Äitiäni muistellen nyt äitienpäivänä 2023. Kun lähdin yksi kerta Ranskaan ja äiti oli Helsingissä saattamassa minua, hän kirjoitti vieraskirjaani: ...tääll ei saa yhdes olla joskuinkin tahdomme...
En tiennyt silloin, että se jatkuu hautausvärsynä: ...vaan haudan tuolla puolen taas toisemme kohtaamme. Siellä haudan tuolla puolen äiti on nyt
238. paketti valmis.
Kuvassa vasemmalla näkyy nallepaperikerä. Se on paksua kuin pakettipaperi. Isot nallet käärin paperiin, niin ne saa suojattua lähetyksessä.
Voin käyttää paperia muidenkin suojaamiseen, jos ei tarvitse olla pehmustetta. Nämä kaksi lammasta saivat saman suojan. Toisen lampaan olen kuljettanut pyörän selässä kirpparilta naapurikylästä, 2000-alussa minulla oli vain pyörä, jolla kuljin. Toinen lammas pääsi autokyydissä, kun sain autokortin ja auton 2006.
Sivussa oikealla näkyy puuleluja, joita olen osaksi Lidl tai Aldi supermarkettien pahvilla peittänyt matkaa varten. Pääasia niillä, että osittainkin suojattu, kun niitä autoon kootaan ja siellä ovat, etteivät kolhi toisiaan.
Tuo paperirulla on lahjaa 2000-alusta, kun museon avasin. Yksi tuttava, joka oli töissä pakkausfirmassa toi sen tänne, koska alussa myin myös itse tekemiäni nalleja. Se myynti ei menestynyt, mutta museolla on ollut menestystä enemmän tai vähemmän näiden yli 20 vuoden aikana.
Paperirulla odotti tarkoitustaan, kun sitä alussa ei tarvittu yhtään. Nyt siitä on tullut korvaamatonta, kun museo on suljettu. Silloin alussa ei tiennyt, että lopussa kiitos seisoo paperillekin. Se olisi ollut mieleinen uutinen, että museo on ollut näin monta vuotta pystyssä.
Kauan tyhjänä olleesta autiotalosta tuli asuttu,
Kunnantalolle menin FFP2 maski päässä kuten menen kaikkiin sisätiloihin koronan varalta. He kysyivät, miksi museo on suljettu. Sanoin, että en halua koronaa kotiini, kukapa haluaisi? Eri asia, jos museo olisi julkisissa tiloissa. Jatkoin lisäksi, että museo siirtyy Suomeen, kun kaksossisko ottaa sen taloonsa. Ja toivotin heidätkin tervetulleeksi Suomeen. Niin sain kunnantalon virkailijat nauramaan. Joten hyvin meni. Kerroin vielä, että taloni säilytän täällä Etelä-Ranskassa, koska pidän paljon tästä alueesta. Vain museo muuttaa pois.
Kun he kysyivät, mitä tehdä museokyltille, sanoin, että sen saa heittää pois. Toisia kylttejä säilytän, mutta en kaikkia, ei ole tilaa.
Niin sitä ajatukset muuttuvat. On helpottavaa, kun saa museon jälkiä poistettua ympäristöstä. Kaikella on aikansa.
Tänään syötiin Dixien kanssa Janssonin kiusausta, sen herkkua. Koira seurasi uteliaana vieressä kokkaamistani. Kun uunista alkoi tulla hyvät tuoksut koko taloon, nälkä tuli. Ja heti kelpasi, kun sille annoin, söi astian puhtaaksi. Kaikkea jokapäiväistä ruokaansa se ei vielä syö, mutta pikkuhiljaa. Ja tänään voitiin taas tehdä kolmen vartin luontolenkki kuten eilenkin.
Teen Janssonin kiusauksen aina ilman kermaa Mozzarella juustolla ja valko-tai roseviinitilkalla, valkosipulilla perunoiden kanssa. Ei ole kuivaa, koska anjovikset ovat tarpeeksi rasvaisia.
Cécile lähetti toisen paketin lahjaksi museolle, oli kuulema vasta nyt löytänyt vanhimman nallensa. Mukana oli myös itäsaksalainen nukkumatti nukke.
Tässä iso Jumeau nukke odottaa paketointi työpöydällä pahvilaatikkoon pääsyä ja Suomi matkaa. Sillä on seuranaan 4 vanhaa nallea, jotka ovat täytteenä sivuilla. Se ei ollut ihan helppo pakattava. Kesti muutaman päivän, kunnes keksin miten pakkaan. Laatikko piti tehdä kahdesta isosta laatikosta, koska ei ollut sopivaa.
199.paketti. 200.saan aloittaa seuraavaksi. Museo on jo paljolti paketissa. Vaikka 7 vitriiniä on nyt täynnä nalleja, koska on pitänyt tehdä tilaa
paketeille joka paikasta ja olen ne nallet siirtänyt tyhjiksi tulleisiin
vitriineihin. Ja monet vaunut ja rattaat täynnä nalleja kuten jotkut
isot puulelut. Kaikki folkloriset nuket myös siirretty vitriineihin tilapäisesti. Sekamelskana ne kaikki odottavat paketointia. Ainakin yksi 100 laatikkoa vielä tulossa, jos ei enemmän. Iso muuttorekka näitä nukkeja ja nalleja varten tarvitaan.
Jumeau nukke on lahja yhdeltä ranskalaiselta, joka toi tänne 50-luvun lelunsa. Ja sanoi, että isänsä oli saanut tuon vanhan 1900-alun nuken.
Kaksossisko teki sille vaatteet silkistä ja minä ostin peruukin oikeaa tukkaa.
Dixiekin odottaa jo Suomi matkaa! Haukku saisi silloin ison pihan maalla kotona. Iso valtakunta kuten entisellä Peppi ja Vaksi koirallamme oli.
Olen hiukan valmistellut koiran kanssa matkustamista. Taitaa olla seikkailua.
Diksi toipilas kuvassa kylämme linnan edessä. Varjoisa päivä. Toisessa kuvassa näkyy, kun sireenit alkavat kukkimaan.
Tänään illalla se sai lääkkeitä viimeisen kerran 6 päivän kuurin jälkeen ja toipui. Viikko sitten ruohon syömisestä luontoretkellä meni siltä jalat alta.
Selasin tietokoneella kuvavarastojani kokoelmasta. Minua puhutteli tämä Tuulen viemää nukketalon Auringonnousu miniatyyri akvarelli, jonka olen ostanut Israelista netistä. Sen mukana ostin Auringonlasku akvarellin. Mutta tämä Aamu on valoisampi pääsiäisviestinä, kun Jeesus nousi kuolleista ja tuo meille uuden valoisan toivon huomisesta.
Tässä on se on Auringonlasku akvarellin kanssa, peräseinällä on Kanadasta ebayssä ostettu Revontulet akvarelli:
Alla koko nukketalo.
Pakettien työsarka jatkuu. Kun yhden saan valmiiksi toista jo suunnittelen. Muistan aina 11 syyskuuta, kun tämä työmaa alkoi. Saa nähdä miten kauan kestää...
Vaikka museo on suljettu, tapahtuu koko ajan. Aloitan 147.pakettia ja samalla tavarat ympäriltä häviävät laatikoihin pikkuhiljaa. Huomenna tulee puoli vuotta siitä, kun aloin paketoimisen.
Kylältä olen poistanut museokylttejä. Niitä on ollut paljon, koska tämä talo on piilossa, joten on ollut vaikea löytää tänne. Isoja museokylttejä olen poistanut teiden varsilta, ne samat kyltit, jotka ovat olleet siellä 2000-vuoden alusta lähtien. Olen niitä maalaillut vaan uudestaan, kun ovat tulleet huonoiksi. Joka kyltin poistettuani olen kiittänyt taivaan isää, että näin kauan olen saanut niitä pitää esille, niin kauan kuin halusinkin. Vielä yksi iso kyltti on Bambupuistokylässä Anduzen lähellä, se toi tänne paljon museokävijöitä, koska Bambupuisto on Gardin alueemme turistivetonaula.
Taloni edessä, vieressä molemmilla suunnilla oli myös kylttejä, jotka poistin, vaikka puunallea en saa itse pois oven vierestä. Aika on rakentaa ja aika on hajottaa, c'est la vie! Mutta mikä helpotus! Nukkejen ja nallejen uusi elämä odottaa Suomessa.
Pakkaaminen on paljon myös puhdistamista ja nurkkien siivoomista, kun ei ole ollut tarpeeksi vitriinejä, pelkkä peittäminen kankailla ei anna tarpeeksi suojaa pölyltä.
Diksi haukun kanssa juostaan ylös alas 3 kerrosta rappusia monta kertaa päivässä, hyvä kunto täytyy olla. Ei saa olla koronavaivoja.
Hiihtolomalla on puhelin soinut ja sähköpostilla kyselty museota. Tulee hyvä mieli, kun kaivataan.
Lahjojakin taas tuli postista. Cécile Ardèchen vuoristoalueelta kysyi, jos ollaan kiinnostuneita ottamaan lahjoitus museoon. Hän on siivoamassa kotitaloa, koska äitinsä menee vanhainkotiin. Joten antaisi mielellään vanhoja nallejaan ja nukkejaan tänne. Kerroin, että museo muuttaa Suomeen. Hänelle se oli ok, pyysi vaan kuvan, kun tavaransa on esillä siellä museossa. Sanoin, että hän voi tulla myös katsomaan Suomeen. Siitä hän innostui.
Tässä hänen ja veljensä lapsuusmuistot. 60-luvulla on ollut persoonallisia kotitekoisia leluja. Tuo korvaton yksisilmäinen nallepoika on huvittava, kaikki alkuperäisinä:
1890-luvun englantilainen nukketalo sai kalusteet eteiseen ja tein sinne pitsiverhot. Kalusteet sain siskoilta synttärilahjana.
Keittïossä on nyt "kyäkipiika parrein esliina eres".
Keskihyllyllä on punahameinen 60-luvun kuminukke, jonka sain naapurin Irja kummitädiltä Tarja ystävämme äidiltä lahjaksi. Kaikkea hienoa sain häneltä.
Ruutuhame oikealla ovessa on äidin tekemä minulle. Ylempänä näkyy pitsisormikkaat, sellaiset meillä oli lapsena, muodikas piti olla aikuisten tapaan.
Pelikortteja siinä on myös, Mustaa Pekkaa, liikennemerkkikortit, eri kansalaisuuskortit, joita löysin kotoa vintistä.
Noista eri kansalaisuuskorteista tulee mieleen, että ei näkynyt ennen Suomessa vielä paljoa turisteja. Noiden korttien avulla matkusti tavallaan eri maissa. Toisaalta nähtiin lapsena Turun reisuilla Luostarinmäellä ja Turun linnassa amerikkalaisia, jotka liehuttivat meille kaksossiskon kanssa ja lähettivät lentopusuja, oltiin aina samanlaisissa vaatteissa. Kaksoset saavat aina huomiota, kun näkee kaksi samanlaista ihmistä, se on huomiotaherättävää.
Esillä on myös vanhoja muistivihkojani, Ystäväkirja ja ensimmäisiä päiväkirjojani 60-luvulta, 70-alusta.
Lisäksi kotoa tuotu yli 100vuotta vanha lasten Raamattu ja aapinen.
Muut tavarat on kerätty vuosien varrella. Niissä on muistoja museokävijöille.
Tarinakaapista tulee monta pahvilaatikkoa.
Alan poistamaan joka paikasta noita museokylttejä, koska museo on kiinni, enkä enää sitä täällä avaa.
Tuon kyltin tekstin voi peittää maalilla ja maalata siihen museo suomeksi, kun uusi paikka löytyy Suomesta.
Minua ei sureta tämä muutos, koska olen saanut pitää tätä museota yli 20 vuotta sydämeni kyllyydestä. Alkuvuosina ei aina varmalta tulevaisuus näyttänyt, kaikki oli niin epävarmaa. Minulla oli merimiehen rukous, purjeisiini tuulta anna, mua kanna, muuten hukkuu haahteni.
Nyt on suunnitteilla poistaa Nukkenallemuseoyhdistys Ranskasta, koska sille ei ole enää tarvetta. Ja se maksaa lisäksi. Muuten tänä vuonna tulee muutamaa euroa vaille 600euron vakuutuslasku, jonka maksan aina 4 kertaa osina neljännesvuosittain. Taas ovat nostaneet hintaa. Silloin ei tarvitse enää koko vuotta maksaa, kun yhdistystä ei enää ole. Näille vakuutus on kallis kuten yrityksille. Vakuutan sitten erikseen omaan talovakuutukseeni kokoelman.
Kun päästään talokaupoille ja saadaan uusi koti nukeille ja nalleille toivon mukaan tänä vuonna, perustetaan Suomeen uusi ei voittoa tuottava kulttuuri museoyhdistys. Nukkenallemuseon nimenkin voisi muuttaa esim Lapsuuden museoksi, se olisi laajempisisältöinen.
Vaikka museo on ollut suljettu viimeiset 3 vuotta, kulissien takana tapahtuu. Pandemia on antanut vauhtia, nyt Nukkenallemuseon ovi on helpompi sulkea kuin koskaan ennen.
Alla kaksi Lidl kaupan kukkalaatikkoa, joista aloin tehdä tälle laatikkoa. Nukketalo lattialle pahvien päälle, jonka ympärille kokosin pahvilaatikon. Muuten liian iso ja painava talo, onnistuu paremmin noin päin. Mattoveitsellä leikkasin pahvilaatikkojen reunoja, paksua pahvia.
Näin kahdesta laatikosta tuli yksi. Pakettiteippiä reunoihin ja joka paikkaan.
"Yöllä sä tutkia saat, terä aivojen yöllä on parhain, aikas on hiljaisuus, jos hyvän etsijä liet." Opittiin latinan tunneilla.
Joten viime yönä keksin, että siskon rautalankaa, jota hän on käyttänyt kesähattujen tekoon täällä ollessaan, voi käyttää tuon pahvilaatikon vahvistamiseen, jotta se pysyy koossa. Teippi ei ole täysin varmaa paksussa pahvissa. Joten tongeilla katkaisin rautalankaa ja sitä kiinnitin kuin narua pohjasta kahdesta kohtaa ylöspäin kukkalaatikon reikiä hyväksikäyttäen. Niin sain laatikosta tukevamman. Ja nyt sitä saa nostettua helpommin.
Laatikko on mitoiltaan 80x80x53cm. Viime viikolla sain Lidl kaupasta pienemmän kukkalaatikon samaa paksua pahvia, siitä tulee kansi.
Tässä kokeilin pienempää laatikkoa kanneksi. Ihan kokeilu. En sulje tätä taloa kuin vasta ennen matkaan lähtöä. Seuraavaksi saa hakea vähitellen täytettä laatikkoon nukketalon reunoihin, etuosa pitsikoristeisine terasseineen vaatiin erikoispehmennystä.
Mutta tämä 3 laatikon "pahvirakennus" on minulle pieni ihme, koska se näytti mahdottomalta.
Ajan kanssa monet ongelmat ratkaistaan.
Vaikka melko varmaan olen tämän jo sillä myrkyllä käsitellyt, kun sen ostin vuosia sitten, mutta varmuuden vuoksi uusi käsittely. Ei kyllä näkynyt pientä sahanpurua arkin alla vitriinissä, se olisi ollut varma merkki, että siellä ne toukat elävät ja syövät puuta.
Nyt piti ostaa uusi uusi xylophène purkki sitä varten. Mutta niin sain mielenrauhan, yli 100 vuotta vanha Nooan arkki on siten toukilta pelastettu, ainakin moneksi vuodeksi.
Nämä Nooan arkit olivat sunnuntai leluja protestanttisissa anglo-saksisissa maissa ja Saksassa. Pohjoismaissa aika tuntematon, en nähnyt Tukholman Lelumuseossakaan. Ennen sunnuntai oli hyvin kunnioitettu pyhäpäivä, noudatettiin 3.käskyä "Muista pyhittää lepopäivä", aikuiset eivät tehneet töitä, eikä siten lapsetkaan saaneet leikkiä kuin tällä raamatullisella lelulla.
Museokävijöistä on huomannut, että ranskalaiset lapset eivät tiedä, mikä on Nooan arkki, koska koulussa ei ole uskontoa, valtio ja kirkko on erotettu.
Muistan, kun koulussa oli uskontoa ja saatiin uskonnonkirja. Nämä Raamatun kertomukset olivat jännittäviä lapselle.
.JPG)
Toukkamyrkky käsittelyssä.
Pahvilaatikko piti pidentää sivusta. En sulje sitä vielä, annan kuivua monta päivää, vaikka kuivalta jo vaikuttaa, kun lauantai aamuna sen käsittelin.
Tämä on 110.paketti.
Alakerrassa museossa valmistelen Tuulen viemää talon isoa pahvilaatikkoa. Se on koottava kahdesta isosta laatikosta, joten monen päivän homma ja paksua pahvia, joka on hankalaa työstä.
Alan samalla valmistella pakkaamaan kaikki musikki soittimet, niitä on monenlaista.
https://antique-collecting.co.uk/2020/10/01/antique-noahs-ark-set-for-sale/
