Nyt tai ei koskaan pitää tehdä se tarkka lista nalleista pikkukuvineen, jota suunnittelin jo keväällä. Jokainen nalle saa nimen almanakasta, ensin ranskalaisesta ja sitten kun se loppu suomalaisesta. 365 päivää on vuodessa ja yhtä monta nimeä, enemmänkin. Noiden vanhojen nallejen jälkeen jatkan noin 200 itse tekemälläni nallella.
Muutama päivä sitten aloitin. Nyt on merkattu 35 nallea. Kaikkiaan niitä vanhoja on 214.
Open Office ohjelmalla teen taulukon. Neljään vierekkäiseen taulukkolistaan tulee ensin nalle vuosikymmenineen, sitten kuva, selostus ja hinta-tai arvo arvio.
Samalla numeroin kaikki. Jokaiseen nalleen liimaan silitysraudalla itseliimautuvan pikkuriikkisen lapun, johon olen sen numeron kirjoittanut ei häipyvällä kuivamustekynällä. Se pitää vielä neuloa hiukan kiinni, liima ei aina pidä. Kätken ne ei näkyvään paikkaan kainaloon tai jalan nivelen alle, etteivät näytä hintalapuilta.
Kun otan niistä kuvia, yksi edestä ja yksi takaa, almanakka nimettyinä ne erottuvat toisistaan listalla. On vain yksi Maija ja yksi Matti. Photofiltre- ohjelmalla pienennän kuvat sarjoina, niin se nopeutuu. Listaan tulee vain yksi kuva, mutta minulla on niitä koneellani entuudestaan jo monia aikaisemmin otettuja. Tärkeintä on nyt identifioida jokaikinen. Ei vain minun, vaan niin, että kuka tahansa voi ne erottaa.
Vähän on tullut jo rutiinia. Sarjatyötä se on. Niin se nopeutuu ja tulee lopulta aika konemaiseksi.
Laskin, että jos teen ainakin 10 nallea päivässä, viikossa tulee tehtyä 70 nallea. Se on jo rohkaisevaa. Alkuun vaan on ollut vaikea päästä. On siinä hommaa. Kesäsesonkiaikana inventaario-ohjelma Musée Lite 4.1. jäi sivuun. Ajatukset olivat muualla. Nyt on korkea aika jatkaa. Vaikka nallelistaa teen nyt ensin pelkällä taulukolla, lisään sen myöhemmin tuohon Musée Liteen.
Jos joulunäyttely toteutuu, vakuutusta varten tarvitaan tarkat selosteet. Nallet ovat olleet huonoimmin ja suuripiirteisimmin listattuina kokoelmassani. Muut lelut on helpompi tunnistaa pienemmilläkin merkinnöillä.
Vanhojen nallejen keskihinta on noin 40 euroa. Useat ovat kalliimpia enemmän tai vähemmän. Yleensä sanotaan, että hinta riippuu merkistä, valmistajasta, ja kunnosta, unohtamatta sen antiikkiarvoa, jos sitä on. Mutta meille nallejen keräilijöille, ainakaan kaikille kuten minä, ei kunto ole aina tärkeä ja myyjät sen tietävät. Vaikka olisi huonokuntoinen kuuluisa Steiff nalle, ei sitä halvalla saa. Me katsotaan nallen persoonallisuutta, joka nostaa hintaa, oli sitten reissussa rähjääntynyt tai ei.
Ennen jouduin maksamaan paljon nalleista, oli sitten pieni tai iso, aika helposti hinta oli 50-60 euroa ja paljon enmmänkin, 100 euron paikkeilla aina joskus, vaikka ei edes merkkinalle ollut. Varsinkin Suomessa. Sitäpaitsi niitä oli vaikea löytää. Mutta viime vuosina olen niitä saanut paljon halvemmalla, kun olen ostanut 4-9 sarjoina. Välillä yhden nallen hinnaksi on siten tullut noin 15-20 euroa. Se on hirmu halpa. Toisaalta en ole enää pitkään aikaan löytänyt noita hyviä sarjanallekauppoja. Ne "mansikkapaikat" vaihtuvat. Jos tänään tekee löytöjä kirpparilla, huomenna taas jossain muualla paremmin. Nykyään niitä näen kyllä paljon myynnissä milloin missäkin, mutta haen sarjoittain enkä yksittäin, koska se on kalliimpaa. Toisaalta jos on söpö, ostan yhdenkin, vaikka maksaisi 40 euroa. Mutta olen paljon kriittisempi kuin ennen, koska on vertailukohteita.
Loppujen lopuksi nyt huomaan, että aika erilaisia kaikki nalleni ovat, vaikka olen pitänyt niitä hyvin samanlaisina niitä kuvatakseni.
Minulla on paljon noita paljon elämää nähneitä nallevanhuksia tarinoineen. Ne koskettavat. Niissä on jotakin inhimillistä. Minä en hae täydellistä ja hyvin säilynyttä nallea.
