Tässä tuulimylly, jonka ostin Pariisin kirpparilta 1985. Siinä on teksti "Les Gorges du Tarn", joka tarkoittaa Tarnin kuiluja vuoristossa.
https://www.visit-occitanie.com/en/discovering/major-sites/gorges-du-tarn/
https://about-france.com/tourism/tarn-gorge.htm
Myyjä kertoi, että Etelä-Ranskan vuoristossa eletään turismilla ja noita tuulimyllyjä yms. tehdään turisteille.
Ajattelin, että olisi hienoa päästä joskus sinne vuoristoon! Etelä-Suomessa on tottunut tasankoihin, luonto olisi siellä hyvin erilaista.
!992, kun olin Pariisin lähistöllä vuoden raamattukurssilla eurooppalaisessa Raamattuinstituutissa Lamorlayessa pääsiäisloman aikoihin yksi ranskalainen ystävä ehdotti Etelä-Ranskaan menoa Mission Timothéehen, joka on protestanttinen lomapaikka. Siinä minulle tuli yllättäen tilaisuus mennä Sevenneille. 10 päivää siellä vietin. Kysyin Mission Timothéesta, jos voin sinne mennä syksyllä vapaaehtoistyöhön. Olin saanut jo idean kiivettyäni vuorille kauniita maisemia katsellessani, että tänne minä haluan muuttaa. Myyn Helsingin yksiöni ja ostan täältä talon. Seuraavien 90-luvun vuosien suunnitelma oli nyt valmis.
Myös tuon tuulimyllyn Tarnin tai jonkun muun kuilu tai rotkot Sevennien vuoristossa tuli nähtyä. Kerran timotheelaisten kanssa tehtiin autoretki sinne. Sillä kertaa kuskina oli vanha rouva vanhan autonsa kanssa. En ole koskaan ennen elämässäni nähnyt sellaisia henkeäsalpaavia vuoristomaisemia. Ensin laskeuduttiin kapeita vuoristoteitä alas valtavaan syvään ja suureen kuiluun jyrkkiä kapeita teitä pitkin. Kun sinne alhaalle päästiin, noustiin takaisin pitkän matkaa ylöspäin laaksosta kuin "jättikaivon" pohjasta, jossa on kylä. Sydän kurkussa seurasin mutkia, tien reunoja koko matkan selvittiinkö hengissä vai pudotaanko siinä seuraavassa mutkassa kuiluun. Samanaikaisesti kuskimme kertoi traagista elämänkohtaloansa, yhtä traaginen myrskyisä taustamusiikki vaan puuttui kuin elokuvissa. Kun kotiin pääsi sen jälkeen, voi sanoa ei koskaan enää sinne!
Mutta Sevennit vuoret Anduzessa eivät ole niin vaarallisia, siellä säilyy turvallisuudentunne.
Myöhemmin yksi paikallinen vanhus kertoi, miten usein noissa syvissä kuiluissa näkyy pudonneita autoja. Ranskalaiset ovat tottuneet ajamaan aika kovaa kaikilla teillä, se vaikutelma.
Asiasta toiseen. Seuraavaksi kuvan sinisen provencelaiskylä akvarellin tarina vuodelta 1997. Järjestin itseni yritysharjoitteluun Montpellier'hen hotelliravintolaan. Olin aloittanut sen kurssin Suomessa, koska minulla oli yritysidea. Samalla tilaisuus käydä katsomassa taloja ostaa Ranskassa. Kun tämä oli kestänyt jo vuosia ja näytti uskomattomalta, vaikealta toteuttaa käytännössä, kerran löysin tämän kylätaulun Monpellier'sta taidenäyttelystä. Se pysähdytti minut ja antoi toiveita taloni löytämisestä. Ajattelin siinä se minun taloni kylän keskellä. Vaikka tuo esittää provencelaiskylää, Sevenneillä on samantapaisia. Niin kuin lupaus olisi tullut oman kodin löydöstä.
Mutta minulla oli yksi ongelma. Olin koonnut vuosien aikana jo paljon tavaraa sitä varten tuttavan autotalliin kuin hamsteri pesääni rakensin. En meinannut kehdata taas kysyä, jos voin tuoda sinne vielä tämän ison taulun. Keksin ratkaisun. Pyydän avaimen valmiiksi ja pimeän tullen voin kiikuttaa sen sinne kenenkään huomaamatta. Onneksi oli hyvä ilma, sateella en olisi voinut niin toimia. Päiväsaikaan hain taululle piilopaikan lähettyvillä tien pikkusillan alta, jonne sen kätkin. Kun tuli pimeä, hain taulun piilosta ja vein sen autotalliin piiloon tavaroiden alle.
Seuraavana vuonna 1998 joulukuussa vihdoinkin tuli talokaupat tehtyä Anduzen lähellä. Ja taulu pääsi seinälleni omaan huusholliin.
Tämä kukkataulu on uusi ilmestys ja se ei liity minuun, vaan kaksoissiskon "house hunting" kuten englannin kielessä osuvasti sanotaan. Toisaalta Nukkenallemuseoon se liittyy. Viimeisten pandemia vuosien aikana on nähty jo monta taloa, useimmiten olen seurannut siskoja Skypella Ranskasta, kun he ovat olleet taloja katsomassa.
Yksi kerta nämä Raijan "Kukat" taulu saatiin yllätyksenä yhdestä talosta, jota oltiin katsomassa. Isäntä kertoi olleensa luokkakokouksessa läheisessä vanhassa kyläkoulussa ja voittaneensa sen arpajaisissa. Nyt hän halusi lahjoittaa tämän. Taulussa on yksi salaisuus...