Pitkän matkan jälkiä

Vasemmalla on saksalainen Moritz Gottschalk nukketalo 1920-luvulta. Sen pari ikkunaa menivät rikki Ranskan matkalla. Irrotin ikkunoiden paperiset ikkunaruudut kuumalla vedellä rikki menneestä lasista. Tilasin uudet lasit mittojen mukaan. Suomessa tarvitsi pulittaa niistä kahdesta 10 euroa, kun Ranskassa olen saanut sellaisia pieniä 2-3 eurolla isosta remonttiliikkeestä. 

Ihmeesti nuo paperiliuskat kestivät ja pysyivät koossa. Niin olen ennenkin tehnyt, tapettiliisteriin ja liimaan kuuma vesi on tehonnut. Sitten uutta tapettiliisteriä pienellä siveltimellä paperiliuskoihin ja ne varovasti paikoilleen uusiin laseihin, annoin kuivahtaa. Lopuksi liimasin uudet lasit takaisin ikkunoihin. 

Kädet alkoivat täristä, kun lasit olivat lopulta paikoillaan, en yhtään olisi voinut enää niitä korjata. Jännittävää se oli, koska ei saa epäonnistua, muuten olisi mennyt pilalle tuo alkuperäinen ikkunaruutupaperi. Sellaista samanväristä on vaikea saada toista.

Onni on korjattu nukketalo! Olen sen ostanut Ranskan ebaystä ajat sitten. Myyjä ei tuntenut tuota kuuluisaa merkkiä, joten sain sen siksi halvemmalla kuin tavallisesti. Se on nätisti kalustettu.  Ja siinä on ajan erikoisuus, hissi.

Nuo vanhat nukketalot ovat oikeiden talojen malleja pienoiskoossa. Siksi ne viehättävät. 

http://dollhousedreams.free.fr/Quoideneuf.html 

https://www.reddit.com/r/Dollhouses/comments/16dx07y/moritz_gottschalk_dollhouse/ 

https://www.dollshousespastandpresent.co.uk/Magazine/Issue-22-September-2014/Page-2 

https://diepuppenstubensammlerin.blogspot.com/2010/08/moritz-gottschalk-english-version.html 

Kulisseissa tapahtuu

Isosisko siivosi ulkorakennusta, josta sain tämän vanhan tapettipalan. Mahtaako olla sadan vuoden pölyt, ei tiedä. 

Puhdistin sen mäntysuopavedellä ja alta löytyi näin hieno kukkatapetti. Tykkään tummista tapeteista, joita näkee 100 vuotta vanhoissa taloissa. Nyt haen vanhaa kirstua, jonka tapetoin sisältä tuolla tapetilla. Seuraavaksi on haussa siihen sopiva antiikkinen sisustus. Internetti on kuin taikasauva, kaikkea löytää. Ennen nukketaloissa oli oikeaa isokuvioista tapettia, ei ollut pienikuvioisia nukketalotapetteja.

Kotimuseosta puheenollen sisko sanoi, että saan valita sen uuden tapetin. Väliseinän kaataminen on suunnitteilla ensi kuussa, joten sen jälkeen voidaan tila tapetoida. Väliseinä ei ole kantava, joten uskaltaa sen helpommin kaataa, muuten ei. Asia selvisi tämän talon myyjältä. Valitsen sinne tumman isokuvioisen tapetin, jollaisia näkee vanhoissa taloissa. Kaikki eivät ajatuksestani tykkää, vaalea tapetti on suosituimpaa yleensä. Mutta kokoelma on minun, saan sen esille tuomiseksi tehdä museoon sellaisen tunnelman kuin astuisi sata vuotta taaksepäin, kun astuu ovesta sisälle. Muuten Helsinki yksiössäni oli 80-90-luvulla myös tummat värit.

Suvivirren aikaa

Vuodenaikojen vaihtelu on selvää Suomessa, kevät, kesä, syksy ja talvi. Etelä-Ranskassa sitävastoin kesään ja talveen voidaan hypätä suoraan useasti, mikä yllättää ainakin minut. Se on ollut kokemukseni siellä.

Omenapuu kukkii hetken. Yhtäkkiä tuulisena päivänä kukat katoavat kuin "Tuulen viemää" elokuvan sanonnan mukaan. C'est la vie! Sellaista elämä on, sanotaan Ranskassa.

Ei minusta mihinkään katoa 25 Ranskan vuotta. Vertaan paljon Suomea ja Ranskaa, kulttuurishokki nyt kotimaassa. Yksi esimerkki on televisio, jota ilman olen Ranskassa tottunut olemaan yli 20 vuotta. Nyt arvostelen Suomen telkkaria teatraalisine yliammuttuine mainoksineen ym. En sitä katso, vain uutiset tai dokumentteja, jos satun paikalle.

Me ollaan kaksoissiskon kanssa katsottu vanhoja videoita, klassikoita. Buffalo Bill, Columbo, Pieni talo preerialla, Hitchcockin filmejä, Atlantin valli murtuu (The Longest Day)...

https://en.wikipedia.org/wiki/The_Longest_Day_(film) 

Eilen katsottiin Anne Frankin päiväkirja (vanha versio). Se muistutti sota-ajoista. Olen käynyt siellä Anne Frankin piilopaikassa Amsterdamissa Erja ystävän kanssa joskus 90-luvulla. Elokuva on silloin konkreettisempi kun on ollut paikan päällä ja nähnyt tapahtumapaikat. Amsterdam on täynnä ihania, kauniita vanhoja taloja, paitsi tuo talo oli ankeaa uutta tylsää arkkitehtuuria, kun kaikki alettiin yksinkertaistaa. 

https://www.annefrank.org/en/ 

https://en.wikipedia.org/wiki/Anne_Frank_House 

Olen lainahöyhenissä kuvassa. Siskolta saatu pusero, housut ja 4H lippis. Saappaat ovat äidin vanhat Nokian saappaat, niitä hän piti 90-luvulta 2000-luvun alkuun. Isosisko löysi saappaat ulkorakennuksesta, jota hän siivosi nyt keväällä. Kestävää tekoa ne ovat, toista kuin nykyajan saappaat, jotka menevät rikki helposti.

Omat vaatteet jäivät Ranskaan, ne eivät mahtuneet museokokoelmani kuormaan, kun sitä tuotiin kuorma-autolla Suomeen viime marraskuussa. Prioriteetit ovat kaikilla.

Vaikka vertaan paljon kotimaatani ulkomaahan, kotiinpaluulla oli nyt aikansa. Juuret ovat tärkeät. 

Kun kissa on poissa hiiret tanssivat

Aitan siivous meneillään. Siellä minä olen viime päivinä touhunnut. Koulun paikaksi se sopii. Ennen vanhaan oli kiertokouluja milloin missäkin, kun ei ollut olemassa koulurakennusta. Niin Etelä-Ranskan Nukkenallemuseon koulunäyttely saa uuden paikan. Vanhat pulpetit voi tuoda sinne heti, kun tulee valmista. Ja paljon muuta koulurekvisiittaa myöhemmin.

Netissä näkee, miten noihin vanhoihin aittoihin voidaan tehdä kahvila, kesäasunto, perinnemuseo tai muuta, vanhat hienot puitteet ovat nostalgiset.

https://www.totto.fi/museo/museorakennukset/3-ja-4-vilja-aitat/ 

https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2016/04/vilja-aitasta-museoksi.html 

https://pest1.fi/tuholaiset/mika-on-tehokkain-tapa-siivota-hiiren-uloste-turvallisesti/ 

https://www.rintamamiestalo.fi/viewtopic.php?t=17382 

https://kiviniemenkartano.fi/aitta/2019/04/13/osa-12-ilmanvaihto/ 

https://uula.fi/vinkit-ja-neuvot/vanhan-hirsiseinan-puhdistus/ 

https://www.lehmuskorven.fi/kuinka-hoitaa-ja-yllapitaa-aittaa/ 

https://peegeehydatoon.blogspot.com/2013/06/aitan-aarteita.html Surffaillessani tuli vastaan tämä linkki Aitan aarteita. 

Tämän talon aitasta on löytynyt kaikkea vanhaa maitokannusta kangaspuiden osiin, ties mitä. 

Kun on saanut tyhjennettyä aitan, voi ryhtyä tositoimiin. Myyräkuumeen varalta ostin suojavarusteet K-Rautakaupasta. Ja kotimuseossani Ranskassa olen nähnyt miten kaikki pöly nousee hiukkasina ylöspäin auringon valossa, sitä ei aina tule ajatelleeksi. Joten koko siivouksen ajan olen kastellut lattiaa ja muuta puuta, jota siivoan mäntysuopavedellä. Kuivaaltaan en mitään. Vesi sitoo pölyn. En ymmärrä vanhaa pölyhuiskulogiikkaa, jossa pölyt huiskataan näkyvältä paikalta vähemmän näkyvälle paikalle ympärille. Pölyisten tavaroiden siirtäminenkin saa hiiren kuivat ulostepölyt leijumaan pölypilvenä ilmassa, josta sitä voi hengittää. Desinfioida pitää vielä.

Vuosia sitten kotona puhuttiin yhdestä naapurin isännästä, joka oli siivonnut ulkorakennusta ja saanut myyräkuumeen. Kuolema siitä seurasi.

Ennen ei osattu varautua näihin kaikkiin vaaroihin kuten nykyään, kaupoilla on hyvät varustevalikoimat joka tilanteeseen. 

Seuraavaksi siskon ottamia kuvia aitasta alkuvaiheessa, mistä siivous alkoi. Onneksi hän otti kuvat, minua ei paljoa huvittanut, koska näytti niin rumalta, toivottomalta hommalta. Rottasota siinä oli vastassa. Sanotaan että asumaton, käyttämätön rakennus on usein villieläinten valtaama. Puitteet ovat silti hienot ja aitta on hyvässä kunnossa, se on tärkeintä. Maatilakirjan mukaan aitta on 1920-luvulta.

Nyt olen tyytyväinen, kun siivous on hyvässä vauhdissa. Vaikka paikat täytyy pestä monta kertaa, koska aina tulee likaista vettä. Lattia vaatii varmaan "kymmenkertaisen" pesun ja desinfioimisen, liioitella saa vähän, koska siltä nyt näyttää. Se pitää kai maalata mahdollisemman luonnolliseksi, muuten pelkkää lautalattiaa on aika mahdoton pitää puhtaana.

Isoa viljalaaria perällä olen jo pyyhkinyt mäntysuopavedellä pari kertaa, mutta aina vaan on likaista vettä, hirttä sen yllä myös pyyhkisin, koska paksu pölykerros sen päällä. Iso mankeli vasemmalla on oikea rottapesien kätköpaikka, se vaikutelma. Miten ihmeessä saan sen puhtaammaksi. Netistä yksi vinkki löytyi, ostin sitä varten pulloharjan, sillä pääsee kivien nurkkiin. Valtavat kivet ovat painoina, joita ei voi siirtää, joten niiden väleissä on hiiren kakkaa joka puolella. Kun valitin isosiskolle, hän sanoi, että on navetoitakin siivottu. Olen kai vieraantunut maalaismiljööstä, navettatouhuista. Vaikka olen minä teini-ikäisenä aina joskus kotona kanatarhasta hakenut kananmunia pesistä. Joten kanan kakkaa ei saanut silloin kauhistella kuten nyt kauhistelen hiiren kakkaa. Mä maalaispoika oon, lauloi Mikko Alatalo...minä voisin sanoa, että mä maalaistyttö oon...

https://www.if.fi/henkiloasiakkaat/vakuutukset/kotivakuutus/mokkivakuutus/mokki-kesakuntoon 

Aina täytyy olla kuvia ennen ja jälkeen. Tässä siskon kuvia, mistä aloin siivouksen. Vähitellen laitan kuvia siivouksen edistyessä.

 

 

Lopuksi wieniläistä käsin maalattua pronssitaidetta Itävallasta. Kuuluisa Franz Bergmann hiiri tuli 1800-luvun keittiööni postista. Se muistuttaa ajasta, jolloin ei ollut hygieniaa.

Ja yksi tärkeä asia meille keräilijöille. Hiiri on aito eikä kopio. Aitoustodistus oli sen mukana. 

Hiiri ei ole kirottu eläin kuten käärme, joka herättää inhoa. Toisaalta yhdessä Nooan arkissani muiden eläinten mukana on myös käärme. Luontokappaleita ne kaikki ovat. 

https://taystuho.fi/mita-tauteja-rotat-ja-hiiret-voivat-levittaa/? srsltid=AfmBOopPZ3DdiRDONJkktUEEnCXkcafPBiiLRggvyX5pUjawCp-5-tVj 

https://historianet.fi/tiede/laeaeketiede/rotat-voi-unohtaa-sivuutettu-syy-ruton-tarttumiseen 

https://historianet.fi/tiede/laeaeketiede/rutto-raivosi-euroopassa-25-miljoonaa-uhria-viidessa-vuodessa

https://kalmistopiiri.fi/2018/06/04/voihan-rotta-arkeologiset-rottaloydot-kauppareittien-kuvaajina/ 

https://historia.hel.fi/fi/ilmiot/arjen-muuttuvat-kasvot/kulkutaudit-helsingin-historiassa

https://www.uudenkaupunginsanomat.fi/2017/02/tuholaisten-kuningas/ 

https://www.duodecimlehti.fi/duo17172   "Tartuntataudit - sodan harvoja voittajia."

https://historianet.fi/yhteiskunta/kuninkaalliset/aurinkokuninkaan-linna-oli-oikea-sikolatti 

https://www.hs.fi/tiede/art-2000006275176.html "Jättirotat pelastavat ihmisiä etsimällä miinoja ja niitä opetetaan jopa haistamaan tuberkuloosia. Kevyt eläin ei aiheuta räjähteen laukeamista."

https://yle.fi/a/3-6591721 "Rotat kuriin sodanaikaisella giljotiinilla."

Ovi sulkeutuu...

Tässä isän Raamatusta yksi sivu Salomon Saarnaajan 3.lukua. Painettu Sortavalassa 1928. Olen aina tykännyt tuosta Saarnaajan 3.luvusta ja vanhasta suomen kielestä siinä.

!991-92 menin vuoden raamattukurssille Pariisin lähettyville kansainväliseen Raamattuopistoon, Lamorlayehen. Se oli vanhassa linnassa, joka jälkeenpäin myytiin pois ja remontoitiin. Joten tuota opistoa ei enää ole. Sieltä jatkui matkani Etelä-Ranskaan seuraavana vuonna...

https://www.evangeliques.info/2016/01/21/france-reconversion-pour-l-ancien-institut-de-formation-de-lamorlaye/ 

https://www.ville-lamorlaye.fr/chateau/ 

https://www.leparisien.fr/oise-60/l-institut-brade-pour-la-moitie-de-sa-valeur-17-02-2003-2003825951.php 

Paljon on tapahtunut sen jälkeen. "Ihmeellinen on elämä", kuten sanotaan kuuluisassa amerikkalaisessa jouluelokuvassa.

2005 julkaisin puolikustanteena Pilotilla ensimmäisen kirjan Unelmani Etelä-Ranskassa, jossa kerron ensimmäisten vuosien museoseikkailustani ja muusta. 

Kun pandemia sulki kotimuseoni 2020, 2024 innostuin uudestaan kirjoittamaan, nyt tein omakustanne kuvakirjoja netissä cewe.fr sivuilla näistä myöhemmistä Ranskan vuosistani kotimuseossa. 10.kuvakirja on tekeillä.

 

Palasin Suomeen 2024 joulukuussa. Miten tästä eteenpäin? 

Museotavarat odottavat esille pääsyä. Onko kotimaa ulkomaata parempi? Saa nähdä...

Nyt voin taas kerran ottaa esille merimiehen rukouksen, joka sopii tähän tilanteesen hyvin: Sinun meresi on niin suuri, minun purteni on niin pieni, purjeeseeni tuulta anna, mua kanna, muuten hukkuu haahteni. 

Samalla teen tästä museopaivakirjastani yksityisen ainakin toistaiseksi. On kuin "myrskyyn" olisi lähdössä. 

Miniatyyritaidetta Somerolla

https://cadillacclub.fi/tapahtuma/helmen-super-helatorstai-14-5-2026/

Isosisko vei meidät kaksoissiskon kanssa Someron kevättapahtumaan. Viime vuonna löysin sieltä https://www.facebook.com/p/K%C3%A4denj%C3%A4ljet-61571370137566/ Kädenjäljet, Lahjakauppa, Taidegalleria-asta nukketalon, joka on made in Finland. Alla linkki kuvineen viime vuoden löydöstäni:

https://museopaivakirja.blogspot.com/2025/06/made-in-finland.html 

Valmistaja:

https://www.gepetto.fi/ Se on kokoelmastani puuttunut, kaikkea muuta mahdollista on kertynyt eri maista vuosien varrella.

 

Nyt oli hienoa, koska yrittäjä ja taiteilija Anu Pellinen oli paikan päällä standeineen. Ihania suomalaisia nukketalon miniatyyrihuonekaluja yms. kaikki noudattavat uskollisesti oikeaa eri aikojen tyyliä, sellaista, jota näkee antiikki-ostomyyntiliikkeissä isossa koossa. 

En ole ennen nähnyt tätä Suomessa, koska yleensä nykyään kaupoissa näkee aina jotakin sekalaista, jota samanlaista voidaan valmistaa miljoona kappaletta. Siksi olen kiinnostunut vain aidosta vanhasta. Mutta tässä tapauksessa uusikin kiinnostaa, kun se ei ole sarjatuotantoa. Ja siitä näkee, että se on sydämmellä tehty kuin taidetta jokaikinen.

 

Kun haastelin tätä taiteilijaa Anu Pellistä, entistä arkkitehtiä, hän kirjoitti elämänfilosofiaansa:

Ostin häneltä söpön kanalan suomalaisen Gepetto-nukketaloni viereen. Äitini tykkäsi kovasti kanoistaan, kun kotona oli vielä kanoja vuoteen 1990 asti. Ne olivat aina tarhakanoja, meille ei koskaan perustettu häkkikanalaa, vaikka se tuli muotiin. Toisaalta vanhemmat olivat silloin jo eläkkeellä. Perhemuistoja.

Ajan patinaa

Kun kokoelmani tuli Etelä-Ranskasta Etelä-Suomeen viime vuoden marraskuun lopulla, pahimmasta selvittiin, koska olin pakannut hyvin ajan kanssa. Parisen vuotta meni pakkaamisessa, vaikka lopetin välillä, jatkoin, jos löytyi hyviä pahvilaatikkoja. Siinä iso työmaani pandemian ollessa pahimmillaan 2022-24, 2025 oli vielä pakkausten viimeistelyjä. Toisaalta käärin isoja tavaroita myös pahvin sisälle ja rakensin laatikoita 2-3 eri laatikoista isoille nukketaloille.

Kiitos Lidl, Super U, Intermarché, Cora ...supermarketeille yms. ilmaisista laatikoista, joita otin tavaksi tuoda viikottain kauppareisuillani autossa. Laatikoita tarvittiin valtavasti, koska Kähäri muuttoautossa niitä lopulta oli yli 400, eikä kaikkea voi laatikkoon laittaa kuten 5 vanhaa koulupulpettia, isoja lastenvaunuja jne. Uskomatonta se oli, kun saatiin kokoelma Suomeen, mahdottomalta se oli näyttänyt, kun aloin pakkaamaan, siitä ei näyttänyt loppua tuleman.

Toisaalta Ranskaan jäi vielä pahvilaatikoita, joissa itsetekemiäni nalleja melkoisesti ja jotakin museotavaraa, ei mahtunut kuorma-autoon. Eikä myöskään 6 vitriiniä. Mutta tärkein tuli Suomeen. Vitriinit koitetaan nyt korvata muulla tavoin.

Useimmat nukketalot olen avannut paketista, mutta en pienempiä laatikoita, joissa Nooan arkkeja tai muuta pikkutavaraa, koska en voi niitä vielä esille laittaa ja suojata pölyltä. 

Jotakin korjattavaa on kuitenkin näkynyt kuten särkynyt ikkunalasi kahdesta ikkunasta...tapetti rikki jostakin kohdasta... mutta ne ovat yleensä korjattavissa. Tässä yksi esimerkki, 1880-luvun saksalainen Lehmann nukketalo, josta keittiön etuosan tapetti rikki. Alla kuvassa ennen ja jälkeen.

Tuon nukketalon lattian keskimmäinen lauta on liikkunut matkalla, koska tapetissa näkyy jälki, jota ei ennen ollut. Mutta ei se hauras talo ole, vahvaa painavaa puuta, joten kestävä se on silti. Yli 3000km maa-ja laivamatka näkyy, tärinää on ollut. Amerikasta se tuli minulle aikoinaan lentäen, se oli vähemmän kuluttavaa. Kun sisustan sen, tuo lattia jälki peittyy.

Silmiinpistävää oli keittiön etuosan tapetin kuluma, se täytyi saada korjattua.

Näissä vanhoissa nukketaloissa ajan patina näkyy ja se saa näkyä.

Mutta en silti ostaisi nukketaloa tai muuta, jossa huomio menee pelkkiin puutteisiin, ei sellaista esille voisi laittaa. Vähän samaa kuin oikea vanha talo, jossa näkee vain remontoitavaa, ei muuta.

Suomen telkkarista tulee ohjelmia sisustuksesta, en katso, en tykkää, mutta lehdestä näkee uutiskuvia vahingossakin lehteä selatessa netissä. Etuovi.com:ssa on paljon vanhoja maalaistaloja myynnissä, seurasimme niitä, kun haettiin siskolle taloa ostaa. Telkkarin yksinkertainen valkoinen muoti-ilmiö on pilannut liian monia taloja, kun noista vanhoista taloista on tehty uusia sisältä. Vanhaa kulttuuria tuhottu samalla, sitä samaa kuin tehtiin 60-luvulla, jolloin muoti jyräsi kaiken. 

Makuasioista ei sovi kiistellä, sanotaan. Mutta kaikkien ei tarvitse kulkea virran mukana. Tuhoisaa se voi olla.  

Vielä yksi korjaus tänään. Alla vasemmalla nukketalon katon tapetti on ollut rikki keskeltä vuodesta 2006, jolloin ostin sen Barjacin antiikkimarkkinoilta. Nyt, kun se on tullut esille lattialla, otin sen seuraavaksi tehtäväkseni. Täällä ei ole vielä huonekaluja yms. miten voi saada kaiken järjestettyä museon tapaan. Tavarat ovat joten kuten toistaiseksi.

Surffailin netissä Englannin nukketalokaupoilla, joissa hyvät valikoimat kaikkea. Muutama päivä sai sitä tapettia katon korjausta varten hakea, koska sen pitää muistuttaa alkuperäistä mahdollisimman paljon. Hinnat vaihtelivat. Löysin lopulta ja vielä alennuksessa, vain euro pari yksi arkki kattotapettia. Ostin sen. Hinta nousi pariin kymppiin, kun mukaan tulivat postimaksu yli kymppi, 3,20 tullimaksu ja 3,10 postin käsittelymaksu. 

Kuvassa näkyy, miten huonokuntoinen katto vie huomion.

Oikealla ylhäällä on kolmionmuotoinen tapetti paketti, joka tuli postista. Tapettipaperi on ohutta ja oli hankalaa saada se paikoilleen nätisti, kun se oli täynnä tapettiliisteriä. Haasteita riittää. Oikea tapettipaperi on paksumpaa.

Mutta tekemällä oppii, sanotaan. En ihan heti saanut sitä ok, mutta lopulta sain. Nyt olen tyytyväinen. Vaikka 20 vuotta kesti tässä tapauksessa ennen kuin ryhdyin toimiin. Vaikea tehtävä, jota siirtää helposti.

Loppujen lopuksi tällä kotimuseon sekamelska vaiheellakin on tarkoituksensa. Tulee tehtyä sellaista mitä muuten ei viitsisi tehdä.

Katto onnistui!

 http://dollhousedreams.free.fr/Quoideneuf.html

http://dollhousedreams.free.fr/suomisivut/sivu2.htm 

Siinä linkit, joissa on kuvia noista nukketaloista sisustettuna. http://dollhousedreams.free.fr -sivujen suomenkielistä versiota en ole päivittänyt vuosikausiin, joten siitä puuttuu uutta tietoa, jota olen saanut noista nukketaloista myöhemmin. Enää en voi edes ranskan kielistä versiota päivittää noilla free.fr-sivuilla, koska ei ole enää nettiliittymää tuolta palveluntarjoajalta. Suomalaisella nettiliittymällä ei niitä voi päivittää. Toisaalta, kun kotimuseo on siirtymässä nyt Suomeen, tarvitaan uudet nettisivut, vaikka blogimuodossa, saa nähdä.

Jos laskisi joka tunteja tarkkaan minuutilleen kuten businessmaailmassa tehdään hommassa kuin hommassa kello kädessä, kalliiksi tulisi harrastus. Mutta vanhan ajan patina on sen arvoista. Niin säilyy tulevaisuuteen muutakin kuin digimaailma.

Äitienpäiväruusuja viemässä

https://www.avl.fi/2017/04/kertun-tuvan-kunnostus-tyssasi-rahapulaan/ 

https://www.aumanet.fi/TarvasKotiseutulehti/Tarvas22015.pdf 

https://lieto.fi/kosken-kuohuja-ja-maalaismaisemaa-tarvasjoella/ 

https://www.liedonmuseo.fi/liedon-historia 

https://liedonmuseo.wixsite.com/nayttelyt/myllaerintypa 

https://www.liedonmuseo.fi/tarvasjoen-kotiseutumuseo 

https://liedonmuseo.wixsite.com/kokoelmat/poimintoja?lightbox=dataItem-jp8c3c44

https://tarvasjoki.fi/ 

https://turunseutusanomat.fi/2017/08/tarvasjoen-kotiseutumuseolla-esitellaan-tavallisten-tarvasjokelaisten-historiaa/

Käytiin eilen Tarvasjoen hautausmaalla viemässä äitienpäiväruusut mamman ja pappan haudalle. Samalla se on meille matka lapsuusmaisemiin kuusikymmentä vuotta taaksepäin. 

Tarvasjoen kotiseutumuseo on kirkon vieressä, soitin sinne edellisenä päivänä ja kysyin, jos pääsisi sitä katsomaan. Aika unohtui, kun sinne päästiin ovesta sisälle...ja oppaana oli tarvasjokilainen tarvasjokilaisella kotoisalla murteella, tämä oli museokäynti parhaimmillaan. Kenelläkään ei ollut kiirettä. Kaiken kruunasi Tarvasjoen ties vanhin Kertun talo, jossa oli nukkenäyttely. Eikä näyttely siihen loppunut. Sota-aika oli myös koskettavasti esillä muissa ulkorakennuksissa.

Kotiinpaluu matkalla mentiin Ypäjän hautausmaalle viemään äitienpäiväruusut äidille ja isälle, kolme tätiämme siellä myös saavat aina äitienpäiväruusut. 

Eilinen päivä hautausmailla muistutti tämän elämän rajallisuudesta. Monet tutut nimet hautakivillä toivat mieleen monet ihmiset "rajan takaa". 

Sota-ajasta puhuessaan isä sanoi, että näki aina joskus unta veljestään, joka kaatui Tali-Ihantalan taistelussa. Kuollut isoveli Viljo tuli unessa sanomaan, oletko muistanut käydä minun haudallani.

Tässä Tarvasjoki reisulla siskon ja minun ottamia kuvia. Aloitan kirjalla, jonka ostin.

 

Pääsin pitkästä aikaa museoon. Siinä olen kangaspuita ja muuta ihmettelemässä.

Vaikka vanhaa aikaa ihannoin, olen nyt vuoden aikana oppinut huomaamaan, että monet uudet keksinnöt ovat hyviä. Kuten tämä älypuhelin, jonka sain isosiskolta käyttööni viime vuoden maaliskuussa. Ei tarvinnut ostaa uutta kameraa, kun vanha meni rikki.

Ja kaikki tehdään nykyään tällä puhelimella, ei nykymaailmassa pärjäisi ilman. Vaikka en sitä heti hyväksynyt, koska Ranskassa voi käyttää vielä lankapuhelinta.

 Oppia ikä kaikki.

Seppälän kylän Jaakola museokuvassa joskus ennen vanhaan, kun tien puolella oli sisäänkäynti ja autoja ei vielä liikkunut tiellä kuin joskus harvoin. Voi arvata, että liikenteen kasvettua sisäänkäynti oli muutettu vain sisäpihalle. Hiljainen on ollut kylätie ennen, vaikka Turku on yli 30km päässä. Turku-Tarvasjoki-Kyrö. Tuollaista vanhaa kuvaa talosta ei ole ennen nähnyt, vasta museossa, jossa niitä oli varmaankin lähes kaikista kylän taloista tarinoineen. Köyhää oli ennen maaseudulla ja asumukset sen mukaisia. Toisaalta oltiin sitten maalla tai kaupungissa, tavallinen kansa eli vaatimattomasti. Kotimaisista elokuvista näkee esimerkkejä, vanhaa kulttuuria.

Se oli kotitalo vuoteen1966 asti, jolloin muutettiin Ypäjälle. 60-luvun puolen välin jälkeen auto oli jo tavallista kylissä, meille ostettin Datsun 1965. Vaikka 60-luvun alussa meillä kuljettiin vielä traktorilla, johon isä oli tehnyt pienen takatelineen istumista varten. Talo oli remontoitu ajanmukaiseksi, mutta ulkosauna ja -huusi meillä oli kuten muillakin kylässä. Vasta 70-luvulla elintason nousu näkyi enemmän maaseudulla.

Kun talo on ollut autiona monta kymmentä vuotta, se näkyy. Pihalla isän istuttama hopeapaju on kasvanut juhlavaksi jättipuuksi, mutta kaikki muu sen ympärillä kuolee hiljalleen. Talo rapistuu nurkka nurkalta, vaikka vahvoista hirsistä tehty 1800-luvun puolessa välissä kai. Surullista oli nähdä entinen lapsuudenkoti romahtamaisillaan, unohdettuna ja hylättynä. Ranskalaiset sanovat, että vanhoilla taloilla on sielu. Siltä tuntuu, kun on siellä asunut ja se on hyviä muistoja täynnä. Ei huvittanut ottaa enää edes kuvaa ainakaan sisäpihalta, joka oli kuin kaatopaikka. 

Toisaalta Suomen maaseutu on aika ikävää katseltavaa, kun tällaisia autiotaloja näkee liian paljon ja suuria hylättyjä makasiineja kaatumaisillaan. Ei vain maaseutu ole niitä täynnä, vaan myös joissakin kaupungeissa ihan keskustassa on silmäänpistäviä autioita rakennuksia, joista ei näytä kukaan välittävän. Tällainen maa ei anna hyvää kuvaa Suomesta. Nämä autiotalot voisi lisätä laiminlyötyjen teiden rinnalle odottamaan parannusta valtion ja EU-n taholta uusine lakeineen. Kun verot ovat korkeat maassamme, mihin mahtavat ne rahat mennä nykyään? Vääriin taskuihin taitavat mennä kansalaisten palvelujen kustannuksella.

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!

 

Mikä lie tarinansa

https://collections.vam.ac.uk/item/O112218/dutch-cabinet-kitchen-dolls-house-unknown/

Lontoon Lapsuudenmuseosta löysin mielenkiintoisen keittiön, joka on kaapissa hollantilaiseen tapaan...

Se tuo mieleen uusimman löytöni Saksasta. Vaikka tämä minun on paljon pienempi ja yksinkertaisempi kuin tuo hieno ja koristeellinen Lontoon museossa. Mutta samalla saa myös tietoa siitä. 

Erikoisen painava on tämä minun kaappini. Puu on painavaa ja sisältö, jossa on takkakeittiö.