https://www.chateaudesroure.com/
Viikolla oltiin siskon ja Dixie haukun kanssa yhdessä Roure'n linnassa Barjac kylän takamailla Ardèche'in vuoristoalueella, noin tunnin ajomatka täältä. Haukku jäi vartioimaan autoa.
Olin nähnyt viime vuonna turistimainoksessa alueemme nähtävyyksiä lähellä ja kaukaa ja siitä sen linnan löysin. Se sattui olemaan auki sopivasti, vaikka turistikausi on ohi. Yksi sana kiinnitti huomioni. OUBLIETTE eli ranskan oublier= unohtaa verbistä tehty sana 'unohdettu paikka". Siellä on sellainen nähtävänä.
Viime vuonna olin käynyt St Ambroix kylässä katsomassa keskiaikaista korkeaa talorauniota, jossa oli 4 jollei 5 kerrosta ja alimmaisena maan alla tuo oubliette. Siitä myyjä kertoi. En ollut koskaan kuullut sitä sanaa. Vankityrmä voisi suomeksi sanoa, jos se oli vankila, ei aina Wikipedian mukaan. Vaikka tuossa korjaamattomassa talossa se salaiselta vankityrmältä näytti, koska oli niin piilossa ettei sen olemassaolosta edes tietäisi, jos ei myyjä sitä olisi näyttänyt. Kauhistuttava näky. Kuvitella, jos ostaa vanhan talon ja löytää sieltä joskus myöhemmin sattumalta kätketyn maanalaisen kammion!
Takaisin linnavierailuun. Siellä mainostetaan sitä oubliette kummitustarinana lapsille hirtehishuumorilla. Jos se on ollut vankila, jonne unohdettiin sananmukaisesti elinikäisvangit kuin kidutuspaikkana, se yöaikaan ei olisi mikään houkutteleva vierailupaikka! Voisi tulla haamuja vastaan sinne maan alle mentäessä rappusista! Minä näin muuten seuraavana yönä panajaisia siellä käytyäni...Ja toisaalta voi ajatella, miten paljon ihminen on siellä kärsinyt, vaikka olisikin ollut vanki. Keskiaika oli julmaa ja epäinhimillistä.
https://fr.wikipedia.org/wiki/Oubliette
https://en.wikipedia.org/wiki/Dungeon
Wikipedia antoi muita tulkintoja noille oublitte- paikoille: ruokavarasto, (rikkauksien) kätköpaikka, sisähuusi...Arkeologisissa kaivauksissa sieltä löydetyt luut ovat olleet eläinten eikä ihmisten luita. Kirjallisuuteen nämä vankityrmät ovat antaneet sisältöä, jannitystarinoita jne. Tarua vai totta, kun on erilaisia tulkintoja. Ei savua ilman tulta. Mutta yleisesti käytössä oleva sana oubliette viittaa pahimpaan.
Linnassa kerrotaan trébuchet eli vastapainokatapultti piirityskoneesta, jota käytettiin keskiajalla. Sillä voitiin ampua jättikiviä vihollisen linnamuurin hajottamiseksi tai aikansa pelättyjä kulkutauteja kuten ruttoa, koleraa vihollisjoukkoihin. Se oli kuin aikansa kemiallista sodankäyntiä.
Trébuchet'stä on tehty linnaan harrastajien reproduktio.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Trebuchet
Aluksi mentiin sisälle linnan Silkkimuseoon. Linnassa on tänä päivänä silkkiperhosviljelyn harrastajien työnäytteet. Muuten silkkitehtaat alueellamme ovat mennyttä aikaa. Niitä on ollut täällä kaikkialla. Näkee konreettisesti, miten valtavan työn takana on silkkikangas.
Tässä kuvia ja video silkinviljelyn alusta toukkineen ja perhosineen.
Kreivittären huoneessa oli lastenkulttuuria. Tässä kuva. Mutta outoa oli, kun he olivat sinne laittaneet uusia muovinukkeja, se ei sopinut tunnelmaan.
Tässä on kreivittären sisähuusi eli latrines. Katsottiin huusin reikää ja se vei alas linnan reunamaalle. Joten sinne meni lannotetta suoraan puutarhaan kukkasille. Kun ei vain ketään sattunut kulkemaan siinä kohtaa linnan nurmea! Talvisaikaan taisi olla vetoisaa, kun pikkuikkuna perällä ja reikä olivat aina auki.
Kreivittären komiasta sängystä ei tullut kuvaa. Se oli lyhyempi kuin sängyt nykyään. Siihen oli selitys. Ennen nukuttiin istumaltaan ja isot korkeat tyynyt sängyssä. Oltiin taikauskoisia ja ajateltiin, että pitkänään ei voi nukkua kuin kuollut ihminen.
Seuraavaksi linnan saliin, jossa oli ihastuttava jättitakka. Katsoin sen sisälle ja se suippeni aina pienemmäksi ja pienemmäksi katolle, josta se jäi auki taivaalle asti. Siis ilman savupiipun hattua. Sateella vesi pääsee suoraan takkaan, koska auki. Miten senkin selittää? Vaikuttava. En ole moista koskaan ennen nähnyt.
Isossa huoneessa oli seinällä outoja renkaita, joissa piikkejä kuin nauloja pystyssä. Linnan tekstivihosta löytyi siihenkin arvoitukseen vastaus. Ne olivat susiaikana paimenen koiran kaulapantaita, jotta susi ei päässyt niitä nylkemään. Myöhemmin ne tehtiin vähemmän pisteliääksi, jotteivat vahingoittaneet myöskään kantajaansa, koiraa. Tässä susipannat koirille kuvassa:
Linnan tekstivihosta:
Lopuksi kiivettiin katolle, josta hienot panoraama näkymät.