sunnuntai 11. syyskuuta 2022

Ruusukeittiö sai kalusteet

https://chemungcountyhistoricalsociety.blogspot.com/2016/11/a-tragic-history-of-tiny-stoves.html 

Kun keittiötä suunnittelin tähän nukketaloon, alakerran ruusutapettihuone epäröitti, sopivatko ruusut keittiöön? Miksi ei, nyt ne koristavat seiniä yhdessä kuparisten, tinaisten, puisten, rautaisten, peltisten yms. keittiötavaroiden kanssa. Posliinia ja saviastioita tai keramiikkaa ei ole vielä löytynyt tänne.

Pala palalta olen koonnut keittiöön nämä huonekalut keittiötarpeineen. Värjäsin huonekalut saksanpähkinä värillä, niin ne ovat enemmän samanvärisiä.

Vaalea säkki edessä vasemmlla on jauhosäkki. Pöydillä on leivontatarvikkeita ja pari kotitekoista leipää.

Lihanleikkuuta varten on puupölkky hellan vieressä, siinä porsasta tai muuta elukkaa leikattiin keskellä keittiötä! 

Kaikki esillä hyllyillä tai seinillä ja lattialla. Vain kaksi pientä alakaappia isolla seinähyllyllä oikealla.

Ikkunan edessä pöytä tuolineen. Mutta ei se ollut ruokapöytä 1800-luvulla, vaan työpöytä. Ateriat nautittiin "dining room" kuten englanniksi sanotaan, eli ruokasalissa.

Ei ollut hygieniasta vielä paljoa puhuttu tai sen tärkeydestä, joten keittiössä kaikki sai pölyttyä, ei niitä varmaan jatkuvasti siivottu. Näytillä piti kaikki olla kuin kauniina koristeena, rikkautta sekin oli.

Hellasta kuvat alempana. Hellan sisällä joku astia, johon on voitu laittaa öljy-tai muun lampun tapaan paloöljyä kai, tai hiiltä, jotta lapset ovat voineet laittaa ruokaa äidin tai kokin tapaan. Onnettomuuksia sattui paljon, kun pienet lapset näin saivat leikkiä tulella. Vastuuta annettiin lapsille pienestä pitäen, mikä voi olla kohtalokasta.

Keittiöstä puuttuu kyökipiika, joka ruuan valmistaa herrasväelle. Isompi kana myös täytyy sinne hankkia, jotta on aina tuoreita kananmunia vanhan ajan tapaan. Tilanteen tullen voi keittiötä täydentää.

Ohessa lehtiartikkelista kuva, jossa kerrotaan yhdestä lapsen hellaonnettomuudesta.








Kimpsut ja kampsut


Tässä tein videon ensimmäisen nukketalon pakkaamisesta Suomeen menoa varten. Se täytyy vielä laittaa myöhemmin isoon pahvilaatikkoon niin, että reunoissa on tilaa tukipaperia, -pahvia tai -kuplamuovia varten, koska mikään ei saa liikkua sisällä.

Joskus paakkaaminen täytyy aloittaa, koska paljon pakkaamista, talon kaksi kerrosta. Nukketalot työläimpiä, kun ovat yksityiskohtia täynnä.

Matkatavaroita pakattaessa on toivoa, että paikka museolle lopulta löytyy.

tiistai 6. syyskuuta 2022

Talo alkaa elää

Yksi huone sai jo huonekalut. 

Nämä makuuhuoneen huonekalut tulivat Amerikasta. Tällä kertaa se kesti monta viikkoa. Global shipping ebayssä on huono ratkaisu, se tietää aina monta mutkaa matkaan. Mutta jotkut myyjät käyttävät sitä.

Karhuntaljan olen tehnyt vanhasta lampaankarvasta, Alle laitoin pellavan, jolla siksak saksilla leikatut reunat kuten ikkunaverhojen reunat. 

Alakerrassa rappujen vieressä näkyy lattiaa, josta otin vanhan ruman tapetin pois. Nyt kaikki 4 lattiaa nukketalossa ovat paljas puupintaisia, harmonisempaa, kun kaikki ovat samanlaisia. Nätti puu tuli esiin ja sen värjäsin saksanpähkinä luonnonvärillä. Se suojaa myös puutoukilta, kuten vanhaan aikaan niin tehtiin.

Yksityiskohtia voi lisätä vähitellen. 

Karhuntaljassa nalle odottaa asukasta, jonka jalkoja voi lämmittää iltaisin ja aamuisin, nukkumaan mennessä ja aamulla ylös noustessa.

tiistai 23. elokuuta 2022

Tornacin linnan raunioilla 2022

http://chateaudetornac.fr/ 

Joka vuosi käydään Tornacin linnan raunioilla, joka on ennen Anduzen kylää n.6-7km täältä. 

Nuo linnan rauniot on ensimmäisiä paikkoja Gardin alueellamme, jossa kävin pyörällä 30 vuotta sitten, kun tänne ekakertaa tulin. Täynnä nostalgiaa. 

Siihen aikaan, minulla oli vain pyörä ja paljon unelmia. Yksinäni tänne alussa pyöräilin. Myöhemmin ystävien kanssa. Nyt minulla on haukku, koti, talo, museo, autokortti, auto ja paljon muuta on siunaantunut tänne. 

Välillä on hyvä muistella. Eilen, tänään ja huomenna horisontit antavat ajattelemisen aihetta. 

Dixiestä otin kuvan tässä raunion ikkunan edessä, josta avautuu näkymä Anduze kylään, jonne tulin 1992 viettämään 10 päivää pääsiäisenä.

Kun käveltiin linnan sisäpihalla, oli outo tunne, miten täynnä elämää se on ollut satoja vuosia sitten, minkalaista elämä on ollut ja ne ihmiset siellä. Mystinen paikka. Jotenkin kuin elämän ja kuoleman rajalla olisi, koska kaikki on siellä kuollutta ja toisaalta jäljellä kivirauniot, joissa elämä jatkuu meille uusille sukupolville.

Näiden historiallisten muistomerkkien takia tämä Sevennit alue minua viehätti paljon.



sunnuntai 21. elokuuta 2022

Kesämuistoja 2022

Ollaan jo elokuussa, kesä on pitkällä. Otettiin eilen kuvia Dixien kanssa muistoksi tästä kesästä 2022.

Tänä kesänä päivittäiset kolmen vartin lenkit on pitänyt tehdä aamuisin, koska viileämpää, eikä vielä liian kuuma. Päivällä on ollut välillä 37°C-38°C. Onneksi nyt on ollut vähemmän eli 30°C paikkeilla.


 


Lattiaa pesemässä

Nyt oli lattiat vuorossa. Koko ajan minua on häirinnyt kerniset tai muoviset lattiamatot tässä 1890-nukketalossa, ei sovi aikaan. Joten otin ne pois. Alta löytyi punainen tapetti, alimmasta huoneesta keittiön ruututapetti ja ylhäältä toisesta vasemmalla vaalea tapetti.

Pesin kuluneet vanhat lattiatapetit pois.Nätti puu alla, värjäsin sen saksanpähkinävärillä ruskehtavaksi. Se on luonnontuote, ennen käytetty suojaamaan puuta toukilta. Punainen tapetti oli värjännyt puun alla. 

Tämä oli tervetullutta hommaa, kun stressasin viime päivien kovia ukkossateita.

Ensi viikolla odotan Amerikasta yläkertaan huonekaluja vasempaan huoneeseen. Nettimaailmassamme ei Amerikan kaupat ole enää vain matkoihin sidottuja kuten ennen olivat. Klikkaamalla internetistä saa ostettua ja Posti tuo runsaassa viikossa perille. 2000-vuosisata ja sen ihmeet.


 


lauantai 6. elokuuta 2022

Silkkiä ja pellavaa

Tässä kuvankäsittelyohjelmalla suunnittelin ensin verhoja ja niiden värejä nukketaloon, hain kankaat kokeiluksi. Sitten tein verhot punaisesta ja sinisestä silkistä ja luonnonvalkoisesta pellavasta, jonka isosisko on kutonut kangaspuilla.

 
Nyt talo odottaa huonekaluja ja muuta sisustusta, mutta siihen menee aikaa, koska 1800-luvun lopun ajoilta ne täytyy olla kuten nukketalo. Mutta netin taikasauvalla löytää kaikkea, vaikka vuosi siihen menisi.

torstai 28. heinäkuuta 2022

Läksiäislahjojako?

Taas tuli #lahja #museo on! Kuvassa kaksi naapurikylän St Jean du Gardin pappaa, serkkunsa nukke tuotiin tänne museoon. Se on kuuluisa #SFBJ #posliininukke, ikä 90v. hienoine Haute-Savoie folklorisine pukuineen. Vieraskirjaan tuli uusi muisto.
 
Viime aikoina on ihmeesti tullut näitä lahjoja museoon. Kuin taivaasta niitä tippuisi. Pandemian lohdutuksia ja tulevaisuuden lupauksia, voi sanoa. Jotenkin symboliikkaa mukana. Museolla on lähtösuunnitelmia pois Ranskasta ja nämä ovat kuin läksiäisiä viimeisistä 22 vuodesta.