Lauantaina Uzèsin antiikkimarkkinoilla oli paljon vanhaa koulutavaraa. Mutta mitkä hinnat! 100 euroa pyydettiin perhoskokoelma laatikosta, joita oli siellä monia. Minulla on yksi vanha, jonka olen ostanut joskus Helsingin perhosnäyttelystä.
Koulutauluja oli jos jonkinlaisia, mutta pyydettiin 50 euroa, jos siinä oli mukana kehykset. Se on kallista, olen saanut halvemmalla. Minun teki mieli perunannosto aiheista koulutaulua, koska se toi mieleen perunanistutus ja -nosto muistoja, mutta en ostanut. Ennen maalla meillä oli suuret perunamaat ja koulusta saatiin päivä vapaaksi syksyllä perunannostoa varten.
Kasvistoja oli myös. 1900-luvun alusta ja 50-luvulta. Mutta niihin oli uusittu tausta paperi ja ne oli tehty tauluiksi moderneilla lasikehyksillä. Kun kyselin hintoja, sanottiin 25 euroa kpl! Minusta oli outoa muuttaa niiden taustapaperi, alkuperäisinä ne olisi pitänyt säilyttää. Lisäksi nuo kasvit olivat tavallisista poikkeavia. Ne olivat tuhokasveja, kuten hukkakaura. Sisko oli täällä Ranskassa ihmeissään, kun näki maaseudulla kaikki paikat täynnä hukkakauroja. Juuri niitä, joita Suomessa on kitketty tarkkaan pois tuholaisina jo ainakin 80-luvulta lähtien. Muistan kun silloin isä tarkkaili viljapeltoa, jos vaan joukossa näkyi yksikin hukkakaura, se piti heti hakea pois. Sisko on töissä 4H:ssa, jossa nuoria opastetaan hukkakauran hävittämisessä. Näkee miten erilainen mentaliteetti on Ranskassa ja Suomessa. Se mikä on toisaalla vaarallinen tuhokasvi, on toisaalla pelkkä rikkaruoho. Siitä ei ole varmaan Ranskassa tehty yhtä suurta numeroa kuin Suomessa.
http://www.hs.fi/kotimaa/Helposti+levi%C3%A4v%C3%A4+hukkakaura+valtaa+alaa+Suomessa/a1405304925098
http://www.omafra.gov.on.ca/english/crops/facts/ontweeds/wild_oats.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hukkakaura
http://www.bayer-agri.fr/protection-cultures/folle-avoine-sur-cereales-et-mais/folles-avoines-a-raisonner/
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020185
Kasvistoja minulla on koulunäyttelyssä kolme. Yksi omani vuodelta 1969 ja kaksi Seijalta, Seijan oma ja hänen veljen.
Muutakin koulurekvisiittaa oli tällä kertaa paljon, mutta liian hintavia. Toisaalta ei kaikki vanha tavara muuten ollut silti kallista. Standista eli myyntikojusta arvaa jo hinnoittelun. Jos on tyylikästä ja puhdasta, on kalliit hinnat. Jos on sekamelskaa ja likaista kuten vintistä löydetyt tavarat ovat, on halvempaa. Ostamani marionettinuket olivat likaisia, pesin ne huopavaatteineen. Mutta siksi sainkin ne halvalla. Toisaalta aina ei kaikkea voi pestä, jos kangas on kulunutta, ja pesun jälkeen voi paljastua paljon koinsyömää.
Monipuolista tarjonta oli. Ja joka tapahtumassa oppii uutta.
