keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Linkit

http://www.hs.fi/ulkomaat/Mobiililaitteiden+ja+tietokoneiden+k%C3%A4ytt%C3%B6+pienent%C3%A4%C3%A4+sanavarastoa/a1374632901627

Nukkelahjoista

Tässä muutama nukkeinfo linkki:

http://www.restauration-de-poupees.fr/Reconnaitre-les-celluloids

http://baigneurs.free.fr/marques/fiche_baigneur.php?prenom=IGNACE

http://odysseedesjouets.e-monsite.com/

http://www.infopoupees.com/pages/expo.php?index=4&sn=1

Ylemmässä kuvassa keskellä ruskeahiuksinen (maalatut hiukset) vauvanukke on yksi viime viikolla saamistani nukeista. Löysin netistä sen merkin Convert Nano. Samaa nukkea valmistettiin ensin selluloidista 40-luvulla ja sitten uudemmasta vähemmän palonarasta aineesta, jostakin muovisekoituksesta,  50-luvulla. Nukella on sulkevat ja sivuille liikkuvat tai katsovat siniset silmät.

Alimmassa kuvassa keltaisen nallen vieressä on pieni selluloidivauva 40-50-luvulta. Convert-merkkinen kuten yllä. Se on myös viime viikon nukketuliaisia.

Katselin noiden nukkejen hintoja netissä. Kyllä ne ainakin 70 euroa yhteensä ovat arvossaan. Ranskan markkinoilla varsinkin, koska ovat ranskalaisia.

Ylimmän kuvan vaunut ovat 50-luvun kaksosrattaat, jotka olen saanut 20 eurolla joskus Anduzen kirpputorilta. Alimmat vihreät maalatut puuvaunut olen tuonut Suomesta alkuvuosina. Ne ovat Loimaan osto-ja myyntiliikkeen löytö, 50 euroa niistä silloin pulitin. Suomessa vaunut ovat kalliimpia kuin täällä Ranskassa. Niitä näkee siellä vähemmän. Toisaalta täälläkin harvemmin kuin ennen.

Yläkuva on täynnä vanhoja nalleja, paitsi kaksi alempaa lampaankarvanalleani, ja alakuvassa on kaikki minun tekemiäni nalleja. Niitä olen pistänyt paljon pois näkyvistä. On tarvinnut tehdä tilaa kaikelle vanhalle.

Kaikki 50-70-luvun viime viikon muoviset lahjanuket (Bella, Gégé, Horsman ja tuntemattomat merkit), jotka meinaan myydä, on jo pesty. On niistä ollut hommaa koko viikoksi. Lisäksi oli mukana joitakin nukenvaatteita. Toiset villaiset olivat pesun jälkeen niin reikäisiä, koinsyömiä, ettei niistä paljoa ole jäljellä. En jaksa paikata 100 paikkaa villahousuissa. Villatakin paikkasin, koska reiät olivat pienempiä ja niitä oli vähemmän. Vanha vaate on kuitenkin aidompi kuin joku uusi. Ennen vaatteet pidettiin loppuun ja se saa näkyä museossa. Minun pitäisi opetella se paikanteko-ommel paremmin. Välillä näen nalleja, jotka ovat huolellisesti tehtyjä paikkoja täynnä ja siksi liikuttavia.

Silmiä piti korjata myös yhdellä nukella, koska toinen silmä oli painunut sisälle päähän. Katsoin kaulan kiinnitystä, ei sieltä käsin nähnyt pään sisälle. Sitten tutkin päälakea "istutettujen" hiusten alta. Kumma kyllä, mutta muovisen päälaen sai auki kuin purkin kannen. En ole moista systeemiä ennen nähnyt näillä uudemmilla nukeilla, vanhoilla posliininukeilla kyllä on usein irroitettava pääkupu. Niin pääsin pään sisälle katsomaan. Silmät sulkevasta mekanismista oli liima irronnut toiselta puolelta, joten se liimattiin uudestaan kiinni. Ja niin saatiin se korjattua. Nukesta saa vähän paremman hinnan nyt.

Kaikki saamani nuket useimpia folklorisia nukkeja lukuunottamatta olivat niin likaisia, että roskiin ne olisivat menneet helposti, kuten madame sanoi, joka ne minulle toi. Siksi noista vinttitavaroista luovutaan helpommin, kun ei viitsitä tai keritä niitä putsailemaan. Vaikka paksun lian alta kyllä näkyy arvokkaammat ja vähemmän arvokkaat. Ja siivous on vaivan arvoinen.

Yksi nukke muuttui täysin kasvojen pesun jälkeen. Alimmainen kuva. Vähän folklorisen tyylinen 50-luvun kovamuovi-nukke on nyt ihastuttava. Alushame puseroineen oli täysin muuttanut väriään luonnonvalkoisesta ruman kellertäväksi. Eikä pesu auttanut. Sitten kokeilin yhtä temppua, vaikka se voisi pilata koko vaatteen. Sekoitin pesuveteen Javel-ia, pyykin valkaisuainetta, jota käytetään Ranskassa keittiössä desifioimassa ja tiskauksessa rasvaa poistamassa. Ihme kyllä, se valkaisi uudestaan vanhan kellastuneen nukenvaatteen, eikä sitä vahingoittanut. Nukella ei ole enää käsiä, mutta se on silti viehättävä. Toisaalta kädet voisi tehdä sille kankaasta, koska en halua teettää niitä kalliisti ammattirestauroinnissa. Jolloin ne voivat maksaa enemmän kuin itse nuken arvo. Lisäksi voin tehdä sille puseron käsien peitoksi. Tai sitten tämä palmikkopää saa jäädä ilman käsiä, ja niin se on ajan kuva. Museoon ei tulla täydellisinä, vaan elämää nähneenä. Sille täytyy hakea paikka museosta.

Turistit Suomessa

http://www.hs.fi/kotimaa/Joka+nelj%C3%A4s+turisti+on+ven%C3%A4l%C3%A4inen/a1374549478702

torstai 18. heinäkuuta 2013

Nukkekuorma

Eilen oli museossa taas 13 kävijää (lasketaan vain maksavat). Turisteja ja joitakin paikallisia naapurikylistä.

Puhelin soi myös useasti. Aika paljon yritetään kaupata vanhoja leluja. Kun tiedän, mistä on kyse, sanon useimmiten, että me haetaan museoon vanhempaa tavaraa. Tilan puutteen takia täytyy jo valikoida ja makuasiat vaikuttavat myös. Eri asia on, jos saa ilmaiseksi. Kuten eilen.

Kun museossa oli jo paljon väkeä iltapäivällä, tuli vielä yksi pariskunta kahden suuren pahvilaatikon kanssa. He olivat soittaneet ja tiesin, että tulossa olivat. Laatikot piti tyhjentää, koska he tarvitsivat niitä muutossa pois Anduzesta. Madame oli käynyt täällä noin pari vuotta sitten ja ajatteli antaa tänne nukkensa ja folklorisen nukkekokoelman. Hän sanoi, että jos en huoli, voi heittää roskiin. Myöhemmin järjestelin likaiset ja puhtaammat nuket erikseen. Yksi muovikassillinen meni heti roskiin, niin huonokuntoisia ne olivat. Kaksi muovikassillista oli ihan ok folklorisia nukkeja eri maista, erilaisia kuin minulla on ennestään, joten ne rikastuttavat kokoelmaa. Niille ainakin osalle voin hakea paikkaa museosta. Sitten yksi pienempi pahvilaatikko on 50-70-luvun nukkeja. Muutamia otan museoon, joita minulla ei vielä ole. Kuten 50-luvun Convert-merkkiset ranskalaiset nuket. Otan selvää merkeistä vielä internetissä. Toiset useimmat ovat Bella merkkisiä ranskalaisia, joita täällä on jo. Ne voin myydä. Puhdistamista niistä on, kun ovat olleet monet vuodet unohdettuina ullakolla tai ties missä pölyyntymässä. Onneksi folkloriset nuket ovat aika siistejä, niitä olisi vaikea puhdistaa vaatteineen.

Museossa oli kiva tunnelma, kun oli "tupa" täynnä. Pienellä museotilalla on myös hyviä puolia. On kotoisa ilmapiiri, kun on vähän ahdasta. Ihmiset puhuvat helpommin, kun ovat lähellä toisiaan.

Ei saa kiittää päivää ilman iltaa, sanotaan. Nyt on ilta. Tänään oli myös 13 museokävijää, mukava yllätys.  Aamupäivällä marseillelaisia, iltapäivällä naapurikylästä Vézénobresta entisiä nîmesiläisiä, illalla Toulouse'sta, Bordeaux'sta ja meidän kylästä. Kaikki nämä olivat isovanhempia enemmän tai vähemmän monine lapsenlapsineen.

Noteerasin yhden asian. On se kumma, kun kaikki lapset ovat viime aikoina olleet hyvin kilttejä museossa kuin ennen joulua ollaan. Kuulin, että yhden tänäpäisen viisivuotiaan tytön joulupukin toivelistaan kuuluu nukketalo. Yllättävää on, että pikkupojat ovat yhtä kiinnostuneita täällä kaikesta kuin pikkutytöt. Vaikka poikien teknisiä leluja ei ole paljoa. - Tällaisten hauskojen lapsivierailujen jälkeen saan nauraa vielä jälkeenkin päin.

Mahtaako huomenna myös tulla 13 museokävijää?

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Tervetuloa museoon!


Virtuaalivierailulla museossa, Tässä Paulan ja Timon vierailuvideo:
https://www.dropbox.com/s/gefhhksd2zfrxtm/Ullan%20museossa%20valmis1.wmv

Eilen oli 13 henkeä museossa. Muuten on ollut 2-5 kävijää päivittäin nyt alkukuusta. Elokuun loppuun mentäessä lisääntyvät kävijät yleensä, nyt alkukuu on vielä aika hiljaista.

Sesonkikuulumisia

Tässä kuva vieraskirjasta. Nyt aamulla oli yksi pariskunta Toulousesta. He olivat nähneet tämän museon Heraultin turistioppaassa, jonka olivat ostaneet kirjakaupasta. Siihen me ollaan päästy ilmaiseksi. Herault on tämän Gardin naapurimaakunta, joka on Montpelliern aluetta.

Lisäksi nämä turistit olivat olleet Sauve-kylässä ja siellä kyselleet tästä museomainosta, joita ei ollut enää kuulema ainuttakaan. Vaikka niitä sinne me jätettiin joku aika sitten, kun kierreltiin monet lähikylät museomainos reisuilla.

Samaa ikäluokkaa me oltiin. Se yhdistää. Madame ihasteli nukketaloja ja otti kuvia. Lasten kasvatuksesta puhuttiin myös. Vitriinejä puuttuu, ja siten on paljon houkutuksia lapsille, jotka ovat tottuneet kaikkea katsomaan joka paikassa käsillään. Miten ihmeessä he yhtäkkiä voivat muuttaa tapansa?

Lasten kasvatuksesta on helpompi puhua, kun ei ole itsellä lapsia ja omaa kokemusta. Ei se helppoa ole, sanoi äiti. Mutta jokaisella on periaatteensa. Ne voidaan periä vanhemmilta tai omaksua uudet. Sen suhteen minä olen konservatiivi kuten muutenkin. Rajat täytyy olla kaikessa. Ja kuri lapsilla. Eivät he kunnioita mitään, jos ei ole auktoriteettia.

Nykyään lelumuseoissa on leikkikenttäalue lapsille ja "Ei saa koskea"-periaatteen sijaan on "Saa koskea"-periaate. Se on periksi antamista kaikessa. Tänne nukkenallemuseoon ei sellaisia muotivillityksiä haluta, vaikka olisi joskus rahoitusta. Sitäpaitsi lapset viihtyvät täällä muutenkin. Me haastellaan heitä. Monesti he katsovat silmät pyöreinä, kun kuuntelevat ja katselevat. Vaikka "kauhukakaroita" tulee myös joskus museoon, silloin minä olen babysitterinä ja juoksen koko ajan heidän perässään, jotteivat he rikkoisi mitään.

Yksi kerta oli hollantilainen eläkeläispariskunta. Mies oli ollut koulujen johtaja. Hän puhui juuri tästä nykyajan kurinpito-ongelmasta kouluissa ja muualla. Lisäksi hän totesi, että lapset ovat nykyään niin itsetietoisia tai itsevarmoja, että he "tietävät" jo kaiken tai ovat tietävinään, niinkuin heillä ei olisi enää mitään oppimista! "Muna on viisaampi kanaa". - Mutta eikö tämä koko elämä ole elämänkoulua ja oppimista? Aina meillä on parantamisen varaa.

Museomenestyksestä puheenollen. Nyt on heinäkuun puoliväli ja koko ajan vertaan viime vuoteen. Toisaalta siitä tulee paineita, jos ajattelee, että ainakin samoihin tuloksiin pitäisi päästä. Nyt me ollaan hiukan edellä viime vuoden heinäkuun alusta. Se voi heilahtaa puolin ja toisin yhdessä päivässä. Ilmassa on siksi jännitystä. Joka tapauksessa tämä kesäaika on museolle juhla-aikaa. Ja eteenpäin me ollaan menossa kaikesta huolimatta, pienemmällä tai suuremmalla menestyksellä.

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Uzèsin antiikkimarkkinoilla

http://www.uzes.fr/agenda/Foire-aux-antiquites-et-a-la-brocante_ae239358.html

Huomenna on Ranskan kansallispäivä. Tänä viikonloppuna on joka vuosi Uzèsissä antiikkimarkkinat. Siitä on tullut minulle jokavuotinen kesäohjelma. Nyt sinne oli parempi mennä, koska tänä vuonna muutettiin museon aukioloaikoja vähän. Ennen museo oli auki klo 10 alkaen, nyt se aukeaa tuntia myöhemmin klo 11. Yleensä kaikki tulevat 11-12 välillä ja sitten iltapäivällä.

Nalle tuli mukaan tällä kerralla. Sain sen 25 eurolla. Reppananalle on nyt odottamassa puhdistusta. Sen koiset villahousut ja -takin pesin jo. Ne ovat muuten ihan hauskannäköiset. Jalat ovat irronneet joskus paikoiltaan, nalle on varmaan kulkenut uskollisesti mukana joka paikassa. Sen entinen omistaja on löytänyt vanhan puisen lankakerän päät raudan vahvistukseksi, joten ne pysyvät siten paikoillaan. Silmät ovat eriparia. Pääasia, että on silmät. Kuono on muuttanut väriään...Meille keräilijöille nuo paljon nähneet nallet ovat aarteita.

Tauluja siellä oli paljon, otettiin muutama kuva ihanimmista. Kaikkea siellä näkee, myös ennennäkemätöntä harvinaisempaa tavaraa. Siksi sinne on mielenkiintoista mennä, vaikka ei aina olisi mitään museoon ostettavaa.


























































Tässä alimmassa taulussa näkee miten lapsilla oli aikuisten vaatteet 1700-luvulla. Ja siten myös heidän nukeillaan.

Sota-ajasta

http://files.snstatic.fi/hs/2013/7/sakuvat/