torstai 31. lokakuuta 2013

Vanhantavaran kaupassa ostoksilla

Tänään ostin kahvipannun nallejen joulupöytää varten. 8 euroa.



Lisäksi löysin vanhaa tapettia samaan hintaan 8€. Värit ovat vähän aasialaista tyyliä. Otan selvää, onko se 1800-luvulta, silloin oli mustapohjaisia tapetteja. Voisin käyttää sitä nukketalooni. Otan nuo kukkakohdat. Harvoin näkee vanhoja tapetteja myynnissä. Kuva alimpana.

Eikä siinä kaikki. Nukketeatteri eli Guignol ranskalaisittain piti myös ostaa, sellaista ei ole vielä museossa. Yksi pieni kokoinen Kasper teatteri on. Tämä taas on yli metrin korkea ja noin 60 cm leveä. Kuvien perusteella 1920-luvulta. Sen voi ripustaa seinälle. Pitää vaan siistiä ja paikattavaakin on. Verho puuttuu myös.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Helsinki ykkösenä

http://voyages.orange.fr/reportages/photos/classement-des-villes-les-plus-honnetes-du-monde/

Valittujen Palojen tutkimuksen mukaan Helsinki on maailman rehellisin metropoli:
16 maailman metropolista Helsinki tuli ykköseksi testissä. 12 "kadotetusta" kukkarosta 11 palautettiin omistajalleen.

"Parmi les 16 métropoles testées par le Reader’s Digest, Helsinki arrive au top des villes les plus honnêtes du monde. Sur les 12 portefeuilles abandonnés, 11 ont été retournés à leur propriétaire."

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Ensi viikolla kuulee

Perjantaina lähetin sähköpostilla näyttelytarjouksen Alèsin kirjastoon. Lauantai oli viimeinen määräpäivä.

Annoin Sébastienin lukea sen. Hänen mielestään se oli turhan tarkka tarjous. Olin nimittäin ottanut mallia toisten näyttelyjen pitäjien nettisivuilta, joissa yksityiskohdittain kaikki oli selostettu alusta loppuun. Lisäsin vielä mainosehdotus mallin kuvineen. He olivat tehneet jo yhden nalleteema mainoksen. Pullea kiinalaisnalle kuvana mainostaa heidän nallenkeräys kampanjaansa ennen joulua. Tarkoitus on kerätä joululahjoja kirjaston pienille asiakkaille. Siksi tein oman mainosmallin, etteivät he tätä nallenäyttelyäkin ala mainostaa noilla moderneilla nalleilla. Se antaisi negatiivisen kuvan koko tapahtumasta.

Kirjasto oli luvannut 600€/kk. Huomasin, että muut näyttelyjen järjestäjät laskuttavat vielä bensakulut, ruokarahat, valvontatunneista jne. Kun Alèsissa joutuu käymään joka päivä 5 päivää viikossa kuukauden ajan näyttelyä valvomassa, sinne on 13km yhteen suuntaan, kalliiksi se tulee. Joten pyysin bensakuluihin 100 euroa ja ruokakuluihin 50 euroa. En pyydä valvomistunneista mitään, hyvä jos tuon 150 euroa lisänä hyväksyvät. Joten loppusumma on sitten 750 euroa.

Arvaan, että kirjasto oli ensin ottanut yhteyttä Uzèsin lelumuseoon, joka järjestää nykyään vain kiertäviä näyttelyjä, koska on muuten museona suljettu. Heillä on varmaan paljon isommat taksat, joten siksi kirjasto kääntyi lopulta meidän puoleen. Pääsee halvemmalla.

Kirjaston vakuutusyhtiö voi kieltäytyä vakuuttamasta näyttelyä, koska sen arvoksi on sanottu 16 000 euroa, ja kaikki on esillä ilman vitriiniä. Riskit ovat suuret. Koti- ja autovakuutuksillakin yms. on omat ehtonsa.

Toteutuu tai ei tämä suunnitelma, molempi on hyvä ratkaisu. En ole siihen kovin innostunut, siitä on paljon vaivaa ja häviötä voi tulla kokoelmalle, jota ei välttämätä vakuutus korva. Mainosta siitä olisi lähinnä paikallisille asukkaille. Sekään ei ole motivoivaa. Turisteja muualta on paljon mukavampi vastaanottaa museoon. He ovat parempi mainoskohde. En "käskisi kylään" kylänaapureita, jotka eivät ole todella kiinnostuneita museosta. Se on väkinäistä "vierailua". Kyläläiset saavat pitää omia rakkaita kissanristiäisiään.

torstai 24. lokakuuta 2013

Syysloma-aikaa museossa

141 nallea on nyt listattu kuvineen ja muine tietoineen. Joka päivä olen levittänyt lattialle 10 nallea, listaamista varten. Dixou on seurannut minua ja ihmetellyt, mitä sinä oikein touhuat. Mutta ei hätää. Se ei ole niistä varastanut ainuttakaan. Kun silloin alussa se maistoi muutamaa nallea, yhdeltä hävisi jalka, se huomasi, ettei ollut hyvänmakuista. Joten nyt ne saavat olla rauhassa.

Aikaavievää hommaa se on, noin 4 tuntia siinä menee joka kerta. Työ tulee tehtyä lopultakin, kun on pakko.

Viikon päästä tulee vanhojen nallejen lista valmiiksi, en meinaa joulunäyttelyyn kaikkia antaa. Pidän museossa harvinaisemmat. Jos kuitenkin varastetaan jotakin siellä kirjaston näyttelyssä, siltä varalta. Kuitenkin 100 vuotiaan Steiff nallen vien sinne, koska se on hyvä vetonaula. Kuuluisa merkki täytyy olla. Ja toisaalta sellainen pitää saada takaisin vakuutukselta rahana, jos se häviää. Löydän kyllä uuden Steiffin.

Itse tekemiäni nalleja vien 50kpl. Ja mukaan tulee aika paljon vanhoja leluja, puuhevosia jne., joihin saa esille hyvin nallet. Punaisen polkuauton 60-luvun Peugeotin vien myös, se onkin ollut aina varastossa, koska ei mahdu esille museoon. Lisäksi tulee monia vaunuja jne. Myös nallekirjoja, mutta niitä vartioin hyvin, etteivät häviä.

Pesin äsken yhden 60-luvun mohair nallen. Olen sen ostanut alkuaikoina Anduzen kirpparilta, kun en nalleja vielä oikein löytänyt. Siihen aikaan en osannut niitä puhdistaa, joten se oli hirmu likainen. Sen näköinen, että oli varmaan tonkittu roskiksesta. Oikea bakteeripesä. Ihmeen paljon lapset sietävät noita bakteereja, kun he lelujaan vetävät perässään milloin missäkin. Ja kun nallet ovat aikansa eläneet lasten mukana, ne joutuvat unohduksiin ullakolle, tai roskikseen, jos ovat huono-onnisia. Toisaalta, hyväonnisina ja arvokkaina ne voivat löytää uuden kodin. Nukkenallemuseo on "orpokoti", hylättyjen aarrekammio.

Lauantaiksi  olen luvannut lähettää kirjastoon näyttelytarjouksen. Sitä varten olen surffaillut ja hakenut tietoa netistä, miten näyttelyjen järjestäjät toimivat. Lisänä tulee pikkutarkka selostus näyttelystä ja kaikkeen siihen liittyvistä käytännön järjestelyistä. Olen laskenut, että lelujen vakuutusarvo on noin 16 000 euroa.

Nyt on parin viikon syyslomat Ranskassa. Museossa on käynyt vähän ihmisiä. Paikallisia lähinnä. Muualta ja läheltä tulleet ovat erilaisia museovieraita. Turisteja on helpompi vastaanottaa. Nämä
lähikyläläiset tai - kaupunkilaiset ovat hyvin utelilaita. Kysymyksiä jos jonkinlaisia tulee vastaan. Täytyy olla jo valmiina patenttivastaukset, etteivät he yllätä. "Se on salaisuus", se kelpaa aina välillä vastaukseksi. Mutta ei sitäkään joka kerta voi käyttää. Eilen yksi eläkeikäinen naapurikylän madame sanoi, ettei hän ole koskaan ollut lentokoneessa. Koko perhe monessa sukupolvessa asuu samassa kylässä. Niin maailma jää pieneksi. Ja silloin seurataan ympärillä olevia ihmisiä, heidän tekemisiään tai tekemättä jättämisiään. Toisaalta uteliaampi oli hänen seurassaan ollut lähes 50 vuotias rouva, joka on muualta tullut ranskalainen.

Minä en seuraa naapureita, minulla on omat touhut. Kun saan joulunäyttelyn valmistelun pitemmälle, voin taas keskittyä muuhunkin. Kaksi vanhaa nukketaloa odottaa sisustamista. Joten nukketaloissa olen paljon nyt tulevana talvena, muu maailman meno unohtuu. Niin mukaansatempaavaa se on.

Joka syksy olen hankkinut kokoelmaan jotakin uutta ja erikoista. Tänä vuonna ostin englantilaisen Silber & Fleming nukketalon, lontoolainen talomalli 1800-luvulta. Kuuluisia merkkejä pitää museossa olla. Laitan piakkoin kuvan dollhousedreams-sivujen "Mitä uutta?" sivulle.
http://www.flickr.com/photos/62079252@N04/sets/72157636693272466/
Flickr.com sivuille laitoin jo pari kuvaa.

Ulkoapäin se on hieno, mutta sisältä se täytyy korjata. Tapetit on muutettu joskus 70-luvulla. Ne otin pois, niiden alla oli alkuperäiset kuten kuvassa näkyy. Ne ovat aika pahasti kärsineet, mutta korjattavissa ainakin osittain. Keittiö vasemmalla alla on alkuperäisellä maalillaan sinisenä ja lattia punaisena. Takat oli maalattu valkoiseksi ja lattian laitapuut ja myös huonereunat. Minusta se on shokeraavaa, kun modernisoidaan vanha talo. Mautonta. Meinaan maalata ne sellaiseksi kuin ne olivat alkuaan. Netistä saa ideoita. Olen löytänyt ihan samoja taloja. Barbra Streisandilla on sellainen ja se on myynnissä. Se on sama mutta koristeellisempi ja isommassa koossa, tässä linkki alla. Kalustettuna se on ihana! Mutta kun katsoo sen hintaa, pyörryttää. Vaikka Amerikassa on varmaan miljonäärejä, joille se on hinnoitettu.
 http://www.carmeldollshop.com/category/dollhouses/dollhouses.htm

Olen seurannut niiden hintoja pitemmän aikaa. Hintahaitari on iso, suurin piirtein 200€:sta tai 300€:sta ylöspäin 1000€:een tai enemmän kunnosta yms. riippuen. Tuon Barbra Streisandin nukketalon hintaa nostaa sen kuuluisa omistaja, maailmankuulu näyttelijä. Kuten muutenkin vanhoilla leluilla. Vaikka olisi vaatimaton räsynukke, jos se on kuulunut Anne Frankille, juutalaiselle Anne Frankin päiväkirjan kirjoittajalle, sen hintaluokka nousee huippuun.

http://jamesdjulia.com/auctions/view_lot_info.asp?lot=3055-323
Siinä yllä linkki hienosti kalustetusta nukketalosta 1800-luvulta.

Silber&Fleming nukketaloissa on pienet huoneet, joten ne saa vähemmällä kalustettua. Toisaalta niissä on aina kallis sisustus, kuten Boulle-huonekaluja miniatyyrinä. Helsingin Kansallismuseon nukketalonäyttelyssä ïhailin noita huonekaluja, mutta ei siellä ollut tuota englantilaista nukketalomerkkiä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Andr%C3%A9_Charles_Boulle

http://en.chateauversailles.fr/history/versailles-during-the-centuries/the-palace-construction/andre-charles-boulle-1642-1732
Charles Boulle oli 1600-ja 1700-luvuilla Ranskan johtavin huonekalujen taidepuuseppä, joka työskenteli Ludwig IV:lle. Alla tekstissä puhutaan vielä kilpikonnankuori- ja kuparipäällysteisistä huonekaluista, jota sanotaan "Boulle marketeriaksi, upotustyöksi". Sellainen oli Petronellan nukketalon pinta Amsterdamissa.

"The leading cabinet-maker of French furniture in the 17th and 18th century..........Beginning in 1672, he produced all kinds of pieces of furniture for Louis XIV.........Boulle is inseparable from the copper and tortoiseshell marquetry that made his success: the famous “Boulle marquetry”."

torstai 17. lokakuuta 2013

Kirjaston lasten ja nuorten osasto museossa


http://souvenirs.midiblogs.com/media/02/00/2458200231.jpg
Kuvan saa isompana yltä linkistä. Sitä pitää vielä klikata kahdesti.

Tässä vieraskirjan alimmainen teksti on kirjaston väen kirjoittama.

Nalleja he tulivat tänne pääasiassa katsomaan joulunäyttelyä varten, mutta nukketalot olivat heidän suosikkinsa kokoelmassa. Niitä he ihmettelivät.

Näyttelypaikka siellä Alèsin kirjastossa (Médiathèque) on nyt muutettu lasten teatterista lainausosaston tiskiä vastapäätä olevaan luku- tai vapaa-aikatilaan, josta he voivat sitä parhaiten tarkkailla. Noin 4m x 7m= lähes 30m².

Silti menen sinne joka päivä näyttelyä valvomaan. He ovat oman työnsä touhussa koko ajan, eikä huomio ole aina museotavaroissa vaan heidän asiakkaissaan laina- tai palautuskirjoineen. Lisäksi sovittiin, että se alue eristetään, ettei sen sisälle ole pääsyä. Näyttelyä voi seurata sivuilta. Muuten sitä olisi mahdoton valvoa, jos se täyttyisi ihmisistä.

En jätä kovalla vaivalla monien vuosien aikana keräämääni kokoelmaa toisten varaan. Eivät he siitä samalla tavalla huolehdi kuin omastaan. Sen jälkeen saisin vaan laskea, mitä on jäljellä, kun kaikki on esillä ilman vitriinejä, "ilman suojaa taivasalla". Aika suuri riski sen on, mutta myös yhtä suuri mainos paikallisten keskuudessa. Meinaan valokuvata tarkkaan sitten paikan päällä vielä joka näyttelykokonaisuuden, että näkee heti, jos jotakin puuttuu.

Ehdotin nukketalovitriiniä myös mukaan, koska siinä on mukana pieniä nalleja. Samalla se mainostaisi koko nukketalokokoelmaani. Siihen pitää hankkia eteen lasitus.

56 vanhaa nallea on nyt listattu. Yritän joka päivä saada siihen ainakin 10 nallea. Ja sitten listaan muut mukaan tulevat lelut. Tulee kiire jo. Ensi viikon loppuun mennessä pitää heille lähettää näyttelytarjous.

maanantai 14. lokakuuta 2013

Maija ja Matti nallelistalla

Nyt tai ei koskaan pitää tehdä se tarkka lista nalleista pikkukuvineen, jota suunnittelin jo keväällä. Jokainen nalle saa nimen almanakasta, ensin ranskalaisesta ja sitten kun se loppu suomalaisesta. 365 päivää on vuodessa ja yhtä monta nimeä, enemmänkin. Noiden vanhojen nallejen jälkeen jatkan noin 200 itse tekemälläni nallella.

Muutama päivä sitten aloitin. Nyt on merkattu 35 nallea. Kaikkiaan niitä vanhoja on 214.

Open Office ohjelmalla teen taulukon. Neljään vierekkäiseen taulukkolistaan tulee ensin nalle vuosikymmenineen, sitten kuva, selostus ja hinta-tai arvo arvio.

Samalla numeroin kaikki. Jokaiseen nalleen liimaan silitysraudalla itseliimautuvan pikkuriikkisen lapun, johon olen sen numeron kirjoittanut ei häipyvällä kuivamustekynällä. Se pitää vielä neuloa hiukan kiinni, liima ei aina pidä. Kätken ne ei näkyvään paikkaan kainaloon tai jalan nivelen alle, etteivät näytä hintalapuilta.

Kun otan niistä kuvia, yksi edestä ja yksi takaa, almanakka nimettyinä ne erottuvat toisistaan listalla. On vain yksi Maija ja yksi Matti. Photofiltre- ohjelmalla pienennän kuvat sarjoina, niin se nopeutuu. Listaan tulee vain yksi kuva, mutta minulla on niitä koneellani entuudestaan jo monia aikaisemmin otettuja. Tärkeintä on nyt identifioida jokaikinen. Ei vain minun, vaan niin, että kuka tahansa voi ne erottaa.

Vähän on tullut jo rutiinia. Sarjatyötä se on. Niin se nopeutuu ja tulee lopulta aika konemaiseksi.

Laskin, että jos teen ainakin 10 nallea päivässä, viikossa tulee tehtyä 70 nallea. Se on jo rohkaisevaa. Alkuun vaan on ollut vaikea päästä. On siinä hommaa. Kesäsesonkiaikana inventaario-ohjelma Musée Lite 4.1. jäi sivuun. Ajatukset olivat muualla. Nyt on korkea aika jatkaa. Vaikka nallelistaa teen nyt ensin pelkällä taulukolla, lisään sen myöhemmin tuohon Musée Liteen.

Jos joulunäyttely toteutuu, vakuutusta varten tarvitaan tarkat selosteet. Nallet ovat olleet huonoimmin ja suuripiirteisimmin listattuina kokoelmassani. Muut lelut on helpompi tunnistaa pienemmilläkin merkinnöillä.

Vanhojen nallejen keskihinta on noin 40 euroa. Useat ovat kalliimpia enemmän tai vähemmän. Yleensä sanotaan, että hinta riippuu merkistä, valmistajasta, ja kunnosta, unohtamatta sen antiikkiarvoa, jos sitä on. Mutta meille nallejen keräilijöille, ainakaan kaikille kuten minä, ei kunto ole aina tärkeä ja myyjät sen tietävät. Vaikka olisi huonokuntoinen kuuluisa Steiff nalle, ei sitä halvalla saa. Me katsotaan nallen persoonallisuutta, joka nostaa hintaa, oli sitten reissussa rähjääntynyt tai ei.

Ennen jouduin maksamaan paljon nalleista, oli sitten pieni tai iso, aika helposti hinta oli 50-60 euroa ja paljon enmmänkin, 100 euron paikkeilla aina joskus, vaikka ei edes merkkinalle ollut. Varsinkin Suomessa. Sitäpaitsi niitä oli vaikea löytää. Mutta viime vuosina olen niitä saanut paljon halvemmalla, kun olen ostanut 4-9 sarjoina. Välillä yhden nallen hinnaksi on siten tullut noin 15-20 euroa. Se on hirmu halpa. Toisaalta en ole enää pitkään aikaan löytänyt noita hyviä sarjanallekauppoja. Ne "mansikkapaikat" vaihtuvat. Jos tänään tekee löytöjä kirpparilla, huomenna taas jossain muualla paremmin. Nykyään niitä näen kyllä paljon myynnissä milloin missäkin, mutta haen sarjoittain enkä yksittäin, koska se on kalliimpaa. Toisaalta jos on söpö, ostan yhdenkin, vaikka maksaisi 40 euroa. Mutta olen paljon kriittisempi kuin ennen, koska on vertailukohteita.

Loppujen lopuksi nyt huomaan, että aika erilaisia kaikki nalleni ovat, vaikka olen pitänyt niitä hyvin samanlaisina niitä kuvatakseni.

Minulla on paljon noita paljon elämää nähneitä nallevanhuksia tarinoineen. Ne koskettavat. Niissä on jotakin inhimillistä. Minä en hae täydellistä ja hyvin säilynyttä nallea.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Joulu mielessä

Soitin äsken Alèsin kirjastoon. Käskin tänne näyttelyn suunnitteljoita. Heitä on neljä naispuolista lasten osaston vastuuhenkilöä. He puolestaan taas tiukkasivat näyttely tarjousta minulta. Mutta sanoin, että olisi kiva, jos he ensin tulisivat katsomaan tänne paikan päälle. Ja sitten tietää, mitä otetaan nallejen mukaan esille. Tärkeää on nyt aika, jota ei ole enää paljoa jäljellä valmistelua varten. Tulee jo kiire.

Ja aikaa me tarvitaan myös tuon tarjouksen tekoon, sitä ai kannata suin päin laatia, pitää ottaa huomioon monta asiaa. Sopimus kuin sopimus. Jos unohtuu jotakin tärkeää, korjata ei sitä enää voi. Joten nyt me otetaan selvää sen tekemisestä. Kävin eilen siksi Anduzen turistitoimistossa, sieltä Iolanda ohjasi minut Anduzen kunnantalolle. Koska he järjestävät näyttelyjä eikä turistitoimisto. Sain lopulta yhden monsieurn nimen, joka ei sattunut olemaan juuri paikalla. Sébastien tuntee hänet ja ottaa selvää tänään.

Kirjaston madame sanoi, että torstaina klo10 he voivat tulla. Mutta varmentavat sen vielä. Muuten huomasin, että myös nayttelypaikka kirjastossa on hyvä mainita sopimuksessa, koska kuulin jotain, että sen suhteen heillä oli uusia suunnitelmia. Silloin kun olin siellä katsomassa, puhuttiin lasten teatterinäyttämöstä, jossa se olisi erillään muusta ja paremmin suojattuna. Se on varmaa, että ei niitä nalleja ainakaan pitkin ja poikin kirjastoa levitellä kaikkien ulottuville. Kokoelmasta ei ole paljoa jäljellä sen näyttelyn jälkeen. Pelkäksi vahingoksi meille koituisi koko expo. Olen huomannut museossa, että ihmiset koskevat helposti kaikkeen, jos vaan voivat.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Lokakuun kirpparilla Anduzessa

Eilen oli hieno aurinkoinen päivä. Syksystä ei ole vielä tietoa ainakaan toistaiseksi, toisaalta yölämpötilat ovat laskeneet.

Dixoun kanssa teki mieli ajelemaan. Ei jaksa aina olla näillä samoilla nurkilla.Totta on, että olen käynyt noilla ulkoilmakirppareilla myös siksi, että täytyy päästä tuulettumaan ihmisten ilmoille. Väkeä oli taas liikkeellä, vallan toista kuin meidän hiljaisessa kylässämme. Ja aina näkee jonkun tutun.

Löysin sieltä, mitä hain. Vanhoja valokuvia 1900-luvun alusta ja vanhempiakin, enimmäkseen lapsikuvia. Teen niistä tauluja nukketaloihini.  5 euroa 5 kuvaa. Ei niitä siellä aina näe.

Sitten yllätyslöytö on nuo 70-luvun nukenvaunut kuvassa. 8 euroa! Ei enää halvemmalla saa. Hinta oli alhainen myös siksi, että ne olivat oikein paksun lian peitossa. Kuurasin niitä kahteen kertaan eri pesuaineella ja virutin. Vieläkin näkyy päällä harmaata. Täytyy vielä paikoittaain sitä puhdistaa. Ne on valmisettu Italiassa. Ihan hyväkuntoiset.

Museossa käy eri sukupolvia. Pitää olla jokaiselle jotakin. Myös nuoremmille. Vaikka uudempaa tavaraa en paljoa kerää, koska ei ole tilaa. Vaunut ovat yleensä suosittuja. Niistä näkee kehityksen.

lauantai 5. lokakuuta 2013

Narutukkanukke

Tässä on siskon tekemä nukke korjattuna ja siistittynä. Kerroin siitä viimeksi. Löysin sille puuttuvan silmän, maalasin napin samanväriseksi kuin toinen on. Ja suuksi laitoin myös napin. On se paremman näköinen kuin suuttomana ja yksisilmäisenä. Hienot kulmakarvat sillä oli valmiina.

Suuri "keksintö" narusta tehty tukka on hauska. Vaalea valmis esiliina on varmaan löydetty silloin vintistä, koska se on vanhempi. Sininen pienempi on saman mallinen kuin koulussa opittiin tekemään käsityönä 60-luvulla ja se on itse ommeltu. Lapsen kädenjälki näkyy.

Me oltiin kaksossiskon kanssa silloin 8-10 vanhoja, kun innostuttiin nukentekoon. Se oli ennen yhteiskouluun menoa. Missä lie minun tekemäni nukke, molemmat me niitä tehtiin jo pienempänä. Yhden ensimmäisen näin kotona maalla kammiossa. Se oli vaahtomuovilla täytetty kirjavasta vanhasta hamekankaasta tehty. Se oli sellaisessa kunnossa, ettei voisi esille laittaa. Nätteydestä ei ollut enää jälkeä. Reissussa rähjääntyneet nallet voivat olla vieläkin arvossaan, mutta räsynuket eivät. Lisäksi niitä on vaikeampi puhdistaa kuin nalleja.

Me saatiin se nukkeidea varmaan siitä, kun äiti puhui meille itse tekemästään nukesta, jonka oli koulussa aikoinaan tehnyt 1920-luvulla. Sillä oli nätti tarina, vaikka olikin surullinen. Ja se sai lapsen mielikuvituksen liikkeelle. Me haluttiin tehdä sanoin kuin äiti. Ja siitä alkoi minun kiinnostukseni antiikkinukeista.

Suomessa kotona ollessani käyn usein vintissä. Siellä on tunnelmaa, on ollut aina lapsuudesta asti, jolloin iltapäivä voi siellä kulua. Vaikka vanhoja lehtiä lukiessa, jos ei muuten. Toisaalta aina hakee jotakin, kun on keräilijä. Monet kerrat olen nähnyt tuon narutukkanuken istuvan orrella yksinään ja pölyttymässä. Aina olen mennyt ohi. Mutta tällä kertaa huomasin sen ja ajattelin ottaa mukaani. Miksi se nyt minut pysähdytti ja minua kosketti? - Siskon tekemänä, tunnearvoa on paljon. Se on muisto meidän lapsuudesta. Ja samalla se on ajankuva tai -peili. Nykyajan ylellisyysnukkeihin verrattuna se on vaatimaton kansan lelu. Ja onnistumisen iloa varmaan aikoinaan silti tuotti tekijälleen.

Vintin prinsessa pääsi lopulta museoon.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Nalleja laskemassa

Nyt alkaa museon siivous. Sitten voin laskea nallet, ainakin ne vanhat. Ja teen kaikista listan näyttelyä varten, jos se toteutuu. Hommaa siitä on. Itse tekemäni nallet ovat toissijalla, vaikka niitäkin meinaan sinne mukaan laittaa.

Valmistan museota, jotta voin käskeä Alèsin kirjaston väen tänne katsomaan ensi viikolla. Sitten vasta teen heille sen näyttelytarjouksen. Sen tekeminen ei ole ihan helppoa, pitää ottaa kaikki huomioon siihen sopimukseen. Täytyy ottaa siitä vielä selvää.

Muutenkin pitää olla paikat kunnossa. Viikonlopulla museo on auki, eikä tiedä kuka tulee käymään.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Kirpparilöydöt

Forssassa tehtiin kirpparikierros perjantaina. Löysin, mitä hain. Vanhoja joulukoristeita, koristenauhaa, 40senttiä (made in Finland) ja vanhanaikaisia kuusenkynttiläjalkoja 2,90euroa. Niitä tarvitsen joulunäyttelyä varten, jos se toteutuu naapuri kaupungin kirjastossa. Nyt pitäisi alkaa tekemään heille tarjousta. Kuvassa on myös vanhat vesivärit pensseleineen, 90senttiä,  koulunäyttelyyn. Lisäksi on soitin, 13 euroa. Se on näyttelyn nallejen joulukonserttia varten. Täytyy lisätä musiikki-instrumenttikokoelmaa.
Tässä yllä Brysselin kirpparilta löytämäni suutarin tekemät kengät, 7euroa, varmaankin yli 100 vuotta sitten. Kun klikkaa kuvasta sen saa suuremmaksi ja näkee ruosteiset naulat, jotka on hakattu puisiin pohjiin. Alimmassa kuvassa näkyy miten kenkä sopii santon nuken kanssa. Voin tehdä siitä "talon", jossa vanhus asuu kakaralaumansa kansa anglosaksisen sadun mukaan. Täytyy löytää pieniä vanhoja nukkeja talon täydeltä. Toisen kengän laitan esille suutaria esittävän koulutaulun viereen.

Toin Suomesta vielä siskon tekemän räsynuken 60-luvulta. Se on minusta hauska. "Keksijäkalle" keksi tehdä sille hiukset narusta, joka on palmikoitu molemmin puolin ja rusetilla tehty rinkiläkampaukseksi. Nukelle on neulottu kulmakarvat ja helmet silminä. Toinen niistä on pudonnut pois. Ja ommeltu suu on hävinnyt. Minun täytyy löytää samanlainen helmi tai samanatapaiset helmet. Ei nukke yksisilmäiseksi sovi, vaikka nallet sopivat. Yllä nukella on essuhame, jonka pesin jo. Vanhat kangasnuket ovat hintavia Helsingissä. Ja noilla lasten tekemillä on viehätyksensä. - Siinä siskon lahjoitus museoon.

Matkasuunnitteluani nettisivuineen

http://souvenirs.midiblogs.com/media/01/01/1257502015.pdf
Yllä linkki kuvaa isompaan skannaamaani Amsterdamin karttaan.


NL-Stops Nederland -1 2012.pdf
http://www.brussels.info/amsterdam-to-brussels/
Montpellier - Bruxelles Ryanairilla
http://www.charleroi-airport.com/passagers/acces-et-stati...
lentokenttäbussi Charleroi  45min, 17 euros (tai 14€ netissä)   - Bruxelles keskusta Gare du Midi, bussipysäkki rue de France
Brussels South Charleroi Airport > Brussels-Midi Brussel-Zuid
http://www.belgique-tourisme.fr/informations/evenements_b...
http://www.marcheauxpuces.be/
Marché aux Puces de Bruxelles   Quartier des Marolles
Bruxelles - Amsterdam  Eurolinesilla (11€ yhteen suuntaan)
Eurolines.be Bus Stop Brussel Noord / Bruxelles Nord/ Brussels North
Coach Station, Rue du Progrès, 80. 1030 Bruxelles.
http://fr.wikipedia.org/wiki/Amsterdam
http://www.amsterdam.info/fr/
http://www.amsterdam.info/fr/musees/anne-frank/
http://www.amsterdam.info/fr/musees/rijksmuseum/
http://www.amsterdam.info/fr/visite/
http://minitreasures.pbworks.com/w/page/20981813/museums
http://minitreasures.pbworks.com/w/page/20981813/museums#...
http://www.holland.com/global/tourism/article/the-rijksmu...
http://www.haagshistorischmuseum.nl/archive/2011/04/15/wo...
http://www.schiphol.nl/Travellers/ToFromSchiphol/PublicTr...
http://www.amsterdam.info/fr/transport/aeroport/
http://www.vazyvite.com/html/hanse/amsterdam.htm
http://visitedespaysbas.chez-alice.fr/villes/Amsterdam.htm
http://www.routard.com/guide/code_dest/Amsterdam.htm
http://voyage.lesechos.fr/europe/amsterdam
http://gja.frndz.pagesperso-orange.fr/loisir/amsterdam/am...
http://www.orangesmile.com/guide-touristique/amsterdam/co...
http://www.orangesmile.com/guide-touristique/amsterdam/tr...
http://www.linternaute.com/voyage/pays-bas/amsterdam/
http://www.lonelyplanet.fr/destinations/europe/pays-bas/a...
http://www.lonelyplanet.fr/_php/display_map.php?filename=...
http://www.holland.com/fr/tourisme/vacances-a-theme/amste...
http://en.wikipedia.org/wiki/Brussels-North_railway_station
BRUSSEL-NOORD, Belgium
BRUSSEL-NOORD CCN NOORD/NORD
Eurolines, bussipysäkki - Amsterdam
http://uk.answers.yahoo.com/question/index?qid=2008121701...
The Amstel Station is about 4.5 kilometers southwards from the Centraal station. the subway lines 51, 53, and 54 connect Centraal and Amstel in 8 minutes. For a single trip a 2-strippen card would be €1.60.
http://amsterdam.citymundo.com/guide/amsterdam-map/amstel...
Amstel Station is a subway and railway station. The subway line is the link between De Bijlmermeer and the city; the railway line connects the stations Amsterdam Central and Utrecht Central. It is also, besides being the station for a number of regional bus lines, a Eurolines terminal for coaches to and from other destinations throughout Europe.
http://www.amsterdam.info/transport/metro/
http://answers.yahoo.com/question/index?qid=2009031012450...
http://www.tripadvisor.com/Travel-g188644-s301/Brussels:B...
The shuttle bus to/from rue de France next to Bruxelles-Midi station for €14 single.
http://www.cartograf.fr/img/amsterdam/amsterdam_map_metro...
amsterdam.pdf
http://www.cartograf.fr/img/amsterdam/grande_carte_hotel_...
http://www.schiphol.nl/Travellers/ToFromSchiphol/PublicTr...
Amsterdam main train station is the real heart of the city - central not only by the name, but also as the biggest public transport transfer spot,
Trains to Amsterdam Airport Schiphol
Local trains to the Amsterdam Schiphol Airport during the day depart each ten minutes from platform 14a or platform 15.
http://www.holland.com/fr/tourisme/villes/amsterdam/les-t...
http://www.iamsterdam.com/fr-FR/Experience/activites/muse...
http://www.linternaute.com/voyage/pays-bas/amsterdam/
http://www.takemaps.com/fr/carte_de_amsterdam_fr.php
http://www.holland.com/fr/tourisme/article/les-quartiers-...
"Le Quartier du Miroir : Si vous aimez les galeries d'art et les antiquaires bien achalandés, vous devriez aller faire un tour du côté du Spiegelkwartier, le quartier du Miroir, situé derrière le Rijksmuseum."
"Le Jordaan est sans doute l'un des quartiers les plus connus de Hollande. Il s'agit du quartier des canaux...dans le Jordaan, songez à visiter la Maison d'Anne Frank.."
http://www.linternaute.com/voyage/pays-bas/amsterdam/muse...
http://www.iamsterdam.com/fr-FR/Experience/activites/muse...
http://www.amsterdam.info/fr/shopping/
http://www.iamsterdam.com/fr-FR/Ndtrc/Anne%20Frank%20Huis
Amsterdamkartta isommassa koossa: amsterdamplan.jpgamsterdamplan.pdf

http://www.hostelworld.com/hosteldetails.php/Shelter-City...
Shelter City, Barndesteeg 21, 1012 BV, Amsterdam, Netherlands.
http://www.hostelworld.com/hosteldetails.php/Hotel-Franco...
Hôtel François, Rue Borgval, 15, Brussels, Belgium

tiistai 1. lokakuuta 2013

Matkapäiväkirjastani

Klo 14:30 Frankfurt Hahn Saksa
Tulin tunti sitten tänne Frankfurt Hahniin Ryanairilla Tampereelta. Äsken olin tunnin kävelyllä näillä lentokentän lähialueilla. Happihyppely teki hyvää, meinasin nukahtaa lentokoneessa. Aamuherätys oli kuuden aikoihin. Tampereen junaan piti ehtiä Humppilasta vähän vaille 8. Sunnuntai aamuisin ei ole paljoa vaihtoehtoja, jos myöhästyy. Tampereelta lähtee klo 10 lentokenttäbussi. Kone lähtee kahdentoista maissa.

Tampereella kävin asematunnelin Siwassa hakemassa evästä. Pari karjalanpiirakkaa, pari banaania ja ruista eväsleipää. Kotoa tuli mukaan metwurstia ja suklaata.

Koko ajan pitää muistaa, ettei lentolaukku saa ylittää 10kg. Joten organisoin kaikki ennen lennontarkastukseen menoa. Paljon vaatetta päälle, se vie tilaa laukussa. Pala Suomen maatakin piti sinne saada mahtumaan, koska ranskalainen ystäväni oli vielä siitä muistuttanut sähköpostilla. Keksin ratkaisun. Tulitikkurasiassa se kulkee hienosti, eikä paljoa paina, eikä vie tilaa. Kätkin sen yli satavuotta vanhaan kenkään, jonka olin Brysselin kuuluisalta kirpputorilta löytänyt. Sen suojassa kulki myös siskon ostama pieni posliinikoira nukketaloa varten.

Ei täällä Frankfurt Hahnissa ole kuin hotelleja joka paikassa, ei edes kauppoja, joissa voisi kuluttaa aikaansa. Lentokentän kaupat eivät minua kiinnosta. Yksi lahjakauppa on aika kiva, juttelin siellä ystävällisen myyjän kanssa. Mahtaako käydä kauppa? Jotenkin näyttää siltä, että kaikki vaan katselevat, eikä kukaan osta mitään. Ruoka menee varmaan kaupaksi täälläkin, kaikki kahvilat ovat täynnä. Harmi kun pari ulkopuolista kipsaa on poistettu. Niissä oli hyvää kahvia ja pizzapaloja edullisesti.

Jatkolentoni on vasta klo 19:50. Miten ihmeessä saan aikani kulumaan, ajattelin ulkona kävellesseni ja odotusaulaan astuessani. En pysty keskittymään lukemiseen. Enkä tykkää katsella ihmisiä. Ensinnäkin piti löytää rauhallinen istumapaikka. Se löytyi ja keksin lopulta, että alan kirjoittamaan matkastani kahta blogiani varten. Hain pari tyhjää monistepaperia laukustani ja sitten hommiin. Inspiraatio tuli heti. Kaikki alkoi liikkua mielessäni kuin filminauhana kerrottavaksi. Ja olin muissa maailmoissa, lentokenttä ei enää "häirinnyt" minua. Ihanaa!

Muuten yksi asia vielä, mikä piristi minua ihmeesti. En voinut olla seuraamatta yhtä ihmistä, joka tuli odotusaulaan koiran kanssa. Sokeaa ohjasi Labradorin kultainen noutaja, kuten minun koira pallukkani Dixou. Tuo söpö haukku vei kaiken huomioni ja sai minut hyvälle tuulelle. Kuinka paljon hyviä ajatuksia tuokaan mukanaan meidän lemmikkimme ja heidän "koiraserkkunsa"!

Sitten ihan matkan alkuun. Se alkoi 19.päivänä torstaina. Aamulla lähdettiin lentokentälle Montpellierhen, josta Ryanairin lento Brysseliin oli kahdentoista maissa. Kolmen jälkeen oltiin Brysselissä. Sitten hotelliin François, joka on Grande Place lähellä keskustassa.
http://www.hostelworld.com/hosteldetails.php/Hotel-Francois/Brussels/34149

Aamulla oli suunnitteilla kirpputorikäynti lähellä Gare du Midi, jonne lentokenttä bussilla oltiin tultu edellisenä päivänä. Ei ollut liian pitkiä matkoja, käveltiin kaikki matkat. Alla linkit korttelista:
http://fr.wikipedia.org/wiki/Marolles_%28Bruxelles%29
http://en.wikipedia.org/wiki/Marollen
http://fr.wikipedia.org/wiki/Place_du_Jeu_de_Balle

Antiikkia siellä oli kaiken sekatavaran keskellä ja aika halvat hinnat.  Arabitori se oli, myyjät olivat arabeja ainakin suurimmaksi osaksi. Sisko löysi vanhan taulun 10 eurolla ja kehyksen. Minä ostin yli sata vuotta vanhat suutarin tekemät kengät. Ja 50-luvun linnunpönton näköisen talon mallisen säästöpossun.

Iltapäivällä oli lähtö Eurolines bussilla Amsterdamiin. Ostin liput netissä hyvissä ajoin, 11 euroa neljän tunnin matka, halpa. Illalla saavuttiin myöhässä puoli kahdeksalta Amsterdamin rautatieasemalle. Sieltä metrolla nuorisomajaan Shelter City, joka on keskustassa. Kun astuttiin metrosta ulos, tultiin väärästä päästä metroasemaa (ovet ainakin kahteen vastakkaiseen ilmansuuntaan) ja ei heti löydetty majoituspaikkaa. Kysyttiin tietä yhdestä kahvilasta, jossa avulias nuorimies katsoi älypuhelimesta kartalta ja löysi osoitteemme. Nyt vasta pääsimme perille yöpymispaikkaan. Korttelissa oli paljon turisteja joka paikassa. Pyöräilijöitä meni vauhdilla ohi joka suuntaan. Näki jo, mistä kaupunki on tunnettu. Pyöräilykulttuurista, joka on vertaansa vailla. Kaikilla on lisäksi samanlainen musta pyörä, se on tyylikästä. Täällä suurkaupungeissa sesonki jatkuu ympäri vuoden eikä vaan heinä-elokuussa kuten meillä Etekä-Ranskan pikkukylissä.
Alla linkki.
http://www.hostelworld.com/hosteldetails.php/Shelter-City/Amsterdam/6251?sc_sau=sfab&sc_pos=10
Molempaa, hotellia ja hostelia voin suositella. Noin 25 euroa per yö. Hinta laatusuhde oli silti hyvä. Meillä oli ainakin hyvä kokemus. Nuorisomajassa oli lisäksi ilmainen hyvä aamiainen.

Klo15:04  Seuraan kärsimättömänä lentokentän kelloa. Kun se tulee kuusi, kolmen tunnin päästä, olen jo voiton puolella. Mutta sitten kun saavun perille Montpellierhen, on vielä stressaava ajomatka kotiin lentokentältä. Noin 65km.

Lauantaina heti aamulla lähdettiin liikkeelle Amsterdamin rautatieasemalle, joka oli kartan mukaan ihan lähellä. Siellä oli turisti-info, jossa neuvottiin menemään raitsikalla Rijksmuseumiin. Siinä matkamme päämäärä.

Alla Amsterdamin kartta:
http://souvenirs.midiblogs.com/media/01/01/1257502015.pdf

Jo pitemmän aikaa olen suunnitellut, että Suomen matkani yhteydessä voisi poiketa Amsterdamiin Rijksmuseumiin, jossa on esillä yksi maailman kuuluisimmista nukketaloista (1600-luvun lopusta 1700-luvun alkuun), Petronellan nukketalo. Se on aikoinaan maksanut yhtä paljon kuin talo Amsterdamissa.
http://education.nationalgeographic.com/education/media/d...
http://www.themagicaldollhouseblog.com/petronella-oortman/
http://curioushistory.com/post/32381048680/the-dolls-hous...
http://www.wga.hu/html_m/zzdeco/3furnitu/2/2d_8doll.html
http://www.geffrye-museum.org.uk/learning/walk-through-a-...
http://en.wikipedia.org/wiki/House
http://victorianhomedollhouse.com/victorianera/2012/8/16/...b

Tässä alla olen taidemuseon edessä. Yhden nukketalon takia me oltiin nyt matkassa. Mutta 100 muuta löytöä oli sen mukana. Niin se usein on. Tarvitaan vain yksi asia, mikä saa meidät löytöretkelle.


Rijksmuseum, the Doll's House of Petronella Oortman c 1686 - c 1710

Onneksi oltiin varattu museon sisäänpääsylippu netissä, muuten olisi joutunut jonottamaan tuntikausia.
Anne Frankin talossa piti käydä myös, mutta sinne ei oltu ostettu lippua valmiiksi, joten aika ei riittänyt jonotukseen. Ihan uskomattoman pitkiä jonoja noissa suosituissa museoissa.

Anne Frankin talon suosiosta kertoo sen pitkät aukioloajat. Talvellakin päivittäin klo 9:stä klo 19:sta illalla ja kesäsesonkina se on vielä kauemmin auki!

http://www.annefrank.org/
Olen ollut tuolla Anne Frankin talossa, kun se ei ollut vielä museo, joskus 1980-luvun lopulla. Amsterdamissa oli silloin suuri Vincent van Goghin taidenäyttely, jonka takia tehtiin sinne matka.

Klo 17:45 Voin alkaa valmistautua turvatarkastukseen, koska se alkaa kaksi tuntia ennen 19:50 paluulentoa. Siirryn turvatarkastus jonoon ja sen jälkeen lentokentän toiselle puolelle lähtölaiturille odottamaan. Paikan vaihdoskin helpottaa pitkää odotusta. Kaksi tuntia enää jäljellä!

http://en.wikipedia.org/wiki/The_Night_Watch
http://www.theguardian.com/culture/2013/apr/05/rijksmuseum-reopens-long-refurbishment-rethink
http://www.telegraph.co.uk/culture/art/art-features/9979447/Rijksmuseum-Amsterdam-Dutch-art-in-a-new-light.html
https://www.rijksmuseum.nl/en/whats-on/building-and-presentation/night-watch-gallery

http://fi.wikipedia.org/wiki/Y%C3%B6vartio_%28maalaus%29
Wikipedia: "Maalaus on esillä Hollannin Rijksmuseumissa Amsterdamissa, ja se on museon maineikkain maalaus. Se on valmistunut 1642. Maalauksen maineen taustalla on kolme tekijää: sen valtava koko (363 × 437 cm), valon ja varjon vaikuttava käyttö sekä liikkeen ilmentäminen perinteisesti staattisessa sotilaallisessa muotokuvassa."

Nähtiin me ainakin tuo museon kuuluisin teos, Rembrandtin Yövartio. Muuten sen taideteoksista jäi vai vaikutelma, en ollut siihen keskittynyt etukäteen tai hankkinut tietoa kuten matkajärjestelystä yleensä internetissä. Ihmiset maalauksissa ovat yllättävän eläviä ja sielukkaita. Tuo iso Rembrandt sali oli tupaten täynnä meitä museokävijöitä, tunnelma oli lämmin. Me kaikki olimme tulleet katsomaan kuuluisaa taulua. Niinkuin itse taiteilija olisi ollut siellä läsnä teoksineen vielä yli 300 vuotta jälkeenpäin. "Taide on ikuista" olen kuullut sanottavan.

Ehdittiin kiertää vain toinen kerros, jossa oli 1600-lukua esillä nukketaloineen. Yllätyksekseni siellä oli kahden eri Petronellan nukketalot, molemmat yhtä ylellisiä, tuo kuuluisampi oli isompi, saman tyylisiä molemmat. Ne olivat täynnä rikkauksia, joita voi kuvitella olevan aristokratian linnoissa, kaikki miniatyyrikoossa. Taiteilijoiden taidonnäytteitä. Huoneistosta löytyi kaksi erikoista huonetta, jotka nykypäivänä ihmetyttävät. Syntymä-ja suruhuone. Ennen synnytettiin kotona, joten sitä varten oli oma tilansa talossa. Ja samoin myös kuoltiin kotona. Oli paljon synnytyksiä, syntymiä ja myös paljon kuolemia. Elämän- tai elinkaari oli lyhyt kaikkine sairauksineen ja epidemioineen. Noita huoneita ei ole säilynyt muualla kuin näissä nukketaloissa miniatyyrikoossa, luin netistä.

Rijksmuseumissa tuli korostetusti esille ero aidon ja epäaidon välillä. Beethovenin musiikista on sanottu, että se on tehty sydämellä ja siksi se menee suoraan sydämeen. Samoin on noiden taideteosten. Kun tekee jotakin koko sydämestään, saa vastakaikua. Mutta jos tekee vain puolinaisesti, se jättää kylmäksi.

Klo 19:25 Kohta päästään lentokoneeseen! Matka alkaa olla vihdoinkin lopussaan. Onneksi ei ollut Ryanairin matkalaukkutarkastusta viime tipassa. Välillä Ryanairin "pollarit" käyvät kaikki matkustajat läpi vielä ihan viimeisillä minuuteilla puntareineen ja matkalaukkumittoineen. He saavat siitä varmaan ylimääräisen palkkion.

Kaikki nämä matkani olin ostanut jo kesäkuussa, paitsi Eurolines bussilipun muutama viikko ennen matkaa. Menomatkan yhdensuuntainen Amsterdam-Helsinki lennettiin SASilla ja maksoi noin yli 90 euroa. Amsterdamin rautatieasemalta oli aika helppo mennä isolle Schiphol lentokentälle, koska se ei ole kovin kaukana ja sijaitsee Schiphol-rautatiepysäkin yläpuolella. Vaikka siellä on "kilometrien" pituisia liukuhihnakäytäviä kuljettavana eri tasoissa, kun aikaa on tarpeeksi, löytää hakemansa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Schipholin_kansainv%C3%A4linen_lentoasema

Helsingissä oltiin sunnuntai ja käytiin Sederholmin Lasten kaupunki-museossa, josta kerroin eilen tässä blogissa. Maanantaina aamulla mentiin kotiin Onnibussilla Ypäjälle (11 euroa netistä ostettuna.).

Seuravaksi näytän, mitä löysin kirppareilta matkan varrella kuvineen...

Uutta Senaatintorilla Helsingissä

http://www.hel.fi/hki/museo/fi/museot+ja+n_yttelyt/sederholmin+talo

Sederholmin talo 
Aleksanterinkatu 16–18
Puh. (09) 3103 6529

http://www.hel.fi/hki/Museo/en/Museums+-+Exhibitions/Sederholm+House

Siinä linkit Lasten kaupunki-museoon. Olin siellä Helsingissä poiketessani. Kokoelmassa on myös muutamia vanhoja nukketaloja. Joka museo on erilainen. Tämä oli yhtä hauska aikuisille kuin lapsille. Otin kuvia paljon ja teen niistä flickr.com sivuille kuvasarjan piakkoin.

Museon tarina alkaa, kun Helsingin kaupunki sai lahjoituksen: