perjantai 25. heinäkuuta 2014

Vieraskirjasta - Sade toi taas museokävijöitä

Tänään alkoivat ukkoskuurot puolelta päivin. Heti alussa oli englantilainen kolmikymppinen äiti tyttärensä kanssa. He olivat löytäneet museomainoksen St Jean du Gardista, jonne niitä jätettiin juuri viime viikolla.  Huvittavaa, miten usein nuo mainokset tuovat tänne turisteja. Vaikka ne ovat vaatimattomia, mustalla tekstillä vihreällä paperipohjalla. Toisten turistipaikkojen mainokset ovat kauniita (kalliita) värimainoksia.

Tässä ihan viimeinen ylläolevan vieraskirjan kommentti suomeksi:

Hyvin mielenkiintoista, harvinaista ja valikoivaa. Kiitos, että kappale menneisyyttämme on säilytetty....Näin kirjoitti kolmihenkisen perheen isä, Rivieralta päin kotoisin. Heillä oli kiire, koska piti ehtiä vielä toiseen museoon Välimeren rannalle. Mutta pikavisiitilläkin kiinnostusta riitti.

Toisilla museokävijöillä sen sijaan ei ollut kiirettä, se on ihanne. Täällä oli hyvä tunnelma, kun parhaaseen aikaan "vieraita" oli yht' aikaa 12 henkeä. Iso perhe, jossa kolme sukupolvea, ja yksi kylämme entinen asukas pikkupoikineen. Pas de Calaista Pohjois-Ranskasta tuli suurin osa heistä. Isovanhemmat olivat antiikin tai vanhan tavaran harrastajia. Madame oli nukkejen keräilijä.

Miesväki piti vanhoista hevosistani, naisväki nukketaloista ja 100-vuotiaasta nallestani, jolla on koskettava tarina.

http://www.cap-dail.fr/#&panel1-5

http://en.wikipedia.org/wiki/Alpes-Maritimes

15 henkeä kaikkiaan oli tänään. Turisteja ja muita. Useimmille riitti museokyltti tien poskessa tänne tuloon. Paikalliset näkevät sen miljoona kertaa, eivätkä silti tule. Täytyy olla kiinnostunut ja motivoitunut.

Korttiuutiset. 45 korttia on myyty museokävijöille. Niistä on saatu 29 euroa. Toiset ovat antaneet enemmän kuin 50 senttiä per kortti. Joten 52 euron korttilaskusta on vähentynyt jo enemmän kuin puolet.

Museossa on ollut hiukan enemmän väkeä kuin viime vuonna heinäkuussa ainakin toistaiseksi. Noin 40 euroa pitäisi tienata ensi torstaihin eli viimeiseen päivään heinäkuuta mennessä, jotta on samat tulokset kuin viime vuonna. Ei paljoa puutu. Ihan ok, kun kerran on lama-aikaa. Toisaalta aina toivoo parempaa vuotta. Saa nähdä. Joka tapauksessa, iloitaan kesäsesongista joka tapauksessa.

Posteljoonin tuomisia

http://www.heidiahonen.fi/
"Matkustajanalle", Heidi Ahonen, teksti Nina Ramstadius www.karto.fi, painettu Suomessa KARTO

Seija lähetti tämän kortin, tuli postista tänään. Seija on yhdistyksemme jäsen.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Uzèsin viikonloppu antiikkimarkkinoista

Lauantaina Uzèsin antiikkimarkkinoilla oli paljon vanhaa koulutavaraa. Mutta mitkä hinnat! 100 euroa pyydettiin perhoskokoelma laatikosta, joita oli siellä monia. Minulla on yksi vanha, jonka olen ostanut joskus Helsingin perhosnäyttelystä.

Koulutauluja oli jos jonkinlaisia, mutta pyydettiin 50 euroa, jos siinä oli mukana kehykset. Se on kallista, olen saanut halvemmalla. Minun teki mieli perunannosto aiheista koulutaulua, koska se toi mieleen perunanistutus ja -nosto muistoja, mutta en ostanut. Ennen maalla meillä oli suuret perunamaat ja koulusta saatiin päivä vapaaksi syksyllä perunannostoa varten.

Kasvistoja oli myös. 1900-luvun alusta ja 50-luvulta. Mutta niihin oli uusittu tausta paperi ja ne oli tehty tauluiksi moderneilla lasikehyksillä. Kun kyselin hintoja, sanottiin 25 euroa kpl! Minusta oli outoa muuttaa niiden taustapaperi, alkuperäisinä ne olisi pitänyt säilyttää. Lisäksi nuo kasvit olivat tavallisista poikkeavia. Ne olivat tuhokasveja, kuten hukkakaura. Sisko oli täällä Ranskassa ihmeissään, kun näki maaseudulla kaikki paikat täynnä hukkakauroja. Juuri niitä, joita Suomessa on kitketty tarkkaan pois tuholaisina jo ainakin 80-luvulta lähtien. Muistan kun silloin isä tarkkaili viljapeltoa, jos vaan joukossa näkyi yksikin hukkakaura, se piti heti hakea pois. Sisko on töissä 4H:ssa, jossa nuoria opastetaan hukkakauran hävittämisessä. Näkee miten erilainen mentaliteetti on Ranskassa ja Suomessa. Se mikä on toisaalla vaarallinen tuhokasvi, on toisaalla pelkkä rikkaruoho. Siitä ei ole varmaan Ranskassa tehty yhtä suurta numeroa kuin Suomessa.

http://www.hs.fi/kotimaa/Helposti+levi%C3%A4v%C3%A4+hukkakaura+valtaa+alaa+Suomessa/a1405304925098

http://www.omafra.gov.on.ca/english/crops/facts/ontweeds/wild_oats.htm

http://fi.wikipedia.org/wiki/Hukkakaura

http://www.bayer-agri.fr/protection-cultures/folle-avoine-sur-cereales-et-mais/folles-avoines-a-raisonner/

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020185

Kasvistoja minulla on koulunäyttelyssä kolme. Yksi omani vuodelta 1969 ja kaksi Seijalta, Seijan  oma ja hänen veljen.

Muutakin koulurekvisiittaa oli tällä kertaa paljon, mutta liian hintavia. Toisaalta ei kaikki vanha tavara muuten ollut silti kallista. Standista eli myyntikojusta arvaa jo hinnoittelun. Jos on tyylikästä ja puhdasta, on kalliit hinnat. Jos on sekamelskaa ja likaista kuten vintistä löydetyt tavarat ovat, on halvempaa. Ostamani marionettinuket olivat likaisia, pesin ne huopavaatteineen. Mutta siksi sainkin ne halvalla. Toisaalta aina ei kaikkea voi pestä, jos kangas on kulunutta, ja pesun jälkeen voi paljastua paljon koinsyömää.

Monipuolista tarjonta oli. Ja joka tapahtumassa oppii uutta.

Koiralinkit

http://www.hs.fi/kotimaa/Rahakoira+Massi+paljasti+rahak%C3%A4tk%C3%B6n+ensimm%C3%A4isen%C3%A4+ty%C3%B6p%C3%A4iv%C3%A4n%C3%A4%C3%A4n/a1405305542190?ref=hs-art-new-17

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Terveisiä provencelaishame kaupasta

Tässä nukketeatteri Guignol, jonka korjasin viime vuonna. Siinä oli vain Pierrot.

Nyt siinä on ympärillä enemmän porukkaa. Eilen löysin Uzèsin antiikkitorilta saksalaiset puusta veistetyt neljä marionettia, ehkä 1900-luvun alusta. Kuningas, prinsessa, eukko ja Kasper. 30 euron kauppa. Ei ollut kallis. Vaikka nuo ovat Kasper teatteria, joka on eri kuin Ranskan Guignol-teatteri, kyllä ne siihen sopivat silti.

Tänään oli museossa Sommièresta provencelaiskaupan myyjä ystävänsä kanssa. Isosisko osti sieltä hameen veljentyttären tytölle kesäkuussa ja samalla me jätettiin sinne "käyntikortti" eli museomainos. Se tepsi. He tulivat nyt vastakäynnille museoon.

Entisiä pariisilaisia he olivat. Kulttuuri kiinnostaa suurkaupungin asukkaita ja tietenkin muitakin. Nukkenallemuseossa käy paljon pariisilaisia. Niitä, joista paikalliset eivät pidä.

Ihmiset usein lupaavat tulla museoon, mutta se jää lupauksiksi useimmiten. Tällä kertaa ei jäänyt. Sitäpaitsi he tulivat tänne kuin "vanhat ystävät". Françoise ja Florence. Florence sanoi heti ovella, muistatko minut....

Nukkenallemuseo on treffipaikka. Täällä synkkaa eli sympatisoidaan, kuten ranskalaiset sanovat. Täällä on jotakin sellaista, mikä yhdistää kaikkia, eri sukupolvia, eri kansalaisuuksia.... universaalisia nalle-, nukke-, koulu- tai muita tarinoita.