tiistai 23. elokuuta 2022

Tornacin linnan raunioilla 2022

http://chateaudetornac.fr/ 

Joka vuosi käydään Tornacin linnan raunioilla, joka on ennen Anduzen kylää n.6-7km täältä. 

Nuo linnan rauniot on ensimmäisiä paikkoja Gardin alueellamme, jossa kävin pyörällä 30 vuotta sitten, kun tänne ekakertaa tulin. Täynnä nostalgiaa. 

Siihen aikaan, minulla oli vain pyörä ja paljon unelmia. Yksinäni tänne alussa pyöräilin. Myöhemmin ystävien kanssa. Nyt minulla on haukku, koti, talo, museo, autokortti, auto ja paljon muuta on siunaantunut tänne. 

Välillä on hyvä muistella. Eilen, tänään ja huomenna horisontit antavat ajattelemisen aihetta. 

Dixiestä otin kuvan tässä raunion ikkunan edessä, josta avautuu näkymä Anduze kylään, jonne tulin 1992 viettämään 10 päivää pääsiäisenä.

Kun käveltiin linnan sisäpihalla, oli outo tunne, miten täynnä elämää se on ollut satoja vuosia sitten, minkalaista elämä on ollut ja ne ihmiset siellä. Mystinen paikka. Jotenkin kuin elämän ja kuoleman rajalla olisi, koska kaikki on siellä kuollutta ja toisaalta jäljellä kivirauniot, joissa elämä jatkuu meille uusille sukupolville.

Näiden historiallisten muistomerkkien takia tämä Sevennit alue minua viehätti paljon.



sunnuntai 21. elokuuta 2022

Kesämuistoja 2022

Ollaan jo elokuussa, kesä on pitkällä. Otettiin eilen kuvia Dixien kanssa muistoksi tästä kesästä 2022.

Tänä kesänä päivittäiset kolmen vartin lenkit on pitänyt tehdä aamuisin, koska viileämpää, eikä vielä liian kuuma. Päivällä on ollut välillä 37°C-38°C. Onneksi nyt on ollut vähemmän eli 30°C paikkeilla.


 


Lattiaa pesemässä

Nyt oli lattiat vuorossa. Koko ajan minua on häirinnyt kerniset tai muoviset lattiamatot tässä 1890-nukketalossa, ei sovi aikaan. Joten otin ne pois. Alta löytyi punainen tapetti, alimmasta huoneesta keittiön ruututapetti ja ylhäältä toisesta vasemmalla vaalea tapetti.

Pesin kuluneet vanhat lattiatapetit pois.Nätti puu alla, värjäsin sen saksanpähkinävärillä ruskehtavaksi. Se on luonnontuote, ennen käytetty suojaamaan puuta toukilta. Punainen tapetti oli värjännyt puun alla. 

Tämä oli tervetullutta hommaa, kun stressasin viime päivien kovia ukkossateita.

Ensi viikolla odotan Amerikasta yläkertaan huonekaluja vasempaan huoneeseen. Nettimaailmassamme ei Amerikan kaupat ole enää vain matkoihin sidottuja kuten ennen olivat. Klikkaamalla internetistä saa ostettua ja Posti tuo runsaassa viikossa perille. 2000-vuosisata ja sen ihmeet.


 


lauantai 6. elokuuta 2022

Silkkiä ja pellavaa

Tässä kuvankäsittelyohjelmalla suunnittelin ensin verhoja ja niiden värejä nukketaloon, hain kankaat kokeiluksi. Sitten tein verhot punaisesta ja sinisestä silkistä ja luonnonvalkoisesta pellavasta, jonka isosisko on kutonut kangaspuilla.

 
Nyt talo odottaa huonekaluja ja muuta sisustusta, mutta siihen menee aikaa, koska 1800-luvun lopun ajoilta ne täytyy olla kuten nukketalo. Mutta netin taikasauvalla löytää kaikkea, vaikka vuosi siihen menisi.

torstai 28. heinäkuuta 2022

Läksiäislahjojako?

Taas tuli #lahja #museo on! Kuvassa kaksi naapurikylän St Jean du Gardin pappaa, serkkunsa nukke tuotiin tänne museoon. Se on kuuluisa #SFBJ #posliininukke, ikä 90v. hienoine Haute-Savoie folklorisine pukuineen. Vieraskirjaan tuli uusi muisto.
 
Viime aikoina on ihmeesti tullut näitä lahjoja museoon. Kuin taivaasta niitä tippuisi. Pandemian lohdutuksia ja tulevaisuuden lupauksia, voi sanoa. Jotenkin symboliikkaa mukana. Museolla on lähtösuunnitelmia pois Ranskasta ja nämä ovat kuin läksiäisiä viimeisistä 22 vuodesta.
 

 

keskiviikko 27. heinäkuuta 2022

maanantai 18. heinäkuuta 2022

Nyt se nukketalo tuli! 2.

Uskalsin kertoa tämän salaisuuden jo kotiväelle. Viime päivien "aikaansaannokseni" nyt turhauttavassa ja jo vähän pitkäksi tulevassa pandemiassa, jossa loppua ei näy. Täytyy jotakin piristystä olla arkipäivässä, kun museota joutuu pitämään kiinni koronan takia vieläkin. Elämä jatkuu, vaikka hiljaisemmin.

Soitin veljilleni Suomeen, kun muistutin heitä varaamaan ajan 4.koronarokotukseen, kerroin myös tämän uutisen. Kun he kuulivat kuinka suuri nukketalo on, ihmettelivät ja olivat ihmeissään. Kiinnostus heräsi. Sanoin yhdelle ranskalaiselle ystävälleni, että kun hän tulee seuraavan kerran tänne, pyörtyy jo ovensuussa tämän talon talon sisällä nähdessään. niin harvinainen näky se on.

Vähän välillä surffailen ebayssä, sieltä tällaisia ihmeitä löytyy. Ei tarvitse mennä ihmismassoihin koronavaaraan. Vaikka se vähän harmittaa, ei voi nauttia ulkoilma kirppareista eikä antiikkimarkkinoista, hauskoja sosiaalisia tapahtumia ne ovat. Toisaalta aikansa tätäkin kestää.

Tämä nukketalo tuli perille keskipäivällä edellisviikon perjantaina. Se oli jotenkin juhlallista, kun sain vastaanottaa niin hienon harvinaisuuden, en ole koskaan ennen nähnyt missään kaupassa tällaisia myynnissä, vain museossa. Kiitos netin taikasauvan, josta ihmeitä löytää. 

Myyjänä antiikkiliike, joten nukketalo on puutoukka myrkyllä käsitelty, jos niitä on ollut. Ei näkynyt, puu on terveen näköistä, ei pikkureikiä sahajauhoineen.

Tänne saapuessa se tuli suoraan museotilaan alakertaan, ei olisi voinut tulla, jos olisi ollut puutoukkavaara. Kirpparilta ostettaessa usein on ja käsittelen silloin ne ulkona.

Tämä koko kauppa meinasi peruuntua, koska kuljetusmaksu oli liian suuri, mutta myyjä otti yhteyttä myöhemmin, koska oli saanut paljon halvemman kuljetustarjouksen. Mahtoiko se johtua siitä, että puolalainen kuriirifirma kuljetti Pariisista eteenpäin halvimmilla. Hyvä palvelu oli.  

Olin kylämme linnan tykönä vastassa, kun kuriirit soittivat ja pyysivät vastaan. Kaksi puolalaista poikaa toivat sen suurella muuttoautolla Pariisista, jonne se oli tuotu Englannista. Sen päällä ei ollut pahvilaatikkoa, ei suojaa, mutta ei se silti ollut vahingoittunut mistään, vaikka pelästyin, kun yleensä kaikki antiikki suojataan hyvin. Reippaat pojat kantoivat ja kuljettivat n.30kg painavan talon pyörien päällä ja sen jalustan n.100m tänne museoon, tottuneita he olivat.

Hyvin meni. Muutama puhelinsoitto tarvittiin sen perille saamiseksi. Matkaa sillä oli n.1000km Keski-Englannista Etelä-Ranskaan. Sitten myöhemmin se saa matkustaa vielä Etelä-Suomeen, kun sisko löytää talon. 

Olin valmistellut museota ulko-oven vierestä tilaa tehden, jos se olisi ollut suuressa pahvilaatikkossa olisi ollut juuri ja juuri tarpeeksi tilaa, jotta sai sen mahtumaan ovesta sisään. Ei sellaisia ongelmia ole ennen ollut. Alakerrassa katto ei ole tarpeeksi korkea, eli yli 2m, joten se on täällä lattialla ilman jalustaa. Jättiläinen on jättiläinen lasikaapissakin.

Myyjä kertoi talon olleen samassa perheessä monen sukupolven ajan ja että Etelä-Englannissa on tällaisia kuningatar Anne tyylisiä taloja 1800-luvun lopulta. Mikä lie perheen tarina, arvoitukseksi jää. 

Nyt, kun olen alkanut nukketaloa puhdistaa ja joitakin paikkoja korjata, ajatuksia se herättää. 

Sisäkattoa piti maalata, koska vesitäpliä. Tapettiliisterillä paikkasin irti lähteneitä tapetteja ja samalla näkyi alta toinen tapetti. Onhan vanhoissa taloissa aina eri tapettikerroksia. Santapaperiakin tarvitsi, kun keskikohdassa vähän vahingoittunut puuosa. Alakerran sisäikkunassa valkoiset ikkunareunat, mutta ne puuttuivat yläkerran huoneista, joten maalasin ne sinne, niin on symmetrinen ja  ne peittävät rumat ikkunareunat.

Ulkopuoli talosta on priimaa kuin jossakin hienossa ateljeessa tehty, alkuperäinen tiiliseinämaalaus koristeluineen ja liuskekivikattoa muistuttavat puiset kattokivet. Kaikki taidokkaasti tehty ja hyvin säilynyt. Sisäpuoli myöhempine tapetointineen on enemmän kotitekoista käsialaa.

Tässä kuvasarja ennen ja jälkeen eri vaiheista: 


Ikkunaverhoja alan suunnittelemaan seuraavaksi. 

Päiväkirjaa nukketalojättiläisen tulosta 1.

Korona pitää museon kiinni. Onneksi on virtuaalinen maailma, niin voi pandemiankin aikana näyttää aarteita.

Tämä pyörii nyt päässäni. Huomenna aamupäivällä se tulee Englannista. Olen haljeta jännityksestä. Alakertaa piti valmistella, jotta saa mahtumaan jättikokoisen nukketalon.

Sormet syhyvät, kun katsoo noita neljää tyhjää huonetta nätteine kukkatapetteineen. Siinä seuraava työmaani, kun siistin ja sisustan sitä ajanmukaisesti 1890-luvulle. Yleensä kestää noin vuodenpäivät, kun hakee netistä talon täyteen. 

Lähetys saa olla paketissaan varmaankin jouluun asti, jos sisko löytää talon, jonne museon saa perustaa, niin ei tarvitse paketoida tätä uudestaan sinne vietäväksi. Yksi paketti sitten jo valmiina. Jos en muuta mieltä ja avaa sitä kärsimättömänä.

Tämä englantilainen nukketalo tulee kuin korona pandemia muistona.

Nukketalo on jättikokoinen, 156cm korkea ja jalustansa kanssa yli 2m17cm, 82cm leveä ja 59cm syvä, joten se on nyt kokoelmani suurin esine. 
 
Pienin on 1,3cm artikuloitu saksalainen grödnertal puunukke ja tulitikkulaatikkoon tehty Nooan arkki Seiffenissa Saksassa. Lapsilla on ollut noissa miniatyyreissä ihmettelemistä. Tässä seuraava ihmettelyn kohde.
 
Nukketalossa on samanlainen katto kuin Louhisaaren kartanossa, "hollantilaiskatto eli aumakatto".
 
 
Turun linnassa on hieno nukketalo, joka nähtiin lapsena. Se on mielikuvitustani siivittänyt. Ajattelin silloin, että se oli linnan prinsessan nukketalo. Myöhemmin on selvinnyt kirjasta sen olleen lahja sairaalle lapselle. Kuvassa alimpana.