tiistai 30. joulukuuta 2014

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2015!






































Tämä on postikortin kokoinen puulle maalattu öljyväritaulu, jonka ostin kesällä kirpparilta 5 eurolla. Se on signeerattu. Noita samantapaisia minulla on muutama pienempi, joista maksoin enemmän 10 euroa kpl.

Niitä yms. sisustustavaraa kerään nukketalojeni sisustukseen, kun taas aloitan uuden nukketaloprojektin.

Museokävijät ovat ihastuksissaan, kun näkevät oikeita tauluja nukketaloissa.

maanantai 29. joulukuuta 2014

Joulupukki myöhästeli

Tänään se tuli postista. Se odotettu paketti.

Kaksoissisko sanoi minulle Skypessa internetissä puhuttaessa ennen jouluviikkoa, että minulle tulee joululahja postissa. Isosisko on sen lähettänyt. Se oli salaisuus.

Mutta meidän perheessä salaisuuksista viis. Kun oltiin pieniä, myös äidillä oli tapana kertoa ennen joulua, mitä meidän tädit olivat meille ostaneet. Hän itse ei ollut lapsena saanut lahjoja, se ei ollut yleistä 1920-luvulla maaseudulla. Joten nyt äiti tavallaan iloitsi lastensa lahjoista, kun hän niistä kertoi jo etukäteen. Eikä siten osannut pitää niitä salaisuuksina.

Isoveli oli ottanut "tehtäväkseen" hakea kaikki kätköpaikat, joihin oli lahjoja piilotettu, jos oli onnistuttu vähänkin niitä salaamaan. Hän näytti ne sitten meille suurina löytöinä. Se oli jännittävää.

Muistan kun yhtenä jouluna saatiin hienot sateenvarjot, ne kai tulivat täytenä yllätyksenä. Me juostiin sitten siskon kanssa sateenvarjoinemme ilosta riemuiten tuvan pöydillä (ompelukone Huskvarna mukaan lukien). Oltiin niinkuin lennossa, Maija Poppanen siitä tulee mieleen. Minulla on toinen noista sateenvarjoista esillä museossa, se Annin viininpunainen, omani ruudullinen on rikki ja hävinnyt.

Mieleeni on jäänyt hetki yhtenä jouluaattona, kun huomasin suureksi pettymyksekseni, että joulupukin paksujen ukkivaatteiden takaa pilkotti sivusta Veikko-veli. Ja sitten ymmärsin, että hän oli naamioitunut joulupukiksi! Joulupukkia ei kai sitten ole olemassakaan...se olikin satua. Siitä päivästä lähtien tiesin totuuden. En muista ikääni, niin pieni olin.

Vielä tästä tämän joulun lahjapaketista puheenollen. Se oli niin hyvältä haiseva, että Dixou koirani oli myös kovin innoissaan sen saapuessa. Sieltä tuli kaikkea hyvää syötävää: sulkaata, siskon tekemiä perinteisiä joulupiparkakkuja,  -kakkua, -torttuja...näkkileipää, suomalaista metvurstia, josta pidän kovasti, vastustamantonta lakritsia ja sitten lämmin flanellinen yöasu ja sukat.

Dixoun kanssa maisteltiin heti paketin auki saatua ihanaa torttua. Kaikki nuo Suomen syötävät "tuliaiset" piti piilottaa heti kaappeihin tai kauemmas. Huomasin, että Dixou alkoi etsiä ja haistella nenä pitkänä kaikki nurkat, mihin olisin voinut ne piilottaa. Se on aika ovela. Jos ei anneta mitään, se meinaa varmaan, että täällä on itsepalvelu.

Lakritsipussista osa on jo "tilattu" ranskalaiselle ystävälleni. Muuten yleensä olen saanut sen vaikutelman, että he eivät tykkää lakritsista kuten me suomalaiset.

Joulu on perhejuhla. On perhettä sitten kaukana tai lähellä, tärkeintä on, että ajatuksissa on läsnä, vaikka olisikin kaukana. 

torstai 25. joulukuuta 2014

Mauno Koiviston lapsuusmaisemista

http://tstv.fi/video/733
"Dokumentti presidentti Mauno Koiviston kotimaisemista 1920- ja 1930-lukujen Turussa."

Dixou poseeraa


Tämä kuvassa poseeraaminen ei ole Dixoun lempiharrastus kuten kuvista näkyy. Se ei yhtään tykkää olla yksin kuvassa ja sitten vielä pitää olla liekassa. Vapaana olisi ollut mukava juosta. Joten se on hiukan kyllästynyt.

Haukku on nyt 14 vuotta. Mutta ikäisekseen se on aika pirteä ja haukkuu ärhäkkäänä välillä kuin nuori penikka. Leikkiäkin täytyy aina tilaisuuden tullen.

Aamulla me mentiin ulos joskus ennen klo 8. Oli hämärää vielä, vaikka taivas alkoi rusottaa punaisena. Käytiin leipomossa hakemassa Dixoun joululahja. Siitä hyvältä haisevasta kaupasta koirani pitää, vaikka muuten se ei ollenkaan viihdy ostoksilla Alèsissa. Kaduilla kyllä, mutta ei liikkeissä sisällä.

Näissä kuvissa näkyvät tämän Lézanin kylän talvimaisemat. Ylimmässä on viinipeltoa ja alimmassa on jo vihreänä orastavaa syysviljaa. Takana on Sevennien vuoret.

Kun tultiin takaisin runsaan puolen tunnin päästä, aurinko oli juuri nousemassa ja päivä valkeni.

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157649930893625/
Siinä kuvasarja flickr.com sivuilla.