kaunista. Ja riippuu esineestä. Nalle voi olla reissussa rähjääntynyt enemmän kuin nukke ja säilyttää silti "koriste- ja antiikkiarvonsa" vitriinissä. Nukke menettää sen helpommin. Poikkeuksia on, kuten Vapriikin iso sydäntä koskettava nukke, jolla kasvot olivat pahasti kärsineet sen vanhentuessa.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Dixou pahan teossa

Suomen matkalta toin adventtikalenterin Lontoon lentokentältä. Siinä on suklaapalanen joka päiväksi. Esittelin sitä Dixoulle. Ja sitten laitoin sen koristeeksi takan eteen odottamaan joulukuun ensimmäistä päivää.

Kolme päivää on jo kulunut ja kolme suklaata ollaan syöty Dixoun kanssa.

Tänään ihmettelin, mitä ihmettä ääntä koiran korista kuuluu. Niinkuin joku siellä rapistelisi papereita. Oikein arvasin. Ja kuvassa näkee suklaavarkaan itse teossa. Onneksi se ei kerinnyt kaikkea syömään. Mutta koristeeksi kalenteri ei enää kelpaa.

Tämä 14-vuotias "koiranpenikkani" on ollut kiltti koko vuoden. Ei voi valittaa. Tämäkin vahinko oli varmaan erehdys. Se luuli varmaan tätä värikästä joulukoristettani omaksi joululahjakseen, koska sen ihana tuoksu oli vastustamaton. Minun täytyy osta sille joku hyvältä haiseva lahja.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Isä kertoo tarinan

Tämä kuva on otettu joskus 20-30-luvun taitteessa. Isä on siinä noin 11-12-vuotias.

Joskus isä innostui puhumaan vanhoja asioita. Harmi vaan, että ei kovin usein. Tässä yksi lapsuusmuisto, joka häntä nauratti kovasti vielä vanhana miehenä.

Kylällä oli poikasakissa joku nuorempi pikkupoika. Kun he kulkivat tiellä yhdessä, jos sattumalta joskus sattui auton näkemään, silloin tuo porukan nuorimmainen hyppäsi äkkiä ojan yli pientareelle pakoon "peljättävää" autoa.

Kun häneltä kysyttiin, miksi pakoon piti juosta. Poika selitti vakavana, että pappa on käskenyt, jos auton näkee. Ja sai sitten kaikki nauramaan.

Autot olivat hyvin harvinaisia siihen aikaan maaseudulla Somerolla (noin 100km Helsingistä).

http://www.stat.fi/tup/suomi90/lokakuu_en.html

Tässä autokanta tilastoja. Siinä näkyy, miten vähän autoja oli vielä 1900-luvun alkukymmenillä Suomessa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Auto

http://oppiminen.yle.fi/historia-suomi/arjen-historiaa/aikamatka-arkeen-autoilu
"-Auto tuli Suomeen myöhään, vasta 1900-luvulla, kun se muihin Pohjoismaihin ja Baltian maihin tuli jo 1800-luvulla. Ensimmäinen varma autohavainto on toukokuulta 1900, jolloin turkulainen maatalouskauppian Viktor Forselius  toi myytäväksi Benz-merkkisen auton."

http://en.wikipedia.org/wiki/History_of_the_automobile

Ranskankielisessä Wikipediassa (alla linkki) kerrotaan, miten ihmiset oudoksuivat alussa tuota uutta keksintöä. Niin usein kaikkeen uuteen suhtaudutaan. Ennakkoluuloja on.
http://fr.wikipedia.org/wiki/Automobile
(L'automobile suscite très vite la polémique....L'automobile effraie les animaux (les automobilistes seront surnommés les « tueurs de poules »), elle est très bruyante et dégage une odeur nauséabonde. Bouleversant la quiétude des piétons dans les villes, beaucoup désirent l'interdire. Ces derniers n’hésitent pas à lancer des pierres ou du fumier sur les automobiles qui croisent leur chemin. Les publications humoristiques de la Belle Époque font d’ailleurs souvent occurrence au thème de l'« automobiliste-écraseur » ............Les ecclésiastiques s'opposent à cet engin qui « ressemble plus à un diable qu'à un humain» .....)