Somero-lehti tiistaina 11.8.2026 eli huomenna. Harvemmin luetaan seuraavan päivän lehteä. Nyt voidaan lukea.
Viikonlopulla oltiin siskojen kanssa Pitkäjärven myllyllä serkusten yhteisnäyttelyssä.
Nykyään some ja kännykkä vievät helposti ajan ja niin oikeat ihmiskontaktit katoavat helposti. Siksi tällaiset treffit ovat paikallaan, on sitten kyse ystävistä, tutuista, sukulaisista tai ventovieraista ihmisistä, nähdään enemmän niin kauan kuin voidaan vielä nähdä.
Muutama päivä sitten Somero-lehden toimittaja kävi täällä kurkkaamassa ja tekemässä lehteen artikkelia, koska "jotakin on tekeillä" nyt Somerolla ja uutislehdet ovat usein ensimmäisenä paikalla.
Ranskan aika on nyt ohi, on tullut Suomen aika. Kun kotimuseon perustin vuonna 2000 sinne, alkoi siellä markkinointi. Muistan, kun varovaisesti laitoin kylän tien viereen pienen maalaamani museokyltin, joka oli liian pieni ja näkymätön, en kehdannut isompaa tehdä alussa. Se oli yhtä tyhjän kanssa. Mutta siitä se alkoi. Nyt markkinointi alkaa täällä pikkuhiljaa, vaikka valmista ei ole vielä. Mutta voi jo herättää ihmisten uteliaisuutta, siksi poseeraan noissa kuvissa, koska minulla on jotakin hienoa kätkössä. Harrastuksensa kullakin. Elämänsuolaa tarvitaan. Ei sitä saa keneltäkään viedä.
Dionnen viitosten kuuluisa tarina, oikeastaan se oli tragedia, on kuvan vaunuissa nukkeineen ja Steiff nallevanhus. TV:stä oli tullut Dionnen dokumentti, en nähnyt sitä, vasta noiden nukkejen mukana sain tietää heidän surullisen tositarinan, kun aloin ottaa selvää Dionne-quints sanasta. Steiff-nallekin sai aivan toisen näkökulman, kun käytiin Saksassa Margarete Steiff-museossa. Taustatietoa tarvitaan kaikkeen.
https://www.tourismnorthbay.com/listing/dionne-quints-museum/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Dionnen_viitoset
https://fi.wikipedia.org/wiki/Margarete_Steiff
Vuonna 2005 Pilotilla julkaisema kirjani kertoo kotimuseon ensimmäisistä vuosista, tein sen näistä museopaivakirjan alkuteksteistäni. Sen jälkeen olen tehnyt monia kuvakirjoja kokoelmastani ja muusta.
https://www.finna.fi/Record/oy.998976933906252
Somero-lehden toimittaja kertoo, että "Pariisista kotoisin ollut opettaja...". Korjasin sen hänelle, mutta ei auttanut, siinä se oli vielä väärin tulkittu. Tarkoitin toista, kun sanoin, että "hän tuli kuin suoraan Pariisista". Se on sanonta, kun joku käytöksellään on kuin suuresta maailmasta suoraan tullut pikku paikalle, koululuokkaan tässä tapauksessa. Ihailin, kun hänestä näki, että on paljon matkustellut, siitä aloin unelmoida. Se oli hyvä malli. Loimaan yhteiskoulussa englanninopettaja Anja Välimäki kertoi myös usein matkoistaan. Se oli konkreettista meille oppilaille, kun oppikirjat olivat sitävastoin hyvin teoreettisia.
Olen oppinut ottamaan positiivisesti nämä lehtihaastattelut, muuten olisi saanut olla yksin kuin majakanvartija majakassaan keskellä suurta avaraa merta. Kukaan ei tulisi käymään. Museon ovi on auki maailmaan, kun kaikki on valmista. Jakamisen ilo on meillä ihmisillä.
Ranskassa piti laittaa ilmoitus paikalliseen lehteen, kun oli museon avajaiset. Se ilmoitus oli kallis pikku budjetilleni, kun itse kokoelma nähtävänä oli vain noin sata esinettä. T.s. varmaan maailman pienin museo, joka tarvitsi "suuren" ilmoituksen, jotta näkyi. Mutta sen ansiosta kohta pian tuli lehtinainen tekemään kivan jutun lehteen ja niin me pääsimme alkuun pienestäkin. Huumorinkukka on aina ollut mukana, se tärkeä kukka, josta koulussa historianopettaja puhui usein.
Suomessa ei sitten tarvitse tuota kauhean kallista avajaisilmoitusta lehteen tehdä, koska puskaradiosta on hyvä kuuluvuus näköjään. Mahtoiko siihen vaikuttaa, että "olen suomalainen". Ranskassa en ollut pikkukylässä syntyään ranskalainen, enkä syntyään sen oman kylän väkeä, joten jo avajaiset tulivat kalliiksi.
Vuonna 2000 alkuun lähdettiin äidin Suomesta lähettämällä parilla kolmella pahvilaatikolla, joissa oli itsetehtyjä nukkejani ja nallejani muutaman antiikkinuken kanssa. Nyt on toista, kun lumipallo oli lähtenyt pyörimään siellä Välimeren auringossa parinkymmenen vuoden aikana ja tarvittiin oikein kuorma-auto kuskaamaan yli 400 pahvilaatikkoa yms. Ranskasta Suomeen viime vuoden marraskuussa. Ei saa pilkata pienten alkujen päivää. 
Tämä uusi kotimuseo pidetään auki vain sopimuksesta, kun kaikki on valmista, koska harrastusta.
Kiitos Pitkäjärven myllyn, joka tekee eläväksi kylää monella erilaisella toiminnallaan. Mylly pyörii edelleen. Maaseutu ei saa autioitua. Siinä me olemme nyt mukana kantamassa kortemme kekoon.
Eläköön tämä rakas maaseutu!
https://www.youtube.com/watch?v=aVo3qXzRcjE
"Mä maalaispoika oon", Mikko Alatalo. 70-luvun nostalgiaa.
