Vuodenaikojen vaihtelu on selvää Suomessa, kevät, kesä, syksy ja talvi. Etelä-Ranskassa sitävastoin kesään ja talveen voidaan hypätä suoraan useasti, mikä yllättää ainakin minut. Se on ollut kokemukseni siellä.
Omenapuu kukkii hetken. Yhtäkkiä tuulisena päivänä kukat katoavat kuin "Tuulen viemää" elokuvan sanonnan mukaan. C'est la vie! Sellaista elämä on, sanotaan Ranskassa.
Ei minusta mihinkään katoa 25 Ranskan vuotta. Vertaan paljon Suomea ja Ranskaa, kulttuurishokki nyt kotimaassa. Yksi esimerkki on televisio, jota ilman olen Ranskassa tottunut olemaan yli 20 vuotta. Nyt arvostelen Suomen telkkaria teatraalisine yliammuttuine mainoksineen ym. En sitä katso, vain uutiset tai dokumentteja, jos satun paikalle.
Me ollaan kaksoissiskon kanssa katsottu vanhoja videoita, klassikoita. Buffalo Bill, Columbo, Pieni talo preerialla, Hitchcockin filmejä, Atlantin valli murtuu (The Longest Day)...
https://en.wikipedia.org/wiki/The_Longest_Day_(film)
Eilen katsottiin Anne Frankin päiväkirja (vanha versio). Se muistutti sota-ajoista. Olen käynyt siellä Anne Frankin piilopaikassa Amsterdamissa Erja ystävän kanssa joskus 90-luvulla. Elokuva on silloin konkreettisempi kun on ollut paikan päällä ja nähnyt tapahtumapaikat. Amsterdam on täynnä ihania, kauniita vanhoja taloja, paitsi tuo talo oli ankeaa uutta tylsää arkkitehtuuria, kun kaikki alettiin yksinkertaistaa.
https://en.wikipedia.org/wiki/Anne_Frank_House
Olen lainahöyhenissä kuvassa. Siskolta saatu pusero, housut ja 4H lippis. Saappaat ovat äidin vanhat Nokian saappaat, niitä hän piti 90-luvulta 2000-luvun alkuun. Isosisko löysi saappaat ulkorakennuksesta, jota hän siivosi nyt keväällä. Kestävää tekoa ne ovat, toista kuin nykyajan saappaat, jotka menevät rikki helposti.
Omat vaatteet jäivät Ranskaan, ne eivät mahtuneet museokokoelmani kuormaan, kun sitä tuotiin kuorma-autolla Suomeen viime marraskuussa. Prioriteetit ovat kaikilla.
Vaikka vertaan paljon kotimaatani ulkomaahan, kotiinpaluulla oli nyt aikansa. Juuret ovat tärkeät.
