Yksityinen tai valtion museo

https://magazine.interencheres.com/art-mobilier/le-musee-de-la-poupee-et-du-jouet-ancien-de-guerande-aux-encheres-a-vannes/

https://museepoupee.wixsite.com/guerande

https://nantes.maville.com/actu/actudet_-vannes.-la-collection-du-musee-de-la-poupee-de-guerande-aux-encheres_dep-3745074_actu.Htm

Eilen näin sattumalta netissä uutisia pari vuotta sitten sulkeneesta Guéranden Nukke-ja Lelumuseosta. Kokoelma on myyty kesäkuussa Bretagnessa antiikkihuutokaupassa. Alla linkki huutokaupan myyntilistaan hintoineen.

https://www.svvruellan.com/ventes/musee-de-la-poupee-et-du-jouet-ancien-de-guerande-668/

Kun katselin hintoja ja vertasin niitä hintoihin esim.Barjacin antiikkimarkkinoilla, Salon de Provencen Nukketapahtumassa, osto-ja myyntiliikkeissä, ebayssä tai muualla netissä yms. yllätyksekseni näin, että tuo museo joutui myymään kokoelmansa aika halvalla, halvemmalla kuin muualla. Tai sitten myyntihinta on usein halvempi kuin ostohinta vaikka antiikkia olisikin, varsinkin jos on pakko myydä kaikki yhtä aikaa sarjoina. Joten tulee mieleen, että tappiolla meni. Pariisissa olisi ollut varmaan kansainvälisempi ja kilpailevampi ostajakunta. 

Surullinen tapaus tuolle museolle, kun päätti myydä ja hajottaa koko kokoelma. Kuolinisku se oli.

Samoihin aikoihin pari vuotta sitten Pariisin Nukkemuseo sulki myös. Pommiattentaatit vähensivät museokävijöitä niin katastrofaalisesti, ettei enää pystynyt maksamaan korkeaa vuokraa tiloistaan. Ja esteettömyysnormit myös aiheuttivat uusia vaatimuksia tiloihin.

http://www.lefigaro.fr/sortir-paris/2017/08/17/30004-20170817ARTFIG00218-le-musee-de-la-poupee-a-paris-ferme-ses-portes.php 

https://www.facebook.com/156495761068858/photos/pb.156495761068858.-2207520000.1566819192./2169176993134048/?type=3&theater 

https://cherubins.fr/ 

Pariisin museon omistajamies myi osan kokoelmaansa Amerikassa yhdessä kalleimpiin nukkeihin erikoistuneessa antiikkihuutokaupassa, jossa näkee vain luksusta. Kuljetus Amerikkaan maksoi varmaan paljon, mutta se kannatti, koska paremmat kansainväliset markkinat miljonäärineen. Heitä tarvittiin, koska Pariisin kokoelmaan kuuluu 200 000€:n nukkeja monta eli talonhintaisia. Vaikka ei niitä kalleimpia olisi myynytkään. Niistä oli pariisilainen lehtiartikkeli, kun se museo vietti 20 vuotis-juhliaan. 

Olen nähnyt hänet Facebookissa kansainvälisissä nukketapahtumisssa kuten oli ennenkin, nyt luennoimassa nukke-experttinä, enemmänkin businessmielessä. 


https://www.theriaults.com/node/1136608 Siinä linkki.
______________________________________________________________________________

Siinä kaksi yksityistä nukkemuseota, toinen melkein 20 vuotta toiminnassa ollut ja toinen vähän kauemmin. Molemmat vuokratiloissa, ensimmäinen kunnan lainaamassa (vaikka myöhemmin ilman vuokraa), toinen vapailla vuokramarkkinoilla Pariisin kalliissa korttelissa.

Tuolle ensin mainitsemalle kunta oli antanut vuoden varoitusajan hakea uutta toimitilaa, koska sillä oli uusia suunnitelmia. Nukkemuseo ei onnistunut löytämään mitään tilalle.

Molemmat museot olivat esillä mediassa monine lehtiartikkeleineen ja myös TV:ssä uutislähetyksissä ja muutenkin. Joten mainosta he saivat paljon uuden tilan löytämiseksi. Mutta ei löytynyt.

Uutislähetyksien minuuttienkin maininta noiden museoiden "hätätilanteesta" sai sanan kiertämään ja ulottumaan sellaistenkin ihmisten korville, jotka eivät muuten olisi olleet kiinnostuneita. Kun olin siihen aikaan yhtä taloa katsomassa täällä naapurustossa mukana olleet kaikki ihmiset olivat nähneet ja kuulleet sen uutisen telkkarista.

Näiden museoiden kohtalot näyttävät hyvin yksityisen museon rajat. Ja 20 toimintavuotta on niin kuin kriittinen raja-aika. Tämä Nukkenallemuseo täyttää ensi vuonna 20 vuotta, siis hiukan yli 4 kuukauden päästä. 

Me ollaan voitu toimia museona näin kauan, koska on omissa tiloissa kotimuseona eikä vuokraa. Mutta minä olen toisaalta väsynyt asumaan museossa. Ja on haettu jo vuosia toista taloa. Tämä kotimuseo ratkaisuna ei ole ihanteellinen, vaan väliaikainen. Sen on nähnyt viime vuosina miten vaikeaa on löytää normien mukaista paikkaa museolle.

Näyttää siltä, että lasten kulttuuri ei ole kovin kysyttyä tässä maailmassa. Jos olisi, meidän keräilijäimme kokoelmat löytäisivät paikkansa museossa helpommin. Modernille taiteelle ovet aukeavat joka paikassa. Sellainen on vaikutelma, kun uutisia seuraa.

Mutta kun valtio on kaiken takana, kuin taikaiskusta kaikki järjestyy paremmin. Sen rinnalla pieni on ihminen. 

Tässä alla kaksi kuvaa St Jean du Gardin Maison Rouge eli Silkkitehtaaseen tehdyn Sevennien Perinnemuseon jättimainoksesta, joita on täällä alueellamme joka paikassa. Markkinointibudjetti on suuri, kun yhteistyökumppaneina on valtio, kuntainliitto, EU jne. kaikki mahdolliset. Silloin jo kävijämääriään voikin odottaa suuriksi, kun on ammattilaiset kyseessä eikä tarvitse joka penniään laskea.

Aika on säilyttää ja aika heittää pois

Toissa viikolla tuli puhelinsoitto. Vanhempi naisääni tarjosi vanhoja nukkejaan museoon, 50-luvulta ja 70-luvulta. Sovittiin, että tänne voi tulla Alèsin kaupungista nukkejaan näyttämään. Jos en huoli, he vievät ne roskikseen.

Kerran olen saanut kalliin suuren 1900-alun Jumeau posliininuken, kun sen omistaja ei merkistä tiennyt ja toi sen tänne omien 50-luvun lelujensa mukana. Joten tietyllä varauksella käskin nyt tuoda nuket näytille.

Kun he tulivat ovikelloa soittamaan, mies kantoi valtavaa huonoa pahvilaatikkoa 70-luvun rikkinäisiä halpatuontinukkeja täynnä. Näky oli suoraansanoen sellainen, että siinä on roskisnuket. Mutta rouvalla oli mukanaan likainen matkalaukku täynnä hänen omia nukkejaan ja yksi nalle 50-luvulta. Raynal, Petit Collin, ranskalaisia kuuluisia jokatytön merkkejä. Ja ne olivat paremmassa kunnossa, vaikka vanhempia kuin 70-luvun nuket. Hyvin tehty kestää, mutta huonosti tehdyllä ei ole tulevaisuutta.

Sanoin heti, etteivät ne uudemmat nuket kiinnosta, mutta vanhemmat kyllä. Joten he veivät toiset takaisin autoon ja tulivat takaisin.

Kutsuin heidät nyt museoon katsomaan. Meillä oli mukava keskusteluhetki ja he olivat yllättyneitä kokoelmastani. Arvata saattaa näiden paikallisten ennakkoluulot, joilla he tänne tulivat ja tarjosivat roskiin heitettävää tavaraa. Mahtaisivatko jonnekin valtion museoon roskiinvietävää viedä kuin tunkioon. Ei museo ole kaatopaikka! En minä vaan kehtaisi. Epäkunnioittavaa se on. Taisivat tietää, että me ei olla ranskalaisia.

Korjattavaa ja puhdistettavaa on silti noissakin, joita näkee kuvassa matkalaukussa. Nallelta puuttui silmä ja korvan paikkasin heti. Pesulle se joutuu piakkoin kuten melkein kaikki nalleni ovat joutuneet, muuten ovat bakteeri- ja koipesiä kuten vanhat vaatteet nukeilla. Matkalaukku vaatii myös siivouksen. Osa vaatetavarasta menee roskiin, koska huonoa, otan vaan parhaat päältä. Kaikkea siihenkin mahtuu.  Nuken kädet ovat irti ja korjata täytyy.

Isäntä oli puhelias ja sanoi, että täällä museossa täytyisi olla paljon aikaa, jotta kaiken näkisi. Tarinoita riitti sillä herralla elämän varrelta. Matkustelleet he olivat. Emäntä oli elänyt lapsuutensa Afrikassa, jossa vanhemmat olivat töissä ennen. Poislähtiessään he sanoivat, että kunnan pitäisi antaa tilat museolle. Niin aika useasti meille sanotaan.

Ilo oli huomata, miten heidän paikallisina ranskalaisina negatiiviset ennakko-odotukset museosta muuttuivat positiiviseksi.

Eilen oli nämä kaksi pariisilaista teiniä museossa. Toisen isovanhemmat asuvat täällä Lézanissa. He olivat nähneet museokylttimme kylällä ja tulivat siksi tänne katsomaan. Historia kiinnostaa. Ihmeesti he tiesivät jo kaikkea.

Mukavaa, kun täällä näkee kaikkia sukupolvia.

Muuten muodista puheenollen. Tässä kaksi pariisitarta näyttävät viimeistä muotia. Hiuskampausvinkki. Oma hiusväri, eikä mitään sähkön sinistä, -punaista, -tai muita erikoisia hiusvärejä, joita Suomessa näkee nuorisolla. Kummallakaan ei ole meikkiä. Ei mitään sotamaalauksia, kuten toisilla on Ilta-Sanomissa tai muualla nuorilla. Luonnollisuus on valttia.

1800-luvun taikaa

Lauantaina oli Barjacin antiikkimarkkinoiden ensimmäinen päivä sen koko viikon tapahtumasta. Sanotaan, että silloin on paras aika tehdä löytöjä.

Joten suurella innolla aamulla oltiin jo klo8:n aikaan sinne lähdössä autolla haukun kanssa.

Mutta huonosti alkoi aamu, kun huomasin takarenkaan olevan aika tyhjä. Kiitos Sébastienin, joka tuli vaihtamaan auton "pelastusrenkaan" ja pääsimme matkaan. Olisi ollut suuri pettymys, jos ei olisi päässyt tälle kesän hupireisulle.

Täytyy päästä tuulettumaan aina välillä pikkukylästä. Sitäpaitsi Barjacin kansainväliset antiikkimarkkinat on toisessa pikkukylässä, "ei missään" sekin kylä muuten on, ei se mikään erikoisen tunnettu paikka ole muutakuin noista antiikkimarkkinoistaan.

Se on pari kertaa vuodessa, en sieltä aina osta mitään. Mutta aina oppii uutta ja näkee ihmisiä.

Tällä kertaa ostin tämän puisen laatikon.

Olen jo jonkin aikaa hakenut vanhaa hattulaatikkoa, kirstua, matkalaukkua, tms., johon voisin tehdä nukketalon. Huonekalut ovat jo valmiina tai sitten hankin toiset siihen sopivammat. Tämän nähdessäni heti ajattelin, että siinä se uusi nukketaloni on. Ja se monipuolistaa kokoelmaa, koska on erilainen. Arvoitus sen oikea tarkoitusperä oli vielä siellä ostohetkellä, vasta kotona se selvisi.

Minua viehättää salaperäinen 1800-luku, se oli ensivaikutelma, kun näin käsinmaalatun pariskunnan vaatteet.

Naisen pussihihamekko on 1830-luvun tyyliä, ja silinterihattuinen mies sopii kuvaan.

Tekstistä ei saa selvää, saksaa tai hollantia.

Se muistuttaa suomalaista 'vakkaa' muodoltaan  Taivutettua puuta ja kiinnitetty jotenkin sitomalla 1800-luvun tyyliin, kun kaikki käsityönä tehtiin.

Netistä sain samana iltana muutamassa tunnissa paljon lisätietoa. Tämä on saksalainen tai hollantilainen bride's box eli Brautschachtel. Sulhasella oli tapana antaa sellainen morsiamelleen lahjaksi hääpäivänä. Sinne hän voi kerätä muistoja yms. pieniä tavaroita. Tämä on kooltaan 47x30,5x19cm kuten useimmat.

https://www.pinterest.fr/pin/806003664531272690/

https://de.wikipedia.org/wiki/Spanschachtel

https://www.spanschachtelmacher.com/

https://www.philamuseum.org/collections/permanent/186158.html?mulR=18364%7C235

Missä ja milloin lie ollut tämäkin vanha tavara ja kenellä. Oma salainen tarinansa on silläkin. Romantiikkaa se pitää sisällä viimeisten alkuperätietojen mukaan.

Nyt rakennan sille tuntemattomalle nuorelle hääparille kauniin kodin lähes 200 vuoden jälkeen tähän jäljelle jääneeseen lahjaan. Niin 'vakka kantena valitsee' ja elämä jatkuu Nukkenallemuseossa.