https://www.avl.fi/2017/04/kertun-tuvan-kunnostus-tyssasi-rahapulaan/
https://www.aumanet.fi/TarvasKotiseutulehti/Tarvas22015.pdf
https://lieto.fi/kosken-kuohuja-ja-maalaismaisemaa-tarvasjoella/
https://www.liedonmuseo.fi/liedon-historia
https://liedonmuseo.wixsite.com/nayttelyt/myllaerintypa
https://www.liedonmuseo.fi/tarvasjoen-kotiseutumuseo
https://liedonmuseo.wixsite.com/kokoelmat/poimintoja?lightbox=dataItem-jp8c3c44
Käytiin eilen Tarvasjoen hautausmaalla viemässä äitienpäiväruusut mamman ja pappan haudalle. Samalla se on meille matka lapsuusmaisemiin kuusikymmentä vuotta taaksepäin.
Tarvasjoen kotiseutumuseo on kirkon vieressä, soitin sinne edellisenä päivänä ja kysyin, jos pääsisi sitä katsomaan. Aika unohtui, kun sinne päästiin ovesta sisälle...ja oppaana oli tarvasjokilainen tarvasjokilaisella kotoisalla murteella, tämä oli museokäynti parhaimmillaan. Kenelläkään ei ollut kiirettä. Kaiken kruunasi Tarvasjoen ties vanhin Kertun talo, jossa oli nukkenäyttely. Eikä näyttely siihen loppunut. Sota-aika oli myös koskettavasti esillä muissa ulkorakennuksissa.
Kotiinpaluu matkalla mentiin Ypäjän hautausmaalle viemään äitienpäiväruusut äidille ja isälle, kolme tätiämme siellä myös saavat aina äitienpäiväruusut.
Eilinen päivä hautausmailla muistutti tämän elämän rajallisuudesta. Monet tutut nimet hautakivillä toivat mieleen monet ihmiset "rajan takaa".
Sota-ajasta puhuessaan isä sanoi, että näki aina joskus unta veljestään, joka kaatui Tali-Ihantalan taistelussa. Kuollut isoveli Viljo tuli unessa sanomaan, oletko muistanut käydä minun haudallani.
Tässä Tarvasjoki reisulla siskon ja minun ottamia kuvia. Aloitan kirjalla, jonka ostin.
Pääsin pitkästä aikaa museoon. Siinä olen kangaspuita ja muuta ihmettelemässä.
Vaikka vanhaa aikaa ihannoin, olen nyt vuoden aikana oppinut huomaamaan, että monet uudet keksinnöt ovat hyviä. Kuten tämä älypuhelin, jonka sain isosiskolta käyttööni viime vuoden maaliskuussa. Ei tarvinnut ostaa uutta kameraa, kun vanha meni rikki.
Ja kaikki tehdään nykyään tällä puhelimella, ei nykymaailmassa pärjäisi ilman. Vaikka en sitä heti hyväksynyt, koska Ranskassa voi käyttää vielä lankapuhelinta.
Oppia ikä kaikki.
Seppälän kylän Jaakola museokuvassa joskus ennen vanhaan, kun tien puolella oli sisäänkäynti ja autoja ei vielä liikkunut tiellä kuin joskus harvoin. Voi arvata, että liikenteen kasvettua sisäänkäynti oli muutettu vain sisäpihalle. Hiljainen on ollut kylätie ennen, vaikka Turku on yli 30km päässä. Turku-Tarvasjoki-Kyrö. Tuollaista vanhaa kuvaa talosta ei ole ennen nähnyt, vasta museossa, jossa niitä oli varmaankin lähes kaikista kylän taloista tarinoineen. Köyhää oli ennen maaseudulla ja asumukset sen mukaisia. Toisaalta oltiin sitten maalla tai kaupungissa, tavallinen kansa eli vaatimattomasti. Kotimaisista elokuvista näkee esimerkkejä, vanhaa kulttuuria.
Se oli kotitalo vuoteen1966 asti, jolloin muutettiin Ypäjälle. 60-luvun puolen välin jälkeen auto oli jo tavallista kylissä, meille ostettin Datsun 1965. Vaikka 60-luvun alussa meillä kuljettiin vielä traktorilla, johon isä oli tehnyt pienen takatelineen istumista varten. Talo oli remontoitu ajanmukaiseksi, mutta ulkosauna ja -huusi meillä oli kuten muillakin kylässä. Vasta 70-luvulla elintason nousu näkyi enemmän maaseudulla.
Kun talo on ollut autiona monta kymmentä vuotta, se näkyy. Pihalla isän istuttama hopeapaju on kasvanut juhlavaksi jättipuuksi, mutta kaikki muu sen ympärillä kuolee hiljalleen. Talo rapistuu nurkka nurkalta, vaikka vahvoista hirsistä tehty 1800-luvun puolessa välissä kai. Surullista oli nähdä entinen lapsuudenkoti romahtamaisillaan, unohdettuna ja hylättynä. Ranskalaiset sanovat, että vanhoilla taloilla on sielu. Siltä tuntuu, kun on siellä asunut ja se on hyviä muistoja täynnä. Ei huvittanut ottaa enää edes kuvaa ainakaan sisäpihalta, joka oli kuin kaatopaikka.
Toisaalta Suomen maaseutu on aika ikävää katseltavaa, kun tällaisia autiotaloja näkee liian paljon ja suuria hylättyjä makasiineja kaatumaisillaan. Ei vain maaseutu ole niitä täynnä, vaan myös joissakin kaupungeissa ihan keskustassa on silmäänpistäviä autioita rakennuksia, joista ei näytä kukaan välittävän. Tällainen maa ei anna hyvää kuvaa Suomesta. Nämä autiotalot voisi lisätä laiminlyötyjen teiden rinnalle odottamaan parannusta valtion ja EU-n taholta uusine lakeineen. Kun verot ovat korkeat maassamme, mihin mahtavat ne rahat mennä nykyään? Vääriin taskuihin taitavat mennä kansalaisten palvelujen kustannuksella.
