Museopaivakirja

torstai 2. tammikuuta 2014

Myrskynsilmä

http://www.lepoint.fr/societe/cyclone-bejisa-la-reunion-retient-son-souffle-02-01-2014-1776103_23.php

http://reunion.la1ere.fr/
Ystäväni Henrietten perhe asuu Réunionin saarella. Siellä on nyt tällä hetkellä kova hirmumrsky, jonka kourissa saari on kohta. Tuulen voimakkuus voi olla yli 250km/t! Jo 150km/t on kova myrsky.

"L'ouragan ne cesse de se rapprocher et contient en son sein des vents supérieurs à 250 km/h. Dans l'après-midi de jeudi, au moment où il sera le plus proche de l'île, les sifflements du vent se transformeront en hurlements."

Réunion on ollut punaisessa myrskyvaroitustilassa aamusta asti. Ihmiset ovat suljettuina sisätiloissa ruoka-, juoma-, kynttilä-, radiopatteri yms. varastoineen, niinkuin sota-aikana pommisuojassa.

Minun ajatukseni ovat nyt Henrietten mukana...

Vuonna 1986 olin Englannissa au pairina. Silloin oli Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus. Kuulin sen radiosta illalla myöhään. Nukahdin peloissani, mitä Suomeen ja kotiväelle kuuluu. Heti kun aamu valkeni, kiirehdin soittamaan kotiin. Kun sain vastauksen ja kuulin uutiset, ettei hätää, iso kivi putosi pois sydämeltäni.
http://fi.wikipedia.org/wiki/T%C5%A1ernobylin_ydinvoimalaonnettomuus

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

12 positiivista asiaa uutisista

http://www.hs.fi/kotimaa/Sain+tutustua+lapseeni+alusta+asti++n%C3%A4m%C3%A4+12+asiaa+paranivat+vuonna+2013/a1305767317438

Tänä aamuna luin taas lehtiä netissä kuten päivittäin. Aika shokeraavaa. Huonoja uutisia on paljon. Sitten tuli vastaan jotakin erilaista. Tämä Hesarin yllä oleva uutissarja.

tiistai 31. joulukuuta 2013

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2014!

http://www.vuodenluontokuva.fi/vlk/default.asp?iId=GGKKKG

Tapetti kokeiluja

Leikkasin viininpunaisen tapetin tänään, toiset olin leikannut jo aikaisemmin.

Yläkerran oikeanpuoleista ruusupaperia pitää vielä ostaa yksi arkki, koska erehdyin kuviosta. Tein uuden mallin kuvankäsittely ohjelmalla, jossa koko sivupuoli peittyy samalla paperilla ja samalla kuviolla, ettei tule saumaa.

Vasemmanpuoleinen yläkerran sinipohjainen kukkatapetti tulee myös fasadioveen.

Liisteripakettia en ole vielä avannut. Siitä tapetoinnista tulee aika sotkua ja sekamelska.

maanantai 30. joulukuuta 2013

Jouluaskartelua ja "jouluvieraita" museossa

Tässä kuvassa 1800-luvun lopun Silber&Fleming nukketalon sisusta siivottuna. 5 kertaa piti vettä vaihtaa pesuvadissa, kun poistin tapetit sen seiniltä ja fasadiovesta. Mutta ihmeen helposti ne silti lähtivät. Viime vuonna toinen nukketalo oli paljon työläämpi. Siinä tapetti liimoineen oli niin hankala poistaa, että hiki hatussa sitä jouduin hankaamaan.

Seuraavana päivänä käsittelin puun toukkamyrkyllä nukketalon sisältä. Nyt oli hyvä tilaisuus, kun se on tapetoitu, käsittely on vähemmän tehokas. Vaikka silti sen joutuu tekemään lithograafisiin eli paperipäällysteisiin 1900-alun nukketaloihin, jos on toukkien reikiä. Kuten Moritz Gottschalk nukketalooni sen tein yksi vuosi, xylophène ei vahingoittanut paperia. Toisaalta tuo paperi on tapettiliimattu, joten vedenpitävää. Muuten on vaan epämiellyttävää käyttää noita myrkkyjä. Teen sen toimenpiteen aina ulkona oven vieressä kadulla. Vaikka haju kestää hävitä puusta useita tunteja, varsinkin jos on tehnyt moninkertaisen käsittelyn kuten pitää hyvin toukkaisessa puussa.

Sitten seuraavaksi, kun kaikki oli kuivaa päivän parin päästä, värjäsin saksanpähkinävärillä, kuten petsataan, lattiat kolmesta huoneesta ja fasadioven. Se antaa suojan myös noita ei toivottuja tuholaisia vastaan. Vaikka niitä tässä talossa oli vain ihan muutama pikkuinen fasadiovessa, silti kannatti tehdä tuo ennaltaehkäisevä käsittely.

Takat otin pois paikoiltaan ja maalasin ne vaalean harmaaksi, koska ne olivat läikkyvän valkoiset. Se ei sovi vanhaan taloon. Takkojen yläosan peitän tapetilla. Lattiapaneelit myös piti maalata.

Sininen maalattu keittiö alakerrassa punaisine lattioineen on hyvin säilynyt, se ei ole mennyt huonoksi liimasta tapetin alla kuten muut huoneet. Siinä piti korjata vain takka.

Huoneiden reunaosat maalasin vihreäksi. Nekin olivat räikeän valkoiset.

Kuvassa näkyvät tapetit osittain leikattuina. Ne ovat 1800-luvun reproduktioita. Viininpunainen tapetti on Amerikasta tilattu. Muut ovat nettilöytöjä.

En ole koskaan tapetoinut. Jännittää vähän. Pitää olla huolellinen. Teen pienen kokeilun ensin.

"Museovieraista" puheenollen. Koko syksy oli hiljaisempi kuin viime vuonna. Se oli pettymys. Tämän vuoden ryhmistä vain yksi tuli kuten oli ilmoittanut. Mutta heitäkin oli vain 4, vaikka 7 oli suunnitellut tuloa.

Nyt vuoden lopulla oli kuitenkin yllätyksensä. Kun joululomat alkoivat 21.päivä, puhelin soi taas. Se on niinkuin olemassaolon merkki. Museota tiedusteltiin. Tässä joulukuussa on nyt käynyt kaikkiaan 20 henkeä museossa, viime päivät ihan päivittäin. Se on paljon. Nukkenallemuseon kukkaroon on tullut 106 euroa. Vertasin viime vuoden tuloksiin lokakuusta joulukuuhun. Meiltä puuttuu noin 100 euroa, jotta oltaisiin samoissa. Joka tapauksessa eteenpäin me ollaan menossa. Turismi on epäsäännöllistä. Etukäteen ei voi paljoa laskelmoida.

Nämä museokävijät ovat olleet paljolti paikallisia, jotka ovat muualta kotoisin tai paikallisten muualla asuvia sukulaisia. Tänään oli romanialainen hollantilaisen minjänsä ja pojantyttären kanssa. Molemmat asuvat naapurikylissä. Romanialainen oli tyylikäs madame, ei ollenkaan sellainen, joka tulee Romania maasta mieleen. Hyvin ystävällinen ja avoin. Oli mielenkiintoista kuulla hänen maastaan erilaisesta näkökulmasta kuin on tottunut kuulemaan. Olisin kuunnellut häntä kauemminkin kuin museovierailun ajan. Hollantilainen äiti 9-vuotiaansa tyttönsä kanssa oli myös hauska tavata. Kerroin hänelle Amsterdamin pikavisiitistä syksyllä. Tämä lähes nelikymppinen pitkä ja hoikka madame muistutti ihan oikeata balleriinaa olemukseltaan ja ulkonäoltään. En voinut olla sitä sanomatta. Siihen hän totesi, että vanhempi tytär tanssi balettia.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Leipätaikinan maistaja

Kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi.

Tässä on Dixou jouluna 2013. Me oltiin päiväkävelyllä pikkutiellä kylän sivussa kuten joka päivä. Siellä on joka puolella viininviljelystä. Takana näkyvät Sevennit vuoristo vain noin 8km päässä. Tämä kylä on tasankoa.

Tänään on leuto talvipäivä, normaalia lämpeempi ja aurinko paistaa. Viime päivät onkin ollut tuulista ja sateista pilvineen.

Eilen tein aamulla leipätaikinan. Lidl kaupasta saa ostaa auringonkukkasiemenistä grahamjauhoa, jossa on kuivahiivakin mukana. 99senttiä vaan maksaa kilo. Käytän siitä puolet leipätaikinakulhoon (tavallinen muovinen leivonta-astia, noin 2 litraa ehkä), jossa loput jauhot otan tavallisia vehnäjauhoja. Nesteenä on vesi, vajaa litra. Siihen lisään hiukan öljyä, vaikka jauhopussin ohjeen mukaan ei sitäkään tarvitse, koska kaikki on mukana jauhoissa suolaa myöten. Muuten leipä on ollut kuivikasta. Tällä kertaa tuli vettä liikaa, joten jauhojakin piti olla enemmän. Taikinasta tuli liian suuri astiaani. Jätin sen nousemaan. Sitten touhusin muuta. Menin tietokoneelle blogia kirjoittamaan. Unohduin siihen.

Jonkun ajan päästä kävin katsomassa ovella, jos posti oli tullut. Näin Dixoun nuoleskelevan suupieliään. Ihmettelin, mitä varten. Kaikki sapuska oli kaapissa tai jääkaapissa, mitään ei ollut näkyvissä. Sitten muistin, taikina nousee liikaa! Se paisui yli astian pöydälle asti. Ja tajusin, kuka oli käynyt sitä maistelemassa! Nyt menee taikinaa paljon haaskoon, ajattelin. Se pöydälle pudonnut osa pitää heittää pois. Ei sitä voi syödä, jos koira siihen on koskenut. Sitten tuli mieleeni, että sen osan voin kypsentää ja tehdä siitä oman joululeivän haukulle.

Laitoin uuniin ensimmäisenä Dixoun leivän. Siitä kohosi uunissa oikein hieno joululahja tälle ihmisen parhaalle ystävälle. Kun se oli kypsä, annoin maistiaisia. Maailman paras resepti, luin sen silmistä. Eläimet eivät osaa puhua, vaikka monilla muilla tavoin meille viestivätkin.