Kouluharjoitus aitassa

Aitan oven vasemmalla puolella on savesta valamani karhu toivottamassa vierailijat tervetulleeksi. Tein sen yhdellä lyhyellä keramiikkakurssilla, jonne sattumalta "jouduin". Samalla tein pari muuta museokylttiä, toisen ovensuuhun ja toisen kylään kadun varrelle ohjaamaan tietä museoon, koska se oli siellä Etelä-Ranskassa keskiaikaisessa labyrintissa piilossa, vaikea löytää. Tämä nyt Suomessa oleva kyltti ei Ranskassa päässyt koskaan esille. Se on nyt vasta täällä löytänyt oman paikkansa, kuin enteellinen olisi ollut. 

 

https://museopaivakirja.blogspot.com/2014/08/koulu-100-vuotta-sitten-suomessa.html

https://museopaivakirja.blogspot.com/2014/08/100-vuotta-sitten-ranskassa.html 

https://museopaivakirja.blogspot.com/2021/10/koulunayttelyn-tarinoita-sielta-taalta.html

https://museopaivakirja.blogspot.com/2021/10/koulut-videoina.html 

https://museopaivakirja.blogspot.com/2024/08/merkkausliinoista-puheenollen.html 

Tein aitan koulunäyttelystä harjoituksen ja otin kuvia, joista tein videon yllä. Vertauksen vuoksi linkkejä aikaisempiin koulunäyttelystä Ranskassa tekemiini videoihin. Siellä esillä olivat enimmäkseen pulpeteissa itse tekemäni nallet, nyt otin vanhoja nalleja pulpetteihin, koska helpommin saatavilla. Kaikkia paketteja en ole vielä avannut, koska ei niille ole vakiopaikkaa. Lisäksi suurin osa itse tekemistäni jäi vielä Ranskaan.

Tuonne aittaan ei voi ympärivuotta jättää nalleja ja koulurekvisiittaa pulpetteihin, koska siellä on ollut hiiriongelma. Toisaalta eukalyptus hajuinen desifiointiaine on ollut hyvä karkottamaan noita tuholaisia. 

Vain silloin otan koulurekvisiitan esille, kun on tulossa väkeä enemmän museoon. Esille pantavaa tavaraa on paljon pulpetit täyteen. Vintistä löydettyjä oman perheen koulukirjoja, vihkoja, piirustuksia, kaikkea, mitä ennen on koulussa ollut käytössä. Ollaan opittu säilyttämään ne muistona vintissä vanhempiemme ja tätiemme tapaan kuten ennen oli tapana vähän kaikkialla, kun oli isot vintit. 

Seija ystävältä saatiin lainaksi koulutavaroita jo 2000-luvun alussa, koska kokoelmani oli alussa pieni. Siitä sain idean tuohon koulunäyttelyyn, hain kotoa Suomesta omaa koulutavaraa, lisäksi piti löytää vähitellen vanhoja koulupulpetteja, kirpputori-, ostomyynti-, antiikkimarkkinat yms. tavaraa, se monipuolisti kotimuseota. 

Opetustauluja yms. olen löytänyt lisää Suomeen tuloni jälkeen. Suomalainen koulu tulee nyt enemmän esille.

Koulusta tuli suosittu osa museota, koska kaikilla on koulumuistoja ja nykyajan lasten on opettavaista nähdä minkälaista oli ennen. Yksi ranskalainen mies sanoi kaihoisasti vanhat 60-luvun koulupiirustukset seinillä nähtyään, hänellä ei ole enää mitään jäljellä...Ranskassa tuhoisat katastrofitulvat ovat tuhonneet monen kodin. 2000-luvun alussa oli sellaiset, joissa muutamissa naapurikylissä kylän keskusta peittyi tulvaveden alle, vain katot näkyivät uutiskuvissa. Suomalaisena sellaista tuhoa ei ole koskaan elämässäni nähnyt. Koko Ranska suri tulvauhrien mukana. Ranskalaiset ovat solidaarisia. Oli liikuttavaa nähdä uutisissa miten kaukaa riennettiin apuun, toisaalta nähtiin myös miten varkaat paljastuivat ihmisten joukosta. Ihmisen hyvä ja huono puoli tuli esille onnettomuudessa.

Takaisin tähän päivään.

Pitkäjärven myllyn elokuun tapahtuman jälkeen sain potkun persuksiin, nyt tai ei koskaan, täytyy saada heti valmista ja koulupulpetit aittaan tavaroineen. Näytti vaan vähän toivottamalta aitan loputon siivous, niin kuin tarpeeksi hyväksi ei sitä saisi. Mutta ison vanhan myllyn puitteet mallina rohkaisivat.

https://museopaivakirja.blogspot.com/2026/05/kun-kissa-on-poissa-hiiret-tanssivat.html

Yllä linkki mahdottomasta tehtävästäni.

Pulpetit piti myös pestä kaksi kertaa terassilla, ennen niiden esille ottamista, vuosien kulutus näkyi. Yksi vaikeimmista siivottavista aitassa oli mankeli isoine painokivineen, joista jokainen kivi oli käännettävä. Niiden alla oli hiirien pesäpaikkoja, siltä näytti. Yksi kivi oli niin suuri, että pitkän aikaa ajattelin, ei voi sitä siirtää. Sitten yksi kerta myöhemmin päässä välähti. Ulkorakennuksessa olin nähnyt kangen, sellaisen, jota isä aikoinaan käytti heinäpellon seipäiden tekoa varten. Näin vielä sieluni silmin isän seipään teossa 60-70-luvuilla, jolloin meillä kotona oli lehmiä. Otin painavan kangen käteeni ja vein sen aittaan. Kanki ison kiven reunaan ja sitten koko painoillani kääntämään kiveä. Kyllä se nousi ja niin sain hiirten jätökset siivottua, hiukan sumutin päälle sitä niiden suuresti inhoamaa eukalyptus hajua. Tarkkailen aina välillä mankelin päällä olevia kiviä, ei ole niiden välissä pahemmin näkynyt hiirien jälkiä.

Aitan hirsiseiniä piti myös pestä. Vaatekaappi mikä lie, oli myös puhdistetteva kattoaan myöten. Sinne saan varastoitua kaikkea kylmän talven kestävää. Iso viljalaari perällä on aina ollut kiinni, joten se on pysynyt sisältä ok. Toisin kuin se pienempi, joka oli aina auki ja piti poistaa kokonaan.

Aitan lattia on kulunut ja pitäisi hioa. Minä tyydyin pesemään sitä. Mutta siitä pesusta ei meinannut loppua tulla, koska aina vaan tuli likaista vettä. Lopulta ajattelin Pitkäjärven kolmikerroksisen myllyn nähtyäni, että antaa olla. Vanhat tilat on eri asia kuin uudet tai sisätilat. Ensi kesänä voi tehdä lattiasta paremman.

Koulunäyttelystä puheenollen. Yhden koululaisen tavarat edustavat kaikkien koululaisten tavaroita, ajankuva. Vaikka erilaisia ollaan, tärkeysjärjestys on jo lapsillakin. Me kannoimme kaksoissiskon kanssa koululaukussa kittilän kiviä tien varrelta yhtä tarpeellisina kuin koulukirjat. Niin saatiin hypätä kittilää (ruutua) naapurin Tarjan kanssa koulun jälkeen. 60-luvulla käveltiin Tarvasjoen Seppälänkylästä Suurilan alakouluun. Vasta seuraavana vuonna saatiin pyörät.