123.laatikko meneillään

Tyhjennän nyt tätä tarinakaappia, jossa sekalaista tavaraa. Osa on jo laatikoissa.

Keskihyllyllä on punahameinen 60-luvun kuminukke, jonka sain naapurin Irja kummitädiltä Tarja ystävämme äidiltä lahjaksi. Kaikkea hienoa sain häneltä.

Ruutuhame oikealla ovessa on äidin tekemä minulle. Ylempänä näkyy pitsisormikkaat, sellaiset meillä oli lapsena, muodikas piti olla aikuisten tapaan.

Pelikortteja siinä on myös, Mustaa Pekkaa, liikennemerkkikortit, eri kansalaisuuskortit, joita löysin kotoa vintistä.

Noista eri kansalaisuuskorteista tulee mieleen, että ei näkynyt ennen Suomessa vielä paljoa turisteja. Noiden korttien avulla matkusti tavallaan eri maissa. Toisaalta nähtiin lapsena Turun reisuilla Luostarinmäellä ja Turun linnassa amerikkalaisia, jotka liehuttivat meille kaksossiskon kanssa ja lähettivät lentopusuja, oltiin aina samanlaisissa vaatteissa. Kaksoset saavat aina huomiota, kun näkee kaksi samanlaista ihmistä, se on huomiotaherättävää.

Esillä on myös vanhoja muistivihkojani, Ystäväkirja ja ensimmäisiä päiväkirjojani 60-luvulta, 70-alusta.

Lisäksi kotoa tuotu yli 100vuotta vanha lasten Raamattu ja aapinen. 

Muut tavarat on kerätty vuosien varrella. Niissä on muistoja museokävijöille.

Tarinakaapista tulee monta pahvilaatikkoa.

 

Tässe me olemme siskon kanssa. Oltiin saatu uudet silmälasit toisella luokalla koulussa. Ei kehdattu laittaa niitä päähän, piti ensin sanoa kaikille koulussa, että meillä on uudet silmälasit, sitten vasta uskallettiin, kun kaikki tiesivät.

Minulla on nuo silmälasit olleet esillä museossa ja sen jälkeiset lasit, jotka ovat olleet yhden nallen päässä.

 

Kuvassa tekemiäni nalleja, oikeanpuoleisella on toiset vanhat silmälasini, vasemman puoleisella on vanha hameeni yllä. Kierrätystä. Tallella ovat, koska ennen ei heitetty kaikkea pois, vaan vietiin vinttiin korjuun.

Hyvää Ystävänpäivää!

Vanhasta päiväkirjastani löysin vielä kirjeen, jonka olen Tarjalle, viime kesänä yllättäen poisnukkuneelle ystävälle omistanut:

 

Aika on avata ja aika sulkea.

Tässä tämä museokyltti eteisessä, hain sen kylältä, jonne sen laitin joskus 2016, kun minulla oli vielä labrador Dixou.

Alan poistamaan joka paikasta noita museokylttejä, koska museo on kiinni, enkä enää sitä täällä avaa.

Tuon kyltin tekstin voi peittää maalilla ja maalata siihen museo suomeksi, kun uusi paikka löytyy Suomesta.

Minua ei sureta tämä muutos, koska olen saanut pitää tätä museota yli 20 vuotta sydämeni kyllyydestä. Alkuvuosina ei aina varmalta tulevaisuus näyttänyt, kaikki oli niin epävarmaa. Minulla oli merimiehen rukous, purjeisiini tuulta anna, mua kanna, muuten hukkuu haahteni. 

Nyt on suunnitteilla poistaa Nukkenallemuseoyhdistys Ranskasta, koska sille ei ole enää tarvetta. Ja se maksaa lisäksi. Muuten tänä vuonna tulee muutamaa euroa vaille 600euron vakuutuslasku, jonka maksan aina 4 kertaa osina neljännesvuosittain. Taas ovat nostaneet hintaa. Silloin ei tarvitse enää koko vuotta maksaa, kun yhdistystä ei enää ole. Näille vakuutus on kallis kuten yrityksille. Vakuutan sitten erikseen omaan talovakuutukseeni kokoelman. 

Kun päästään talokaupoille ja saadaan uusi koti nukeille ja nalleille toivon mukaan tänä vuonna, perustetaan Suomeen uusi ei voittoa tuottava kulttuuri museoyhdistys. Nukkenallemuseon nimenkin voisi muuttaa esim Lapsuuden museoksi, se olisi laajempisisältöinen.

Vaikka museo on ollut suljettu viimeiset 3 vuotta, kulissien takana tapahtuu. Pandemia on antanut vauhtia, nyt Nukkenallemuseon ovi on helpompi sulkea kuin koskaan ennen.

Pähkinöitä purtavaksi

Otan taas esille tämän Handicrafts housen, jota sanon Tuulen viemää taloksi.

Alla kaksi Lidl kaupan kukkalaatikkoa, joista aloin tehdä tälle laatikkoa. Nukketalo lattialle pahvien päälle, jonka ympärille kokosin pahvilaatikon. Muuten liian iso ja painava talo, onnistuu paremmin noin päin. Mattoveitsellä leikkasin pahvilaatikkojen reunoja, paksua pahvia.

Näin kahdesta laatikosta tuli yksi. Pakettiteippiä reunoihin ja joka paikkaan. 

"Yöllä sä tutkia saat, terä aivojen yöllä on parhain, aikas on hiljaisuus, jos hyvän etsijä liet." Opittiin latinan tunneilla.

Joten viime yönä keksin, että siskon rautalankaa, jota hän on käyttänyt kesähattujen tekoon täällä ollessaan, voi käyttää tuon pahvilaatikon vahvistamiseen, jotta se pysyy koossa. Teippi ei ole täysin varmaa paksussa pahvissa. Joten tongeilla katkaisin rautalankaa ja sitä kiinnitin kuin narua pohjasta kahdesta kohtaa ylöspäin kukkalaatikon reikiä hyväksikäyttäen. Niin sain laatikosta tukevamman. Ja nyt sitä saa nostettua helpommin.

Laatikko on mitoiltaan 80x80x53cm. Viime viikolla sain Lidl kaupasta pienemmän kukkalaatikon samaa paksua pahvia, siitä tulee kansi.

Tässä kokeilin pienempää laatikkoa kanneksi. Ihan kokeilu. En sulje tätä taloa kuin vasta ennen matkaan lähtöä. 

Seuraavaksi saa hakea vähitellen täytettä laatikkoon nukketalon reunoihin, etuosa pitsikoristeisine terasseineen vaatiin erikoispehmennystä.

Mutta tämä 3 laatikon "pahvirakennus" on minulle pieni ihme, koska se näytti mahdottomalta.

Ajan kanssa monet ongelmat ratkaistaan.