Museopaivakirja: joulukuuta 2024

sunnuntai 8. joulukuuta 2024

Joulua odotellessa

Kaivoin esiin vanhan koulukirjani 60-luvulta. Kunpa tulisi aika, jolloin saa taas koota Koulunäyttelyä ja museota esille. Nukkenallemuseo-nimi voidaan vaihtaa Lapsuuden museoksi. Ensi vuodelle 2025 on odotuksia niin kuin on aina uuden vuoden alkaessa.

Kirjoitin Maaseudun Tulevaisuus lehteen tammikuussa 2020, kun aavistin ja halusin, että muutosta on tulossa, vaikka pandemiasta ei ollut vielä mitään tietoa. Ei olisi voinut uskoa tätä tappavan ja vammauttavan korona pandemian vuosia kestävää maailman mullistusta. Nykyaikana tieteenkehityksen avulla pystytään hallitsemaan jo paljon suuria vitsauksia. Mutta nyt ei olla päästy voitolle, koska liian monet businessmiehet ja -naiset muuttavat rahaksi kaiken, nämä tauditkin. Raha ratkaisee, ei aina ihmisen terveys ja elämä. Valitettavasti. Ihmisyys kärsii.

Tässä alla se vanha artikkelini, jonka kirjoitin Maaseudun Tulevaisuuteen:

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipide/26851d8b-1e6c-52c6-9367-9fe3d2b72424

Lapsuuden museo etsii uutta kotia

Mielipide17.1.2020 01:00

Kolumni

MT toimitus

Minulla on juuret maaseudulla ja myös sydän. 70-luvulla, kun olin nuori, maatalous ei ollut muotia. Kielten opiskelut veivät minut kaupunkiin ja myöhemmin maailmalle. 20 viime vuotta olen asunut Ranskassa, nyt uudestaan maaseudulla.

Matkustaminen teki minut keräilijäksi. Vuonna 1985 aloin kerätä nukkeja, nalleja, vanhoja leluja, koulumuistorekvisiittaa ja kaikkea lapsuuteen liittyvää. Vuonna 2000 perustin Nukkenallemuseon Etelä-Ranskaan. Tänä vuonna juhlitaan 20. toimintavuotta.

Esitteissämme puhutaan aina yli 2 500 kappaleen kokoelmastani, vaikka todellisuudessa nukkeja, nalleja ja leluja on paljon enemmän.

Vanhin nukke on 1700-luvun lopusta. Mukana on paljon kaikkea 1800-luvulta, koska historia kiehtoo minua. Erikoisuuteni on yli 70 nukketaloa 1800-luvulta tähän päivään. Vanhoja nalleja on kaikkiaan 319. Vanha koululuokka oikeine pulpetteineen.

Haen kansainväliselle kokoelmalleni uutta näyttelypaikkaa Suomesta esimerkiksi jostain museosta.

Jossakin maaseudun pikkukaupungissa kokoelma voisi olla vetonaula ja tuulahdus muualta maailmasta. Niin voi matkustaa ajassa ja paikassa. Tavallaan yksi keino elävöittää maaseutua, tuoda ihmisiä, turisteja.

Vaikka kokoelmani ei olisi paikallishistoriaa, erilaisuudellaan se voisi olla suosittu. Näiden lapsuuden muistojen kautta tulee esille maailman historiaa.

Museokävijät sanovat joskus, että he eivät olisi uskoneet löytävänsä hiljaisen pikkukylän keskeltä tällaista kotimuseota.

Museon nettisivut ovat: http://myoldbear.free.fr

Ulla-Maija Suonpää

Ranska