Kun kokoelmani tuli Etelä-Ranskasta Etelä-Suomeen viime vuoden marraskuun lopulla, pahimmasta selvittiin, koska olin pakannut hyvin ajan kanssa. Parisen vuotta meni pakkaamisessa, vaikka lopetin välillä, jatkoin, jos löytyi hyviä pahvilaatikkoja. Siinä iso työmaani pandemian ollessa pahimmillaan 2022-24, 2025 oli vielä pakkausten viimeistelyjä. Toisaalta käärin isoja tavaroita myös pahvin sisälle ja rakensin laatikoita 2-3 eri laatikoista isoille nukketaloille.
Kiitos Lidl, Super U, Intermarché, Cora ...supermarketeille yms. ilmaisista laatikoista, joita otin tavaksi tuoda viikottain kauppareisuillani autossa. Laatikoita tarvittiin valtavasti, koska Kähäri muuttoautossa niitä lopulta oli yli 400, eikä kaikkea voi laatikkoon laittaa kuten 5 vanhaa koulupulpettia, isoja lastenvaunuja jne. Uskomatonta se oli, kun saatiin kokoelma Suomeen, mahdottomalta se oli näyttänyt, kun aloin pakkaamaan, siitä ei näyttänyt loppua tuleman.
Toisaalta Ranskaan jäi vielä pahvilaatikoita, joissa itsetekemiäni nalleja melkoisesti ja jotakin museotavaraa, ei mahtunut kuorma-autoon. Eikä myöskään 6 vitriiniä. Mutta tärkein tuli Suomeen. Vitriinit koitetaan nyt korvata muulla tavoin.
Useimmat nukketalot olen avannut paketista, mutta en pienempiä laatikoita, joissa Nooan arkkeja tai muuta pikkutavaraa, koska en voi niitä vielä esille laittaa ja suojata pölyltä.
Jotakin korjattavaa on kuitenkin näkynyt kuten särkynyt ikkunalasi kahdesta ikkunasta...tapetti rikki jostakin kohdasta... mutta ne ovat yleensä korjattavissa. Tässä yksi esimerkki, 1880-luvun saksalainen Lehmann nukketalo, josta keittiön etuosan tapetti rikki. Alla kuvassa ennen ja jälkeen.
Tuon nukketalon lattian keskimmäinen lauta on liikkunut matkalla, koska tapetissa näkyy jälki, jota ei ennen ollut. Mutta ei se hauras talo ole, vahvaa painavaa puuta, joten kestävä se on silti. Yli 3000km maa-ja laivamatka näkyy, tärinää on ollut. Amerikasta se tuli minulle aikoinaan lentäen, se oli vähemmän kuluttavaa. Kun sisustan sen, tuo lattia jälki peittyy.
Silmiinpistävää oli keittiön etuosan tapetin kuluma, se täytyi saada korjattua.
Näissä vanhoissa nukketaloissa ajan patina näkyy ja se saa näkyä.
Mutta en silti ostaisi nukketaloa tai muuta, jossa huomio menee pelkkiin puutteisiin, ei sellaista esille voisi laittaa. Vähän samaa kuin oikea vanha talo, jossa näkee vain remontoitavaa, ei muuta.
Suomen telkkarista tulee ohjelmia sisustuksesta, en katso, en tykkää, mutta lehdestä näkee uutiskuvia vahingossakin lehteä selatessa netissä. Etuovi.com:ssa on paljon vanhoja maalaistaloja myynnissä, seurasimme niitä, kun haettiin siskolle taloa ostaa. Telkkarin yksinkertainen valkoinen muoti-ilmiö on pilannut liian monia taloja, kun noista vanhoista taloista on tehty uusia sisältä. Vanhaa kulttuuria tuhottu samalla, sitä samaa kuin tehtiin 60-luvulla, jolloin muoti jyräsi kaiken.
Makuasioista ei sovi kiistellä, sanotaan. Mutta kaikkien ei tarvitse kulkea virran mukana. Tuhoisaa se voi olla.
Vielä yksi korjaus tänään. Alla vasemmalla nukketalon katon tapetti on ollut rikki keskeltä vuodesta 2006, jolloin ostin sen Barjacin antiikkimarkkinoilta. Nyt, kun se on tullut esille lattialla, otin sen seuraavaksi tehtäväkseni. Täällä ei ole vielä huonekaluja yms. miten voi saada kaiken järjestettyä museon tapaan. Tavarat ovat joten kuten toistaiseksi.
Surffailin netissä Englannin nukketalokaupoilla, joissa hyvät valikoimat kaikkea. Muutama päivä sai sitä tapettia katon korjausta varten hakea, koska sen pitää muistuttaa alkuperäistä mahdollisimman paljon. Hinnat vaihtelivat. Löysin lopulta ja vielä alennuksessa, vain euro pari yksi arkki kattotapettia. Ostin sen. Hinta nousi pariin kymppiin, kun mukaan tulivat postimaksu yli kymppi, 3,20 tullimaksu ja 3,10 postin käsittelymaksu.
Kuvassa näkyy, miten huonokuntoinen katto vie huomion.
Oikealla ylhäällä on kolmionmuotoinen tapetti paketti, joka tuli postista. Tapettipaperi on ohutta ja oli hankalaa saada se paikoilleen nätisti, kun se oli täynnä tapettiliisteriä. Haasteita riittää. Oikea tapettipaperi on paksumpaa.
Mutta tekemällä oppii, sanotaan. En ihan heti saanut sitä ok, mutta lopulta sain. Nyt olen tyytyväinen. Vaikka 20 vuotta kesti tässä tapauksessa ennen kuin ryhdyin toimiin. Vaikea tehtävä, jota siirtää helposti.
Loppujen lopuksi tällä kotimuseon sekamelska vaiheellakin on tarkoituksensa. Tulee tehtyä sellaista mitä muuten ei viitsisi tehdä.
Katto onnistui!
http://dollhousedreams.free.fr/Quoideneuf.html
http://dollhousedreams.free.fr/suomisivut/sivu2.htm
Siinä linkit, joissa on kuvia noista nukketaloista sisustettuna. http://dollhousedreams.free.fr -sivujen suomenkielistä versiota en ole päivittänyt vuosikausiin, joten siitä puuttuu uutta tietoa, jota olen saanut noista nukketaloista myöhemmin. Enää en voi edes ranskan kielistä versiota päivittää noilla free.fr-sivuilla, koska ei ole enää nettiliittymää tuolta palveluntarjoajalta. Suomalaisella nettiliittymällä ei niitä voi päivittää. Toisaalta, kun kotimuseo on siirtymässä nyt Suomeen, tarvitaan uudet nettisivut, vaikka blogimuodossa, saa nähdä.
Jos laskisi joka tunteja tarkkaan minuutilleen kuten businessmaailmassa tehdään hommassa kuin hommassa kello kädessä, kalliiksi tulisi harrastus. Mutta vanhan ajan patina on sen arvoista. Niin säilyy tulevaisuuteen muutakin kuin digimaailma.
