Vinttien kätköistä museoon

Eilen pesin ainakin 100 vuotta vanhan puu-nahkaisen koululaukun. Se oli mustana 100 vuoden vinttipölystä.

Olin säästänyt ämpärillisen käsipyykin virutusvettä, koska käytän usein sitä lattian pesuun tai milloin mihinkin uudestaan. Vesi on täällä kallista ja olen oppinut sitä kierrättämään. Kukkaset saavat aina tiskini virutusveden ja voivat ihan hyvin. Konstit ovat monet. Sittenkin vesilaskua on paljon vuodessa. Sama juttu sähkön suhteen. Säästölinjalla kannattaa olla, niin pysyvät laskut kurissa.

Koko vesiämpärillinen kului koululaukun puhdistukseen! Mutta puhdasta tuli. Seuraavaksi oli vuorossa tänään laukun puuosien puutoukkamyrkkykäsittely xylophène-myrkyllä, jonka käsittelystä en pidä. Muovihanskat kädessä ulko-oven vieressä sitä sutilla siveltelin ja kyllästin puun monet kerrat läpimäräksi, varmaan kolme varttia siinä touhusin, "kymmeneen kertaan" täytin tuholaistoukkien reiät, jotta ne eivät enää pääse tuhoamaan tätä kallista kulttuuriomaisuutta. Tuon myrkyn käytössä en säästellyt eikä pidäkään, jotta se tehoaa. Pahimmat vaaralliset hajut jäivät sitten ulkosalle, vaikka otin laukun kuvaamisen jälkeen sisälle kuivamaan. En viitsinyt sitä vartioida kadulla. Joku voisi varastaa tämän suuren aarteeni.

Laukun sisällä oli rihvelitaulu, vaikkakin rikkinäinen, siinä käytettävine omine "kynineen". Liitua ei käytetty.

Otin selvää netissä tästä löydöstäni. Alla linkit.

Puisia leipälaukun tapaan kannettavia olkalaukkuja tehtiin ennen kotona lapsille vuoristossa Keski-Euroopassa. Se oli yksi alkuaikojen kotitekoisten koululaukkujen muoto 1800-luvulla. Selkäreput tulivat vasta 1900-luvulla.

Tavallisen koululaukun tehtävän lisäksi koululaiset  voivat lasketella vuorta alas puulaukun päällä tai käyttää sitä pikkupöytänä.

Laukku muistuttaa myös entisaikojen militäärilaukkuja.

Tässä vaatimattomassa paljon käytetyssä koululaukussa  on hyvä menneen ajan symboli. Ilman moninaisia nykyajan kalliita huippu atk-hienouksia opinahjo meni eteenpäin. Koulu teki tehtävänsä. Ja lapset saivat eväät elämälleen.

Tässä netti-info sivuni:

http://www.notrefamille.com/historique/le-cartable-et-son...

http://a-french-education.blogspot.fr/2013/08/the-early-l...

https://www.facebook.com/692294330792311/photos/a.8785596...

https://fr.wikipedia.org/wiki/Cartable

http://www.musee-moutiers.fr/pages/l-ecole.html

http://lci.tf1.fr/jt-13h/videos/2015/cartables-en-bois-bo...

http://webetab.ac-bordeaux.fr/college-pouillon/index.php?...

http://www.ecoleaupluriel.be/ecole-grands-parents.htm

https://de.wikipedia.org/wiki/Tornister

https://da.wikipedia.org/wiki/Tornyster

Syksyn tunnelmia

Viime viikonlopun kulttuuripäivät menivät ihan ok, stressiä niistä on aina hiukan. Ei ollut niin paljon ihmisiä museossa kuin viime vuonna, jolloin kylämme linnasta tuli suoraan tänne väkeä. Olin laittanut sinne liikutettavan museokyltin ohjaamaan linnavierailijoita tänne. Tänä vuonna linna ei osallistunut kulttuuripäivä tapahtumaan, joten kylä pysyi hiljaisena.

Oli täällä 22 ihmistä. Kansainvälistä porukkaa. Hollantilaisia, belgialaisia, saksalainen, espanjalainen.. ja sveitsiläisiä, kuten yllä vieraskirjatekstin kirjoittaja:. "Paljon löytyy unelmia näin pienestä tilasta!" Nuo sanat lämmittävät mieltä tulevana talvena.

Turistien silmissä nukkenallemuseosta tykätään, on tykätty alusta 2000 asti. Siksi on huvittanut jatkaa. Pieni tilakin voidaan nähdä positiivisena. Monipuolistaa täytyy edelleen ja niin me saadaan kiitosta. Vaikka vanhat nukketalot ja koulunäyttely ovat suosikkeja yleensä.

Kaikkia sukupolvia mahtui tähän viime viikonloppu tapahtuman vierailuporukkaan museossa. Tarinamatkaa tehtiin yhdessä. Niin mennyt aika alkaa uudestaan elämään.

Mukavat juttutuokiot ovat elämämme suola, olivat ne sitten missä tahansa. Pienelläkin museolla on paikkansa, kun se tarjoaa etappeja, pysähdyspaikkoja, elämänmatkojen varrella.

Uusi punainen silkkihame

Nukketalot ovat elävämpiä, kun niissä on nukkeja, joten ostan tilaisuuden tullen.

Tässä kuvassa yksi posliini-kangasnukke, jonka sain 15 eurolla ilman vaatteita. Sillä oli vain kulunut pitsialushame.

Suomesta ostamastani silkistä tein sille hameen ja yläosan vanhasta pitsistä.

Nyt se on kuin punainen kukkanen sinisessä makuuhuoneessa.

Jos sinulla on kaksi rahaa, osta toisella leipä ja toisella kukkanen, sanoo kiinalainen sananlasku.

Nukkenallemuseo on kuin pieni puutarha.

Pulmuset

Tässä ne likaisimmat nallet ovat nyt kuivaamassa ikkunalla pesun jälkeen. On ollut tuulinen ja aika lämmin päivä, joten kuivaavat äkkiä. Niiden vaatteet ovat jo melkein kuivat.

Nallekuorma

Tässä tämän aamun nallekuorma, joka tuli museoon. Tänne niitä on jo paljon pelastettu ullakon unohduksista. Unohdetuista tulee museossa aarteita, joita ihmiset tulevat kaukaakin katsomaan.

Pesin niiden vaatteet ja ne ovat jo kuivaamassa. Hyvin tehtyjä vanhanaikaisia villavaatteita niillä on. Muutama nalle on kylvyn tarpeessa, ei kaikki. Ne pitäisi saada esille ensi viikonlopun kulttuuripäiviä varten.

Iso vanha uskollinen maailmaanähnyt paljon lasten rakastama nalleperhe on vaikuttavampi kuin vain muutama veikeä nallekaveri. Joten ne ovat aina tervetulleita museoon.

Euroopan kullttuurpäivät 19-20 syyskuuta 2015

Parin viikon päästä on kulttuuripäivät viikonloppu ja me osallistutaan kuten ennenkin.

Tässä Alèsin turistitoimiston mainos, jossa me ollaan esillä. Siinä esilläolo on vuosien työn tulos ja luottamuksen voitto. Ulkomaalaisena tai ranskalais-suomalaisena yhdistyksenä on kaksi kertaa vaikeampaa päästä kaikkeen paikallisten mukaan ja tulla hyväksytyksi, tunnustetuksi. 15 vuotta siihen on tarvinnut.

Alèsilainen bussimatkailu firma on keksinyt järjestää silloin sunnuntaina "Sevennit päivän". Hintana 50€, johon sisältyy: aamupäivällä vierailu Protestantismin museossa, lounas, sitten iltapäivällä käynti Lézan kylämme linnassa ja viimeisenä käynti täällä Nukkenallemuseossa.

Hyvä idea! Mutta outoa on yksi asia. Meille ei ole siitä puhuttu mitään! Jos joku järjestää käyntejä jossakin, luulisi, että siitä tiedotetaan etukäteen kaikille, minne nyt ollaan menossa. Ja jos se yleensä sopii. Ryhmä, joka maksaa 50€ joutuu pian pettymään, jos mainostettu, suunniteltu ja ohjelmoitu matka ei toteudukaan kuten piti.

Soitin tuonne matkatoimistoon. He sanoivat, ettei ole ollut ketään halukkaita osallistujia, siksi he eivät ole ottaneet yhteyttä.

Tuollainen yhden sivun mainos maksaa paljon. Ennen mainoksen tekoa luulisi heidän ottavan selvää enemmän markkinoista, tai jos on kysyntää, ja valmistavan kaiken valmiiksi, ettei tulisi huonoja yllätyksiä asiakkailleen. Toisaalta ei nuo mainosrahat paljoa varmaan tunnu heidän isossa budjetissaan. Mainostavat ovat heillä, isoilla firmoilla, erilaiset kuin muilla, joilla on tarkkaan laskettu markkinointibudjetti ilman isoa häviötä.