maanantai 17. marraskuuta 2014

Suomi matkalla marraskuussa 2014

Aloin matkavalmistelut jo noin puolitoista kuukautta ennen matkaa. Ostin Ryanairin liput netissä Nîmes Lontoo Tampre reitille. 110 euroa mennen tullen, vaikka ostin ne taas neljänä eri menolippuna kuten aina. Saksan kautta matka ei onnistunut yhtä halvalla, koska Frankfurt Hahniin ei ollut lippuja enää marraskuuhun. Ja toisaalta olen aina halunnut mennä katsomaan tuonne Stanstedin lentokentän lähistöllä olevaan lelumuseoon. Se on myöhemmin talvella kiinni. Lisäksi samalla voi käydä Lapsuuden museossa Lontoossa, ajattelin, vaikka olen ollut siellä ennenkin. Oppia ikä kaikki. Oppipoikana olin taas noilla museokäynneillä.

http://www.easybus.fr/londres-luton

Nykyään on halpabusseja lentokentältä Lontoon keskustaan, ennen oli kallista, kun meni junalla sen matkan. Noin 10 euroa tuli maksamaan yksi lentokenttämatka Lontooseen easybussilla. Ostin nekin liput valmiiksi netissä. Ja hyvänä puolena siinä oli, kun voi käyttää samaa lippua (taisi olla tunnin sisällä), jos kone on myöhässä tai muuten. Joten joka kerta menin vähän aikaisempaan tai myöhempään bussiin kuin lippuuni oli varattu.

http://www.visitbritainshop.com/nordics/articles-features/a-beginners-guide-to-london.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Oyster_card

Lontoon metroa varten ostettiin Lontoossa metroasemalla Oyster card. (Ei kannata ostaa Visitor's Oyster cardia, se on hiukan erilainen). 15 puntaa, josta 5 puntaa oli takuuhinta, jonka sai pyytää myöhemmin takaisin metroaseman lippumyynnissä kortin luovuttamista vastaan. 10 puntaa riitti neljään metromatkaan. Muuten se olisi maksanut puolet enemmän, jos yksittäisiä lippuja olisi ostanut. Alla linkki, jossa video kortin käytöstä. Se täytyy "käyttää" keltaisessa tarkastustunnistimessa metroasemalla meno-ja tulomatkalla eli sisään ja ulos mennessä metroportista.
http://avant-de-partir.fr/oyster-card-se-deplacer-a-londres/2014/

Yhden ranskalaisen nettisivun mukaan halvin tapa vaihtaa valuuttaa on nostaa rahaa siellä paikan päällä automaatista kerralla koko summa.
http://www.radins.com/dossiers/changer-ses-devises-gare-aux-commissions,455.html

Toisaalta Lontoossa voi maksaa myös euroilla, mutta se tulee kalliiksi.

Hotelleista puheenollen olin menomatkalla kaksi yötä hotellissa ja tulomatkalla yhden yön nuorisomajassa. Kaikki olin ostanut etukäteen netissä noin kuukautta aikaisemmin. Menomatkalla oltiin kaksi henkilöä, joten oli halvempaa.

Windsor house Lontoossa maksoi 30 euroa per henkilö aamiainen mukaanlukien, ihan ok, Earl's Court metroaseman nurkilla  ja Premier Inn Stanstedin lentokentän vieressä vain 20 euroa per henkilö. Tuo viimeinen oli oikein luxusta meille ja mukava yllätys, helppo löytää, vaikka sinne piti mennä ja tulla lentokentältä hotellibussilla (3puntaa per matka). Ostin sen suoraan Premier Inn sivuilta, jossa myytiin viimeisiä vapaita huoneita alennuksella. Tuon ensimmäisen ostin Hostelworld-sivuilta. Paluumatkani YHA Earl's Court hostel oli myös hyvä majoituspaikka 21 eurolla ja jo tutun metroaseman lähistöllä. Sen valitsin, koska se on YHA organisaatio hyvine filosofioineen. Alla linkki.
http://www.yha.org.uk/about-yha
_________________________________________________________________________________

Siinä matkabudjetistani. Sitten matkatunnelmiin.

Marraskuun alun lähtöpäivänä oli säävaroitus voimassa kuten nyt tänä syksynä on ollut toistamiseen jo monta kertaa. Aika erikoinen vuosi. Ja sääennuste muuttuu yleensä ihan viime tipassa. Jos eilen vielä luvattiin normaalia sadetta, tänään voidaan antaa pahin eli punainen säävaroitus. Joten jopa meterologeille sää on arvaamatonta välillä. Se yllättää kaikki. Siksi tapahtuu onnettomuuksia. Joskus on ollut turhaan säävaroitus ja joskus taas ei ollenkaan tai liian myöhään.

Oltiin katsottu netistä, että kello 6 alkavat kovat rajuilmat tulvasateineen. Joten me päätettiin lähteä vähän aikaisemmin viiden jälkeen. Nîmesiin kestää ajaa runsas puoli tuntia, mutta autopaikan hakemiseen voi mennä toinen puoli tuntia, kun vielä sieltä kävelee rautatieasemalle. Eikä koskaan tiedä, vaikka olisi tietyö matkaa hidastamassa kiertoreitteineen niillä päin kaupunkia. Lento oli klo 10.

Jo naapurikylän kohdalla alkoi sataa rajusti, mutta ei tarvinnut silti pysähtyä, sai ajettua. Taivaskin salamoi jo melkoisesti. Sitten sadekuuro meni ohi vähäksi aikaa, vaikka salamat leiskuivat eri puolilla taivasta sen valasten puolittain. En koskaan ennen elämässäni ole lähtenyt ulos moiseen ukonilmaan. Pelkään ukkosta. Sydän hakkasi täysillä. Mieleeni tuli äidin sanat, milloin tulet kotiin.

Mutta matkaan piti lähteä. Olisi harmittanut jälkeenpäin, koska oli kaikki jo maksettu etukäteen. Autoja ei ollut paljon liikkeellä kuten yleensä.

Sitten tultiin moottoritien kohdalle. Siellä sitävastoin oli jo paljon liikennettä ja se jotenkin teki olon turvallisemmaksi. Ei oltu yksin tiellä. Ihmeesti elämä jatkuu näissäkin vaikeissa olosuhteissa, vaikka toisin luulisi. Toisaalta pikkutiet ovat vaarallisimpia näillä ilmoilla kuin isot tiet. Täällä on monia sivuteitä, jotka peittyvät veden alle tulvasateissa ja siten ne on suljettu lopulta liikenteeltä.

Nîmesin kaupunki lähestyi ja se oli kuin ihmettä, kun päästiin perille. Jätin auton taas rautatieaseman taakse, jossa on rauhallinen asumalähiö. Onneksi tyhjä paikka löytyi helposti. Mutta sitten me oltiinkin kuin loukussa autossa. Vettä tuli taivaalta kaatamalla kuin viimeistä päivää, salamoi ja ukkosti niin, että kukaan ei olisi voinut ulos mennä autosta. Siinä me odotettiin aika kauan kunnes kuuro meni ohi. Onneksi oli varattu aikaa. Sitten rautatieasemalle odottelemaan lentokenttä bussia.

Olin varannut museomainoksia matkalle mukaan. Ja erikoisesti tuota Nîmesin lentokenttää varten oli niitä mukana iso kasa.

Kun rautatieasemalla odoteltiin bussia, ihmeteltiin väkimäärää. Niinkuin ei mitää pahaa ilmaa olisikaan, asemaelämä oli normaalia. Toisaalta juuri joku aika sitten, kun oli ollut säävaroitus, monet jäivät rautatieasemien tai lentokenttien vangeiksi yötä myöten. Paikalliset ovat näköjään tottuneet liikkumaan oli sää mikä oli.

Kun vihdoin päästiin lentokentälle ja koneeseen, haastelin yhtä ranskalaista madamea vieressäni. Kauhistuneena tästä säästä kysyin hänen mielipidettään. Eihän tämä nyt mitään ole, ei lentoon lähtö ole ongelma, vaikka ukkostaa. Minulle tämä eteläranskalainen Sevennien sadeilmiö on edelleen kulttuurishokki.

Arkipäivän pienet ihmeet jatkuvat, koska saavuttiin Lontooseen. Matka ei peruuntunutkaan, vaikka siltä jo oli näyttänyt. Sää oli Lontoossa parempi. Kun bussilla ajettiin kentältä Lontoon keskustaan, ihailtiin englantilaisa vanhoja taloja. Ne olivat ihan kuin nukketaloja, joita olen nähnyt. Tai nukketalot ovat oikeiden kopioita.

Olin suunnitellut, että kannattaa tulla Liverpool Street metroasemalle, joka on kävelymatkan päässä Bethnal Green metroasemalta. Siinä vieressä on Lapsuuden museo Museum of Childhood. Se oli ensimmäinen käyntipaikka. Olen ollut siellä jo ennestään, mutta aina uudestaan voi mennä, koska näkee kaiken eri tavalla joka kerta.

Siellä kului koko iltapäivä. Sitten metrolla hotellipaikkaan Windsor House Earl's Courtiin.

Seuraavana aamuna oli aikaisin lähtö metrolla Baker Street metroaseman lähettyviltä lähtevään Stansted lentokenttä bussiin. Stanstedissa oli nähtävänä lelumuseo ja linna-alue. Alla linkki.

http://www.mountfitchetcastle.com/home/toy-museum

Stanstedin lentokentän läheinen Mountfitchet pieni kylä on vain muutaman minuutin junamatkan päässä. Lentokentän rautatieasemalta menee Lontooseen juna, jonka ensimmäinen pysäkki on tuo Mountfitchet. Se menopaluu junamatka maksoi kahdelta noin 10 puntaa.

Sitten perillä museossa kului tämä seuraava päivä, koska keskiaikainen linna-alue oli myös hyvin mielenkiintoinen. Kyläkin oli viehättävä ja olisi ollut kiva nähdä sitä enemmän. Vahinko vaan, että syyssäätä oli myös Lontoossa ja sadekuurot rajoittivat kulkuamme. Mutta se ei ollut niin uhkaavaa kuin Ranskassa.

Lopulta palasimme junalla Stanstedin lentokentälle ja sieltä hotellibussilla hotellin. Ihana yllätys, koska se oli oikein ylellinen paikka. Pöydällä odotti vedenkeitin tee- ja kahvipusseineen. Matkastressi oli jo paljolti häipynyt. Niin paljon oltiin nähty ja koettu, että uni ei oikein meinannut tulla. Pää oli täynnä ajatuksia. Hyviä sellaisia. Sanotaan, että ei saa kiittää päivää ennen iltaa. No nyt oli ilta ja sen kiitoksen aika.

Seuraavana oli vuorossa kotiSuomilento....