Museo alkaa olla paketissa, voi sanoa, yli 400 pakkausta, vielä muutama kaipaa pahvi- ja muuta suojaa. Mutta ne pakattavat ovat pahvilaatikkojen alla, viime tingassa ne voi tehdä. Ja isoa 1890 nukketaloa alan pakata, kun ollaan jo talokaupoilla. Tähän asti se talo on vain häämöttänyt kiikarissa. Konkreettista täytyy olla. Joten jos kerron täällä, että nyt sitä nukketaloa paketoidaan, se tarkoittaa, että talo odottaa lopultakin nukkeja ja nalleja Suomessa. Siinä pandemian pilven hopeareunusta. Every cloud has a silver lining. Joka pilvellä on hopeareunus, sanoo sananlasku.
Tämä kesä on ollut kuiva hellekesä, ei joka vuonna 40°C lämpö nouse. Muutama viikko sitten oli pitkästä aikaa ukkos-ilmaa ja sateita, vaikka ei pahaa ilmaa kohdalle osunut onneksi, oli paikallista. Sääennusteessa annettiin Gardin aluueellemme kovin eli punainen säävaroitus. Se on harvinaista.
Aina ukkosella tietokone kiinni ja muuta tekemään. Olin yläkerrassa huoneessani ja katselin notkuvaa sekaista kirjahyllyäni. Siinä se on seissyt vuositolkulla sellaisenaan. Museon pakkaaminen on saanut minua nurkkia siivoomaan, kun ennen paketointia on samalla puhdistanut tavaroita ja siivonnut. Nyt oli kirjahyllyn ja pöydän vuoro. Kaikki museoyhdistyksen paperit omiin eri kasoihin ja muovikasseihin varastohuoneeseen. Enää ei niitä tarvi, koska yhdistys lopetettiin 7.helmikuuta 2023 ja museo on suljettu. Samalla silmieni edestä katosi yli 20 museovuotta. Se on pitkä aika.
Tänään jatkoin lipaston laatikkojen järjestelyä huoneessani. Kaikki museoyhdistykseen liittyvä uuteen uskoon ja varastohuoneeseen. Paitsi alkuperäiset yhdistyskirjeet, jotka ovat myös pdf muodossa myoldbear-svuilla: http://myoldbear.free.fr/textes/finnois/tervetuloa.htm, ne jätän huoneeseeni, niissä on sydän mukana, kuin avointa päiväkirjaa museon ylä- ja alamäestä. Ensimmäisestä 2000 aloitusvuodesta ei ole sellaista kirjettä, koska museo oli ensimmäisenä vuonna yritys, toisena vuonna perustin siitä yhdistyksen. Ei tämä olisi voinut jatkaa muuta kuin yhdistyksenä.
1890 nukketalo sai uutta viime päivinä, kun ostin etsy-sivuilta Saksasta Schneegass, Waltershausen sohvakaluston. Siinä tuli sekaannus, koska luulin, että kauppaan kuului myös pöytä, joka oli kuvassa ja sitä ei mainittu, että ei kuulu. Joten kerroin sen myyjälle. Myyjä kysyi, laittaako hän sen pöydän mikroaaltouuniin. Minä ihmettelin, mitä se tarkoittaa. Kertoi, että niin liimat aukeavat ja hän voi lähettää sen kirjeessä postissa. Kirje tuli ja pöytä osina. Sitten liimaamaan. Hyvin onnistui. En ole koskaan kuullut tuollaista liiman sulattamis niksiä.
Takka piti myös hankkia, niin talosta tulee lämmin ja kotoisa, kun savupiiputkin ovat valmiina katolla.
Taisi olla 11.syyskuuta viime vuonna, kun aloin pakkaamisen. En olisi uskonut, että yli vuosi menee, ennen kuin saa kaiken valmiiksi. Työmaata on riittänyt joka viikoksi, koska "kaikkea on", kuten yksi vanha pappa sanoi sekatavaraliikkeestään.
Pöydän mukana oli kortti, jossa on kuva kuuluisasta Nurembergin Kansallismuseon nukketalosta vuodelta 1639. Historian ensimmäisiä nukketaloja.
Poikkesin tuolla Nurembergissä kerran Suomen matkallani, mutta sinä päivänä se museo sattui olemaan kiinni.
