torstai 18. heinäkuuta 2013

Nukkekuorma

Eilen oli museossa taas 13 kävijää (lasketaan vain maksavat). Turisteja ja joitakin paikallisia naapurikylistä.

Puhelin soi myös useasti. Aika paljon yritetään kaupata vanhoja leluja. Kun tiedän, mistä on kyse, sanon useimmiten, että me haetaan museoon vanhempaa tavaraa. Tilan puutteen takia täytyy jo valikoida ja makuasiat vaikuttavat myös. Eri asia on, jos saa ilmaiseksi. Kuten eilen.

Kun museossa oli jo paljon väkeä iltapäivällä, tuli vielä yksi pariskunta kahden suuren pahvilaatikon kanssa. He olivat soittaneet ja tiesin, että tulossa olivat. Laatikot piti tyhjentää, koska he tarvitsivat niitä muutossa pois Anduzesta. Madame oli käynyt täällä noin pari vuotta sitten ja ajatteli antaa tänne nukkensa ja folklorisen nukkekokoelman. Hän sanoi, että jos en huoli, voi heittää roskiin. Myöhemmin järjestelin likaiset ja puhtaammat nuket erikseen. Yksi muovikassillinen meni heti roskiin, niin huonokuntoisia ne olivat. Kaksi muovikassillista oli ihan ok folklorisia nukkeja eri maista, erilaisia kuin minulla on ennestään, joten ne rikastuttavat kokoelmaa. Niille ainakin osalle voin hakea paikkaa museosta. Sitten yksi pienempi pahvilaatikko on 50-70-luvun nukkeja. Muutamia otan museoon, joita minulla ei vielä ole. Kuten 50-luvun Convert-merkkiset ranskalaiset nuket. Otan selvää merkeistä vielä internetissä. Toiset useimmat ovat Bella merkkisiä ranskalaisia, joita täällä on jo. Ne voin myydä. Puhdistamista niistä on, kun ovat olleet monet vuodet unohdettuina ullakolla tai ties missä pölyyntymässä. Onneksi folkloriset nuket ovat aika siistejä, niitä olisi vaikea puhdistaa vaatteineen.

Museossa oli kiva tunnelma, kun oli "tupa" täynnä. Pienellä museotilalla on myös hyviä puolia. On kotoisa ilmapiiri, kun on vähän ahdasta. Ihmiset puhuvat helpommin, kun ovat lähellä toisiaan.

Ei saa kiittää päivää ilman iltaa, sanotaan. Nyt on ilta. Tänään oli myös 13 museokävijää, mukava yllätys.  Aamupäivällä marseillelaisia, iltapäivällä naapurikylästä Vézénobresta entisiä nîmesiläisiä, illalla Toulouse'sta, Bordeaux'sta ja meidän kylästä. Kaikki nämä olivat isovanhempia enemmän tai vähemmän monine lapsenlapsineen.

Noteerasin yhden asian. On se kumma, kun kaikki lapset ovat viime aikoina olleet hyvin kilttejä museossa kuin ennen joulua ollaan. Kuulin, että yhden tänäpäisen viisivuotiaan tytön joulupukin toivelistaan kuuluu nukketalo. Yllättävää on, että pikkupojat ovat yhtä kiinnostuneita täällä kaikesta kuin pikkutytöt. Vaikka poikien teknisiä leluja ei ole paljoa. - Tällaisten hauskojen lapsivierailujen jälkeen saan nauraa vielä jälkeenkin päin.

Mahtaako huomenna myös tulla 13 museokävijää?