Kaarisiltaa rakentamassa

https://www.hus.fi/sites/default/files/2021-04/perusselvitys_netti.pdf 

Tämän HUSin museojutun mukaan vain 7% museon ylläpitäjänä on ollut vuonna 2019 yhdistykset Suomessa. 

Ranskassa päinvastoin olen saanut toisen vaikutelman ainakin pienistä museoista, että niiden toimintamuoto on useimmiten yhdistys. 

Yritysmuotona pitäisi ainakin Ranskassa olla isoa businesstä, jotta selviäisi hengissä. Olen sen itse karvaasti kokenut ensimmäisen museovuoden aikana 2000-2001, jolloin perustin sen museon yritysmuodossa toiminimenä. Menetin paljon rahaa sen takia. Oppirahat eivät silti hukkaan menneet. 

Siinä oli mukana myyntiä, toin Suomesta Aarikan ja Muumitavaroita myyntiin, se oli fiasko. Koska ne olivat täysin tuntemattomia tavaramerkkejä Ranskassa, ketään ei ollut niistä kiinnostunut. Lisäksi myin itsetehtyjä nallejani. Toisaalta myyntiyritys täydensi alkuhankettani, koska muuten vanhojen lelujen kokoelmani oli pieni ja itsetehdyt nuket ja nallet niiden mukana oli vain näyttely, vaikka heti alussa käytin siitä museo-sanaa. Maailman pienin museo, jota yksi alkuajan turisti kommentoi positiivisesti. Hän sanoi, että tämä on alkua.

Hain muuta mahdollisuutta jatkaa kotimuseota pienessä kylässä. Sain vinkin keräilytapahtumassa Nîmes kaupungissa vanhalta mieheltä, joka oli myös keräilijä. Hän sanoi, että perusta ei voittoa tuottava kulttuuriyhdistys...Siinä Nukkenallemuseon oljenkorsi vuonna 2001. Muuten olisi joutunut sulkemaan sen heti alkuunsa. Mutta yhdistysmuodossa kotimuseo sai jatkoaikaa parikymmentä vuotta. Hyvä tulos se oli.

Niin me nyt myös perustetaan Suomessa uusi museoyhdistys siskojen kanssa.

https://stmuseovirastoprod.blob.core.windows.net/museovirasto/Museoalan_kehittaminen/opas-paikallismuseon-hoitamiseen.pdf

Otin selvää kunnalta museon perustamisesta löytämäämme taloon. Meille sanottiin, että korkeintaan 50 museokävijää kerrallaan on luvallista toteuttaa se harrastusmuodossa ilman monimutkaisia hakemuksia. 

Ranskassa päinvastoin tarvittiin rakennuslupa, käyttötarkoituksen muutos, koska silloin avataan julkinen tila, pieni tai suuri. Piti ottaa yli 1000frangia maksava arkkitehti tekemään piirustukset rakennuslupa hakemusta varten, sanottiin ettei muuten saa rakennuslupaa. Tuo alimmainen kellari oli remontoimaton, vaikka talo muuten on remontoitu. Siihen tehtiin kivimuuratut seinät tavan mukaan kuten on myös toisessa kerroksessa.

Ensimmäinen kysymykseni oli tuolle arkkitehdille vuonna 2000, voiko tähän n.21m² kellariin perustaa museon? Sain vastauksen heti, että voi. Niin lumipallo lähti pyörimään. 

Ulko-ovi piti laajentaa leveämmäksi esteettömyyden takia rullatuolipotilaita varten. Myöhemmin tein koulunäyttelyn toiseen kerrokseen, joka ei rappusineen enää ollut normien mukainen. Ja vuosi vuodelta ovat normit tulleet vaativammiksi.

Pieniin tiloihini voi vastaanottaa kerrallaan vain 10 henkeä. Jos oli iso ryhmä, he tulivat vuorollaan, toiset odottivat. 

Suomessa on paljon kotimuseoita. Siihen löytyi nyt hyvä syy. Se on helpompi perustaa kuin Ranskaan kovine vaatimuksineen. Toisaalta maamme on pieni ja Ranska on suuri, se muuttaa asioita.

Englannissa on home museum-sana. ranskan kielessä ei vastinetta, koska harvinaista. 

Tapahtumarikas syyskuu

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipide/26851d8b-1e6c-52c6-9367-9fe3d2b72424

 

Ennen korona pandemian alkua tammikuussa 2020 kirjoitin Maaseudun Tulevaisuus sanomalehteen Mielipide sivulle tämän artikkelin kuvassa. Liitin sen kahdeksanteen kuvakirjaani museosta.

Silloin 2020 alussa en tiennyt, että kohta maailman yllättää tuhoisa ja tappava koronavirus, josta ei vieläkään loppua näy, vaikka siitä on tullut tabu. Ei ole virusta voitettu vielä kuten niin monet muut vitsaukset historiassa. Koska päinvastoin tästä koronasta on paha maailmamme tehnyt businessksen ihmiselämän kustannuksella, kun raha on kuningas. Muuten 2000-vuosisadalla tämäkin virus olisi ainakin voiton puolella. 

Tartuntatautilaki on tehty suojaamaan kansaa tappavassa ja terveyden tuhoavassa pandemiassa kuten korona. Jos tartuntatautilaki otetaan pois käytöstä ja kansan annetaan tahallaan sairastua tällaiseen vaaralliseen tautiin monin keinoin kuten esim. vuosittaiset korona boosterit epäämällä, jotta voisi tienata miljoonia koronasairaita ja -kuolleita tutkimalla. Silloin "Tanssii yli hautojen" Mika Waltarin historiallista romaanin nimeä lainaten. "Tutkimus"-sana voi saada pirullisen leiman pandemiassa.

https://ruusunnuppuja.blogspot.com/2018/10/mika-waltari-tanssi-yli-hautojen.html 

https://thl.fi/-/ensi-syksyn-koronarokotussuositukset-julkaistu-tehosterokotetta-suositellaan-kaikille-yli-75-vuotiaille-ja-tietyille-riskiryhmille Siinä "käsienpesu THL", joka aina muistaa käskeä pesemään kovasti käsiä, niin kuin se olisi sen suuri tavaramerkki tai taikasana tapahtui mitä tapahtui kuten tämä pandemia. Yhdessä sairaalassa ihmettelin Suomessa, kun tappavaa ilmasta leviävää virusta niin ehkäistään kymmenin käsienpesupistein joka nurkassa. Vaikka sen pirulaisen olisi jo jokainen kerkinyt saamaan ilmasta monta kertaa.

Tänä syksynä Suomessa vain 75-vuotiaasta alkaen mahdollistetaan ilmainen koronarokote. Muille haluaville se maksaa n.149euroa, siihenkin lisätty ehdoksi lääkärin resepti. Ranskassa Ranskan terveydenhoidon piiriin kuuluvat kaikki haluavat saavat tuon rokotteen ilmaiseksi. Muuten EU-n kansalainen saa sen maksua vastaan, keväällä se maksoi 7,50euroa apteekissa rokottamalla. Suomessa on silloin jotain mätää nykyään terveydenhuollossa. 149€-7,5€, suuri ero herättää epäilyä. Seuraan maailman uutisia, en vain Suomen mediaa. Internetti ajallamme on toista kuin siihen aikaan, jolloin kansa sai uutisensa vain kirkosta kuulutettuna, sanomalehdestä tai naapurin radiosta. Kansan hyväuskoisuutta voidaan käyttää hyväksi. 

https://en.wikipedia.org/wiki/COVID-19_pandemic_deaths 

"The COVID-19 death toll is the highest seen on a global scale since the Spanish flu and World War II."

Takaisin pandemian alkuun. Heti hiihtolomien jälkeen 2020 median ykkösuutinen oli korona, miten se tyhjensi autioksi suurkaupunkeja maailmalla yksi toisensa jälkeen, uutiskuvat olivat sellaisia, joita ei koskaan ennen elämässä ole nähnyt. 

Maaliskuun alussa olisi ollut Salon de Provence kaupungissa mielenkiintoinen kansainvälinen Nukketapahtuma, jossa minulla oli tapana joka vuosi käydä autolla. Mutta nyt kun ajatteli, että sinne tuli myös italialaisia Italiasta, jossa paha korona tilanne. Se oli kuin punainen valo, jonne pääsy kielletty. Ei kukaan halua tappavaa, tuhoavaa virusta saada, jos voi siltä välttyä. Harmitti, kun hieno keväinen autoreisu peruuntui. Kaksoissisko vahti minua Suomessa, etten ota riskejä. Enkä niitä itsekään halunnut ottaa. 

Kotimuseoni oli talon alakerrassa, jota sanotaan viinikellariksi. Vaikka entisaikoina se on ollut eläinsuoja hevoselle ja muille elukoille, joita pidettiin, siis navetta, joka lämmitti koko taloa. Keskiaikaiset kylätalot olivat sellaisia monikerroksisia, jossa kaikki oli yhdessä talossa. Ei ollut hygienia-ajatuksia, miten vain selvittiin sen ajan keinoin.

Museon toinen kerros oli koulunäyttelynä, joka oli verhoilla erotettu keittiönurkastani. Kokonaisuus on aika umpinainen, jossa ei ole mahdollisuutta läpituuletukseen, tuuletus on vain yhteen suuntaan, oli ennen myös sivusuuntaan, mutta vahingossa rikoin ikkunaluukun, jota ei enää auki saa. Ilmastaleviäville viruksille kuten korona hyvä tuuletus on välttämätön FFP2 maskien lisäksi. Joten selvää oli, että niin piti sulkea museo. Toisaalta aloin jo kyllästyä siihen, ettei toisessa kerroksessa ollut vitriinejä tavaroita pölyltä suojaamaan ja ne piti kankailla peittää, kun ei ollut museokävijöitä. Ja museopaikka myös oli  keskiaikaisen kylälabyrintin takana piilossa, ei ollut paras mahdollinen houkuttelemaan turisteja kuten voisi olla turistikylä Anduzessa. Mutta aikoinaan ostin tuon talon Lézanista, koska siellä ne olivat halvempia kuin Anduzessa. 

Museon nimen muutos oli jo valmiina suunnitelmissa "Lapsuuden museo" eikä vain nukkejen ja nallejen museo. Alussa hain sille paikkaa Suomesta jostakin, kunnes kaksoissisko sai idean, että hän ottaa kokoelman taloonsa, kun se löytyy.

Eilen olimme siskojen kanssa kaupungilla supermarketeissa ja samalla tehtiin kirpparikierros. Löysin hienon vanhan hollantilaisen kahvipannun. Ostin sen siskolle lahjaksi uuteen tupaan, joka on nyt lopulta löydetty myös nukeille ja nalleille. Kunpa ensi kesänä vihdoinkin voitaisiin avata tämä kotimuseo Suomessa! Kaikenlaisia valmisteluja riittää vielä kuukausiksi. Mutta piakkoin on kahvipannu kuumana.

 

 

Loppuun voisin liittää merimiehen rukouksen, jota olen ennenkin siteerannut. 

Sinun meresi on niin suuri ja minun purteni on niin pieni, purjeeseeni tuulta anna, mua kanna, muuten hukkuu purteni. 

Dixie seuraa pilven takaa

Tässä kuvassa on maailman paras kuuntelija. Vaikka Dixie meni taivaaseen, muistoissakin se elää ja kuuntelee.

Minulla on aina ollut päiväkirja 8-vuotiaasta asti, jolloin opin kirjoittamaan. Nyt nettiaikana on blogi, vaikka tämä on julkinen. Tekemistäni kuvakirjoista puheenollen nekin olivat yksi keino purkaa sydäntään.

Kirjoitan nykyään myös käsin vihkopäiväkirjaa, joka jäi nyt Ranskaan. Käsinkirjoitus tai kaunokirjoitus ei saa ruostua konekirjoituksen takia. 

Tulin tänne blogiini. Nyt on "syrämmel nii paljo asioi, ett jonnekki täytyy saara purettuu niit".

Tämä syyskuu on ollut erikoisen tapahtumarikas, kerron myöhemmin...

Siinä se haukku kuvassa kuuntelee ja ymmärtää kaikki, ei ole elukan viisaudella rajoja. Vielä haudan takaa se seuraa meitä, tuo ihmisen paras ystävä.

Tornacista puolukkametsään

https://www.tourismegard.com/fr/fiche/patrimoine-culturel/chateau-de-tornac-tornac_TFO6282307/

Ennen Suomen matkaa piti käydä kaksoissiskon kanssa Tornacin linnan raunioilla, se on n.6km päässä Lézanin kylän ja Anduzen kylän välillä.

Tässä ensimmäisessä kuvassa näkyy hiukkasen salaperäinen linna niin kuin sen löysin 1990-luvun alussa, kun sinne menin ensimmäistä kertaa yksinäni pyoräillessäni Gardin alueella. Mikä löytö se olikaan! Sinne olen sen jälkeen monesti palannut. Olin siihen aikaan kolmikymppinen ja nyt olen kuusikymppinen. Puolet elämästäni on kulunut noissa ympyröissä.

Tässä me katsellaan siskon kanssa maisemia linnan raunioista, josta näkyy Anduzen kylä kaukana, vaikka tosiasiassa se on vain noin parin kilometrin päässä. Älypuhelin kuva ei näytä hyvin maisema panoraamaa, mutta aavistus kylästä vuorten kätköissä näkyy taivaanrannalla oikealla. 

Viime päivät on saatu nauttia Suomessa metsän antimista. Mustikoita ja puolukoita on saanut pitkästä aikaa, en ole moniin vuosiin niitä voinut metsässä syödä. Marjaan mennään piakkoin ämpärien kanssa, kun puolukka sesonki on alkanut.