Dixie lempihommissaan museovahtina

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Kun on kotona Suomessa, totta puhuen, juhlapyhät ovat juhlallisempia kuin ulkomailla. Kotona kuunnellaan aina radiosta jumalanpalvelus tai telkkarista voi sitä seurata suorana lähetyksenä jostain kirkosta.

Ranskassa katolisessa maassa traditiot ovat erilaisia, vaikka Sevennien alueemme on protestanttista enimmäkseen.

Toisaalta internet aikanamme voi kaikkea nähdä livenä myös netistä.

Nyt on pääsiäislomat. Museossa on ollut vielä hiljaista.

Täällä oli vieraita pääsiäisenä. Seija ja Andrew tulivat Englannista viikonlopuksi. Otin heistä kuvan Tornacin linnan raunioilla, jossa käytiin, n.6km täältä. Alla kuva.

Meillä oli mielenkiintoista ohjelmaa. Kun arki seurasi pyhiä, mentiin St Ambroix kylään katsomaan yhtä taloa, noin 30km täältä. Viime syksynä oltiin sitä katsomassa siskon kanssa. Piti mennä uudestaan, koska se ihastutti. Heti näkee, mikä miellyttää ja mikä ei. Siinä on sitä jotakin.

Eläkeläispariskunta myy sitä ja onneksemme he sattuivat olemaan kotona.

Vaikka toisaalta teknisen puolen suhteen täytyy sinne mennä katsomaan jonkun ammattilaisen kanssa. Suurennuslasilla näkee paremmin ja useimmilla silmäpareilla.

Joka tapauksessa ajattelin, että siinä olisi minulla toivottu uusi huusholli kolmine sisäpihoineen, ylelliseltä se tuntuu. Kesäkuumalla voisi olla silloin ulkona. Se sijaitsee historiallisessa osassa kylää eli ylhäällä vanhimmassa kalliokorttelissa. Ei tulvavaaraa. Ja on pienen budjettini mukainen.

Keräilyharrastus kotimuseoineen on hallinnut liikaa elämääni viimeiset 19 vuotta. Nukeille ja nalleille annan nyt kyytiä. Ne saavat hakea uuden kodin. En silti haluaisi hajottaa kokoelmaa, vaan kokonaisuutena.

Mahdollinen uusi museotalo se ei siis varmaankaan ole, koska esteettömyysnormit eivät kai täyty. Joka tapauksessa sinne voisi sijoittaa kokoelmaani, tilaa on, niin kauaksi aikaa, kun löydän sille paikan. Ei enää motivoi hakea uutta museotaloa, koska se on näyttänyt mahdottomalta tähän asti jo monta vuotta. Alueemme keskiaikainen historiallinen rakennustyyli ihanteeni ei sovi yhteen vaativaisten esteettömyysnormien kanssa.

Keräily ja kulttuuriharrastus säilyy. Keppihevosensa voi pitää, vaikka vintin nurkilla asuisi. Sydämen asioilla ei ole rajoja.

Uusi vuosi ja uudet unelmat. Kun olin St Jean du Gardin uudessa hienossa silkkitehtaaseen tehdyssä Sevennien Perinnemuseossa toissa vuonna, ajattelin, että kunpa minunkin kokoelmani voisi olla esillä yhtä hienosti ja tilavasti.

Tässä vielä kuva banaanipiparkakusta, jonka tein ja karpalolikööripullosta, jonka olin ostanut Suomesta joskus 2000 -alussa. Sitä oli hiukan jäljellä ja sopi kakun kanssa. Karpalot ovat happamia ja niistä tulee hyvä likööri kuten puolukoistakin.

 

Amira Willighagen ~ Live in Concert ~ Amazing Grace

Museon videoita

https://www.facebook.com/pg/Mus%C3%A9e-des-Poup%C3%A9es-et-Nounours-The-Doll-and-Teddy-Bear-Museum-216775301670987/videos/?ref=page_internal
Siinä useita videoita Nukkenallemuseon kokoelmasta.

Kotiin päin

"Prinsessan nukketalosta Peppi Pitkätossun Huvikumpuun...1800-luvun lopusta 2000-luvulle"http://dollhousedreams.free.fr/suomisivut/suomisivut.html …

Nukkenallemuseo hakee #nukketalo kokoelmalleen #näyttely paikkaa Suomesta.
https://www.youtube.com/watch?v=eixJYqWo47o

Nukkenallemuseon historiikkia

Nukkenallemuseon #historiikkia. V.2000 äiti lähetti Suomesta kaksi pahvilaatikkoa, joissa oli tekemiäni nukkeja ja nalleja muutaman antiikkinuken kera. Niin päästiin alkuun.

Videokuvassa taloni kellari ennen remonttia. Kaikki kehuivat hieno kaarikellari. Minulle tuli idea museosta. #sadankokoelmastatuhansiin.

Videolla näkyy myös ensimmäisiä museomainoksia, joissa sanotaan 100 nukkea ja nallea on esillä, sitten 200 ja 250, lopuksi yli 2500. 

Nykyään kaikki museossa on erilaista kuin ensimmäisinä vuosina. Itse tekemäni nuket ja nallet ovat saaneet tehdä tilaa kaikelle vanhalle, koska se tuo esiin muistoja, ei käsityö.

Lisäksi alussa museo oli vain alakerrassa, nyt se on myös toisessa kerroksessa. Silti pienet tilat.

Mistä löytyisi kaikille vanhoille nukeille ja nalleille uusi näyttelypaikka, tai ainakin osalle? Siinä kompakysymys. Mahdoton tehtävä, sanoisi.

Toisaalta mahdoton voi tulla myös mahdolliseksi, tai uskomaton uskottavaksi. Elämä yllättää aina välillä. Museoajatuksenikin oli utopistinen.

Kun v.2000 menin avaamaan puhelinyhteyttä tänne puhelinyhtiön liikkeeseen Alèsiin, sanoin virkailijalle, että haluaisin avata puhelinlinjan talooni, jonka olin juuri ostanut ja sinne tulee nyt  museo. Madame sanoi, ettei hän usko puoliakaan, mitä kerron! Kuvastaa paikallisten ranskalaisten mentaliteettia, sellaisten, jotka eivät koskaan ole käyneet merta edemmäs kalassa. Suomalaisessa asiakaspalvelussa ei asiakkaita puhuteltaisi tuohon tyyliin. Asiakas on kuningas.

Nyt on menossa museon 19.vuosi. Mahtaako tuo sama sanavalmis virkailija huomata joskus museomainoksiamme Alèsissa tai muualla? Näkyvyyttä meillä on jo.

Niin ihmeitä tapahtuu. Eteenpäin elävä mieli, kuollut vain taaksensa katsoo, opittiin latinan tunnilla koulussa.