123.laatikko meneillään

Tyhjennän nyt tätä tarinakaappia, jossa sekalaista tavaraa. Osa on jo laatikoissa.

Keskihyllyllä on punahameinen 60-luvun kuminukke, jonka sain naapurin Irja kummitädiltä Tarja ystävämme äidiltä lahjaksi. Kaikkea hienoa sain häneltä.

Ruutuhame oikealla ovessa on äidin tekemä minulle. Ylempänä näkyy pitsisormikkaat, sellaiset meillä oli lapsena, muodikas piti olla aikuisten tapaan.

Pelikortteja siinä on myös, Mustaa Pekkaa, liikennemerkkikortit, eri kansalaisuuskortit, joita löysin kotoa vintistä.

Noista eri kansalaisuuskorteista tulee mieleen, että ei näkynyt ennen Suomessa vielä paljoa turisteja. Noiden korttien avulla matkusti tavallaan eri maissa. Toisaalta nähtiin lapsena Turun reisuilla Luostarinmäellä ja Turun linnassa amerikkalaisia, jotka liehuttivat meille kaksossiskon kanssa ja lähettivät lentopusuja, oltiin aina samanlaisissa vaatteissa. Kaksoset saavat aina huomiota, kun näkee kaksi samanlaista ihmistä, se on huomiotaherättävää.

Esillä on myös vanhoja muistivihkojani, Ystäväkirja ja ensimmäisiä päiväkirjojani 60-luvulta, 70-alusta.

Lisäksi kotoa tuotu yli 100vuotta vanha lasten Raamattu ja aapinen. 

Muut tavarat on kerätty vuosien varrella. Niissä on muistoja museokävijöille.

Tarinakaapista tulee monta pahvilaatikkoa.

 

Tässe me olemme siskon kanssa. Oltiin saatu uudet silmälasit toisella luokalla koulussa. Ei kehdattu laittaa niitä päähän, piti ensin sanoa kaikille koulussa, että meillä on uudet silmälasit, sitten vasta uskallettiin, kun kaikki tiesivät.

Minulla on nuo silmälasit olleet esillä museossa ja sen jälkeiset lasit, jotka ovat olleet yhden nallen päässä.

 

Kuvassa tekemiäni nalleja, oikeanpuoleisella on toiset vanhat silmälasini, vasemman puoleisella on vanha hameeni yllä. Kierrätystä. Tallella ovat, koska ennen ei heitetty kaikkea pois, vaan vietiin vinttiin korjuun.

Hyvää Ystävänpäivää!

Vanhasta päiväkirjastani löysin vielä kirjeen, jonka olen Tarjalle, viime kesänä yllättäen poisnukkuneelle ystävälle omistanut:

 

Aika on avata ja aika sulkea.

Tässä tämä museokyltti eteisessä, hain sen kylältä, jonne sen laitin joskus 2016, kun minulla oli vielä labrador Dixou.

Alan poistamaan joka paikasta noita museokylttejä, koska museo on kiinni, enkä enää sitä täällä avaa.

Tuon kyltin tekstin voi peittää maalilla ja maalata siihen museo suomeksi, kun uusi paikka löytyy Suomesta.

Minua ei sureta tämä muutos, koska olen saanut pitää tätä museota yli 20 vuotta sydämeni kyllyydestä. Alkuvuosina ei aina varmalta tulevaisuus näyttänyt, kaikki oli niin epävarmaa. Minulla oli merimiehen rukous, purjeisiini tuulta anna, mua kanna, muuten hukkuu haahteni. 

Nyt on suunnitteilla poistaa Nukkenallemuseoyhdistys Ranskasta, koska sille ei ole enää tarvetta. Ja se maksaa lisäksi. Muuten tänä vuonna tulee muutamaa euroa vaille 600euron vakuutuslasku, jonka maksan aina 4 kertaa osina neljännesvuosittain. Taas ovat nostaneet hintaa. Silloin ei tarvitse enää koko vuotta maksaa, kun yhdistystä ei enää ole. Näille vakuutus on kallis kuten yrityksille. Vakuutan sitten erikseen omaan talovakuutukseeni kokoelman. 

Kun päästään talokaupoille ja saadaan uusi koti nukeille ja nalleille toivon mukaan tänä vuonna, perustetaan Suomeen uusi ei voittoa tuottava kulttuuri museoyhdistys. Nukkenallemuseon nimenkin voisi muuttaa esim Lapsuuden museoksi, se olisi laajempisisältöinen.

Vaikka museo on ollut suljettu viimeiset 3 vuotta, kulissien takana tapahtuu. Pandemia on antanut vauhtia, nyt Nukkenallemuseon ovi on helpompi sulkea kuin koskaan ennen.

Pähkinöitä purtavaksi

Otan taas esille tämän Handicrafts housen, jota sanon Tuulen viemää taloksi.

Alla kaksi Lidl kaupan kukkalaatikkoa, joista aloin tehdä tälle laatikkoa. Nukketalo lattialle pahvien päälle, jonka ympärille kokosin pahvilaatikon. Muuten liian iso ja painava talo, onnistuu paremmin noin päin. Mattoveitsellä leikkasin pahvilaatikkojen reunoja, paksua pahvia.

Näin kahdesta laatikosta tuli yksi. Pakettiteippiä reunoihin ja joka paikkaan. 

"Yöllä sä tutkia saat, terä aivojen yöllä on parhain, aikas on hiljaisuus, jos hyvän etsijä liet." Opittiin latinan tunneilla.

Joten viime yönä keksin, että siskon rautalankaa, jota hän on käyttänyt kesähattujen tekoon täällä ollessaan, voi käyttää tuon pahvilaatikon vahvistamiseen, jotta se pysyy koossa. Teippi ei ole täysin varmaa paksussa pahvissa. Joten tongeilla katkaisin rautalankaa ja sitä kiinnitin kuin narua pohjasta kahdesta kohtaa ylöspäin kukkalaatikon reikiä hyväksikäyttäen. Niin sain laatikosta tukevamman. Ja nyt sitä saa nostettua helpommin.

Laatikko on mitoiltaan 80x80x53cm. Viime viikolla sain Lidl kaupasta pienemmän kukkalaatikon samaa paksua pahvia, siitä tulee kansi.

Tässä kokeilin pienempää laatikkoa kanneksi. Ihan kokeilu. En sulje tätä taloa kuin vasta ennen matkaan lähtöä. 

Seuraavaksi saa hakea vähitellen täytettä laatikkoon nukketalon reunoihin, etuosa pitsikoristeisine terasseineen vaatiin erikoispehmennystä.

Mutta tämä 3 laatikon "pahvirakennus" on minulle pieni ihme, koska se näytti mahdottomalta.

Ajan kanssa monet ongelmat ratkaistaan.

Paketteja kuin liukuhihnalta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nooan_arkki

Tämä 1800-luvun lopun Nooan arkki on nyt vuorossa paketoitavaksi, muut ovat jo paketissa. Kun katsoin arkin sisälle, huomasin, että siellä oli puutoukan reikiä. 2000-alusta, kun museon perustin, olen tottunut käyttämään toukkamyrkkyä, koska Ranskassa puutuholaiset on yleinen ongelma, on sitten huonekaluja tai muuta puusta tehtyä.

Vaikka melko varmaan olen tämän jo sillä myrkyllä käsitellyt, kun sen ostin vuosia sitten, mutta varmuuden vuoksi uusi käsittely. Ei kyllä näkynyt pientä sahanpurua arkin alla vitriinissä, se olisi ollut varma merkki, että siellä ne toukat elävät ja syövät puuta.

Nyt piti ostaa uusi uusi xylophène purkki sitä varten. Mutta niin sain mielenrauhan, yli 100 vuotta vanha Nooan arkki on siten toukilta pelastettu, ainakin moneksi vuodeksi.

Nämä Nooan arkit olivat sunnuntai leluja protestanttisissa anglo-saksisissa maissa ja Saksassa. Pohjoismaissa aika tuntematon, en nähnyt Tukholman Lelumuseossakaan. Ennen sunnuntai oli hyvin kunnioitettu pyhäpäivä, noudatettiin 3.käskyä "Muista pyhittää lepopäivä", aikuiset eivät tehneet töitä, eikä siten lapsetkaan saaneet leikkiä kuin tällä raamatullisella lelulla.

Museokävijöistä on huomannut, että ranskalaiset lapset eivät tiedä, mikä on Nooan arkki, koska koulussa ei ole uskontoa, valtio ja kirkko on erotettu. 

Muistan, kun koulussa oli uskontoa ja saatiin uskonnonkirja. Nämä Raamatun kertomukset olivat jännittäviä lapselle.

Tässä se odottaa pakkaamista pöydällä.

Toukkamyrkky käsittelyssä.

Pahvilaatikko piti pidentää sivusta. En sulje sitä vielä, annan kuivua monta päivää, vaikka kuivalta jo vaikuttaa, kun lauantai aamuna sen käsittelin.

Tämä on 110.paketti. 

Alakerrassa museossa valmistelen Tuulen viemää talon isoa pahvilaatikkoa. Se on koottava kahdesta isosta laatikosta, joten monen päivän homma ja paksua pahvia, joka on hankalaa työstä.

Alan samalla valmistella pakkaamaan kaikki musikki soittimet, niitä on monenlaista.

https://antique-collecting.co.uk/2020/10/01/antique-noahs-ark-set-for-sale/ 

https://www.oldwoodtoys.com/noah%27s_arks.htm

1.maailmansodan sotamuisto

https://www.oldwoodtoys.com/new_page_24.htm 

Tämä Nooan arkki on 1.maailmansodassa loukkaantuneiden sotilaiden tekemä Englannissa. Olen ostanut sen monta vuotta sitten Englannin ebäystä yhden toisen Nooan arkin kanssa yhdessä. Myyjä kertoi, että sillä on leikkinyt kaksi sukupolvea. Siihen aikaan sain ne 200-300 euron paikkeilla. Nykyään nuo arkit ovat kallistuneet, nousseet arvossaan, ja tuota sota ajan työtä näkee jopa 1000 euron hinnoissa.

Minun isokokoisessa arkissa ei ole enää "War Relief Toy Works" merkkiä sivussa, mutta eläimet on melkein kaikki parittain ja Nooa pari.

https://www.denzilgrant.com/archive_item/noahs-ark-2/ 

Tässä elukat parittain ja Nooa vaimoineen. Näin Nooan arkki katoaa pakettiin pienemmät tavarat kuplamuovilla suojattuna laatikon sivupahvilaatikkoon. Päälle vielä erilaista kevyttä täytettä. Piti saada iso pahvilaatikko. Kiitos supermarkettien pahvilaatikko apajista!

 

 

 

 

 

Nooan arkit vuorossa

 

 

Nooan arkkeja on 15kpl 1800-luvulta alkaen.

 

Tämä 50-luvun englantilainen Chad Valley Nooan arkki katosi ensimmäisenä pahvilaatikkoon.

 

Päivän löytö

Jos keräiljänä olen riemuinnut kirppari tai muista löydöistä, nyt kokoelmani paketoinnissa iloitsen pelkistä tyhjistä hyvistä pahvilaatikoista.

Tänään ruokakaupassa taas sain Lidl kaupasta pari isoa pahvilaatikkoa. Ne eivät ole ihan tavallisia joka paikan laatikoita, koska ovat tavallista isommat ja vahvat. Juuri sellaisia tarvitsen nyt Tuulen viemää nukketaloa varten. Noista kahdesta saan rakennettua siihen sopivan. 

Tämä on ollut koko nukketalo paketointi suunnittelun pahimpia pähkinöitä purtavaksi. Miten ihmeessä saan sen suojattua? Mahdotonta löytää niin isoa ja vahvaa laatikkoa. Ja jos sellaisen ostaisi mittojen mukaan, kalliiksi tulisi. Yhden nukketalon pelkkä pahvilaatikko Englannista tullessa maksoi 50euroa, se oli myyjän ehtona, jotta säilyy ehjänä. Toisaalta se oli ainoa kerta, kun olen pahvilaatikosta erikseen maksanut.

Yli 80cm leveys ja syvyys yli 40cm, korkeus taisi olla 80cm paikkeilla myös.

Tässä ne laatikot, suuri löytöni.

99.paketti alkuun

Nämä kaikki nukketalon  4 huoneesta katosivat yhteen pahvilaatikkoon nyt aamulla. Mikä helpotus! Melkein yksitellen saa niitä yksityiskohtia pakata.

Talo on nyt tyhjänä. Pahvilaatikko tai muu suoja pitää siihen keksiä ajan kanssa. Yksin ei saa sitä nostettua, liian iso.
 

Nyt saan alkaa valmistelemaan 99.pakettia. Ajattelin ottaa seuraavaksi pakattavaksi Nooan arkit, joita on 15. Yksi niistä tuli jo pakettiin maatalo nukketalon eläinten kanssa.

Pahvilaatikkokeksintö

https://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157633121092037/

Tässä yksi nukketalo ongelma. Liian iso, jotta saisi sopivan pahvilaatikon. Miten ihmeessä saan sen pahvilaatikkoon suojattua? Siinä yksi pähkinä purtavaksi.

Olen tuonut ruokakaupassa käydessä Lidl ja muista kaupoista pahvilaatikkoja, yksi on iso laatikon puolikas paksua pahvia, siinä oli painavia pyykin huuhtelupulloja. Sellaisiakin voi nykyään kulutusyhteiskunnassa käyttää pyykkipulverin lisäksi. Olen ottanut niitä tyhjiä laatikoita sieltä useasti, koska niistä saa rakennettua muiden laatikoiden kanssa tukevan laatikon. Joten kokeilin sellaista tuohon keltaiseen nukketaloon pohjaksi.

Muutaman päivää sitä katsellessani ajattelin, että seuraavalla viikolla kaupassa tuon toisen nukketalon kylkeen. Se näytti sopivan, vaikka pohjasta reunoja piti nostaa pahvi ja paperitäytteellä, muuten se laski liikaa eikä savupiippu peittynyt. Se onnistui.

Tâllä viikolla toin taas sellaisen pyykkihuuhde laatikon nukketalon toiselle puolelle ja pohjaan tukea sitä ylemmäs nostamaan. Päälle vielä valkoinen pahvi, joita oli kaupassa noiden laatikoiden päällä, vaikka ne sivusta ovat auki.

Nyt lisäsin pehmustetta joka paikkaan sinne laatikkoon ja suljin etuosan vahvalla pahvilla. Pehmusteeksi keksin ottaa esille vahvaa lahjapaperia, joka muistuttaa postipakettipaperia, olen saanut sitä lahjaksi ison kerän vuonna 2000, kun museon perustin ja myin nalleja.

Pähkinöitâ on ollut paljon nyt purtavaksi, kun aloin pakkaamisen syksyllä. Mutta onni on ongelman ratkaisu!

Tässä 1.kokeilu.

Tässä 2.kokeilu.

 

Tässä 3.kokeilu.

Tässä se valmiina. Voin ympäröidä sen vielä narulla, koska painava, ei tiedä mistä ottaisi kiinni, narusta saa sitten otettua.

Nämä ovat kierrätystä. Kiitos supermarkettien pahvilaatikoista, joista ihmeitä syntyy.

Vaikka tämä pahvilaatikko, kuten muutkin  testataan yli 3000km matkalla Etelä-Ranskasta Etelä-Suomeen, jos kaikki säilyy ehjänä.