keskiviikko 10. huhtikuuta 2024

Käveleminen on filosofiaa

Surffaillessani netissä tuli vastaan lehtijuttu yhdestä Marit työkaverista Helsingin ajoilta. 

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/marit_rakensi_talon_salaa_perheeltaan 

Ollessani luontoretkellä Dixien kanssa, minulle tuli idea, Jos muutan yli 20 vuoden ajan kirjoittamani yhdistyskirjeet kuvakirjaksi, niin saisin ne kaikki yhteen omaksi tarinaksi. PDF muotoiset tekstit täytyy muuttaa silloin jpg-kuvamuotoon.

https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/omat-kuvat-kirjaksi-netin-kuvakirjaohjelmat-tutuksi/

Seurassa oli netin kuvakirja firmoista vinkkejä. Katselin niitä. Mutta en löytänyt mieleistäni. Sitten katsoin ranskan kielellä ja löytyi tämä:  https://www.livrephoto.fr/  Siinä kuvakirjan teko-ohjelma vaikutti helpommalta kuin muissa.

Sitten hommiin. Innostavaa, vaikka opettelemista oli kuvakirja ohjelman käyttö noillakin sivuilla. Vasta kun olin tehnyt 30 sivua, alkoi tuntua tutulta ohjelmalta. Vaikka onnistumisen epävarmuuden vuoksi ajattelin teettää aluksi vain nuo 30sivua, koska melkein joka sivun kohdalla on punainen liikennemerkki varoitus liian huonosta resoluutiosta, niin kuin teksti ei olisi selvää, kun se on muutettu kuvamuotoon. Kuvista löysin alkuperäiset isot koot kyllä.

https://tiedosto.info/software/libreoffice/libreoffice.html Minulla on Libre Office document ohjelma. Kopioin PDF tekstin ja liitän sen ODT documenttiin. Muutan sen siinä kuvaksi, kun EXPORT sen kuvana. Export (sana yksinään antaa eri kuvamuotoja), se on samassa kohtaa vasemmassa yläkulma listassa kuin export pdf muotoon, tallenna, tallenna nimellä jne.

Kuvat siirrän Photo Filtre ohjelmaan, jossa tummennan tekstiä filtre-kohdassa, jotta se tulee selvemmäksi ja näkyvämmäksi.


 


 



Tänään sain valmiin kirjan postista A4 kokoa 30 sivua. 35euroa. Aika kallis, mutta värikuva maksaa. 

Jännitti! Pelkäsin, että hukkaan meni vaiva ja rahat, jos teksti ei näy. Mutta yllätys oli melkoinen, kun ihana kuvakirja siitä tuli, omin käsin tehty. Minusta se on hauska, kun näkyy 2000-vuoden alun konekirjoitustekstit, joiden eri kohtia olin paikkaillut ja lisännyt käsin unohtuneita juttuja. Ei ollut helppoa konekirjoitus, kun virhe tuli, ei halunnut koko sivua uudestaan kirjoittaa, joten tulos oli sen näköistä. Ei haittaa, ne ovat kuin tallennettuja muistiinpanoja museoelämästä alkuvuosina jo yli 20 vuoden takaa. Tässä kuvakirjassa on nyt ensimmäiset 4 vuotta ja lisäsin kuvia joukkoon tapahtumista. Ainakin 3 kuvakirjaa tulee vielä niistä vanhoista yhdistyskirjeistä kuvineen. Olisin ollut niin pettynyt, jos se olisi epäonnistunut, koska olen innoissani jatkanut uuden tekoa jo 24sivua. 

Muuten vielä yksi asia. Noissa kirjeissäni on joukossa vähän käsinkirjoitusta eli sitä nykyajan koulussa hylättyä kaunokirjoitusta. Vanha tapa kirjoittaa käsin nousee vielä arvossaan, kun uusi sukupolvi ei osaa enää niin tehdä. Sellainen kirjoitus alkaa olla "antiikkista". Minulle kirjoittaminen oli opiskeluaikana paras keino oppia uusia asioita ja vieraan kielen sanastoa, kirjoittamalla ne opin.

Nykyaikana kaikki muuttuu liikaa digimaailmaksi, joten haluaa tallentaa elämää myös painettuna, konkreettisena, se on enemmän olemassa ja läsnä, tässä ja nyt tallessa. Digitoitu voi hävitä kuin tuhka tuuleen.

Minulla on nyt mukava työmaa, kiitos tietokoneen keksinnön, ei muuten tällaista voisi harrastaa. Museon sulkeminen jätti tyhjiön, jota alussa täytti kokoelman loputon pakkaaminen.



https://en.wikipedia.org/wiki/Scrapbooking

Kirjoitin tämän blogijutun myöhään eilen ehtoolla, aamulla herätessä tuli mieleen, että tämä kuvakirjani on scrapbook eli leikekirja, jossa leikkein ja kuvin kerrotaan tarinaa. Siinä ei ole tavallisen kirjan tapaan sisällysluetteloa, johdantoa eikä päätäntöä. Yhtä kuvavirtaa se on. Engl. scrap=pala, kappale, pätkä, lehtileikelmä. 

Wikipedian mukaan scrapbooking alkoi 1800-luvulla Englannissa, mutta sen tapaista historiaa oli jo 1400-luvulla. Myöhemmin tuli Ystäväkirja, Friendship albums, muistojen albummeina. Kuten Suomessa muistivihkot, mutta ne olivat jo erilaisia.