perjantai 29. heinäkuuta 2016

Ei kukaan ole profeetta omalla maallaan.






































Tässä on kuntamme uutislehti takasivulta, jossa kerrotaan kylämme linnasta.

Varmaan jo viitisen vuotta se on ollut remontoimattomana, siitä lähtien kun kunta sen osti.

Meidän kunnanvaltuustomme on ollut kuuluisa riitaisuudestaan naapurikylillä. Netissäkin oli yhteen aikaan kumma blogi, jossa he olivat avoimesti keskenään tukka nuottasilla. Ihmettelin sitä lukiessani, voiko olla totta! Kunnanjohtajan vaihdos on muuttanut vähän tunnelmaa.

Linna ostettiin ilman suurempia suunnitelmia, mitään erikoista edistystä ei ole siellä tapahtunut. Kattoa näin kyllä korjattavan yksi syksy.

Toisaalta arvata voi, että jos on eripuraista porukkaa johdossa, vaikeaa on päästä eteenpäin. Jos joku jotain ehdottaa, toinen sen tyrmää heti.

Linnan puistoalue on korjattu. Mutta siinäkin he tekivät ihmeellisyyksiä. Melkein kaikki puut kaadettiin säälimättä, jota tuntemani ammattilaispuutarhurikin oudoksui jälkeenpäin. Ei puistosta voi enää puhua, jos vaan siellä täällä joku pieni puu seisoo. Siellä oli hieno puisto ennen! Pääsin kerran monta vuotta sitten sitä ihailemaan, kun oli tuttavaperhe sitä hoitamassa. Tuon puiston ympäröimä muuri alennettiin samalla tien vierestä, mikä oli monen mielestä ammatti-, tai restaurointivirhe. Yksi vanha mies sanoi riitaantuneensa kunnan kanssa sen takia.

Jos ei ole linnaprojektia, ei voi saada valtiolta siihen avustuksia. Sitäpaitsi ne ovat vuosien tai vuosikymmenien suunnitelmia.

Kunnalla on nyt välähtänyt. Viisaat päät yhteen ja aivoriiheen Alèsin insinöörikouluun hakemaan neuvoja. Mitä ihmettä me voisimme tehdä täällä linnassa? Miten se saisi hiljaiseen kyläämme enemmän elämää ja tapahtumia? Tässä insinööriehdotuksia:

Pohjakerrokseen kunnantalo ja kylän museotilat. Rahoitus tulisi kunnan omistamien kiinteistöjen myynnistä tai vuokraamisesta.

Toiseen kerrokseen hienostoravintola, jolla olisi käytössä terassi ja puutarhaa.

Kolmanteen kerrokseen yrityshautomo ja vuokratiloja.

Esteettömän hissin rakentaminen.

Tästä on julkinen kuntakokous 17.päivänä syyskuuta kulttuuripäivän jälkeen illalla.
______________________________________________________________________________

Huvittavaa minusta on tuossa linnapojektissa "kylän museo" sanat. Museo on suunniteltu siihen mukaan.

Alèsissa tämä Nukkenallemuseo alkaa olla aika yleisesti tiedetty, koska on ollut jo kauan olemassa. Joten varmaan se on ollut myös noiden insinööriopiskelijoiden ajatuksissa, kun ovat ainakin jotakin museota ehdottaneet linnaprojektiin, vaikka tätä ei olisikaan mainittu. Se onkin tabusana täällä paikan päällä.

Jos tästä museosta olisi puhuttu nyt suoraan tuossa kunnan uutislehdessä, kuntalaiset olisivat varmaan lentäneet selälleen. Heidän mielestään, niin arvaan, museon täytyy olla ranskalainen keramiikkamuseo tai muu, kuulin vuosia sitten. Ystäväperheen herra Bernard sanoi kerran, että kerätään vanhaa tavaraa kylältä kaikista taloista, jotta saadaan kuntamuseo! He kuvittelevat, että se on kuin hokkuspokkustemppu. Taikasauvalla saa äkkiä kokoon mieleisensä kokoelman kaikki vielä lahjoituksina. Totuus on toisenlainen. Vuosien homma. Aikaa, rahaa, kaikkia uhrauksia ei aina lasketa, jos sydämen asialla ollaan. Eikä se museokaan itsestään pyöri.

Keväällä naapurin kanssa oli juttelemassa vanhan kunnanvaltuutetun vanharouva, joka on ollut tälle museolle aina "myrkyllinen". Nyt oli toinen ääni kellossa vaihteeksi. Hän on tulossa kunnan ryhmän kanssa museoon syksyllä jonkun muualta tulevan linnaryhmän kanssa. Nuo vieraat ovat linnoista kiinnostuneita ja olivat nähneet netistä, että täällä on Nukkenallemuseo ja haluavat sitten samalla nähdä tämän.

Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista ja niin sanoisin myös minä. Tuolla linnassa on kolme kummitusta, luin lehdestä muutama vuosi sitten, kun sen historiasta kerrottiin. Joten ei me sinne kummituslinnaan mentäisikään.

Paikallislehti mainostaa meitä 16.vuotta

Joka vuosi Midi Libre on tehnyt pienen mainosartikkelin tästä museosta keskikesällä pyytämättä. Joinakin vuosina he ovat tulleet tekemään isomman artikkelin paikan päälle.

Kiitos tälle uskolliselle yhteistyökumppanillemme! Vaikka me ollaan ulkomaalaisia, yhtä hyvin on meitä mainostettu alusta alkaen ja huomattu kuin paikallisia ranskalaisia. Lehti ei ole ollut puolueellinen kuten kylämme kunnantalo. Se taas johtuu siitä, että kunta on hyvin perinteistä paikallaan pysyvää kansaa, joka ei ole paljoa merta edemmäs kalaan koskaan mennyt. Kaikki on läheltä löytynyt. Nurkkapatriootteja kivimuuriensa sisällä, joiden mukavuutta vieraat uhkaavat tavalla tai toisella. Niinkuin mitään hyvää ei voisi muualta tulla. Kerron tästä esimerkin kohta toisessa jutussa.

Englannin Brexitin myötä voi muuallakin paremmin sanoa totuuden julkisesti. Se toi esille sen, mitä on pinnan alla kuohunut EU vastaisuudessaan, ulkomaalaisvihan.
________________________________________________________________________________

http://www.midilibre.fr/2016/07/25/musees-des-poupees-et-des-nounours,1371073.php

Plus de 2 500 nounours à découvrir.

Le Musée des poupées et des nounours se cache dans le cœur de Lézan, dans une vieille maison du XIIe siècle, au 4, rue de L'Estrangladou.
Ulla-Maija, avec un joli accent et son âme d'enfant, dévoile son minuscule musée installé dans sa propre maison où les jouets ont pris vraiment toute la place. Imaginez, une collection de plus de 2 500 nounours, maisons de poupées anciennes qu'elle redécore minutieusement.
Ouvert jusqu'au 31 d'août, tous les jours de 11 h à 18 heures. Tarifs : 5 €, adulte ;  4 €, enfant.
Contact : 04 66 83 19 57.
_________________________________________________________________________________
Tässä vapaa suomennukseni:

Yli 2500 nallekokoelma
(Siinä lehti paisuttelee, koska kysymys on koko kokoelmasta eikä pelkästään nalleista. Mutta he haluavat tuoda esiin huomiota herättävästi me nallejen keräilijät ja meidän hullutuksemme, vaikka positiivisessa mielessä silti)

Nukkenallemuseo on piilossa Lézanin kylän keskellä vanhassa 1100-luvun talossa. Osoite...

Kaukaa Pohjolasta tullut Ulla-Maija esittelee pientä kotimuseotaan kuin Liisa Suuressa Ihmemaassaan. Talo on tupaten täynnä vanhoja leluja, nalleja, nukketaloja, joita hän kunnostaa uuteen loistoonsa.

Aukioloajat...

Kesämaisemiamme




sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Mitä puuttuu?

Työvihot puuttuivat näistä kouluista ja toisesta alimmaisesta nukketalosta puuttui myös liitutaulu. Siinä ne nyt ovat.

Uutta löytää helposti, mutta ei vanhaa. Noissa vihoissa näkyy vanhanaikainen käsiala. Nuo rihvelitaulut ovat oikeaa kiveä kuten ennen. Samasta kivestä on tehty kattoja vanhaan aikaan Ranskassa.

Keräillessä täytyy olla pitkäjännitteinen, kaikkea ei aina saa kerralla, vaan pikkuhiljaa.

Pienet asiat tai yksityiskohdat ovat tärkeitä.


lauantai 2. heinäkuuta 2016

Autiotalossa tapahtuu



Tässä koululaisia vielä koulun penkillä ahkeroimassa. Ensi tiistaina vasta alkaa loma.

Tämä talo on ollut tyhjillään jo monta vuotta. Se oli museomainoksena Anduzen turistitoimistossa vuosia. Sitten keväällä minulle sanottiin, että remontin takia ei voi sitä enää siellä pitää eikä sen jälkeenkään.

Löysin uuden paikan sille museon nurkasta keittiöverhon vierestä. Tänään tästä tyhjillään olevasta hylätystä autiotalosta tuli koulu, kun keksin, että sinne saan sovitettua ylimääräiset pulpetit posliininukkeineen.

Siivota täytyy, koska pölyä kertyy, kun ei ole vitriinissä. Vaikka ei vitriinissäkään ole 100% pölysuojassa. Tämän 100 vuotiaan talon ikkunoissa on vanhat pitsiverhot kiinnitetty ruosteisilla nastoilla. Niitä voi parannella ja peittää pitsillä. Parvekkeelle ja toisiin ikkunoihin voi etsiä paperikukkia. Muuten se on aika askeettinen. Koulun täytyy olla iloinen, vaikka olisikin vanhan ajan koulu.

Yläkerta avautuu katosta. Sinne voi tehdä opettajan asunnon. Siinä seuraava nukketaloprojekti kesäksi ja syksyksi.

Kouluteema on monipuolinen eikä haittaa, vaikka niitä olisi useampi.

Yllätys yllätys -nukketaloista pidetään museossa ja sellainen uusi on myös suunnitteilla ihan eri aiheinen.

Mielikuvitus työstää aina, se ei ole koskaan lomalla.

Onni on keksimisen ilo.

torstai 30. kesäkuuta 2016

Hyvää kesää kaikille!

Tässä me ollaan Dixoun kanssa Uzèsissä laventelipellolla. Niitä ei ihan täällä naapurikylissä ole, joten piti mennä sinne lähemmäs Provencea. Täällä taas on enemmänkin joka paikassa auringonkukkapeltoja.

Dixou on jo toisen kerran parin viikon lääkekuurilla pissavian takia ja nyt on lisäksi korvatulehdus ja verikorva. Pissavika parani viimeksi, mutta uusiutui melkein kuukauden päästä. Röngten kuvakin otettiin, ei näkynyt pahempaa. Helle väsyttää vanhaa koiraa paljon, vaikka se on aina ulos menossa, kun vaan pääsee satoi tai paistoi.

Museossa on ollut hiljaista kuten aina kesäkuussa ennen sesonkia. Tyyntä ennen myrskyä, toivotaan.

Eilen oli silti pari madamea museossa, he soittivat tulostaan edellisenä päivänä. Toinen oli naapurini, joka omistaa ikkunani takana olevan terassin autotalleineen. Hän tuli veljen vaimon kanssa, koska tämä sattuu olemaan nukkejen ja nallejen keräilijä Alèsin kaupungista. Heidän on pitänyt tulla jo ajat sitten kuulema. Puheista päätellen motiivina oli tammikuussa kunnantalon uutislehdessä ollut  museomainos, jonka olin sinne antanut julkaistavaksi. Eivät hekään ennen ole uskoneet täällä mitään katsottavaa olevan, kuten kylässä yleisesti ajatellaan. Tarvittiin uusia vihjeitä kuten tuo mainos, joka vasta sai heidät liikkeelle alle 100m päässä sijaitsevaan Nukkenallemuseoon.

Meillä oli mukava noin parin tunnin keskustelu! He tekivät taas sen ranskalaisten ihmettely eleen käsillään monta kertaa. T.s.toista kättä ravistellaan. Se saa minut aina nauramaan, kun tuntuu niin oudolta. Ennen en tiennyt, mitä se tarkoittaa. Positiivista se on. Jos Suomessa joku niin elehtii, ei kukaan tietäisi, mistä on kyse, jos ei olisi tietoinen ranskalaisesta kulttuurista. Hassulta se vaikuttaisi! Kaikilla kansalaisuuksilla on omat tapansa reagoida.

Asiallisia rouvat olivat, ei tullut mitään negatiivista esille, kuten tulee aika usein paikallisten kesken nukkenallemuseosta puheenollen. Ei saisi menestyäkään, jos sattuu olemaan kylän ulkopuolelta tullutta porukkaa. Englannin brexitistä puhutaan nyt ykkösenä lehdissä, mutta ei se vierasviha sinne rajoitu. Samaa löytyy täältä. Toisaalta tabuasia, josta ei saisi puhua ääneen. Mutta minä olen aina puhunut, vaikka meistä totuudentorvista ei tykätä.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Justiina tyttökoulunsa kanssa



Amerikasta tuli pakettilähetys aamulla, jossa oli tämä Justiina opettaja. Ei tarvinnut maksaa tullimaksua tällä kertaa, oli tuuria. Suomessa ollaan tarkempia kuin Ranskassa ja tulli on aina mennyt.

Tämän palapelin kokoamiseen meni kevät. Valmiina se olisi ollut paljon kalliimpi.

Museouutiset-kirje

http://myoldbear.free.fr/textes/finnois/yhdistyskirjekesa2016.pdf

Museouutiset viimeseltä kuudelta kuukaudelta.

torstai 16. kesäkuuta 2016

Siiri Angerkosken Justiina löytyi

Tässä ostamani nukke ranskalaiseen 1900-luvun alun kouluun. Se edustaa hyvin aikansa Siiri Angerkoski Justiina opettajatyyliä. Sen punainen hame sopii oppilaiden punaisiin vaatteisiin. Kokonaisuutta täytyy ajatella.

Nyt odotetaan posteljoonia, joka tuo tuon Amerikasta asti tulevan nuken.

Sitten koulu on valmis kesäsesonkia varten. Runsaan parin viikon päästä (5.7 jälkeen) voidaan odottaa museokävijöitä, kun koulut loppuvat Ranskassa.

https://www.rubylane.com/item/672393-3268/

Hinnaksi tuli 70USD (64€) lähetyskuluineen. Sain 10USD alennusta. Rubylane.com sivuilla on aika kallista usein, mutta myös halvemmalla saa joskus. Hintoja vertaillessani tuo on hintansa väärtti, koska sillä on myös vanha sopiva hame. Ja nukke tulee kouluun keskeiselle opettajan paikalle valokeilaan, joten ei siihen voi ihan halpanukkea laittaa. Yleisvaikutelma syntyy pienistä asioista. Nukketaloissa epäonnistunut nukkevalinta voi pilata koko tunnelman.

Tämä ranskalainen koulu on tärkeä, koska se on toinen Ranskassa valmistettu nukketalo kokoelmassani. Niitä ranskalaiset kaipaavat. Kaikki muut on Saksassa, anglo-saksisissa maissa, Ruotsissa (Lundby) jne. valmistettuja. Minulle tärkein valintakriteeri on monipuolisuus ja mielikuvitusrikas leikkikalu, eikä vain yhden maan tuotanto.

Päiväkirjastani v.1966

Otin esille elämäni ensimmäisen päiväkirjan. Tässä siitä pari sivua.