tiistai 10. helmikuuta 2015

Nukketalon kätköissä



Tässä on 1800-luvun loppupuolen nukketalo.

Se on aina isolla ikkunalla museossa. Pelkäsin, että sen takaosa vahingoittuu, koska se on päivän valoa vasten. Vaikka suoraa auringonpaistetta ei siihen ikkunaan koskaan tule, mutta kumminkin. Minulla ei ole muuta yhtä hyvää paikkaa sen esille panoon.

Otin nukketalon lattialle siivoomista varten ja katsoin sen taakse. Sain mielenrauhan. Ei ole muuttunut.

Sitten siivoomaan. Ensin pölyt pois hammasharjalla, muuten sitä on mahdoton puhdistaa. Kastelin harjaa aina välillä pesuveteen, johon olin laittanut pellavaöljyistä pesuainetta. Se haisee hyvälle ja on puulle ystävällinen pesuaine. Tunti siinä meni. Katsoin oikein kelloa, koska tiesin, että on aikaavievää.

Ennen vanhaan kun harrastettiin näitä lehtisahatöitä, kyllä oli siivoominen työlästä. Mutta kauneusarvo oli tärkeämpää. Kaikki olivat pieniä yksityiskohtia täynnä ja suuritöisiä, oli sitten kyseessä talot tai huonekalut vaatteista puhumattakaan.

Tänään otin nukketalon taas esille. Nyt piti vahata se mehiläisvahalla. Hammasharja oli taas paras työkaluni, vaikka rättiä myös käytin. Kelloa seurasin huvin vuoksi. Vain kaksi tuntia voin vahata sitä, vaikka kauemmin olisi mennyt, mutta täytyi hoputtaa. Kello 15 ovikello voi soida ja joku tulla museoon. Silloin ei saa olla työmaa kesken museossa.

Dixou nukkui petillään vieressä ja seurasi ihmetellen minua. Sen silmistä luin, että mitä sinä sekoitat täällä. Minä kun usein sitä pauhaan, että ei saa sekottaa. Se leikkii kuin pentu petivaatteillaan ja järjestää sotkun museossa aina välillä. Se on 14-vuotias koiran penikka.

Avasin pitkästä aikaa tämän nukketalon, jotta näkee sen sisälle. 1800-luvulla nukketaloissä näkee oikeita tapetteja eikä niinkään pienikuvioisia nukketalotapetteja kuten nykyään. Tässäkin nukketalossa on monta erilaista jäännöspalaa. Tämä alimmainen voisi olla olohuone, jossa on seinät ja lattia tapiseerattu jugend tapetilla.
http://www.lauze-aveyron.com/
http://fr.wikipedia.org/wiki/Lauze_%28pierre%29
http://fr.wikipedia.org/wiki/Ardoise
http://en.wikipedia.org/wiki/Slate

Katto muistuttaa ranskalaista liuskekivikattoa, joita me nähtiin kesällä Sevennien vuoristokylissä. Tuota samaa kiveä on ollut entisajan koulun rihvelitauluissa.

Ei osaisi arvata, että katon saa pois liikuttamalla sitä eteenpäin. Mutta sellaisia nukketaloja oli ennen 1800-luvulla.

Avasin myös julkisivun oven ja kurkkasin sen sisälle oikein taskulampulla. Se on hyvin tapetoitu, jo varmaan valmistusvaiheessa ennen osien yhdistämistä. Muuten sitä ei olisi voinut tapetoida pienestä oviaukosta. Sen sisällä on kahta kolmea eri jäännöstapettia. Ovessa on olutjuojan piirrosgrafiikkaa. Siitä tulee mieleen Saksa ja olutkulttuuri.

Mahdollisesti tämä nukketalo on valmistettu Saksassa tai Englannissa. Se on ajoitettu 1880-luvulle. Olen ottanut selvää netissä kansainvälisiltä eksperteiltä. Amerikkalaiset ovat sanoneet, että talo on sekatyyliä, sekoitus länsi-ja itämaista rakennustyyliä.

Ikkunat ovat arabi-ikkunat täynnä pieniä reikiä. Sellaisia on arabimaissa, mutta myös Etelä-Espanjassa jne. "Mustasukkaisuus-ikkunat", talon sisälle ei näe arabinaisia, mutta ulos näkee. Meidän suomalaisten naisten kulttuurissa se olisi shokeraavaa. Peppi Pitkätossu on ollut meidän esimerkkinämme Skandinaviassa. Eli me olemme oppineet päinvastaista tapakulttuuria.

http://en.wikipedia.org/wiki/Mashrabiya
http://fr.wikipedia.org/wiki/Moucharabieh

Tämä nukketalo on herättänyt museovieraissa mitä erilaisempia ajatuksia laidasta laitaan.Toisille tämä on kuin linna tai kartano, toisille kummitustalo. Tai sitten he ihailevat isotöistä lehtisahatyötä. Kuinka monta tuntia on mahtanut kestää sen teko? Ei ennen niin paljoa tunteja laskettu kuin nykyään. Jos tänä päivänä rakennuttaisi tällaisen talon, pitäisi olla melkein miljonääri, vaikka itse osallistuisi rakennustöihin.

Nämä nukketalot olivat ennen oikeiden kopioita. Tämäkin on kuin talon pienoismalli, vaikka lasten leikittäväksi se on tehty. Museokävijät sanovat nähneensä tällaisia Intiassa, Istanbulissa, Etelä-Espanjassa...Minä taas olen katsellut samantapaisia Saksassa, vaikka ilman itämaisia "reikäikkunoita".

Minulle tuli uusi idea, kun tämän talon otin esille. Voin alkaa kalustamaan sitä tilaisuuden tullen. Kun löytyy museolle isommat tilat, voisi täällä järjestää nukketalovisiittejä. Silloin avattaisiin kaikki nukketalot myös sisältä. Ne eivät ole kaikki vielä kalustettuja, joten siinä yksi haaste. Ihmiset tykkäävät, kun esittelen niitä usein taskulampulla valaisten, jotta näkee, mitä pieniä ihmeitä on mennyt maailma ollut täynnä.

Minkälainen lie tämän nukketalon tarina. Miten monen mutkan kautta se on tänne museoon tullut? Epäilemättä se on ollut 1800-luvun yläluokan lapsella. Silloin luokkaerot olivat hyvin suuret varsinkin isoissa maissa, tietenkin myös pienemmissä. Suurimmalla osalla kansaa elämä oli vaatimatonta, tällaisesta nukketalosta ei voinut unelmoidakaan. Hyvin tämä lapsi on taloaan pitänyt, koska se on vieläkin hyvässä kunnossa. Se voi olla myös perheen koti pienoiskoossa. Amerikassa oli sellainen traditio, että tehtiin kotitalo lapsille miniatyyrinä. Voitiin niin muuallakin tehdä. Tai sitten nukketalo on tehty kuvalehden mallin mukaan. Englannissa on ollut paljon nukketalomalleja harrastelehdissä kuten Hobbies ja Handicrafts. Minulla on Hobbies-lehdessä ollut Nooan arkki 1900-luvun alusta. Se on samantyyppinen lehtisahatyö.

Nyt nukketalo on meidän yhteinen aarre museossa, jossa käy 2000-luvun niin köyhemmät kuin rikkaammatkin. Se, mikä on ennen ollut vain parempiosaisten oikeus, on nyt kaikkien oikeus. Elämä on ihmeellistä tapahtumaketjuineen. Sattumaa ei ole.