Naismyyjä ei siitä tykännyt eikä hänen miehensäkään. Madame sanoi, että se on ilkeä nukke. Tarkoitti ilkeännäköinen.
Joten sain hyvän alennuksen.
Puinen pää on kärsinyt pahasti ajan saatossa ja "rypyt" näkyvät. Sillä ei ole posliinista ikuisen heleää nukkemaista ihoa, ja se on kaukana ranskalaisista nukkeihanteista, joita Ranskassa eniten arvostetaan. Puunuket kuuluvat enemmän Saksaan, joissa niitä on paljon valmistettu. Näitä nukkeja ei täällä paljoa näe.
Mutta minä ajattelin täysin päinvastoin kuin myyjät. Nukke tuo terveiset 1800-luvulta, voi olla 1850-60-luvulta. Siinä sillä on jo kunnioitettava ikä. Vartalo on ampaiaisvyötäröinen, ehkä käsin ommeltu pikkuruisilla pistoilla hienosta nahasta. Se on malliltaan muotinukkevartalo, joka edusti ajan muotia. Kampaus on veistetty päänmukainen kiharakampaus, josta musta maali on kulunut pois enimmäkseen.
Alempana kuvassa 1800-luvun paksuhkoa silkkikangasta ja pitsejä varastostani, jota täydennän uusilla silkkipalasilla.
Alushameessa on krinoliinin jälkeä. Meinaan käyttää pellavakangasta kohottamaan hametta krinoliinin päällä.
Nuken mukana oli valkoiset helmet, en tiedä vielä mitä ainetta ne ovat, jos ovatkin vaan muovia, en huoli nuken koristukseksi. Hattu näkyy oikealla ylhäällä, se tuli myös kaupanpäällisinä. Sitäpaitsi se kruunaa asun. Niin nukke vaatetettuna näyttää joko tyylikkäältä variksenpelätiltä, prinsessalta tai molemmilta.
Hauskannäköinen siitä täytyy saada, koska kasvot näyttävät surullisilta ja väsyneiltä. Niin saa piristettyä noin 160 vuotiaan uuden museo asukkaan, joka tuli seuraamme meille kertomaan ajastaan. Tervetuloa vaan joukkoomme!
Joka päivä täytyy tehdä ainakin pieni kävelylenkki, sanoi isosisko, vaikka haukkua ei enää ole. Siitä olen pitänyt vaarin.
Dixou opetti minulle jokapäiväiset happihyppelyt. Miten tärkeää on ulkoilla ja viettää pieniä hetkiä keskellä luontoa. Jo opiskeluaikanani kävelin paljon, niin ajatukset toimivat paremmin. Kävely on filosofiaa. Äsken ulkona ollessani keksin, miten teen tuolle nukelle uuden vanhan asun. Niin se alkaa uudestaan elää museossa.
Näin tuo ikivanha nukke sai aivoni voimistelemaan. Katselen netissä 1800-luvun prinsessahameita, joista saa ideoita. Sitten hommiin.
Lähetän kuvan ja kyselen nuken alkuperästä internetissä, museon salapoliisitehtäviä. Kirjoitan lisää, kun saan uutisia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vannehame
