Dixoun kanssa teki mieli ajelemaan. Ei jaksa aina olla näillä samoilla nurkilla.Totta on, että olen käynyt noilla ulkoilmakirppareilla myös siksi, että täytyy päästä tuulettumaan ihmisten ilmoille. Väkeä oli taas liikkeellä, vallan toista kuin meidän hiljaisessa kylässämme. Ja aina näkee jonkun tutun.
Löysin sieltä, mitä hain. Vanhoja valokuvia 1900-luvun alusta ja vanhempiakin, enimmäkseen lapsikuvia. Teen niistä tauluja nukketaloihini. 5 euroa 5 kuvaa. Ei niitä siellä aina näe.
Sitten yllätyslöytö on nuo 70-luvun nukenvaunut kuvassa. 8 euroa! Ei enää halvemmalla saa. Hinta oli alhainen myös siksi, että ne olivat oikein paksun lian peitossa. Kuurasin niitä kahteen kertaan eri pesuaineella ja virutin. Vieläkin näkyy päällä harmaata. Täytyy vielä paikoittaain sitä puhdistaa. Ne on valmisettu Italiassa. Ihan hyväkuntoiset.
Museossa käy eri sukupolvia. Pitää olla jokaiselle jotakin. Myös nuoremmille. Vaikka uudempaa tavaraa en paljoa kerää, koska ei ole tilaa. Vaunut ovat yleensä suosittuja. Niistä näkee kehityksen.
