Esimerkki, mitä voi tapahtua, kun valtio perii, jos ei ole (lähi)perillisiä eikä testamenttia tehty.
Noin 40 vuotta sitten vanhukset kuolleet ja talo jäi tyhjäksi. Siihen aikaan kaikki tunsivat pikkukaupungin omakotialueella toisensa kuten kylissä.
Nyt ei enää paljoa tunneta, kun on uudet sukupolvet tulleet vanhojen tilalle. Herää kuitenkin kysymys kenen koti oli tässä?
Viikko sitten nähtiin kaikki ikkunat revittynä auki, tyhjät ikkunaraamit. Kun kurkkasi sisälle näki hävitystä, tuhoa kuin sodan jäljiltä. Nyt useimmat laseista tyhjät ikkunaraamit oli joku sulkenut. Ympärillä muuten kortteli on ok ja monista vanhoista taloista on huolehdittu, uusia rakennettu. Tällainen talo sen keskellä on kuin alamaailmaa, varkaiden-, rikollisten pesäpaikka, turvallisuusvaara ympäristölle.
Talossa asuneita vanhuksia ajatellen, on anteeksiantamatonta valtiolta tämä perinnön kiittämättömyys ja toisten kodin tuho! He kääntyvät haudassaan.
40 vuotta sitten tämä talo olisi ollut kaupungille kuin valmis museo, aikakapseli Turun Luostarimäen tapaan.
Vain tonttiako jahdataan? Ei arvosteta vanhaa rakennuskulttuuria, vain modernia talolaatikko-tyyliä? Vai ovatko valtion kirstun tyhjentäneet nykyisen sotehirviön tapaan suuret keksimällä keksityt johtaja-armeijat huippupalkkoineen, eikä raha silloin enää muuhun riitä. Hyväveli-systeemi eli korruptio estää maatamme kukoistamasta?
Sydäntä riipaisee, kun näkee talon raunioina kuin Neuvostoliitossa, vaikka ollaan Suomessa. Tuolla me lapsena käytiin sukulaistätimme tykönä useasti, me maalaislapset äidin kaupunkilaisserkkujen vieraina.
Ihania muistoja, joita ei koskaan voi tuhota kuten talo on tuhottu.
