Tämä nalle ei ole vielä päässyt esille. Siitä tulee Steiff mieleen. Mahtaako sillä olla entisen omistajan vaatteet päällä, voi olla 100-vuotias kengännappi silmineen. Se on saanut oikein kengätkin jalkaansa. Siihen aikaan kaikilla lapsilla ei ollut edes kenkiä, kun elämä oli köyhää.
Tässä yllä tyhjä saksalainen 1920-luvun autiotalo, joka alkaa elää uudestaan Suomessa. Yhdessä huoneessa siinä on palanen Suomen historiaa...
Täytyy seurata aikaansa, sanoi kerran velipoika.
Tässä Forssan kirpparilöytö. On hyvä lukea välillä vähän vanhempaakin sanomalehteä eikä aina vaan uutta. Saa ajattelemisenaihetta.
Tässä kuvissa yksi kirpparilöytöni Loimaalta, 8 euroa meni Ekotorin hyväksi.
Toisaalta silloin tällaiset "unohdetut" persoonalliset muistot tulevat julkisiksi ajankuviksi kaikkien yhteisiksi kertomaan ei vain yhden ihmisen tarinaa, vaan kaikkien aikansa ihmisten. Se on valoisa puoli.
Jos on paljon tavaraa ja vähän tilaa, voi säilyttää muutaman muistona ja loput jättää jälkimaailmalle. Siinä yksi vaihtoehto vinttejä siivotessa. Kunpa ei roskiin menisi silti kenenkään työ. Olen nähnyt Ranskassa ulkoilma kirpputorilla miten arvokastakin vanhaa tavaraa lojuu sateessa jonkun myyjän standilla, kuka sellaista enää ostaa.
Tällä tuntemattoman Allin hienolla kasvistolla on tuuria, kun se pääsee kunniapaikalle koulunäyttelyyn. Ja samalla 8 euroa meni hyvään tarkoitukseen.
Tuulen viemää, amerikkalaisen elokuvan nimen mukaan, ei aina tiedä minne tuuli vie...
