sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Mikä noista taloista?

Nukkenallemuseon isoin projekti nyt uutena vuotena 2018 on löytää uusi museotalo ja sitä ennen myydä tämä nykyinen. Siinä riittää haastetta. Onko se une mission impossible? Eli mahdotonta? Siltä se näyttää, valitettavasti. Koska aina vaan vaatimammat esteettömyysnormit tekevät siitä monimutkaisen ja vaikean.

Toistaiseksi ainakin kaikki katsomani talot ovat jäänet pois pelistä syystä tai toisesta. Mutta talohaku jatkuu. Täytyy uskoa asiaansa. Jossain se talo odottaa nukkeja ja nalleja.

Kuvassa akvarelli, johon ihastuin Montpellier'n näyttelyssä 1997 ja ostin sen. Muistan, kun minulla ei ollut sille paikkaa missään. Kun sen vein Anduzeen tuttavan autotalliin, läheisellä pikkutiellä piilotin sen ensin ojaan sillan alle päiväsaikaan, en kehdannut näyttää isoa pakettia, jota olin taas viemässä. Vasta iltapimeässä hain sen sieltä ja kätkin sen muiden tavaroitteni joukkoon varastoon. Niitä oli jo muutenkin kertynyt sinne liikaa. Kun sitten lopulta muutto tuli myöhemmin, minulle sanottiin, että kuorma-auto pitäisi sitä varten olla! Mutta kun pesäänsä alkaa rakentaa, sellaista se on.

Tuo taulu oli jotakin konkreettista, kuin lupaus talosta minulle vuosi ennen tämän talon löytöä 1998. Tulee 20 vuotta! Ajattelin silloin, että joku noista piirretyistä kylätaloista on minua odottamassa. Museon "keksin" tänne sitten parin vuoden päästä 2000.

Silloin unelmieni talo löytyi lopulta, kyllä kai se nytkin löytyy. Kärsivällisyyttä tarvitaan elämässä. Pitkäjännitteisyyttä. Ei muuten tule valmista.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2018!

Tämä auringonnousu miniatyyri on venäläisen miniatyristin tekemä. Se on esillä alla nukketalossa auringonlasku-taulun vieressä vasemmalla.

lauantai 30. joulukuuta 2017

Puhtaus on puoli ruokaa

Ennen täällä Keski-Euroopassa maatalossa alakerrassa tai sivussa oli navetta, jonka eläimet lämmittivat asuintaloa. Minun keskiaikaisessa talossanikin on kuulema alhaalla ollut eläimet ja ylhäällä on asuttu. Kun alakerran remontti tehtiin vuonna 2000 suljettiin eläinten heinäluukku katon reunasta.

Tässä kuva saksalaisesta maatalo nukketalostani, jossa vasemmalla puolella on asunto ja oikealla puolella on navetta.
















"Saunassa tärkeintä oli vihtominen", luin vanhasta Museoyhdistyksen kirjasta. Ja yle.fi jutussa alla puhutaan vain löylyjen ottamisesta, pesemisestä eli tärkeimmästä asiasta täytyy muistuttaa kansaa. Hygienia oli aika tuntematonta.

Yle.fi:ssä on hyvä juttu Aunuksen lastensairaalasta kuvineen ja teksteineen:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/07/10/ensimmainen-kesa-aunuksen-lastensairaalassa-1942-katso-koskettavat-kuvat

 Lapsia kylvetetään kodin saunassa. Aunukselaisharjoittelijat pesevät, lauteilla odottavat vuoroaan muut lapset Kuva: Kim Borg, SA-kuva

"Suomalaiset harmittelivat karjalaiskotien heikkoa hygieniaa, perheet asuivat eläimineen usein samassa rakennuksessa. Lastensairaalassa pikku potilaat laitettiinkin heti saunaan pesulle.

Tässä kohdassa on hyvä muistuttaa, että suomalaistenkaan puhtaus ei aina ollut sodan aikana kovinkaan kummoista. Sota-ajan lehdet muistuttivatkin, että saunassa tulisi löylynoton lisäksi myös käyttää vettä peseytymiseen."


Yle.fi jutussa puhutaan myös lasten aurinkokylvyistä. Päivänvalo ja aurinko ovat korvaamattomia. Siitä tulee mieleen moni-ikkunamuoti rikkaiden taloissa ennen 1900-lukua varsinkin. Moni-ikkunaiset komeat kaupunkitalot olivat rikkauden merkki. Sellaisia näkee suurissa kaupungeissa. Ne olivat myös verollisia. Joten toiset sulkivat ikkunoitaan myöhemmin välttyäkseen veroilta. Ranskassa kaikki ulkoaukot, myös ovet olivat verollisia. Kun rikkaat vuokrasivat köyhille asunnon, he sulkivat ikkunan(t) verojen välttämiseksi. Joten köyhä perhe asusti sitten ilman päivänvaloa ja lapset sairastuivat. Valo ja valoisuuskin on tärkeää terveydelle yleensä ja mielenterveydelle. Aurinko saa aikaan ihmeitä. Valo on hoitoa.

Vanha sanonta "Puhtaus on puoli ruokaa" on ollut alkua hygienian tärkeyden ymmärtämiseen ja toteuttamiseen. Kuinka paljon ihmisiä on kuollut juuri sen tietämättömyyden takia! Puhdas vesikään ei ole itsestäänselvyys edes nykyään joka paikassa maailmassa.

torstai 28. joulukuuta 2017

Nukketalot entiseen loistoonsa

Olen kunnostanut monta nukketaloa ja olen tehnyt niistä kuvasarjoja kaikkine vaiheineen. Välillä se on ollut tapetoinnista alkaen, välillä vain talon sisustamista huonekaluineen jne. yleensä mahdollisimman ajanmukaisesti.

https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157670552978630 
Andalusialainen nukketalo 1900 alku.

https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157670444922511
Kaksikerroksen talo muuttuu kouluksi. 1900 alkua.

https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157663822759694
Ranskalainen koulu 1900.

https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157659175938313
Vanha puinen maitolaatikko muuttuu maataloksi. 1900-lukua.

https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157659174593383
Puukirstukoti

https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157657446702082
Mustalaiskaravaani.

https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157654339356854
Kaappiteatteri

https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157655881629192
Deauville tyyppinen pohjoisranskalainen huvila. 1900.

https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157653889731066
Postilaatikkotalo

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/albums/72157648169976722
Kenkätalo

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/albums/72157643512445794
Moritz Gottschalk, Saksa, talli 1900.

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/albums/72157636693272466
Lontoolainen nukketalo 1800-luvun lopulta.

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/albums/72157633121092037
Englantilainen nukketalo 1900-alku.

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/albums/72157631222526416
Saksalainen nukketalo 1900-alkua.

https://www.flickr.com/photos/100souvenirs/albums/72157627537460651
Tuulen viemää-talo 1920-luku.

https://www.flickr.com/photos/100souvenirs/albums/72157626547998631
5euron talo

https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157664109772498
Saksalainen tai englantilainen nukketalo 1880-luvulta. Olen aloittanut sen sisustamisen, kesken on vielä.

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Nukkenallemuseon filmitähti

Tässä meidän filmitähti, Dixie.

Erilaisia dokumentteja sodasta

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005505554.html 
Helsingissä vuonna 1944. Neuvostoliitto aloitti suurpommitukset Helsinkiin.




https://www.is.fi/aihe/100-tarinaa-sodasta/

Iltasanomien 100 tarinaa sodasta olen löytänyt tarinoita sota-aiheisiin leluihini museossa kuten tämä englantilainen Punaisen Ristin kenttäsairaala 1900-luvun alusta. Vaikka Iltasanomissa puhutaan II-maailmansodasta ja tämä taas on I-maailmansodasta, silti voi ajatella aika paljon samojen tarinoiden toistuneen sodassa kuin sodassa.

Sota-ajan sairaanhoitaja kertoi, miten sairaala oli täynnä loukkaantuneita sotilaita ja siellä kuului vain tuskan-ja avunhuutoja joka paikassa. Lääkäri oli käskenyt antamaan kaikille morfiinipistoksen, niin hän antoi sen vielä samalla ruiskeella kaikille. Sen jälkeen sinne tuli täydellinen hiljaisuus.

Sellaista sota-aika on ollut. Nämä sotaveteraanien ja lottien kertomukset tekevät meille eläväksi ja todeksi sota-ajan kauhut. Se on täysin eri asia kuin elokuva, koska on elettyä todellista elämää.

Ilta-Sanomat on tehnyt hyvän työn näillä haastatteluillaan. Monet veteraanit ja lotat ovat paljon yli 90-vuotiaita. He eivät ole enää kauaa täällä seuranamme kertomassa. Elämämme ei ole ikuista.

Museossa voin nyt kertoa sotasairaanhoitajan sanoin tätä kenttäsairaalaa esitellessäni miten siellä oli kuulunut vain tuskanhuutoja, kunnes sairaanhoitaja antoi kaikille morfiinia ja niin tuli täyshiljaisuus. Se kuvaa hyvin sotien aiheuttamia kärsimyksiä. Ja vanha leikkikalu toimii kuin dokumenttina, kun se puhuu puolestaan nykyajan ihmisille.

Toisaalta myös museokävijät jatkavat tätä sotatarinaa aina välillä. Kun tuon nukkesairaalan samassa sängyssä makaa kaksi haavoittunutta, he ovat sanoneet, että kolmekin oli siellä joskus, kun oli paljon haavoittuneita ja puuttui paikkoja. Kolmas nukkui varmaankin päinvastoin samalla petillä, niin saa mahtumaan pieneen tilaan enemmän.

Rintintin koira näkyy kuvassa. Se oli sotasankari ja pelasti henkiä, kuten monet muutkin eläimet viestipulujen tärkeyttä unohtamatta. Susikoirasta sanottiin, että, jos sillä ei ollut punaista ristiä ympärillään, vihollinen ampui sen heti, koska otti sen eläinvakoojana. Toisaalta kaikki viholliset eivät kunnioittaneet Punaista Ristiä ja vähät välittivät siitä jos sellainen oli tai ei, pyssyn kuulasta tuli heti.

https://en.wikipedia.org/wiki/Rin_Tin_Tin#/media/File:A_Dog_of_the_Regiment.jpg

 https://fi.wikipedia.org/wiki/Rin_Tin_Tin















Tuosta Rintintin koirasta on ristiriitaista tietoa. Toisaalta, se koulutettiin pentuna 1.maailmansodan loppuhetkillä vielä pelastamaan henkiä sodassa ennenkuin sodan loputtua amerikkalainen sotilas vei sen Amerikkaan ja siitä tuli filmitähti. Toisaalta siitä puhutaan vaan Rintintin filmitähtenä.
http://www.allocine.fr/film/fichefilm_gen_cfilm=129188.html

tiistai 26. joulukuuta 2017

Kuviani eri museoista

Tässä on lista viime vuosina käymistäni museoista, joissa voin ottaa kuvasarjoja.

Viime keväänä olin Hevosenkenkä lelumuseossa Espoossa, siellä kuvien otto oli kielletty.

Mainosta se minusta on, minäkin aina annan ottaa kuvia täällä Nukkenallemuseossa.

Tukholman Nordiska museet oli ihana ja siellä oli myös hienoja nukketaloja, mutta ahtaassa tilassa, josta ei saanut kunnon kuvia vitriineistä.

Tässä flickr.com sivuille keräämäni kuvasarjat. Vanhoissa blogiteksteissäni on myös museoiden kokoelmakuvia, jos olen voinut ottaa vain muutaman kuten Latvian Kansallismuseossa.

Hyvää museokäyntiä näissä eri Euroopan maiden museoissa! Kuva puhuu enemmän kuin 1000 sanaa:

https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157669265598695  Tartun Lelumuseo Virossa.

https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157663684935572 Poissy'n Lelumuseo Pariisin lähellä.

https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157623961440724 Wetzlar'in Lelumuseo Saksassa.

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/albums/72157649360314661 Stansted'in Lelumuseo Lontoon lähellä.

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/albums/72157647027636423 Museum of Childhood, Lapsuuden museo Lontoossa.

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/albums/72157645145382804 1900-luku näyttely Helsingin Kansallismuseossa.

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/albums/72157636149098994  Lasten Kaupunki Senaatintorilla Helsingissä.

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/albums/72157634325862568  Vanha maatilamuseo Beaucaire'issa Etelä-Ranskassa.

https://www.flickr.com/photos/100souvenirs/albums/72157630178936724 Lelumuseo Brysselissä.

https://www.flickr.com/photos/100souvenirs/albums/72157628330279963 
Lelumuseo Saksassa Kunsterbunt'issa lähellä Frankfurt Hahn lentokenttää.

https://www.flickr.com/photos/100souvenirs/albums/72157625754812266
Helsingin kansallismuseon Unelmien koti nukketalonäyttely.

https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/sets/72157666684613749  Apteekkimuseo Tallinnassa.

https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/sets/72157662927975088 Apteekkimuseo Riikassa.

https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157690019057091  Nordiska museet Tukholmassa.

https://www.nordiskamuseet.se/en/utstallningar/traditions Siinä linkki heidän Traditiot näyttelystään. Muitakin mielenkiintoisia näyttelyitä siellä on.

https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157711900493243 Steiff nallemuseo Giengen, Stuttgartista junamatkan päässä, Saksa.

Pariisin Nukkemuseosta ei ole kuvia. Se on suljettu, vahinko.

https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157673821580347
DDR-museo Berliinissä.

Listaa voin jatkaa...

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Isoäitiä, -isoisää kuulemaan!


Suomessa ollessani ostin kirpparilta kirjan Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys Vuosikirja XIII, Forssa 1944.

Olen paljon nauttinut sen lukemisesta. Kirja kertoo 1800-luvusta elämästä maaseudulla vanhusten kertomana. Se on tehty vanhemman väestön haastatteluista. Elettyä elämää. Suullista kansanperinnettä museotyöntekijöiden keräämänä.

Olen ollut monessa kohtaa yllättynyt, voiko olla totta, niin yllättävää jokapäiväinen elämänmeno paljon yli 100 vuotta sitten on ollut tämän päivän ihmiselle. Olen saanut myös usein nauraa sitä lukiessani, vanha kansa puhtaine murteineen kertoo hauskasti elämästänsä. Kun elinympyrät olivat pienet, murrekin säilyi puhtaana. Kirjassa on osittain Someron murretekstiä. Se kuulostaa kotoisalta, koska sukuni on sieltä kotoisin.

Taikausko on ollut voimissaan, kun ei tiede ollut vielä kehittynyt. Jos sairaudet vaivasivat, oli sitten ihmiset tai eläimet kyseessä, kansanlääkintäkeinot perustuivat paljolti uskonvoimaan. Varsinkin huonon ruokinnan takia sairastuneiden eläinten lääkintätavat kauhistuttivat minua. Mutta tehtiin mikä oli tehtävissä, parempaa vaihtoehtoa ei ollut. Lehmien heinäkin oli vain villiheinää eikä sitä riittänyt pitkäksi aikaa. Viljeltyä heinää tuli vasta myöhemmin ja se oli liian kallista.

Ennen kuin alettiin viljelemään perunoita, viljeltiin yleisemmin nauriita, joista varretkin kuivattiin talveksi elukoiden ruokintaa varten. Puutetta oli. Kaikki käytettiin hyväksi.

Viinaryyppy oli yllättävän jokapäiväistä ja viinan kotipoltto. Lisäksi tupakan viljely oli yleistä. Miehet kasvattivat tupakkansa. Ihme kun se Suomen kylmissä olosuhteissa oli mahdollista.

Ei ollut säätiedoista tietoa, joten almanakka ja sanonnat, sanalaskut olivat oppaina työnteossa vuoden ympäri ja muutenkin elämänfilosofiana.

Omavarainen maaseutuelämä oli köyhää. Kaikki tarvittava onnistuttiin tekemään kotona. Ainakin melkein kaikki. Ja luovia oltiin. Tyhjästä on vaikea nyhjästä, voitaisiin nykyään sanoa, mutta silloin nyhjästiin. Elettiin sitä aikaa, kun ei maaseudulla ollut edes kauppoja, kulkukauppiaita oli ja kaupungissa markkinoita, mutta ei sinne kaikki päässyt koskaan.

Jouluna ei ollut maitoa, koska lehmä(t) oli ummessa liian vähäisen ruuan takia, ei tullut maitoa. Sitten kesäaikaan jos lehmä lypsi 6-8 litraa päivässä se oli jo hyvä tulos. Maito kirnuttiin voiksi, jota käytettiin kauppatavarana. Lehmän tuotanto laskettiin voimäärän mukaan.

"Ei nyt auta, ei nyt auta, täytyy Tamja (härkä) tappaa,
et lapset saavat makkaraa
ja ämmät kenkänahkaa".

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...vasikka ja karitsa tuotiin tupaan kylmällä talvipakkasella. Siellä asustivat muutenkin sängyn alla kanat. Toisaalta sängyssä oli pahnoja pohjalla peittojen alla, joten ei se muutenkaan kuulosta hygieniselta meidän aikanamme. Torakat ja kirput vaivasivat.

Lapsikuolleisuus oli korkeaa. Sen ymmärtää, kun "näkee" miten elettiin. Hygieniasta ei ollut paljon tietoa. Saippuan valmistuksessa käytettiin eläinten teurasjätteitä. Saunassa pääasia oli vihtominen.

Kun tätä taustaa vasten tulivat vielä nälkävuodet pettuleipineen 1860-luvulla, kaikkeen tähän verrattuna me nykyajan ihmiset elämme ylellisyydessä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suuret_n%C3%A4lk%C3%A4vuodet

Tässä alla ajan taidetta, josta näkyy maaseudun elämää ennen vanhaan. Taiteilija on venäläinen, mutta samanlaista se elämä oli varmaan kaikkialla maailmassa siihen aikaan.

FEDOT VASILIEVICH SYCHKOV (1870-1958) " Glory to Christ ! ", 1935
Tässä taulussa näkee, miten lapset ovat pukeutuneet kuin pienet aikuiset. Pojat ottavat hatun pois päästä kunnioittavasti, kun laulavat "Kunnia Jumalalle!". Nykyaikana pojat, pienet ja isot, eivät aina osaa enää ottaa hattua pois päästä niin kuin ennen otettiin.



Tästä kirjasta tulee mieleen, että kannattaa haastella vanhoja ihmisiä. Heillä on tallessa aarreaitta eilispäivästämme.

perjantai 22. joulukuuta 2017

Hyvää Joulua!






Kuosmanen Merenkylät Opin lukemaan, Lasten aapinen, Valistus, 1964, Tampere.