Lelumuseon neuvoista vaarin

Kirjoitin lelumuseoon, jonka omistajat olivat täällä viime vuonna ja jotka olivat pitäneet Marseillessa onnistuneen nallenäyttelyn. Kerroin Alèsin kirjaston meille ehdottamista nallenäyttely suunnitelmista.

Ensi tiistaina on siellä kirjastossa sovittu aika klo 10. Taitaa olla, että menenkin perumaan koko tapahtuman.

Lelumuseolla oli ollut vain huonoja kokemuksia kirjastojen ja muiden pienten paikkojen lelunäyttelyistä. Niillä ei ole tarvittavia näyttelypuitteita, joten ne toteutetaan vähän miten sattuu, useimmiten ilman vitriinejä. Kukaan ei ole valvomassa, vaikka niin luvattaisiin. Itse pitäisi olla paikalla. Muuten kokoelma on oman onnensa nojassa lasten rikottavana. Eikä rikki menneitä leluja korvata. Ei edes henkilökunta osaa aina arvostaa vanhaa. Joku vastuuhenkilö oli meinannut järjestää heidän nallensa johonkin vajaan, jossa katto vuosi. Kun kuuli, että niihin on investoitu satoja euroja, pelästyi, eikä ottanut niitä ollenkaan huostaansa. Hän olisi pitänyt niitä kuin rojua vaan.

Marseillen 'Maison de l'Artisanat' on tottunut pitämään erilaisia näyttelytapahtumia ja myös hyvin varustautunut niihin isoine tarvittavine puitteineen ja tiloineen, jossa kaikki on valmiina. Siksi se oli menestys. Kuulema 14 000 kävijää.

Täällä museossakin olen huomannut, että jos en ole paikalla samassa kerroksessa yhtä aikaa museokävijöiden kanssa, jotkut aikuisetkin koskevat helposti tavaroihin. Vaikka monessa paikassa lapuissa lattialla lukee: "Ei saa koskea!". Fiksut ihmiset eivät koske museossa, he ymmärtävät, että jos kaikki pyörittelevät käsissään vapaasti kaikkea, rumaa jälkeä siitä tulee lopulta. Roskiin heitettävää.

"Huonoissa käsissä" kaikki tuhoutuu.

Puhelinsoitto - Joulupähkinöitä purtavaksi

Aamulla tuli erikoinen puhelisoitto. Alèsin kirjastosta soitettiin. Madame sanoi olevansa nyt Myoldbear-nettisivuillamme ja ehdotti nallenäyttelyä siellä kirjastossa ensi jouluksi. Siinäpä pieni onnenpotku nukkenallemuseolle. Tai ei saa innostua liikaa. Jos nuolaisee ennenkuin tipahtaa, pettyy. Joka tapauksessa hyvä uutinen.

Olen sen jälkeen ottanut selvää netissä, miten toimia, kun järjestää kiertävän näyttelyn ja, miten paljon siitä voisi yhdistys tienata.

Mainos se olisi samalla paikallisten silmissä, joissa on ollut kaikkein vaikeinta tulla huomatuksi ja nähdyksi.

Löysin hyvät nettisivut, josta saa ideoita:
http://www.culture-commune.fr/Expositions/rubrique-Jeux+et+Jouets-1.php

http://www.culture-commune.fr/Expositions-itinerantes.php

Noilla sivuilla on esillä myös Anduzen tänä vuonna suljettu Musiikkimuseo, joka on nyt kiertävänä näyttelynä. Uzèsin Lelumuseo myös, vaikka ei se ole siinä, mutta muualla netissä olen sen nähnyt mainostavan.

http://wotoroni.free.fr/Pages/expo_jouets.html

http://www.artpopulairesansfrontiere.com/fr-fr/realisations/nos-expos-cette-annee

http://www.scoop.it/t/expositions-pour-les-mediatheques

http://www.v2s.fr/chalets/

http://www.memoiredelaphoto.com/la%20grande%20parade%20des%20ours.html

http://fr.vox.ulule.com/comment-faire-votre-exposition-evenement-reussi-608/

Kun katselin internetissä erilaisia nalle- tai muita näyttelyjä, tuli jo mieleeni ideoita. Siitä voisi tehdä "nallejen joulun". Iso joulukuusi (oikea eikä muovinen) koristettu vanhanaikaisesti ts. vaatimattomasti ja sen ympärille nalleja pienine lahjoineen. Viereen voisi tehdä ison joulupöydän ja sen viereen nallet istumaan jouluaterialle...Suomesta pitäisi sitten tuoda suomalaista käsintehtyä joulurekvisiittaa. Siinä nyt on pähkinöitä purtavaksi ennen joulua. Lisäksi pitää suunnitella infotauluja kokoelman taustasta ja joitakin tarinoita kerrottavaksi.

Mutta miten saa suojattua kaiken hyvin? Jos käyttää vitriinejä, ei niihin paljon mitään mahdu.

Sovittiin aika ensi tiistaiksi Alèsin kaupunginkirjastoon aamulla klo10. Ei puhuttu vielä mitään hinnasta, en uskaltanut, vaikka kirjastovirkailija mainitsi jo sanan budjetti, en jatkanut yhtään. Hintahaitari voi olla aika suuri, selvisi netistä tänään. Minun pitää ottaa yhteyttä yhteen lelumuseoon, jonka omistajat kävivät täällä viime vuonna. He olivat järjestäneet joulunäyttelyn Marseillessa yhdessä museossa ja tienanneet siitä jättipotin eli 10 000 euroa! Se oli puolen vuoden työn tulos, sanoi museoemäntä. Heidän kokoelmansa on suurin piirtein samankokoinen kuin minun ja osa oli taiteilijanalleja, kaikki ei ollut vanhaa. Jos pääsisi 1000 euroon 2-3 viikosta, sekin olisi hyvä summa. Toisaalta Alès on aika iso kaupunki 40 000 asukkaineen ja varat ovat paremmat kuin pikku kylissä. Marseille on miljoonakaupunki ja isot varat kulttuurille sen mukaan, voisi olettaa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Marseille

http://en.wikipedia.org/wiki/Al%C3%A8s

Yksi asia on varmaa. Ilmaiseksi tai pilkkahinnalla me ei sitä järjestetä. Kesällä vuonna 2006 yhden naapurikylän kirjasto myös ehdotti vanhojen lelujen näyttelyä. Se oli vain pieni näyttely ja tavarat kuljetettiin muutamalla pakettiautoreisulla. Mutta palkaksi saatiin vain heidän kanssa yhteinen ateria ravintolassa. Sekin olisi ollut silloin parempi antaa rahana kuin syödä se. Yhdistyksellä ei ollut liikoja rahoja muutenkaan. Mutta aina ei ole valinnanvaraa. Se oli sitten vaan mainoksena museolle.

Tässä alla vielä linkki sinne lelumuseoon, joka piti Marseillessa 400 nallen näyttelyn (noin 47 päivää joulun aikaan vuonna 2011).
http://village-ours-poupees.wix.com/levillage/expositions
http://village-ours-poupees.wix.com/levillage/nos-horaires#!__expositions

Ja 'maison de l'artisanat', joka toimi hankkeen alkuunpanijana ja näyttelypaikkana:
http://www.maisondelartisanat.org/index.htm

http://www.maisondelartisanat.org/partenaires.htm
Siinä lista yhteistyökumppaneista. Mukana on monta rahoittajaa, ei pelkästään kaupunki.

Koulu alkoi - kuvia ympäri maailmaa

http://www.hs.fi/ulkomaat/Kuvakooste+Koulu+alkoi+ymp%C3%A4ri+maailmaa/a1305715590551

http://geopolis.francetvinfo.fr/la-rentree-scolaire-tout-...

http://www.jolpress.com/article/les-rentrees-scolaires-da...

http://www.ledauphine.com/france-monde/2013/09/02/la-rent...

Syyskuun tunnelmia museossa - Johtotähti

Eilen oli neljä henkeä museossa. Nalletaiteilija ja pariskunta, pariisilaisia. Sanomalehtiartikkeli ja museomainos leirintäalueelta toivat heidät tänne. Samanaikaisesti tuli alèsilainen madame naapurikaupungista, hänen tyttärensä asuu Cardet-kylässä tässä ihan vieressä.

Kun pariisilaiset olivat lähteneet, sanoin alèsilaiselle rouvalle, että pariisilaiset pitävät tästä museosta, koska heitä täällä käy paljon. "Kaikki tästä pitävät", kuului vastaus.

Museo on olemassa, tuli mieleen, kun sesongin jälkeen tuli vielä museokävijöitä.

Ensi viikonlopulla on Euroopan kulttuuripäivät. Joten silloin voi myös odottaa tänne väkeä. Kylämme linna on auki lauantaina, ja siellä järjestetään taidenäyttelyitä tapahtumaa varten. Musiikkiakin tänä vuonna. He yrittävät houkutella ihmisiä. Paikalliset ovat sen jo nähneet, joten he eivät sinne muuten enää viitsi mennä. Linnan remontista ei ole tietoakaan, mitään uutta ei ole. Vaikka sen puisto on kunnostettu, ei siinä mitään erikoista ole nähtävänä. Kaikki vanhat puut on kaadettu, pari kolme yksinäistä puuta on jäljellä. Autiona se on. Muutama penkki tyhjän puiston reunoilla ei tee siitä viihtyisää.

Anduzen puistossa on joutsenlampi ja satoja vuosia vanhoja puita. Siellä on aina väkeä ja elämää. Vaikka linnaa ei ole vieressä kuten täällä.

Kuulin uuden "juorun", jos niin voi sanoa. Anduzelainen ystävä puhui ranskalaisittain "rumeur"-sanalla. Se tarkoittaa juorua, huhua, kuulopuhetta. Toisaalta voi ajatella, että joku on saanut ajatuksen ja toiset ovat sitä puhuneet eteenpäin. On se totuudenmukaista tai ei. Positiivisessa mielessä se voi olla idean kehittelyä, negatiivisessa mielessä pahan puhumista. Suomenkielellä se on useimmiten jälkimmäistä.
http://fr.wiktionary.org/wiki/rumeur

Joka vuosi kulttuuri viikonloppuna Anduzen ikivanha kellotorni keskellä kylää avataan opastetuille turistikäynneille. Muuten se on suljettu, koska se on remontoimaton. Siinäpä pieni museopaikka! Sellaista on puhuttu kuulema naapurikylässä. - Mutta mikä museo? Tilat ovat pienet. Joku pieni museo on mahdollinen.

Jospa nukkenallemuseo löytäisi joskus oikean museorakennuksen, joka olisi omistettu vain museotoiminnalle keskellä liikepaikkaa. Meillä on johtotähti taivaalla. Seurataan sitä, niin löydetään perille.

Paikallisten päivä

Uutisissa netissä kerrotaan, miten turistit ovat nyt kotimatkalla. Kun menee Anduzeen sen huomaa, turistit ovat hävinneet, vilkas "kesäkaupunki" on muuttunut pieneksi maalaiskyläksi.

http://lci.tf1.fr/france/dernier-week-end-des-grandes-vacances-attention-aux-bouchons-8256156.html

Mutta onneksi museossa oli väkeä loppuun asti. Tänään viimeisenä päivänä elokuuta oli vielä 7 henkeä kuten eilenkin. Nyt oli paikallisia, enemmän tai vähemmän kaukaa. Lehtiartikkelit, museokyltit tai muut mainokset toivat heidät. Monet sanovat, että he ovat jo kauan ajatelleet tulla, mutta nyt vasta tulivat.

Hyvä tunnelma täällä oli. Yksi pariskunta ihmetteli nukketaloja, toinen taas piti nukeista. Yksi isoäiti lastenlastensa kanssa tunsi Lamorlayen Raamattuopiston Pariisin lähellä, jossa olin vuoden 1991-1992. Se vuosi oli käänteentekevä elämässäni, koska se toi minut tänne Etelä-Ranskaan ensimmäisen kerran lomalle vuonna 1992 pääsiäisenä. Mitä kaikkea sitten sen jälkeen tapahtui, lukee tässä museopäiväkirjassa vuodesta 2005 lähtien ja "Unelmani Etelä-Ranskassa"-kirjassani.

Yksi kokoelman uutuus on lasten miniraamattu (noin 5cmx4,5cm) vuodelta 1851, joka on painettu Amerikassa. Teksti on siinä normaalikokoista. Toisissa se on niin pientä, että mukana piti olla suurennuslasi.

Löysin sille paikan 1800-luvun nuken sylissä. Se herättää keskustelua. Protestantismin museossa, noin 17km täältä, on vielä pienempi miniraamattu, jonka protestanttinaiset kätkivät nutturan sisälle uskonvainojen aikaan.

Yhdistyksen kukkaroon tuli 54 euroa enemmän kuin viime vuoden elokuussa. Noin 5% nousu elokuussa ja noin 20% nousu heinäkuussa. Meillä on ollut menestystä tänä kesänä lamasta huolimatta. Dixou ei ole pitkästynyt, vaikka on välillä ollut päiväunilla.

Pari sivua vieraskirjasta

Tässä ensin eilispäivän sivu vieraskirjasta, alimmaisena tänäpäinen.

Täällä odotettiin kahta museokävijää, jotta olisi päästy viime vuoden tuloksiin. Mutta hyvä yllätys, tänään tulikin 7 ihmistä museoon. Me ollaan nyt 21 euroa viime vuoden elokuuta rikkaampia. Huomenna voi tulla vielä joku...

"Made in China" - kopioita

http://www.editionsatlas.fr/

Eilen yksi madame sanoi, että hän on ostanut myös nukketalon. Lehtikipsa myy Atlas keräilysarjoja, joissa on mukana myös nukketaloja.

Hän ei tee eroa "made in China" reproduktioilla ja aidoilla tuotteilla. Kaikki on samaa.

Muutama päivä sitten näytettiin nettiuutisissa, miten Kiinaan on noussut "pikku Pariisi" eli kloonattu Pariisi, joka on maksanut miljardi euroa. Tässä alla linkki, jossa kuvia.

http://lci.tf1.fr/insolite/le-20h-avant-l-heure-paris-clonee-en-chine-8252802.html

Lasten suusta

http://www.hs.fi/videot/Lapset+selitt%C3%A4v%C3%A4t+kulttuurisanoja+Aplodit+on+v%C3%A4h%C3%A4n+kuin+palkkaa+antaisi+/v1305711576042

Ajan tasalla

Äsken kävi museossa pariisilaiset kolmoset äitinsä kanssa. 17 vuotiaat tytöt muistuttivat kovasti toisiaan, joten kysyin, oletteko te kolmoset. Kyllä vaan, sain vastaukseksi. Identtisiä oli ainakin kaksi heistä, kolmaskin oli hyvin samaa olemusta, vaikka hänellä oli pitkä tukka ja oli tummempi kuin toiset kaksi. Jumeau-nukke tuli heistä mieleen. Nukenvalmistajat kun käyttävät paljolti omaa kansalaisuutta lapsinukke mallina.

Lomalaisten aikatauluista puheenollen ei koskaan tiedä, milloin he tulevat. Tämä pariisilaisperhe tuli kello 12 jälkeen, yleensä he tulevat 11-12 välillä tai myöhemmin iltapäivällä. Joten aina saa olla varuillaan. Toisaalta me mennään haukun kanssa ulos ennen tai jälkeen klo 13 joka päivä ja laitetaan oveen lappu, että ulkoilutan koiraa 15min. Jos joku tulee sillä aikaa, tietää ettei olla kauaa ulkona. Dixoun ulkohuone on kylämme viheralueilla, niitä pitää hakea, ei se aina viitsi samoilla paikoilla käydä. Ja muutenkin on hyvä käydä happihyppelyllä kolme kertaa päivässä, kiitos eläinystävämme.

En ole koskaan ennen nähnyt noin samanlaisia kolmosia. Se oli hieno tapaaminen. Miten paljon ihmisiä ollaan taas tänä kesänä nähty museossa! Ja miten kaukaa he ovat tulleet, miten erilaisista ympyröistä! Montaa kansalaisuuttakin on ollut. Lapset ovat olleet kilttejä, ei ole ollut harmia pahemmin, kuten joskus sattuu olemaan, jos he katselevat kaikkea käsillään eikä silmillään.

Yhdistyksen kukkaroon tuli 20 euroa, joten 60 euroa enää puuttuu viime vuoteen nähden. Saa nähdä, miten käy tänä vuonna. Pidän teidät blogini lukijat ajan tasalla.

Klo19:43
Tänään oli kaikkiaan 15 henkeä  museossa. Myöhemmin tuli kahta, kolmea sukupolvea. Joukossa oli yksin yksi nukkejen keräilijä, joka oli nähnyt sattumalta Bambupuistotiellä meidän museokyltin. Hän otti paljon valokuvia ja lupasi tehdä reportaasin tästä museosta nukkejen keräily nettisivulle. Museokävijöiden joukossa oli naapurikyläläisiä, jotka tulivat sukulaisineen tänne. Lopuksi oli isoäiti tyttärensä ja lastenlasten kanssa Montpelliersta. He olivat nähneet museomainoksen jossain turistipaikassa Montpelliern lähellä. Huvittavaa ja vähän yllättävää oli, että sota-ajan lapsi, isoäiti, joka oli nähnyt puutteen, oli kaikkein kiinnostunein kaikesta ja ihmeissään niinkuin Liisa Ihmemaassa. Hänen lapsenlapsensa olivat vähemmän tehtyjä vanhoista leluista. Nykyajan lapset ovat tottuneet lelukasoihin, joten he eivät osaa aina antaa arvoa. Määräästä on tullut laatua tärkeämpää. Enää ei puhuta aarteista, jos niitä on helposti saatavissa ja kymmenittäin. Leluvuoren alle hukkuu kulutusyhteiskunnassa.

11 euroa puuttuu, niin meillä on samat elokuun tulokset kuin viime vuonna. Tässä viime tingassa vielä tapahtuu näkojään. Jännittävää. Pari päivää jäljellä. Stressi alkaa hävitä vähitellen. Me ollaan päästy jo melkein maaliin.

Linkit - Liettuan Lelumuseo

http://www.zaislumuziejus.lt/en/en-vision

"...visit a toy and game museum in Vilnius, the capital."

Vuonna 2010 perustettu lelumuseo Liettuan pääkaupungissa Vilniuksessa on yksityisestä aloitteesta liikkeelle lähtenyt projekti.

Kun katselee sen kuvagalleriaa, näkee miten kansallisia, kansanomaisia tai kulttuurisidonnaisia lelut ovat. Joka maassa on historiansa ja lelukulttuurinsa. Toisaalta on universaalisia leluja, joita on kaikkialla, eri kulttuureissa, ainakin eri versioina.

Kun vierailee nukke-tai lelumuseoissa eri maissa, tai  samassa maassa eri paikoissa, joka kerta löytää erilaisen kokoelman, lasten maailmaa eri näkökulmasta katsottuna. Aina näkee uutta.