Nyt siinä on ympärillä enemmän porukkaa. Eilen löysin Uzèsin antiikkitorilta saksalaiset puusta veistetyt neljä marionettia, ehkä 1900-luvun alusta. Kuningas, prinsessa, eukko ja Kasper. 30 euron kauppa. Ei ollut kallis. Vaikka nuo ovat Kasper teatteria, joka on eri kuin Ranskan Guignol-teatteri, kyllä ne siihen sopivat silti.
Tänään oli museossa Sommièresta provencelaiskaupan myyjä ystävänsä kanssa. Isosisko osti sieltä hameen veljentyttären tytölle kesäkuussa ja samalla me jätettiin sinne "käyntikortti" eli museomainos. Se tepsi. He tulivat nyt vastakäynnille museoon.
Entisiä pariisilaisia he olivat. Kulttuuri kiinnostaa suurkaupungin asukkaita ja tietenkin muitakin. Nukkenallemuseossa käy paljon pariisilaisia. Niitä, joista paikalliset eivät pidä.
Ihmiset usein lupaavat tulla museoon, mutta se jää lupauksiksi useimmiten. Tällä kertaa ei jäänyt. Sitäpaitsi he tulivat tänne kuin "vanhat ystävät". Françoise ja Florence. Florence sanoi heti ovella, muistatko minut....
Nukkenallemuseo on treffipaikka. Täällä synkkaa eli sympatisoidaan, kuten ranskalaiset sanovat. Täällä on jotakin sellaista, mikä yhdistää kaikkia, eri sukupolvia, eri kansalaisuuksia.... universaalisia nalle-, nukke-, koulu- tai muita tarinoita.
