Kotimuseo ennen ja nyt

https://mondedalice2.canalblog.com/archives/2018/02/18/36153471.html Siinä yhden museokävijän kuvia vuodelta 2018 Nukkenallemuseostani Ranskassa. Tein noista kuvista videot alla.

Siitä näkee, että ahtaalla olivat nukkeni ja nalleni, tilan puute. Samalta näytti yläkerrassa. Toisaalta aikansa tälläkin keräilyllä on. Ei mikään ikuisesti jatku. 

Tuolla suurella tavaramäärällä on syynsä. Alussa vuonna 2000 museoni oli sitävastoin vaatimaton, tyhjää oli. Vain vähän vanhaa oli esillä. Suurin osa oli itsetehtyjä, kudottuja nukkeja ja nalleja, joita tein ahkerasti, myös myyntiin isoja nalleja. Se oli muuten 2000-luvun alussa suurta muotia maailmalla, olin Pariisin "Paris Création" kansainvälisessä tapahtumassa nallejani myymässä, siellä meitä oli paljon. Sitten ensimmäisten vuosien aikana käytäntö opetti, että käsityö, nallekauppa ei kannata. Mutta kaikki vanha kannattaa, koska niistä ihmisillä on muistoja. Niin alkoi keräilyvimmani, joka pelasti tämän hankkeeni. Sen myötä museon suosio kasvoi ja kesti loppuun asti, kunnes pandemia sulki ovet. Historia kiehtoo.

Vitriinit jäivät Ranskaan, koska ne olin lopussa myös täyttänyt pahvilaatikoilla, joita tuli kaikki paikat täyteen tavaroita pakatessa. Sitten kun alakerta tyhjennettiin laatikoista kuorma-autoon, ei ollut enää aikaa ja tilaa vitriineille, viisi isoa ja yksi puolikas. Ne olisi pitänyt purkaa vielä osiin, ja niiden pakkaaminen vaatii erikoissuojia. Vitriinit ostin aikoinaan vähitellen, ne tulivat liikkeestä puulaatikoiden sisälle pakattuina.

Nyt ainakin alussa nähtävästi vain osa tulee esille ja nekin vanhoissa huonekaluissa. Toisaalta näytteillepano on silloin luovempaa. Koulunäyttely aitassa on eri asia. Puuelukoita, erilaisia vaunuja, rattaita yms. on paljon, niille keksitään toinen paikka. Lisäksi on leikkimökki, jota alan salin seinän kaatamisremontin jälkeen siivoomaan. 

Mielikuvituksella ei ole rajoja. Jalat maassa ja pää pilvissä, voi sen sanoa myös päinvastoin ranskalaiseen tapaan:  “Gardez la tête dans les nuages et les pieds sur terre.” 

  

Toinen kerros on myös osittain valokuvattu noilla sivuilla. Blogikirjoittaja kertoi, että museossa oli silloin niin paljon ihmisiä, ettei saanut kaikkea kuvattua. 

 

https://mondedalice2.canalblog.com/archives/2018/02/22/36155857.html 

 

1800-luvun kyäkissä

 

Olen tuonut ylimääräisellä kovalevyllä Ranskan tietokoneeltani kokoelmastani kuvia, videoita, joita olen tehnyt. Tässä yksi. 

 

Tämän nukketalon pakkaaminen oli haastavaa kuten monen muunkin, koska oikealla reunassa yllä on tikut pystyssä astioiden ripustamista varten ajan mukaan, ne piti saada pysymään ehjänä. Se kohta varsinkin oli sitten hyvin tuettu. Ja ehjänä se kokonaisuudessaan tuli pitkän matkan kahdessa isossa pahvilaatikossa, jotka olivat päällekkäin suojaamassa myös sen neljä jalkaa. Samat laatikot, jotka tulivat, kun sen ostin Saksasta. Irroitettava takka oli erikseen pakattu kuten astiat yms.

Viime aikoina on ollut mielenkiintoisia tapahtumia, joita ei joka vuosi ole. Ensin 50-vuotisylioppilasjuhlat Loimaalla ja eilen serkkujemme treffit Somerolla. 

Halusin näyttää nyt tämän videon, koska se muistutti minua Ranskan ajoistani, kun kotimuseo oli siellä ja nyt sitä valmistellaan Suomessa. Sydämen asialla ollaan, vaikka ei voidakaan olla aina joka paikassa läsnä.

Ruisleipää ja ranskalaista saksanpähkinäviinietikkaa

Ranskassa kaipasin ruisleipää, jota nyt saan syödä Suomessa joka päivä voin kanssa yllinkyllin aina yhtä suurena herkkuna.

Suomessa olen kaivannut ranskalaista salaattia hyvine saksanpähkinäviinietikka kastikkeineen. Sen viinietikka vinkin sain siellä ystävältä muutama vuosi sitten ja siitä lähtien se on ollut parasta salaatin kanssa.

Mutta kaikkea samaa hyvää ei joka maasta löydy. Hain netistä, eikö tuota etikkaa vielä saa Suomen markkinoilta, vaikka EU:sta tuodaan paljon tavaraa.

Yllätyksekseni näin, että Helsingin alueelta Citymarketista ja K-kaupoista sitä on nyt myynnissä. Laitoin sinne toivetuote hakemuksen, jos samaa voisi saada Loimaan tai Forssan Citymarketista.

Tuli piakkoin vastaus, että muutaman päivän päästä Loimaalta sitä saa ostaa. Hyvä palvelu!

Nyt voin herkutella salaatista ranskalaiseen tapaan, kun teen oman kastikkeen salaatin päälle. Lidl kaupasta ostin yrteillä maustettua juustopalaöljyä, valkosipulin murusia hiukan, salaattisiemensekoitusta, maissia...kaikki hiukan terästetty ihanalla saksanpähkinäviinietikalla. Siinä makumuistoja pitkältä matkaltani.

Uutta pesää rakentamassa

https://museopaivakirja.blogspot.com/2022/03/nooan-arkista.html 

Yllä linkki Nooan arkki kokoelmastani. Lontoon Lapsuudenmuseossa näin niitä ensimmäistä kertaa elämässäni vuonna 1986-87 ja ihastuin. 2006 aloin ostaa tavaraa internetistä ebaystä. Kaikki 14 Nooan arkkia olen sieltä ostanut, vain yhden olen löytänyt Ranskasta Barjacin antiikkimarkkinoilta. Valmistajamaina on pääasiassa ollut Saksa, lisäksi Englanti ja Amerikka, harvemmin Ranska. Suomessa en ole sellaisia vanhoja koskaan nähnyt, enkä Tukholman Lelumuseossa. Eri asia on nykyiset Playmobil yms. muoviset sarjatuotannot, joita ovat kulutusyhteiskunnan lelumarkkinat täynnä. Entisajan maailman sunnuntaita varten tehty tämä pyhäkoululelu on toista. Mahtavatko nykyajan lapset tietää sen kristillistä sanomaa ollenkaan. Kuten joulun sanomaa, josta on tullut niin kaupallinen.

Aamupäivä oli mielenkiintoinen, kun sain lopultakin avata pahvilaatikoista monta Nooan arkkia vanhaa kaappia varten. Niin alkaa kotimuseon näyttely tästä aitasta löydetystä tummasta kaapista, jonne saan paljon kaikkea esille sen sisälle ja päälle. 

Toinen on vaaleansininen morsiusarkku 1800-luvulta, joka saa olla auki, jotta isot vanhat nallet tulevat siinä esille. Kun museo on kiinni, arkun kansi suljetaan.

Kolmantena talonpoikaistyylinen puusohva, sen saa täyteen myös isoja nalleja. Tori.fi-sivuilla noita puusohvia myydään aika halvalla. Seuraan niitä nyt.

Erilaisilla vanhoilla huonekaluilla saadaan kotimuseo rakennettua pikkuhiljaa vitriinien puutteessa. Samalla tulee sisustushistoriaa niiden mukana. Suosin maalaiskulttuuria laidasta laitaan.

Pahvilaatikot olivat suuria ja tilaavieviä, joten helpompi valmistautua huoneiden tyhjentämiseen seinäremonttia varten. Kaikki olen pakannut ylisuuriin laatikoihin, jotta ne säilyvät ehjinä. Itse tekemäni pikkunallet 90-luvulla toimivat nyt pakkauksien pehmuksina. Niillä on provencelaiskankaasta tehdyt vaatteet. Muisto tuosta kirjavasta kauniista kangaslöydöstä Etelä-Ranskasta, kun sinne menin ensimmäisiä kertoja vuodesta 1992 alkaen.

 

 

Nooan arkkien eläimet ja Nooan perhe ovat arkkien sisällä. Kun tuo kaappi pääsee omalle paikalleen remontin jälkeen otan ne esille arkkien eteen. 

Pieni tulitikkurasia ylähyllyllä oikealla on Erzgebirgestä Saksasta, siinä on arkin miniatyyri. Niistä Erzgebirge on kuuluisa.

Muuten alimmaisella hyllyllä oikealla on 1800-luvun Nooan arkki. Siihen laitoin nyt vahingossa sinertävät portaat, jotka kuuluvat toiseen uudempaan arkkiin. 

Noita pakatessa piti olla tarkkana, jos samanaikaisesti pakkasi monta yhtä aikaa vierekkäin, ettei sisältö mennyt sekaisin. Toisaalta aikaisemmista kuvista näkee ja voi tarkistaa, mikä kuuluu mihinkin.

Etanan askelin

Kun sanoin siskoilleni, että tuo musta kaappi perällä sopii mainiosti vanhimpien nukkejeni kanssa esille museoon. Kaapin viereen voi laittaa vaaleansinisen 1800-luvun morsiusarkun, jonka löysin kirpparilta viime vuonna. Molemmat olivat yllättyneen näköisiä ja voin lukea heidän ajatuksiaan, rumilus kaappiko sisätiloihin.

Mutta tuumasta toimeen. Aittaa tyhjentäessäni ja kun olin päässyt siivoomisen alkuun, siirsin tumman kaapin perältä aitan keskelle puhdistamista varten. Sen sisäpuoli on hyväkuntoinen kuten kaappikin, vaikka synkkä onkin. Petsasin sen sisältä. Sinne sopivat esille vanhimmat Nooan arkkini. Kaapin ulkopuoli on patinoitunut ja aito vanha. Siihen riitti puhdistus mäntysuopavedellä. Villieläinten asumassa ympäristössä ties yli 100 vuotta unohdettuna olleesta huonekalusta ei ilman vettä puhdasta saa. Jos se on renginkaappi, kenen se lie. Oma on tarinansa silläkin. Nyt se nousee uuteen arvoon arvaamattomaan kunniapaikalle kertomaan omaa salaisuuttaan menneestä maailmasta. 

https://www.kansallismuseo.fi/fi/digitaalinen-kokoelma/tutkijan-valinta/huonekaluja-kansatieteellisista-kokoelmista 

 https://antiikkia.wordpress.com/2010/01/20/renginkaappi/

https://kokkolakarleby.blogspot.com/2019/12/rakas-renginkaappini.html 

https://www.finna.fi/Record/museovirasto.F203FA816C39745B594B60EB9B0408BD 

Kaappi tuotiin tänään sisälle. Niin saa ideoida uutta näyttelyä. Vaikka väliseinäremontti, tapetointi, uudet verhot yms. ovat ensitöinä nyt loppukuusta, sitten vasta voi siirtää kaikki tavarat uusille näyttely paikoilleen tähän uuteen kotimuseotilaan. Vaikka niitä varten pitää hommata joitakin huonekaluja vähitellen, kun vitriinit jäivät Ranskaan. Joten pikkuhiljaa valmistuu uusi koti nukeille ja nalleille. Nukkenallemuseo-nimi muutetaan "Lapsuudenmuseoksi", Lontoon Lapsuudenmuseon tapaan, koska sieltä olen saanut suurimmat vaikutteeni Lontoon matkoillani 1986 alkaen. Kun ihan valmista tulee perustetaan uusi kulttuuriyhdistys toiminnan pyörittämiseksi kuten oli Ranskassa.

Etanan askelin mennään. Mutta hiljaa hyvää tulee, sanotaan. 

 

Härkää sarvista

Viimeksi siivosin aitan kaapin sisältä ja ulkopuolelta, tänään oli vuorossa mankeli, iso pähkinä purtavaksi.

Kaapin hyllyt otin pois paikoiltaan, niin se oli helpompi pestä. Mutta kun pesemisen jälkeen piti painavat hyllyt saada paikoilleen, se oli mahdotonta ilman vasaraa. Niin jäntisti ne oli mitattu sinne sopiviksi. Kaappi ei ole erikoisen nätti, mutta se on vanha ja palvelee meitä edelleen tulevassa koulunäyttelyssä. Ranskassakin minulla oli iso vaatekaapin näköinen kaappi, jonka nimesin tarinakaapiksi erilaisine tavaroineen.

Aamulla kävelin edestakaisin huushollissa aamukahvin jälkeen, kun ajattelin päivän tehtävää. Vähemmän mieluisaa hommaa edessä, se pahin siivottava aitassa. Mankeli. Ties rottapesäpaikka. Mutta valmista täytyy tulla, jotta saa aloittaa koulunäyttelyn rakentamisen aittaan.

Pukeuduin kuin rottasotaan olisi menossa. Aloin kaiken kastelemalla paikat mankelissa ja suihkuttamalla desifiointiainetta sinne joka paikkaan. Sitten ulos raitista ilmaa haukkaamaan kauniiseen kesän aamupäivään. Ihana alkukesä, kun kaikki kukkii ja vihertää. 

Yksi asia piti hoitaa vielä ennen taukoa suojavarusteissani. Aitan peräseinälaudoissa on rakoja, joista tulee ulos vanhaa viljaa ja se houkuttelee hiiriä. Piti ottaa selvää, mitä on sen seinän takana isossa vajassa. Onko siellä joku vanha viljasäkki, josta vuotaa ulos viljaa. Joten sinne katsomaan ja mylläämään. Mitä ihmettä siellä on? Pressun alta löytyi vähemmän kiinnostavaa tavaraa, romua. En päässyt vielä ihan lähelle, mutta kaukaa näin jotakin ennen näkemätöntä. Kaksi ikivanhaa vaatimatonta astiakaappia. Vanhoista taloista ei koskaan tiedä mitä nurkkiin on jäänyt sen aikaisimmilta sukupolvilta, joita on ollut tässäkin talossa jo pari sataa vuotta. Joku toinen päivä otetaan selvää enemmän, mitä löytyy kaappien vierestä, jostakin ne viljanjyvät tulevat seinän takaa aittaan täältä viereisestä vajasta.

Tänä kesänä täytyy päästä Turun Luostarinmäelle. Siellä näkee kaikkea hienoa vanhaa.

Kun oli nautittu aurinkoisesta kesäkuun ensimmäisestä päivästä vähän aikaa, ajattelin, että nyt on parasta vielä tänään jatkaa mankelin siivousta. Käärisin hihat, ja sinne rottasotapaikalle mäntysuopapesuvedet rättien mukana ja se pulloharja, jonka oli ostanut hiiren kakkan siivoomista varten isojen kivien alta ja reunoilta mankelin sisällä. Siellä minä painiskelin kivien seassa mankelin päällä ja kokosin hiiren jötöksiä kuin suuria löytöjä. Mahdottomalta tehtävältä se on näyttänyt. Nyt voi huokaista helpotuksesta, kun otti härkää sarvista ja aitan pahimman paikan siivouksen on saanut alkuun. Ei tämä yksi kerta riitä. Mankeli on monimutkainen siivottava yltä päältä. Se on varmaankin koottu aikoinaan aitan sisällä, koska on valtava eikä mahtuisi ovesta sisään eikä ulos. Mutta antaa olla. Maalaiskulttuuria se on parhaimmillaan ja monipuolistaa tätä kotimuseota. 

Muuten yhdessä rautakaupassa, kun hain siivoustarvikkeita, tuli puheeksi tällainen iso vanha mankeli. Nuori myyjä ei tiennyt mikä on sellainen, ei ole koskaan nähnyt, hän oli varmaankin kaupunkilainen. Minä olen nähnyt sellaisen jo lapsena naapurissa Tarvasjoella ja myös kotona Ypäjällä.

Näinä ensimmäisinä kotimaa kuukausina olen huomannut, että museo sana on aika vieras, ei kaikki ole kiinnostuneita museoista. Tekisi mieli kysyä, missä museossa olet käynyt viimeksi? Loimaan Sarka Maatalousmuseo ainakin luulisi kiinnostavan maaseutuväkeä.

Me innostuimme museoista 60-luvulla pienenä, kun Anna-tätimme vei meitä siskon kanssa Turun Luostarimäkeen ja Turun linnaan.

Pitkän matkan jälkiä

Vasemmalla on saksalainen Moritz Gottschalk nukketalo 1920-luvulta. Sen pari ikkunaa menivät rikki Ranskan matkalla. Irrotin ikkunoiden paperiset ikkunaruudut kuumalla vedellä rikki menneestä lasista. Tilasin uudet lasit mittojen mukaan. Suomessa tarvitsi pulittaa niistä kahdesta 10 euroa, kun Ranskassa olen saanut sellaisia pieniä 2-3 eurolla isosta remonttiliikkeestä. 

Ihmeesti nuo paperiliuskat kestivät ja pysyivät koossa. Niin olen ennenkin tehnyt, tapettiliisteriin ja liimaan kuuma vesi on tehonnut. Sitten uutta tapettiliisteriä pienellä siveltimellä paperiliuskoihin ja ne varovasti paikoilleen uusiin laseihin, annoin kuivahtaa. Lopuksi liimasin uudet lasit takaisin ikkunoihin. 

Kädet alkoivat täristä, kun lasit olivat lopulta paikoillaan, en yhtään olisi voinut enää niitä korjata. Jännittävää se oli, koska ei saa epäonnistua, muuten olisi mennyt pilalle tuo alkuperäinen ikkunaruutupaperi. Sellaista samanväristä on vaikea saada toista.

Onni on korjattu nukketalo! Olen sen ostanut Ranskan ebaystä ajat sitten. Myyjä ei tuntenut tuota kuuluisaa merkkiä, joten sain sen siksi halvemmalla kuin tavallisesti. Se on nätisti kalustettu.  Ja siinä on ajan erikoisuus, hissi.

Nuo vanhat nukketalot ovat oikeiden talojen malleja pienoiskoossa. Siksi ne viehättävät. 

http://dollhousedreams.free.fr/Quoideneuf.html 

https://www.reddit.com/r/Dollhouses/comments/16dx07y/moritz_gottschalk_dollhouse/ 

https://www.dollshousespastandpresent.co.uk/Magazine/Issue-22-September-2014/Page-2 

https://diepuppenstubensammlerin.blogspot.com/2010/08/moritz-gottschalk-english-version.html 

Kulisseissa tapahtuu

Isosisko siivosi ulkorakennusta, josta sain tämän vanhan tapettipalan. Mahtaako olla sadan vuoden pölyt, ei tiedä. 

Puhdistin sen mäntysuopavedellä ja alta löytyi näin hieno kukkatapetti. Tykkään tummista tapeteista, joita näkee 100 vuotta vanhoissa taloissa. Nyt haen vanhaa kirstua, jonka tapetoin sisältä tuolla tapetilla. Seuraavaksi on haussa siihen sopiva antiikkinen sisustus. Internetti on kuin taikasauva, kaikkea löytää. Ennen nukketaloissa oli oikeaa isokuvioista tapettia, ei ollut pienikuvioisia nukketalotapetteja.

Kotimuseosta puheenollen sisko sanoi, että saan valita sen uuden tapetin. Väliseinän kaataminen on suunnitteilla ensi kuussa, joten sen jälkeen voidaan tila tapetoida. Väliseinä ei ole kantava, joten uskaltaa sen helpommin kaataa, muuten ei. Asia selvisi tämän talon myyjältä. Valitsen sinne tumman isokuvioisen tapetin, jollaisia näkee vanhoissa taloissa. Kaikki eivät ajatuksestani tykkää, vaalea tapetti on suosituimpaa yleensä. Mutta kokoelma on minun, saan sen esille tuomiseksi tehdä museoon sellaisen tunnelman kuin astuisi sata vuotta taaksepäin, kun astuu ovesta sisälle. Muuten Helsinki yksiössäni oli 80-90-luvulla myös tummat värit.

Suvivirren aikaa

Vuodenaikojen vaihtelu on selvää Suomessa, kevät, kesä, syksy ja talvi. Etelä-Ranskassa sitävastoin kesään ja talveen voidaan hypätä suoraan useasti, mikä yllättää ainakin minut. Se on ollut kokemukseni siellä.

Omenapuu kukkii hetken. Yhtäkkiä tuulisena päivänä kukat katoavat kuin "Tuulen viemää" elokuvan sanonnan mukaan. C'est la vie! Sellaista elämä on, sanotaan Ranskassa.

Ei minusta mihinkään katoa 25 Ranskan vuotta. Vertaan paljon Suomea ja Ranskaa, kulttuurishokki nyt kotimaassa. Yksi esimerkki on televisio, jota ilman olen Ranskassa tottunut olemaan yli 20 vuotta. Nyt arvostelen Suomen telkkaria teatraalisine yliammuttuine mainoksineen ym. En sitä katso, vain uutiset tai dokumentteja, jos satun paikalle.

Me ollaan kaksoissiskon kanssa katsottu vanhoja videoita, klassikoita. Buffalo Bill, Columbo, Pieni talo preerialla, Hitchcockin filmejä, Atlantin valli murtuu (The Longest Day)...

https://en.wikipedia.org/wiki/The_Longest_Day_(film) 

Eilen katsottiin Anne Frankin päiväkirja (vanha versio). Se muistutti sota-ajoista. Olen käynyt siellä Anne Frankin piilopaikassa Amsterdamissa Erja ystävän kanssa joskus 90-luvulla. Elokuva on silloin konkreettisempi kun on ollut paikan päällä ja nähnyt tapahtumapaikat. Amsterdam on täynnä ihania, kauniita vanhoja taloja, paitsi tuo talo oli ankeaa uutta tylsää arkkitehtuuria, kun kaikki alettiin yksinkertaistaa. 

https://www.annefrank.org/en/ 

https://en.wikipedia.org/wiki/Anne_Frank_House 

Olen lainahöyhenissä kuvassa. Siskolta saatu pusero, housut ja 4H lippis. Saappaat ovat äidin vanhat Nokian saappaat, niitä hän piti 90-luvulta 2000-luvun alkuun. Isosisko löysi saappaat ulkorakennuksesta, jota hän siivosi nyt keväällä. Kestävää tekoa ne ovat, toista kuin nykyajan saappaat, jotka menevät rikki helposti.

Omat vaatteet jäivät Ranskaan, ne eivät mahtuneet museokokoelmani kuormaan, kun sitä tuotiin kuorma-autolla Suomeen viime marraskuussa. Prioriteetit ovat kaikilla.

Vaikka vertaan paljon kotimaatani ulkomaahan, kotiinpaluulla oli nyt aikansa. Juuret ovat tärkeät. 

Kun kissa on poissa hiiret tanssivat

Aitan siivous meneillään. Siellä minä olen viime päivinä touhunnut. Koulun paikaksi se sopii. Ennen vanhaan oli kiertokouluja milloin missäkin, kun ei ollut olemassa koulurakennusta. Niin Etelä-Ranskan Nukkenallemuseon koulunäyttely saa uuden paikan. Vanhat pulpetit voi tuoda sinne heti, kun tulee valmista. Ja paljon muuta koulurekvisiittaa myöhemmin.

Netissä näkee, miten noihin vanhoihin aittoihin voidaan tehdä kahvila, kesäasunto, perinnemuseo tai muuta, vanhat hienot puitteet ovat nostalgiset.

https://www.totto.fi/museo/museorakennukset/3-ja-4-vilja-aitat/ 

https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2016/04/vilja-aitasta-museoksi.html 

https://pest1.fi/tuholaiset/mika-on-tehokkain-tapa-siivota-hiiren-uloste-turvallisesti/ 

https://www.rintamamiestalo.fi/viewtopic.php?t=17382 

https://kiviniemenkartano.fi/aitta/2019/04/13/osa-12-ilmanvaihto/ 

https://uula.fi/vinkit-ja-neuvot/vanhan-hirsiseinan-puhdistus/ 

https://www.lehmuskorven.fi/kuinka-hoitaa-ja-yllapitaa-aittaa/ 

https://peegeehydatoon.blogspot.com/2013/06/aitan-aarteita.html Surffaillessani tuli vastaan tämä linkki Aitan aarteita. 

Tämän talon aitasta on löytynyt kaikkea vanhaa maitokannusta kangaspuiden osiin, ties mitä. Mutta yksi asia oli odottamaton. Kaikki nurkat kävin läpi ja kuljetin pois muualle ulkorakennukseen tai roskiin. Yhden hirren päällä korkealla oli jotakin outoa, piti sekin sieltä pudottaa pois. Se oli haulikon puolikas ties maailmansota-tai sisällissodan ajoilta, kun oli sinne sivuun melkein näkymättömiin piilotettu. Jokin tarina silläkin on. Tässä kuva.

Kun on saanut tyhjennettyä aitan, voi ryhtyä tositoimiin. Myyräkuumeen varalta ostin suojavarusteet K-Rautakaupasta. Ja kotimuseossani Ranskassa olen nähnyt miten kaikki pöly nousee hiukkasina ylöspäin auringon valossa, sitä ei aina tule ajatelleeksi. Joten koko siivouksen ajan olen kastellut lattiaa ja muuta puuta, jota siivoan mäntysuopavedellä. Kuivaaltaan en mitään. Vesi sitoo pölyn. En ymmärrä vanhaa pölyhuiskulogiikkaa, jossa pölyt huiskataan näkyvältä paikalta vähemmän näkyvälle paikalle ympärille. Pölyisten tavaroiden siirtäminenkin saa hiiren kuivat ulostepölyt leijumaan pölypilvenä ilmassa, josta sitä voi hengittää. Desinfioida pitää vielä.

Vuosia sitten kotona puhuttiin yhdestä naapurin isännästä, joka oli siivonnut ulkorakennusta ja saanut myyräkuumeen. Kuolema siitä seurasi.

Ennen ei osattu varautua näihin kaikkiin vaaroihin kuten nykyään, kaupoilla on hyvät varustevalikoimat joka tilanteeseen. 

Seuraavaksi siskon ottamia kuvia aitasta alkuvaiheessa, mistä siivous alkoi. Onneksi hän otti kuvat, minua ei paljoa huvittanut, koska näytti niin rumalta, toivottomalta hommalta. Rottasota siinä oli vastassa. Sanotaan että asumaton, käyttämätön rakennus on usein villieläinten valtaama. Puitteet ovat silti hienot ja aitta on hyvässä kunnossa, se on tärkeintä. Maatilakirjan mukaan aitta on 1920-luvulta.

Nyt olen tyytyväinen, kun siivous on hyvässä vauhdissa. Vaikka paikat täytyy pestä monta kertaa, koska aina tulee likaista vettä. Lattia vaatii varmaan "kymmenkertaisen" pesun ja desinfioimisen, liioitella saa vähän, koska siltä nyt näyttää. Se pitää kai maalata mahdollisemman luonnolliseksi, muuten pelkkää lautalattiaa on aika mahdoton pitää puhtaana.

Isoa viljalaaria perällä olen jo pyyhkinyt mäntysuopavedellä pari kertaa, mutta aina vaan on likaista vettä, hirttä sen yllä myös pyyhkisin, koska paksu pölykerros sen päällä. Iso mankeli vasemmalla on oikea rottapesien kätköpaikka, se vaikutelma. Miten ihmeessä saan sen puhtaammaksi. Netistä yksi vinkki löytyi, ostin sitä varten pulloharjan, sillä pääsee kivien nurkkiin. Valtavat kivet ovat painoina, joita ei voi siirtää, joten niiden väleissä on hiiren kakkaa joka puolella. Kun valitin isosiskolle, hän sanoi, että on navetoitakin siivottu. Olen kai vieraantunut maalaismiljööstä, navettatouhuista. Vaikka olen minä teini-ikäisenä aina joskus kotona kanatarhasta hakenut kananmunia pesistä. Joten kanan kakkaa ei saanut silloin kauhistella kuten nyt kauhistelen hiiren kakkaa. Mä maalaispoika oon, lauloi Mikko Alatalo...minä voisin sanoa, että mä maalaistyttö oon...

https://www.if.fi/henkiloasiakkaat/vakuutukset/kotivakuutus/mokkivakuutus/mokki-kesakuntoon 

Aina täytyy olla kuvia ennen ja jälkeen. Tässä siskon kuvia, mistä aloin siivouksen. Vähitellen laitan kuvia siivouksen edistyessä.

 

 

Lopuksi wieniläistä käsin maalattua pronssitaidetta Itävallasta. Kuuluisa Franz Bergmann hiiri tuli 1800-luvun keittiööni postista. Se muistuttaa ajasta, jolloin ei ollut hygieniaa.

Ja yksi tärkeä asia meille keräilijöille. Hiiri on aito eikä kopio. Aitoustodistus oli sen mukana. 

Hiiri ei ole kirottu eläin kuten käärme, joka herättää inhoa. Toisaalta yhdessä Nooan arkissani muiden eläinten mukana on myös käärme. Luontokappaleita ne kaikki ovat. 

https://taystuho.fi/mita-tauteja-rotat-ja-hiiret-voivat-levittaa/? srsltid=AfmBOopPZ3DdiRDONJkktUEEnCXkcafPBiiLRggvyX5pUjawCp-5-tVj 

https://historianet.fi/tiede/laeaeketiede/rotat-voi-unohtaa-sivuutettu-syy-ruton-tarttumiseen 

https://historianet.fi/tiede/laeaeketiede/rutto-raivosi-euroopassa-25-miljoonaa-uhria-viidessa-vuodessa

https://kalmistopiiri.fi/2018/06/04/voihan-rotta-arkeologiset-rottaloydot-kauppareittien-kuvaajina/ 

https://historia.hel.fi/fi/ilmiot/arjen-muuttuvat-kasvot/kulkutaudit-helsingin-historiassa

https://www.uudenkaupunginsanomat.fi/2017/02/tuholaisten-kuningas/ 

https://www.duodecimlehti.fi/duo17172   "Tartuntataudit - sodan harvoja voittajia."

https://historianet.fi/yhteiskunta/kuninkaalliset/aurinkokuninkaan-linna-oli-oikea-sikolatti 

https://www.hs.fi/tiede/art-2000006275176.html "Jättirotat pelastavat ihmisiä etsimällä miinoja ja niitä opetetaan jopa haistamaan tuberkuloosia. Kevyt eläin ei aiheuta räjähteen laukeamista."

https://yle.fi/a/3-6591721 "Rotat kuriin sodanaikaisella giljotiinilla."