Miniatyyritaidetta Somerolla

https://cadillacclub.fi/tapahtuma/helmen-super-helatorstai-14-5-2026/

Isosisko vei meidät kaksoissiskon kanssa Someron kevättapahtumaan. Viime vuonna löysin sieltä https://www.facebook.com/p/K%C3%A4denj%C3%A4ljet-61571370137566/ Kädenjäljet, Lahjakauppa, Taidegalleria-asta nukketalon, joka on made in Finland. Alla linkki kuvineen viime vuoden löydöstäni:

https://museopaivakirja.blogspot.com/2025/06/made-in-finland.html 

Valmistaja:

https://www.gepetto.fi/ Se on kokoelmastani puuttunut, kaikkea muuta mahdollista on kertynyt eri maista vuosien varrella.

 

Nyt oli hienoa, koska yrittäjä ja taiteilija Anu Pellinen oli paikan päällä standeineen. Ihania suomalaisia nukketalon miniatyyrihuonekaluja yms. kaikki noudattavat uskollisesti oikeaa eri aikojen tyyliä, sellaista, jota näkee antiikki-ostomyyntiliikkeissä isossa koossa. 

En ole ennen nähnyt tätä Suomessa, koska yleensä nykyään kaupoissa näkee aina jotakin sekalaista, jota samanlaista voidaan valmistaa miljoona kappaletta. Siksi olen kiinnostunut vain aidosta vanhasta. Mutta tässä tapauksessa uusikin kiinnostaa, kun se ei ole sarjatuotantoa. Ja siitä näkee, että se on sydämmellä tehty kuin taidetta jokaikinen.

 

Kun haastelin tätä taiteilijaa Anu Pellistä, entistä arkkitehtiä, hän kirjoitti elämänfilosofiaansa:

Ostin häneltä söpön kanalan suomalaisen Gepetto-nukketaloni viereen. Äitini tykkäsi kovasti kanoistaan, kun kotona oli vielä kanoja vuoteen 1990 asti. Ne olivat aina tarhakanoja, meille ei koskaan perustettu häkkikanalaa, vaikka se tuli muotiin. Toisaalta vanhemmat olivat silloin jo eläkkeellä. Perhemuistoja.

Ajan patinaa

Kun kokoelmani tuli Etelä-Ranskasta Etelä-Suomeen viime vuoden marraskuun lopulla, pahimmasta selvittiin, koska olin pakannut hyvin ajan kanssa. Parisen vuotta meni pakkaamisessa, vaikka lopetin välillä, jatkoin, jos löytyi hyviä pahvilaatikkoja. Siinä iso työmaani pandemian ollessa pahimmillaan 2022-24, 2025 oli vielä pakkausten viimeistelyjä. Toisaalta käärin isoja tavaroita myös pahvin sisälle ja rakensin laatikoita 2-3 eri laatikoista isoille nukketaloille.

Kiitos Lidl, Super U, Intermarché, Cora ...supermarketeille yms. ilmaisista laatikoista, joita otin tavaksi tuoda viikottain kauppareisuillani autossa. Laatikoita tarvittiin valtavasti, koska Kähäri muuttoautossa niitä lopulta oli yli 400, eikä kaikkea voi laatikkoon laittaa kuten 5 vanhaa koulupulpettia, isoja lastenvaunuja jne. Uskomatonta se oli, kun saatiin kokoelma Suomeen, mahdottomalta se oli näyttänyt, kun aloin pakkaamaan, siitä ei näyttänyt loppua tuleman.

Toisaalta Ranskaan jäi vielä pahvilaatikoita, joissa itsetekemiäni nalleja melkoisesti ja jotakin museotavaraa, ei mahtunut kuorma-autoon. Eikä myöskään 6 vitriiniä. Mutta tärkein tuli Suomeen. Vitriinit koitetaan nyt korvata muulla tavoin.

Useimmat nukketalot olen avannut paketista, mutta en pienempiä laatikoita, joissa Nooan arkkeja tai muuta pikkutavaraa, koska en voi niitä vielä esille laittaa ja suojata pölyltä. 

Jotakin korjattavaa on kuitenkin näkynyt kuten särkynyt ikkunalasi kahdesta ikkunasta...tapetti rikki jostakin kohdasta... mutta ne ovat yleensä korjattavissa. Tässä yksi esimerkki, 1880-luvun saksalainen Lehmann nukketalo, josta keittiön etuosan tapetti rikki. Alla kuvassa ennen ja jälkeen.

Tuon nukketalon lattian keskimmäinen lauta on liikkunut matkalla, koska tapetissa näkyy jälki, jota ei ennen ollut. Mutta ei se hauras talo ole, vahvaa painavaa puuta, joten kestävä se on silti. Yli 3000km maa-ja laivamatka näkyy, tärinää on ollut. Amerikasta se tuli minulle aikoinaan lentäen, se oli vähemmän kuluttavaa. Kun sisustan sen, tuo lattia jälki peittyy.

Silmiinpistävää oli keittiön etuosan tapetin kuluma, se täytyi saada korjattua.

Näissä vanhoissa nukketaloissa ajan patina näkyy ja se saa näkyä.

Mutta en silti ostaisi nukketaloa tai muuta, jossa huomio menee pelkkiin puutteisiin, ei sellaista esille voisi laittaa. Vähän samaa kuin oikea vanha talo, jossa näkee vain remontoitavaa, ei muuta.

Suomen telkkarista tulee ohjelmia sisustuksesta, en katso, en tykkää, mutta lehdestä näkee uutiskuvia vahingossakin lehteä selatessa netissä. Etuovi.com:ssa on paljon vanhoja maalaistaloja myynnissä, seurasimme niitä, kun haettiin siskolle taloa ostaa. Telkkarin yksinkertainen valkoinen muoti-ilmiö on pilannut liian monia taloja, kun noista vanhoista taloista on tehty uusia sisältä. Vanhaa kulttuuria tuhottu samalla, sitä samaa kuin tehtiin 60-luvulla, jolloin muoti jyräsi kaiken. 

Makuasioista ei sovi kiistellä, sanotaan. Mutta kaikkien ei tarvitse kulkea virran mukana. Tuhoisaa se voi olla.  

Vielä yksi korjaus tänään. Alla vasemmalla nukketalon katon tapetti on ollut rikki keskeltä vuodesta 2006, jolloin ostin sen Barjacin antiikkimarkkinoilta. Nyt, kun se on tullut esille lattialla, otin sen seuraavaksi tehtäväkseni. Täällä ei ole vielä huonekaluja yms. miten voi saada kaiken järjestettyä museon tapaan. Tavarat ovat joten kuten toistaiseksi.

Surffailin netissä Englannin nukketalokaupoilla, joissa hyvät valikoimat kaikkea. Muutama päivä sai sitä tapettia katon korjausta varten hakea, koska sen pitää muistuttaa alkuperäistä mahdollisimman paljon. Hinnat vaihtelivat. Löysin lopulta ja vielä alennuksessa, vain euro pari yksi arkki kattotapettia. Ostin sen. Hinta nousi pariin kymppiin, kun mukaan tulivat postimaksu yli kymppi, 3,20 tullimaksu ja 3,10 postin käsittelymaksu. 

Kuvassa näkyy, miten huonokuntoinen katto vie huomion.

Oikealla ylhäällä on kolmionmuotoinen tapetti paketti, joka tuli postista. Tapettipaperi on ohutta ja oli hankalaa saada se paikoilleen nätisti, kun se oli täynnä tapettiliisteriä. Haasteita riittää. Oikea tapettipaperi on paksumpaa.

Mutta tekemällä oppii, sanotaan. En ihan heti saanut sitä ok, mutta lopulta sain. Nyt olen tyytyväinen. Vaikka 20 vuotta kesti tässä tapauksessa ennen kuin ryhdyin toimiin. Vaikea tehtävä, jota siirtää helposti.

Loppujen lopuksi tällä kotimuseon sekamelska vaiheellakin on tarkoituksensa. Tulee tehtyä sellaista mitä muuten ei viitsisi tehdä.

Katto onnistui!

 http://dollhousedreams.free.fr/Quoideneuf.html

http://dollhousedreams.free.fr/suomisivut/sivu2.htm 

Siinä linkit, joissa on kuvia noista nukketaloista sisustettuna. http://dollhousedreams.free.fr -sivujen suomenkielistä versiota en ole päivittänyt vuosikausiin, joten siitä puuttuu uutta tietoa, jota olen saanut noista nukketaloista myöhemmin. Enää en voi edes ranskan kielistä versiota päivittää noilla free.fr-sivuilla, koska ei ole enää nettiliittymää tuolta palveluntarjoajalta. Suomalaisella nettiliittymällä ei niitä voi päivittää. Toisaalta, kun kotimuseo on siirtymässä nyt Suomeen, tarvitaan uudet nettisivut, vaikka blogimuodossa, saa nähdä.

Jos laskisi joka tunteja tarkkaan minuutilleen kuten businessmaailmassa tehdään hommassa kuin hommassa kello kädessä, kalliiksi tulisi harrastus. Mutta vanhan ajan patina on sen arvoista. Niin säilyy tulevaisuuteen muutakin kuin digimaailma.

Äitienpäiväruusuja viemässä

https://www.avl.fi/2017/04/kertun-tuvan-kunnostus-tyssasi-rahapulaan/ 

https://www.aumanet.fi/TarvasKotiseutulehti/Tarvas22015.pdf 

https://lieto.fi/kosken-kuohuja-ja-maalaismaisemaa-tarvasjoella/ 

https://www.liedonmuseo.fi/liedon-historia 

https://liedonmuseo.wixsite.com/nayttelyt/myllaerintypa 

https://www.liedonmuseo.fi/tarvasjoen-kotiseutumuseo 

https://liedonmuseo.wixsite.com/kokoelmat/poimintoja?lightbox=dataItem-jp8c3c44

https://tarvasjoki.fi/ 

https://turunseutusanomat.fi/2017/08/tarvasjoen-kotiseutumuseolla-esitellaan-tavallisten-tarvasjokelaisten-historiaa/

Käytiin eilen Tarvasjoen hautausmaalla viemässä äitienpäiväruusut mamman ja pappan haudalle. Samalla se on meille matka lapsuusmaisemiin kuusikymmentä vuotta taaksepäin. 

Tarvasjoen kotiseutumuseo on kirkon vieressä, soitin sinne edellisenä päivänä ja kysyin, jos pääsisi sitä katsomaan. Aika unohtui, kun sinne päästiin ovesta sisälle...ja oppaana oli tarvasjokilainen tarvasjokilaisella kotoisalla murteella, tämä oli museokäynti parhaimmillaan. Kenelläkään ei ollut kiirettä. Kaiken kruunasi Tarvasjoen ties vanhin Kertun talo, jossa oli nukkenäyttely. Eikä näyttely siihen loppunut. Sota-aika oli myös koskettavasti esillä muissa ulkorakennuksissa.

Kotiinpaluu matkalla mentiin Ypäjän hautausmaalle viemään äitienpäiväruusut äidille ja isälle, kolme tätiämme siellä myös saavat aina äitienpäiväruusut. 

Eilinen päivä hautausmailla muistutti tämän elämän rajallisuudesta. Monet tutut nimet hautakivillä toivat mieleen monet ihmiset "rajan takaa". 

Sota-ajasta puhuessaan isä sanoi, että näki aina joskus unta veljestään, joka kaatui Tali-Ihantalan taistelussa. Kuollut isoveli Viljo tuli unessa sanomaan, oletko muistanut käydä minun haudallani.

Tässä Tarvasjoki reisulla siskon ja minun ottamia kuvia. Aloitan kirjalla, jonka ostin.

 

Pääsin pitkästä aikaa museoon. Siinä olen kangaspuita ja muuta ihmettelemässä.

Vaikka vanhaa aikaa ihannoin, olen nyt vuoden aikana oppinut huomaamaan, että monet uudet keksinnöt ovat hyviä. Kuten tämä älypuhelin, jonka sain isosiskolta käyttööni viime vuoden maaliskuussa. Ei tarvinnut ostaa uutta kameraa, kun vanha meni rikki.

Ja kaikki tehdään nykyään tällä puhelimella, ei nykymaailmassa pärjäisi ilman. Vaikka en sitä heti hyväksynyt, koska Ranskassa voi käyttää vielä lankapuhelinta.

 Oppia ikä kaikki.

Seppälän kylän Jaakola museokuvassa joskus ennen vanhaan, kun tien puolella oli sisäänkäynti ja autoja ei vielä liikkunut tiellä kuin joskus harvoin. Voi arvata, että liikenteen kasvettua sisäänkäynti oli muutettu vain sisäpihalle. Hiljainen on ollut kylätie ennen, vaikka Turku on yli 30km päässä. Turku-Tarvasjoki-Kyrö. Tuollaista vanhaa kuvaa talosta ei ole ennen nähnyt, vasta museossa, jossa niitä oli varmaankin lähes kaikista kylän taloista tarinoineen. Köyhää oli ennen maaseudulla ja asumukset sen mukaisia. Toisaalta oltiin sitten maalla tai kaupungissa, tavallinen kansa eli vaatimattomasti. Kotimaisista elokuvista näkee esimerkkejä, vanhaa kulttuuria.

Se oli kotitalo vuoteen1966 asti, jolloin muutettiin Ypäjälle. 60-luvun puolen välin jälkeen auto oli jo tavallista kylissä, meille ostettin Datsun 1965. Vaikka 60-luvun alussa meillä kuljettiin vielä traktorilla, johon isä oli tehnyt pienen takatelineen istumista varten. Talo oli remontoitu ajanmukaiseksi, mutta ulkosauna ja -huusi meillä oli kuten muillakin kylässä. Vasta 70-luvulla elintason nousu näkyi enemmän maaseudulla.

Kun talo on ollut autiona monta kymmentä vuotta, se näkyy. Pihalla isän istuttama hopeapaju on kasvanut juhlavaksi jättipuuksi, mutta kaikki muu sen ympärillä kuolee hiljalleen. Talo rapistuu nurkka nurkalta, vaikka vahvoista hirsistä tehty 1800-luvun puolessa välissä kai. Surullista oli nähdä entinen lapsuudenkoti romahtamaisillaan, unohdettuna ja hylättynä. Ranskalaiset sanovat, että vanhoilla taloilla on sielu. Siltä tuntuu, kun on siellä asunut ja se on hyviä muistoja täynnä. Ei huvittanut ottaa enää edes kuvaa ainakaan sisäpihalta, joka oli kuin kaatopaikka. 

Toisaalta Suomen maaseutu on aika ikävää katseltavaa, kun tällaisia autiotaloja näkee liian paljon ja suuria hylättyjä makasiineja kaatumaisillaan. Ei vain maaseutu ole niitä täynnä, vaan myös joissakin kaupungeissa ihan keskustassa on silmäänpistäviä autioita rakennuksia, joista ei näytä kukaan välittävän. Tällainen maa ei anna hyvää kuvaa Suomesta. Nämä autiotalot voisi lisätä laiminlyötyjen teiden rinnalle odottamaan parannusta valtion ja EU-n taholta uusine lakeineen. Kun verot ovat korkeat maassamme, mihin mahtavat ne rahat mennä nykyään? Vääriin taskuihin taitavat mennä kansalaisten palvelujen kustannuksella.

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!

 

Mikä lie tarinansa

https://collections.vam.ac.uk/item/O112218/dutch-cabinet-kitchen-dolls-house-unknown/

Lontoon Lapsuudenmuseosta löysin mielenkiintoisen keittiön, joka on kaapissa hollantilaiseen tapaan...

Se tuo mieleen uusimman löytöni Saksasta. Vaikka tämä minun on paljon pienempi ja yksinkertaisempi kuin tuo hieno ja koristeellinen Lontoon museossa. Mutta samalla saa myös tietoa siitä. 

Erikoisen painava on tämä minun kaappini. Puu on painavaa ja sisältö, jossa on takkakeittiö.

Aitasta alkuun

Tässä ovi aukeaa aittaan. Tyhjensin sitä tänään, vielä siellä on poisvietävää kuten pöytä keskellä lattiaa. Ulkorakennukset ovat olleet varastotiloina ja sen huomaa. 

Alkuperäiset komeat viljakaukalot ovat paikoillaan edelleen ja muuta maataloushistoriaa yli 100 vuoden ajalta. Mankeli isoinen kivineen, puutynnyri ja monihyllyinen kaappi ovat vasemmalla. Musta renginkaappi perällä. 

Kokoelmani vanhimmat nuket 1700-luvun lopulta ja 1800-luvulta sopivat tuon synkän renginkaapin päälle koristeina museoon. Viereen tulee vaaleansininen morsiusarkku samoilta ajoilta, viime vuoden tammikuun löytö kirpparilta. Aukinaiseen arkkuun mahtuu monta suurta nallea, sieltä ne kurkistavat uteliaina museokävijöitä. Löytöjen ja budjetin mukaan ostetaan rustiikkia talonpoikaishuonekaluja, joihin saadaan esille kokoelmani päärakennuksen entiseen saliin.

Takaisin aittaan.  Ranskasta tuotiin 5 vanhaa koulupulpettia, Helsingistä kerran Ranskaan raahaamani helmitaulu, se palasi takaisin Suomeen, ja paljon monenlaista koulurekvisiittaa, ranskalaista ja suomalaista. Tarkkaavaiset nallet ovat oppilaina. 

Kun katsoo noita aitan punamultaseiniä, perälle sopivat lukuisat eriaiheiset koulu,-opetustaulut, jotka pelkkinä kuvina valistavat. Sivuille hirsiseiniin hauskoja koulupiirustuksia 60-luvulta, ne kertovat perusarvot, koti, kirkko ja isänmaa. Tavaraa on paljon myös pulpettien päälle, erilaisia koulukirjoja, aapisia unohtamatta, A:sta kaikki alkoi, kaunokirjoitusvihkoja muistuttamaan kaunokirjoituksen tärkeydestä, joka nykyään on unohdettu, elämän ensimmäisiä laskukirjoja löytyy myös. Vaikka olen kuullut yhden maanviljelijän sanovan, että maataloudessa on tärkeämpää uskonto kuin laskuoppi. Usko, toivo ja rakkaus. Jos liikaa laskee, ei mikään kannata. Laiskempia oppilaita varten on järjestetty jotakin kevyempää lukemista kuten esim."Ohukainen ja paksukainen" tai "Rintintin". 

Ennen lattian ym. siivoomisen alkamista mennään remonttiliikkeeseen, josta saadaan ostaa valkoinen työhaalari, suojamaski, ehkä suojalasit...hiirenkakkaa on lattia täynnä, koska tuhoeläimet ovat aitan vallanneet. Öljytahroja muutama, ne pitää saada pois. Lisäksi talvella aitta haisee, ei nyt keväällä, koska olen sitä tuulettanut. Joten koulunäyttely tehdään sinne vain kevätkesäisin eikä talvisin, koska paperitavaraa, kankaisia nalleja ei voi sinne jättää ympärivuoden.

Siinä visioni uudesta näyttelystä näissä ympyröissä. 

Markkinointia

Tässä uusi ilmainen mainos tulevasta museosta. 

Markkinointia opin vuonna 2000, kun museon perustin Etelä-Ranskaan. Vaikka ei se alussa helppoa ollut, kun ei ollut siihen tottunut. Mutta kantapään kautta opin, jos ei uskalla mainostaa, saa olla yksin kuin majakan vartija aavalla merellä. En minä ylhäiseen yksinäisyyteen museota perustaa halunnut.

Joten kaikista hyvistä tilanteista otin vaarin koko kotimuseon parinkymmenen olemassaolovuoden ajan. Kerran vastapäätä asuva naapurin vanhusrouva ihmetteli, jos oven taakse tuli oikein jonoa, mistä ihmeestä niitä ihmisiä tänne oikein tulee (tai osaa tulla, koska sijainti oli ei-turistikylässä, vaan sen vieressä 8km:n päässä).  Ei tyhjästä mitään synny.

"Il faut faire tourner le moulin lorsque le vent souffle." Kun tuulee, silloin mylly pyörimään, sanoo ranskalainen sananlasku.

"Mylly pyörii", on sitten vähän tai enemmän tuulta, kuulin myös sanottavan Ranskassa. 

Jos myllyä vertaa nykyajan tuulivoimaan, nekin pyörivät aina enemmän tai vähemmän.

https://www.tieteessatapahtuu.fi/numerot/tuulimyllyjen-aika#:~:text=Viljaa%20jauhavat%20tuulimyllyt%20olivat%20vesimyllyjen%20ohella%20ensimm%C3%A4isi%C3%A4%20koneita%2C%20jotka%20k%C3%A4yttiv%C3%A4t%20uusiutuvaa%20energiaa%20voimanl%C3%A4hteen%C3%A4. 

Takoa, kun rauta on kuumaa, sanoo suomalainen sananlasku. 

Sisä-ja ulkohommia

Viime aikoina olen kuvittanut tätä blogiani kokoelmallani tai ihmetellyt sen vanhempien nukketalojen sisältöä yms. Sekamelskaa täällä on vielä, entisen salin väliseinää ei ole poistettu kuten suunniteltu on. Se pitää saada aikaiseksi nyt keväällä. Ja siksi aikaa kokoelman pahvilaatikot täytyy saada mahtumaan viereiseen huoneeseen, koska seinän hajotus tietää suurta pölypilveä. Monet laatikot olen jo avannut osittain, ei pahempaa vahinkoa, koska pakkasin hyvin. Ja jos on jotakin korjattavaa, liimattavaa, rikkinäistä ikkunalasia uusittavana yms. jota olen tottunut ennenkin tekemään, niitä olen nyt paikkaillut ja muutenkin kaikkea järjestänyt. Toisaalta myös uutta tulee kokoelmaan tilaisuuden tullen.

Välillä täytyy pysähtyä, jotta keksii ratkaisuja, koska vanhaa ei saa aina niin helposti entiseksi. Eilen ehtoolla minulle välähti miten korjaan rikkoutunutta tapettia vanhassa nukketalossa. Ja tuumasta toimeen. Jatkan korjausta, kun saa tarviketta lisää. Harmitti, kun kova pahvi oli vähän hankannut painavan nukketalon tapettireunaa. Sitä taloa on kuljetettu matkallaan välillä pystyssä ja välillä vaakasuorassa. Joten sen raskas paino on vaihtunut koko ajan, eikä se ole hyvä. Isossa kuormassa nukketalot kulkivat 3000km Etelä-Ranskasta Etelä-Suomeen ja silloin patina lisääntyi vähän joissakin taloissa, vaikka kuinka topattuja ne olivat yltä, päältä ja alta. Nyt olen kuitenkin tyytyväinen, kun ei se tapettikuluma näytä enää niin silmiinpistävältä. Joka tapauksessa alkuperäistä tapettia ei mikään uusi korvaa, vanhalta saa näyttää ja kulumia saa silloin olla. En tykkää uudesta. Enkä siitä, että vanha nukketalo tai muu restauroidaan uudelta näyttäväksi, se ei ole enää aito minun mielestäni, olen kriittinen. Laitan kuvaa, kun se on valmis joskus ensi viikolla, kaupassa täytyy käydä ensin pikku suti hakemassa. 

Seuraavaksi ulkohommiin, kesä lähestyy ja kotimuseota koitetaan saada ainakin osittain vierailukuntoon. Viralliset museon avajaiset siirtyvät myöhemmäksi, koska se vaatii uuden yhdistyksen perustamista toiminnan pyörittämiseksi ja tilojen valmiiksi saamista sitä varten. Pihan täytyy olla silloin siisti. Puhumattakaan ulkorakennuksista, mahdolliset näyttelytilat, ne vaativat suojavarusteet siivoomista varten, koska monesti tyhjentyneet rakennukset ovat villieläinten valtaamia enemmän tai vähemmän. Pölyssä on silloin myyräkuume vaara. 

Kaksoissiskon kanssa olimme eilen ulkohommissa, taloa ympäröi ihana rauhallinen luonnonpuisto, josta joka päivä kiitämme, kun olemme täällä kaukana kaupungin melusta villieläimet seurana. Haravat heiluivat ahkeraan monta tuntia, kun piti saada paksu lehtikerros pois päältä ennen kuin sade painaa sen raskaammaksi haravoida. Sitten saa haravoida siistemmäksi sen jälkeenpäin. Tässä sisko ja minä hommissa kuvissa, piha ennen ja jälkeen.

 

Tarua vai totta?

Historia on mielenkiintoista. Kuinka monta kertaa saa sanoa, että se on uskomatonta, mutta totta, kun löytää erilaisia dokumentteja, jotka sen todistavat oikeaksi ja tapahtuneeksi joskus maailmassa. Taiteesta, maalauksista näkee, jos ei muualta. 

Yksi esimerkki on keittiöt ennen vanhaan, mitä kauemmas mennään historiaan. Kanoja yms. keittiössä? Mitä muuta kummaa? 

Alla kuva 1800-luvun keittiöstä, viimeisimmästä hankinnastani. Voi olla 1860-luvun biedermeier-tyylinen kaappi, kun se on kiinni. Kukko ja kana näkyvät pahnojen seassa laatikossa. Grödnertal puunukke kyäkipiikana.

Amerikkalaisen kansanperinteen mukaan kukko tuo onnea keittiössä. Se symboloi hedelmällisyyttä ym. Kukon laulu herättää ylös aikaisin aamulla kukon laulun aikaan. Englantilaisen sananlaskun mukaan aikainen lintu saa madon.

Antiikki nukketalojen keittiöissä näkee kanan koppeja tms., joissa kanoja tai hanhia on sen sisä-tai ulkopuolella. Googlaamalla löysin Englannista antiikkiliikkeiden irlantilaisia 1800-luvun maatalojen isoja pirtti astiakaappeja, joiden yläosan hyllyt oli täytetty astioilla ja alaosassa oli kanahäkki.

 https://fi.wikipedia.org/wiki/Keitti%C3%B6#/media/Tiedosto:M%C3%A5leri,_genrebild._K%C3%B6ksinteri%C3%B6r_-_Skoklosters_slott_-_88962.tif

https://commons.wikimedia.org/wiki/File:M%C3%A5leri,_genrebild._K%C3%B6ksinteri%C3%B6r_-_Skoklosters_slott_-_88962.tif?page=1

 https://artsandculture.google.com/asset/kitchen-interior-marten-van-cleve/_AFRwbDNCUQGjw?hl=en

Marten van Cleve (Konstnär, 1527-1581) Antwerpen, Belgien

Tuo maalaus on 1500-luvulta, mutta vielä 1800-luvulla näki (taiteen yms. mukaisesti) navetta elukoita keittiössä, kun hygieniaa ei ollut. Vaikka noiden elukoiden määrä siellä väheni.

Kanojen tuomista keittiöön perusteltiin mm. lämmön takia, ei ollut lämmintä talvi-tai yösuojaa niille eikä ulkosuojaa varkailta tai petoeläimiltä, omavaraisuutta, aina tuoretta ruokaa...

https://museopaivakirja.blogspot.com/2017/12/isoaitia-isoisaa-kuulemaan.html Siinä kerron perinnetiedosta, kansan suusta kerrottua, mitä oli elämä ennen. Alla venäläinen maalaus, jossa näkee lapset laulamassa ja pieni vasikka lämmittelemässä sisällä.

FEDOT VASILIEVICH SYCHKOV (1870-1958) " Glory to Christ ! ", 1935

Minun talo Ranskassa on keskiaikainen 1100-luvulta. Paikalliset ranskalaiset ovat kertoneet, että alakerta, jota olen sanonut kellariksi on oikeastaan eläinsuoja, jossa oli talon karja ym., ne lämmittivät talon. Niin asuttiin eläinten kanssa tavallaan.

Tässä linkkejä netistä: 

https://www.alamy.com/stock-photo-household-kitchen-rural-kitchen-germany-1885-additional-rights-clearences-48419065.html?imageid=54B67670-F56B-4CEB-BAAB-85D70C7BA83B&pn=1&searchId=80598f6463399a3c5c32aa7417e3eeae&searchtype=0

https://www.alamy.com/stock-photo-photograph-of-a-chicken-walking-through-the-kitchen-of-a-farm-house-56502682.html

https://passionforthepast.blogspot.com/2015/09/cooking-on-hearth-colonial-kitchen.html

https://19thcentury.wordpress.com/tag/19th-century-kitchens/

https://victoriandecorating.blogspot.com/2007/02/victorian-kitchen.html

https://www.thevictorianemporium.com/publications/history/article/the_first_kitchens?srsltid=AfmBOorxMlTBlSlaeGWOMWq1erLxRY7OI2G7-vKRxbEygHGN_vimWEeu

https://www.studiohausinc.com/history/history-of-kitchens/

https://fineartamerica.com/featured/16th-century-kitchen-pat-nicolle.html

https://jacquespepinart.com/art/cooking-in-art-history-part-1

https://www.museothyssen.org/en/collection/artists/metsu-gabriel/cook

https://www.hhhistory.com/2021/03/the-19th-century-kitchen.html

https://www.lookandlearn.com/history-images/M362360/Country-kitchen

https://www.granger.com/0013579-colonial-kitchen-a-new-england-kitchen-from-the-american-re-image.html

https://sharonlathanauthor.com/georgian-era-kitchens/

https://tresjoliette.com/products/antique-chicken-coop?srsltid=AfmBOooFN5EVf06uSqenyS3XO38F-QnoJ5sOiyEYmrRDJJFeULY9g9dH

https://josephjosephjoseph.com/product/coop-bench/

https://researchingfoodhistory.blogspot.com/2018/05/chicken-coops-in-kitchen.html

https://www.google.com/search?q=hen+coop+in+the+19th+c.kitchen&client=firefox-b-d&hs=oKlp&sca_esv=58faf45c7c4dd337&biw=1088&bih=548&ei=uFrqaZ6pOMvzwPAPgPDxwQk&ved=0ahUKEwie5cC2w4SUAxXLORAIHQB4PJgQ4dUDCBE&uact=5&oq=hen+coop+in+the+19th+c.kitchen&gs_lp=Egxnd3Mtd2l6LXNlcnAiHmhlbiBjb29wIGluIHRoZSAxOXRoIGMua2l0Y2hlbjIFEAAY7wUyBRAAGO8FMggQABiABBiiBDIIEAAYgAQYogRI6gtQiAlYiAlwAXgAkAEAmAGDAaABgwGqAQMwLjG4AQPIAQD4AQGYAgKgApkBwgIIEAAYsAMY7wWYAwCIBgGQBgWSBwMxLjGgB9kCsgcDMC4xuAeLAcIHBTItMS4xyAcNgAgA&sclient=gws-wiz-serp

https://blog.meyerhatchery.com/2025/08/how-were-chickens-fed-before-commercial-feed/#:~:text=Kitchen%20Scraps,diet%20with%20protein%20and%20carbohydrates.

https://www.penderynantiques.co.uk/unusual-victorian-pine-chicken-coop-kitchen-dresser/

https://www.facebook.com/folklore.ie/posts/a-dresser-that-kept-the-hensi-know-some-of-you-will-have-or-seen-a-dresser-in-yo/1089108569978254/

https://www.elmgardenantiques.com/en-GB/dressers/19th-century-rustic-pine-irish-chicken-hutch-dresser/prod_11838

https://www.deebrophy.com/en-GB/furniture/antique-pine-irish-chicken-coop-dresser/prod_10595?srsltid=AfmBOorQelO1imUzKBpHRhIGU622x4S9XP_hysSZoQ0hXHYjmMzYjBBR

https://www.worldcoppersmith.com/articles/complete-history-kitchen/

https://homethingspast.com/category/kitchen-culinary-dining/ 

https://www.puppenhausmuseum.de/sammlung-luhr-1.html

https://www.dollshousespastandpresent.co.uk/Magazine/Issue-36-June-2022/Page-4 

https://www.vandaimages.com/2006AP5071-Kitchen-from-the-Nuremberg-Doll%27s-House-Germany.html 

https://www.children-and-food-history.org.uk/blog/1498316_a-history-of-toy-kitchens 

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Mutta Louis Pasteur ja Alexander Fleming mullistivat maailman, hygieniasta tuli elintärkeä kaikkialla.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Louis_Pasteur 

https://www.laaketeollisuus.fi/uutishuone/blogit/pasteurin-ja-flemingin-loydoksista-moderniin-mikrobitutkimukseen.html#:~:text=Ranskalainen%20tiedemies%2C%20Louis%20Pasteur%20(1822,tai%20happamia%20maitotuotteita%20voisi%20synty%C3%A4. 

 

Tässä kuvat apteekki nukketalostani 1920-luvulta. Siihen löysin Anduzen kirpparilta pienen vanhan vihkosen "L'ennemi, c'est le microbe" eli mikrobit ovat vihollisia. Siinä yksi suuri syntipukki moniin sairauksiin.

Jos googlaa keittiön historiaa suomeksi, vähäiseksi tiedot jäävät. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Keitti%C3%B6

https://rakentaja.fi/artikkelit/parma-keittio-60-vuotta-keittion-historiaa/

https://perinnemestari.fi/kunnostaminen/historia-tyyli/keitti%C3%B6  

Salainen "kirjahylly"

https://www.kirjastot.fi/kysy/hankkimassani-kirjassa-on-pistava-tunkkainen 

https://helecleaner.com/kuinka-poistan-tunkkaisen-tuoksun-kirjahyllysta/ 

https://www.reddit.com/r/BookCollecting/comments/11yli2a/get_rid_of_mildewy_smell_from_old_books/?tl=fi 

https://www.reddit.com/r/BookCollecting/comments/11yli2a/get_rid_of_mildewy_smell_from_old_books/?tl=fi 

https://www.libraries.fi/asklib_question/163623?language_content_entity=fi 

https://suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-11108.html 

Mikä kätkö tässä lie? 

Siinä on kirjavarastoni vuodelta 1999, jolloin muutin Helsingin yksiöstäni pois Ranskaan.

Ostamani huonekalut myin pois, mutta isän antama hieno vanha lipasto kulki kirjojeni, astioiden, taloustavaroiden yms. mukana kotiin maalle. Ei minulla paljoa ollut tavaraa. Jotakin lähetin postissa Ranskaan, siihen aikaan postin hinnat eivät vielä olleet nousseet ja se oli luotettava, eivät eksyneet postilähetykset ties minne kuten nykyään. Toisaalta oli minulla silloin pieni nukke ja nallekokoelma, jonka äiti lähetti minulle Ranskaan, sillä sain kotimuseon alkuun.

Usein kun muutetaan, se on kiireistä tavaran järjestelyä milloin minnekin pois tieltä, ei kaikkea saa toivottuun hyvään paikkaan, jossa ei tavarat vahingoitu. 

Nyt minulla on uusi työmaa näistä esille kaivamistani kirjalöydöistäni, haju on päässyt sinne ei toivottuna vieraana. Suurin osa on uutena ostettu, mutta joukossa on vähän vanhaa, joka on nyt vanhanhajuisena vallannut kaikki enemmän tai vähemmän. Otin osan kirjoista tuulettumaan.

Yllä linkkejä hajunpoisto keinoista.  

Keräilijänä kirjat on ollut yksi harrastus, aiheet ovat moninaiset. Vaikka Ranskassa kirjani ovat enemmän kokoelmaani liittyvää, on se sielläkin silti monipuolista, koska lelut peilaavat aikuisten maailmaa pienoiskoossa. 

Alla kuva uusista ja hyväkuntoisista kirjoistani. Kokkauskirjoja minulla on aika paljon, koska tykkäsin leipoa ja kokata. Jospa innostuisi taas kokkaamaan pitkästä aikaa! Ranskarakkaus näkyy, paljon ranskan kielisiä kirjoja suomen kielisten joukossa. Nytkin piti ottaa esille helposti käsille saataville ranskan sanakirja, jota käytän edelleen, konkreettista kirjaa ei aina korvaa mikään. Ikuinen opiskelija olen, ei koskaan tule valmiiksi, aina on opittavaa. Haasteita täytyy olla elämässä. Luen Midi Libreä netissä, paikallislehteä säännöllisesti, seuraan Ranskan kotipaikkani uutisia. Sama juttu englannin kielestä, vaikka se on jäänyt sivuasemaan. Netti on hyvä opettaja vieraissa kielissä. 

Kieli-innostus on ollut matkojeni pohjavire ja myös kotimuseoni. Se on avannut ikkunan suureen maailmaan. 

"Onni on lämmin koiranpentu" sanotaan Tenavissa. Sitä onnea ei meillä vielä ole. Nyt vaaditaan kärsivällisyyttä. 

Sieltä löytyi muutama yli 100 vuotta vanha kirja ja niistä paljastui alkuperä, isältä saatu. Toisen kirjan, "Muukalaisten" kotielämä 1887, omistaja on ollut Erkki eno ja toisen kirjan, lasten Raamatun, 1870, omistaja on ollut Otto-poika, josta on paljon puhuttu suvussa. Niitä kirjoja ikä painaa, mutta muistoja ne ovat rakkaista ihmisistä. Vaikka vieraalle ihmiselle ne voisivat olla "ei säilytettäviä", kohtelu olisi kylmää. Niissä on hienoa kuvitusta ja vanhaa goottilaista tekstiä. Skannaaminen on myös mahdollista, mutta aito konkreettinen alkuperäinen kirja on toista kuin pelkkä digikopio.  Jos ajatellaan, mitä jostakin ihmisestä jää jälkeen meille tänne, tähän hetkeen, muistuttamaan olemassaolostaan, tuo kirja on silloin arvokas.

https://kotus.fi/sanakirjat/vanhan-kirjasuomen-sanakirja/vanha-kirjasuomi-kielimuotona/vanhan-kirjasuomen-oikeinkirjoituksen-piirteita/ 

https://sites.utu.fi/libuniturku/verkkonayttelyt/ajan-tieto-suomalaiset-almanakat-1700-luvulla/almanakkojen-kieli/oikeinkirjoitus-vanhan-suomen-aikaan/ 

https://kotus.fi/sanakirjat/vanhan-kirjasuomen-sanakirja/vanha-kirjasuomi-kielimuotona/vanhan-kirjasuomen-lukunaytteita/ 

https://kansallisarkisto.fi/documents/141232930/153230445/Wanhat_kasialat_ja_asiakirjat_osa1.pdf 

https://www.kirjastot.fi/kysy/suvussamme-on-muutamia-vanhoja-suomenkielisia?language_content_entity=fi

Alla kuvat kirjavanhuksistani.

 

"Fear God"

Supermarketissa Forssassa yksi päivä ennen Ranskan matkalle menoa näin tämän keräily&vintage lehden ja siitä lähtien ajattelin tehdä tästä blogijutun.

En ole tiennyt tuollaisen lehden olemassaolosta, koska olen ollut poissa Suomesta. 

Siinä oli mielenkiintoinen artikkeli ranskalaisesta tammikaapista, jonka suomalainen mies oli ostanut. En yleensä osta lehtiä, netissä näkee paljon kaikkea ilmaiseksi.

Lapsena kummitusjutut olivat hupia. TV:stä tuli "Yöjuttu" posliinisista antiikkisista kauhunukeista, jotka alkoivat elämään. Sen katsomisen jälkeen siskojen kanssa ei uskallettu mennä yksin nukkumaan, vaan nukuttiin yhdessä siskon pedillä lattialla.

Keräilylehden tammikaapin ostajamies nauraa kevyesti tuolle "Fear God"-jutulle. Tyhmää on nauraa kaikelle, silloin on olevinaan kaiken yläpuolella, kaikkitietävä ja kaikkihallitseva. Toiset ihmiset oppivat vain kantapään kautta. Se on kova koulu. On sitten kuningas tai kerjäläinen. 

Minulla on kokoelmassani paljon vanhaa tavaraa, niistä ei ole huonoa kokemusta, vaikka en minä niitä omaan huoneeseeni ottaisi. Se on aina ollut tyhjä keräilytavarastani kotimuseossani. Paikkansa kullakin.

En ostaisi tuollaista tammikaappia kummitusjuttuineen. Toisaalta ei kai kummittelu aina tarkoita jotakin pahan valtaa, pirullista, kirottua, vaan myös voi olla jotakin onnetonta tarinaa, jossa ei ole siunaus mukana. Se vaikutelma on esim. Jokioisten kartanon Harmaasta Rouvasta. Mutta kuka haluaisi hänet vieraaksi? Ei varmaan kukaan. Ei edes tuo tammikaapin ostajamies.

https://www.jokioinen.fi/kulttuuri-ja-matkailu/kulttuuri/jokioisten-historia/harmaa-rouva/ 

Kaapin ovessa lukee "Fear God", se on ollut katolisessa kirkossa Ranskassa. 

Jospa pappa olisi vielä kertomassa!

Kuvassa Vihtori pappani 90-vuotis syntymäpäivänään. Hän oli syntynyt 1869, sanoi syntyneensä viimeisenä nälkävuotena. Vaikka historiatietojen mukaisesti nälkävuodet kestivät 1868 vuoteen asti, todellisuudessa nälkävuosien seuraukset näkyivät kauemmin hänen mukaansa. Ei koettelemuksista selvitä kalenterin ja kellon mukaan, traumaattista se on, kuten sota. Nälkävuosien jälkeen tuli muita vitsauksia, sotia, kuten espanjantauti 1900-luvun alussa, 1.maailmansota... Kun 1917 Suomessa juhlittiin ensimmäistä Itsenäisyyspäivää, päästiin pois Venäjän vallasta, seuraavana vuonna 1918 oli sisällissota, veli veljeä vastaan, sanottiin. Sitten myöhemmin 2.maailmansota 1939-1945. !800-luvulta hengissä selvinneestä Vihtorista tuli pitkän elämänsä aikana näiden kaikkien maailman myllerrysten silminnäkijä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suuret_n%C3%A4lk%C3%A4vuodet  

https://fi.wikipedia.org/wiki/Espanjantauti 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_itsen%C3%A4isyysp%C3%A4iv%C3%A4 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ensimm%C3%A4inen_maailmansota 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sis%C3%A4llissota 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Toinen_maailmansota 

Muut isovanhempamme olivat jo kuolleet ennen meidän syntymää kaksoisiskon kanssa. Kaikki 1800-luvulla syntyneitä. 

1965 isoveli oli Tarvasjoella rippikoulussa, kun pappi kertoi uutisen. Kylämme vanhin 96v. on poissa. Silloin veli tiesi, että pappa oli kuollut.  

Olimme siskon kanssa silloin 8v., muistot hänestä ovat aika vähäiset. Sieluni silmin näen vielä meidät yhdessä kahvipöydässä, pappa herätti kunnioitusta läsnäolollaan...sokeri oli säästön aihe siihen aikaan. Vanhus käveli usein kesällä peltoja katselemassa, siellä hän taas käveli ajattelin, kun näkyi kaukana. Viimeisenä vuotenaan porstuakamari oli hänen pieni maailmansa, joka pieneni loppua kohden, kun oli vuoteenomana. Äidin siskot hoitivat tätä vanhaa isäänsä kotona. Lopulta tuli kaunis kesäinen päivä, kun kukat kukkivat puutarhassa ja linnut lauloivat. Ymmärsimme, että kuolema oli tullut taloon. Lapselle se oli kolkko ajatus. Tyhjä paikka. Taivasajatus lohdutti.

Vihtori Eerikinpoika oli 8 lapsisen perheen toiseksi vanhin, isoveli Juho oli syntynyt 1867. Nuorin veli Augusti lähti Amerikkaan 1900-luvun alussa, mutta ei koskaan palannut takaisin Suomeen.

Mitä kaikkea nuo vanhukset ovatkaan nähneet elämänsä aikana! Tässä varmaankin yksi syy, miksi varsinkin 1800-luku kiehtoo, aikaisemmista vuosisadoista puhumattakaan. 

Vihtori oli ollut parikymppisenä kuolemansairas, mutta parani. 1800-luvulla kuolleisuus oli korkea, varsinkin lasten keskuudessa. Perheeseen oli siunaantunut 10 lasta, mutta vain neljä eli aikuiseksi, muut kuolivat lapsina kulkutauteihin. Äitini oli nuorin, hän eli 90-vuotiaaksi, toinen äidin sisar 91-vuotiaaksi ja kaksi muuta sisarta yli 70- ja 80-vuotiaiksi.

Sukututkimuksesta näkyi miten kuoltiin punatautiin, isorokkoon, kuumeeseen...

"Jos ei sauna, viina ja terva auta, on tauti kuolemaksi", sanoi vanha kansa.

Tätiemme tykönä oli ties 100 vuotta vanha lääkärinkirja, jota lapsena selailtiin, sanottiin "katsotaan taas lääkärikirjaa". Siinä oli kauhistelemista, kuvat järkyttivät pahoista ennenkuulumattomista sairauksista. Niin kuin filminauhaa menneistä ajoista se oli.

https://yle.fi/a/3-5429071 

https://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/sauna-viina-ja-terva/  

Nykymaailmassa tiede on kehittynyt ja pystytään parantamaan vaikeitakin tauteja. Mutta koronapandemia vuodet ovat paljastaneet tiedemaailman pimeän puolen. Sairaus-ja kuolematutkimukset voivat olla myös iso miljoona business, joka houkuttelee businessmiehiä ja -naisia rahan takia ihmisarvon kustannuksella. "Kaukana paha maailma", ei silloin voi sanoa. Siinä tuli hypättyä tähän nykyaikaan.

Takaisin 1800-luvulle!

Minulla on kokoelmassani paljon Vihtori pappan aikaa kuvattuna nukein, nukketaloin, mitä kaikkea löytyi maailmalta pienoiskoossa aikuismaailmasta. Nyt tulee kuvasarja alle ja myöhemmin voin kuvia vielä lisätä. Aloitan neulatyynynukella n.1860-luvulta, jolloin kaikki tehtiin käsin, ompelukoneesta voitiin vain uneksia. Toisaalta käsityö oli arvokasta. Nuken pohjassa on vuosiluku 1869.

Minulla ei ollut museossa 2000-luvun alussa 100-vuotiaita nalleja, joita olin nähnyt Nîmes kaupungin nallenäyttelyssä, eikä kuuluisia merkkejä, joita sain vähitellen. Silloin sain idean. Haen kotoa maalta Suomesta pappan vanhan turkin lammasvuoren, josta voin tehdä nallen. Lampaankarvan täytyy olla 100-vuotta sitten eläneestä lampaasta, joten siinä minulla se kaivattu nallevanhus, tein niitä kaksi, kuten kuvassa näkyy. Suuri ja paksu isännän talviturkki kuvaa aikaa, jolloin kuljettiin hevosella reessä talvipakkasessa. 

Seuraavaksi kuva englantilaisesta surunukesta 1800-luvun puolesta välistä lapsen kuoleman muistona. Kun kuolemat olivat tavallista arkipäivää kaikkialla oli kuolemankulttuuria, tehtiin muistoesineitä kuolleista läheisistä, otettiin post-mortem kuvia kuolleista...

Sellaisen post-mortem lapsikuvan olen nähnyt tätien tykönä, kun oltiin pieniä ja katseltiin perheen vanhoja valokuva-albumeja.

 

Maailmalla rikkaissa perheissä lapsilla oli näin hienoja nukkeja, tavallisissa maalaisperheissä leikittiin kotitekoisilla kangasnukeilla.

Ylhäällä ja alhaalla vasemmalla on amerikkalainen Greiner nukke 1870-luvulta ja oikealla isompi on Pauline nukke Andreas Voit valmistama.

Tässä Nuremberg takka-tai savukeittiö.

Minulla on useita 1800-luvun nukketaloja keittiöineen. Niitä saa ihmetellä, kun hygieniasta ei ollut tietoa. 

Kanahäkki ei aina pitänyt sisällään kanoja, vaan ne olivat siellä vapaina kuin nykyään ovat kissa tai koira keittiössä.

Tinakeittiö tuli Amerikasta. Nuremberg-tyylinen myös, Rock&Graner.

Tässä takka-savukeittiö kaapissa piilossa. Se on uusin hankintani Saksasta. Piti saada kotiinpaluun Suomeen muistoksi tämä harvinaisuus.

Yllätyksellisiä nämä ovat. Nykymaailma on vähemmän kiinnostava keittiöineen, vaikka olisi täynnä 2000-vuosisadan hienouksia. Toisaalta hengissä on säilytty vanhaan aikaankin, vaikka ruuanlaitossa ei ole otettu, osattu, tiedetty ottaa huomioon kaikkia suuria bakteeripesiä ympärillä.

Nämä miniatyyrit todistavat dokumentteina millaista oli ennen, kun oikeassa koossa isoina keittiöinä kaikki ei aina ole nykypäivään asti säilynyt. 

Toiset kuvat tässä on Etelä-Ranskassa kotimuseossani otettu. Suomessa otetut kuvat näkyvät sekamelskan keskellä, koska kestää saada kaikki uudestaan esille kunnolla.

Asiasta toiseen. Meillä kaikilla ihmisillä on omat tärkeät asiat ja se näkyy matkustaessa matkatavaroissa, kun voi kuljettaa mukanaan vain selkärepun. Minun selkäreppuuni piti mahtua yksi vanha nalle, joka oli jäänyt Ranskaan. Minulla on hyvä syy. Kaikki alkoi noista nalleista ja nukeista.

Toisen aarre voi olla toisen roskaa.