tiistai 21. helmikuuta 2017

Härkää sarvista kiinni

Minulla on ollut nukketalon restaurointia viime päivät yrityksen ja erehdyksen kautta, mutta niin sitä oppii. Ja joskus täytyy vaan kokeilla eri vaihtoehtoja.

Vaikka peitän nämä ikkunat (katso kuvat alla) verhoilla, jotka tein, mutta silti niiden alla ikkunoiden pitää olla myös kunnossa. En voi hyväksyä muovi-ikkunoita tähän 100 vuotta vanhaan nukketaloon. Ne on varmaankin tehty sinne myöhemmin ja laitettu niiden mukana pitsiverhon palanen yläosaan peittämään rumia liimajälkiä osittain.

Ostin ikkunalasit Anduzen remonttiliikkeestä, maksoivat vain 1,38euroa! Myyjällä oli kova homma, kun niitä leikkasi 10kpl. Hienosäätöä, näppärä täytyy olla. Malleina olivat vanhat muovi-ikkunat. Kaupassa hinnoitetaan m² mukaan, joten siksi niin halpa. Sisko sanoi, että Suomessa on minimihinta.

Luulin, että klassinen luonnonvalkoinen on hyvä väri noihin sisäikkunoihin. Mutta erehdyin, se olisi ollut liian läiskeillään ja eri värimaailmasta kuin nukketalon muut värit. Joten ostin terrakotta maalia, sama väri on ikkunan puitteissa ja sitten maalaus uusiksi.

Kaikki sisäikkunat näyttävät vähän erilaisilta, käsityönä tehty. Joten nyt nuo lasit maalattuine reunoineen ovat myös vähän erilaisia. Ei haittaa minusta kokonaisuutta. Mutta tuo värivaihdos oli tärkeä. Nyt se on harmoninen.

Ikkunareunaa voi piilottaa tuolla reunamaalilla, koska alle jää liiman jäljet ja seinää. Lasi on aika paljon ikkunaa suurempi. Sekin vaihtelee. Sivuikkunoissa se täsmää enemmän. Mutta ei se ole häiritsevää, koska ne sivuikkunat eivät paljoa näy. Ja siistit ne silti ovat. Vesiliukoinen maali on kätevää, virheitä voi pyyhkiä pois jälkeen päin, kun se on kuivunut.

Tämä ikkuna ongelma on siirtänyt koko tämän nukketalon kunnostustani tähän asti viime kesästä, jolloin sen ostin. Miten ihmeessä sen teen, olen pohtinut. Nyt se tuli ratkaistua. 

Muutama viikko sitten vein tuon nukketalon yläkertaan, jossa se oli joka päivä silmissäni, "häirikkö" väärässä paikassa. Siinä se odotti vuoroaan kuin seuraava "nukkepotilaskoti".

Learning by doing, tekemällä oppii. Täytyy vaan ottaa härkää sarvista kiinni joku päivä, ja ajatella nyt tai ei koskaan. Niin tulee valmista.

Katso kaikki vaiheet alusta loppuun flickr sivuilla:
https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/72157670552978630/with/32992032636/ 

Flickr -kuvissa näkyy myös ulkona tehty toukkamyrkky käsittely, jollaista ei Suomessa usein tarvitse tehdä. Jos on muutamakin pieni reikä, se on aiheellinen. Nyt on ollut keväisiä ilmoja, joten ulkona työskentelykin huvittaa.


Keskimmäiset ikkunaovet ovat isoimmat. Jos ne olisi liimannut siihen ilman mitään reunamaalia, olisi jäänyt rumat maalireunat näkyviin.

Takaovi, joka aukeaa, on alkuväriltään harmahtava. Joten maalasin nuo ikkunaovet samanvärisiksi, sattui olemaan kotona sitä väriä. Ja niin voi maalata lasien reunat myös harmaiksi.

Alimmissa kuvissa näkyy, miten tekemäni silkkiverhot ja matot peittävät kaiken.

Verhojen kiinnityskin voi olla ongelmallinen joskus näissä nukketaloissa. Ruuvia ei meinaa saada kiinni kivikovaan puuhun kuin taistelun kautta. Siinä valmiiksi reikää tekevä meisseli auttaa vähän. Silti pienen nukketalon sisällä työskentely ei ole helppoa. Onneksi en ole isokokoinen, jotta mahtuu sinne pieniin tiloihin.

Tällä kertaa verhot sai paikoilleen kuin taikaiskusta, kun se onnistui kiinnitystarralla, patafixillä.

Kesäsesonkia varten pitäisi saada tähän nukketaloon huonekalut ja muuta rekvisiittaa. Nukkeasukas on jo valmiina hankittuna vastaanottamaan museovieraat tähän uuteen nähtävyyteen.