Eilen oli neljä henkeä museossa. Nalletaiteilija ja pariskunta, pariisilaisia. Sanomalehtiartikkeli ja museomainos leirintäalueelta toivat heidät tänne. Samanaikaisesti tuli alèsilainen madame naapurikaupungista, hänen tyttärensä asuu Cardet-kylässä tässä ihan vieressä.
Kun pariisilaiset olivat lähteneet, sanoin alèsilaiselle rouvalle, että pariisilaiset pitävät tästä museosta, koska heitä täällä käy paljon. "Kaikki tästä pitävät", kuului vastaus.
Museo on olemassa, tuli mieleen, kun sesongin jälkeen tuli vielä museokävijöitä.
Ensi viikonlopulla on Euroopan kulttuuripäivät. Joten silloin voi myös odottaa tänne väkeä. Kylämme linna on auki lauantaina, ja siellä järjestetään taidenäyttelyitä tapahtumaa varten. Musiikkiakin tänä vuonna. He yrittävät houkutella ihmisiä. Paikalliset ovat sen jo nähneet, joten he eivät sinne muuten enää viitsi mennä. Linnan remontista ei ole tietoakaan, mitään uutta ei ole. Vaikka sen puisto on kunnostettu, ei siinä mitään erikoista ole nähtävänä. Kaikki vanhat puut on kaadettu, pari kolme yksinäistä puuta on jäljellä. Autiona se on. Muutama penkki tyhjän puiston reunoilla ei tee siitä viihtyisää.
Anduzen puistossa on joutsenlampi ja satoja vuosia vanhoja puita. Siellä on aina väkeä ja elämää. Vaikka linnaa ei ole vieressä kuten täällä.
Kuulin uuden "juorun", jos niin voi sanoa. Anduzelainen ystävä puhui ranskalaisittain "rumeur"-sanalla. Se tarkoittaa juorua, huhua, kuulopuhetta. Toisaalta voi ajatella, että joku on saanut ajatuksen ja toiset ovat sitä puhuneet eteenpäin. On se totuudenmukaista tai ei. Positiivisessa mielessä se voi olla idean kehittelyä, negatiivisessa mielessä pahan puhumista. Suomenkielellä se on useimmiten jälkimmäistä.
http://fr.wiktionary.org/wiki/rumeur
Joka vuosi kulttuuri viikonloppuna Anduzen ikivanha kellotorni keskellä kylää avataan opastetuille turistikäynneille. Muuten se on suljettu, koska se on remontoimaton. Siinäpä pieni museopaikka! Sellaista on puhuttu kuulema naapurikylässä. - Mutta mikä museo? Tilat ovat pienet. Joku pieni museo on mahdollinen.
Jospa nukkenallemuseo löytäisi joskus oikean museorakennuksen, joka olisi omistettu vain museotoiminnalle keskellä liikepaikkaa. Meillä on johtotähti taivaalla. Seurataan sitä, niin löydetään perille.
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
sunnuntai 1. syyskuuta 2013
Paikallisten päivä
Uutisissa netissä kerrotaan, miten turistit ovat nyt kotimatkalla. Kun menee Anduzeen sen huomaa, turistit ovat hävinneet, vilkas "kesäkaupunki" on muuttunut pieneksi maalaiskyläksi.
http://lci.tf1.fr/france/dernier-week-end-des-grandes-vacances-attention-aux-bouchons-8256156.html
Mutta onneksi museossa oli väkeä loppuun asti. Tänään viimeisenä päivänä elokuuta oli vielä 7 henkeä kuten eilenkin. Nyt oli paikallisia, enemmän tai vähemmän kaukaa. Lehtiartikkelit, museokyltit tai muut mainokset toivat heidät. Monet sanovat, että he ovat jo kauan ajatelleet tulla, mutta nyt vasta tulivat.
Hyvä tunnelma täällä oli. Yksi pariskunta ihmetteli nukketaloja, toinen taas piti nukeista. Yksi isoäiti lastenlastensa kanssa tunsi Lamorlayen Raamattuopiston Pariisin lähellä, jossa olin vuoden 1991-1992. Se vuosi oli käänteentekevä elämässäni, koska se toi minut tänne Etelä-Ranskaan ensimmäisen kerran lomalle vuonna 1992 pääsiäisenä. Mitä kaikkea sitten sen jälkeen tapahtui, lukee tässä museopäiväkirjassa vuodesta 2005 lähtien ja "Unelmani Etelä-Ranskassa"-kirjassani.
Yksi kokoelman uutuus on lasten miniraamattu (noin 5cmx4,5cm) vuodelta 1851, joka on painettu Amerikassa. Teksti on siinä normaalikokoista. Toisissa se on niin pientä, että mukana piti olla suurennuslasi.
Löysin sille paikan 1800-luvun nuken sylissä. Se herättää keskustelua. Protestantismin museossa, noin 17km täältä, on vielä pienempi miniraamattu, jonka protestanttinaiset kätkivät nutturan sisälle uskonvainojen aikaan.
Yhdistyksen kukkaroon tuli 54 euroa enemmän kuin viime vuoden elokuussa. Noin 5% nousu elokuussa ja noin 20% nousu heinäkuussa. Meillä on ollut menestystä tänä kesänä lamasta huolimatta. Dixou ei ole pitkästynyt, vaikka on välillä ollut päiväunilla.
http://lci.tf1.fr/france/dernier-week-end-des-grandes-vacances-attention-aux-bouchons-8256156.html
Mutta onneksi museossa oli väkeä loppuun asti. Tänään viimeisenä päivänä elokuuta oli vielä 7 henkeä kuten eilenkin. Nyt oli paikallisia, enemmän tai vähemmän kaukaa. Lehtiartikkelit, museokyltit tai muut mainokset toivat heidät. Monet sanovat, että he ovat jo kauan ajatelleet tulla, mutta nyt vasta tulivat.
Hyvä tunnelma täällä oli. Yksi pariskunta ihmetteli nukketaloja, toinen taas piti nukeista. Yksi isoäiti lastenlastensa kanssa tunsi Lamorlayen Raamattuopiston Pariisin lähellä, jossa olin vuoden 1991-1992. Se vuosi oli käänteentekevä elämässäni, koska se toi minut tänne Etelä-Ranskaan ensimmäisen kerran lomalle vuonna 1992 pääsiäisenä. Mitä kaikkea sitten sen jälkeen tapahtui, lukee tässä museopäiväkirjassa vuodesta 2005 lähtien ja "Unelmani Etelä-Ranskassa"-kirjassani.
Yksi kokoelman uutuus on lasten miniraamattu (noin 5cmx4,5cm) vuodelta 1851, joka on painettu Amerikassa. Teksti on siinä normaalikokoista. Toisissa se on niin pientä, että mukana piti olla suurennuslasi.
Löysin sille paikan 1800-luvun nuken sylissä. Se herättää keskustelua. Protestantismin museossa, noin 17km täältä, on vielä pienempi miniraamattu, jonka protestanttinaiset kätkivät nutturan sisälle uskonvainojen aikaan.
Yhdistyksen kukkaroon tuli 54 euroa enemmän kuin viime vuoden elokuussa. Noin 5% nousu elokuussa ja noin 20% nousu heinäkuussa. Meillä on ollut menestystä tänä kesänä lamasta huolimatta. Dixou ei ole pitkästynyt, vaikka on välillä ollut päiväunilla.
perjantai 30. elokuuta 2013
Pari sivua vieraskirjasta
Tässä ensin eilispäivän sivu vieraskirjasta, alimmaisena tänäpäinen.
Täällä odotettiin kahta museokävijää, jotta olisi päästy viime vuoden tuloksiin. Mutta hyvä yllätys, tänään tulikin 7 ihmistä museoon. Me ollaan nyt 21 euroa viime vuoden elokuuta rikkaampia. Huomenna voi tulla vielä joku...
Täällä odotettiin kahta museokävijää, jotta olisi päästy viime vuoden tuloksiin. Mutta hyvä yllätys, tänään tulikin 7 ihmistä museoon. Me ollaan nyt 21 euroa viime vuoden elokuuta rikkaampia. Huomenna voi tulla vielä joku...
"Made in China" - kopioita
http://www.editionsatlas.fr/
Eilen yksi madame sanoi, että hän on ostanut myös nukketalon. Lehtikipsa myy Atlas keräilysarjoja, joissa on mukana myös nukketaloja.
Hän ei tee eroa "made in China" reproduktioilla ja aidoilla tuotteilla. Kaikki on samaa.
Muutama päivä sitten näytettiin nettiuutisissa, miten Kiinaan on noussut "pikku Pariisi" eli kloonattu Pariisi, joka on maksanut miljardi euroa. Tässä alla linkki, jossa kuvia.
http://lci.tf1.fr/insolite/le-20h-avant-l-heure-paris-clonee-en-chine-8252802.html
Eilen yksi madame sanoi, että hän on ostanut myös nukketalon. Lehtikipsa myy Atlas keräilysarjoja, joissa on mukana myös nukketaloja.
Hän ei tee eroa "made in China" reproduktioilla ja aidoilla tuotteilla. Kaikki on samaa.
Muutama päivä sitten näytettiin nettiuutisissa, miten Kiinaan on noussut "pikku Pariisi" eli kloonattu Pariisi, joka on maksanut miljardi euroa. Tässä alla linkki, jossa kuvia.
http://lci.tf1.fr/insolite/le-20h-avant-l-heure-paris-clonee-en-chine-8252802.html
Ajan tasalla
Äsken kävi museossa pariisilaiset kolmoset äitinsä kanssa. 17 vuotiaat tytöt muistuttivat kovasti toisiaan, joten kysyin, oletteko te kolmoset. Kyllä vaan, sain vastaukseksi. Identtisiä oli ainakin kaksi heistä, kolmaskin oli hyvin samaa olemusta, vaikka hänellä oli pitkä tukka ja oli tummempi kuin toiset kaksi. Jumeau-nukke tuli heistä mieleen. Nukenvalmistajat kun käyttävät paljolti omaa kansalaisuutta lapsinukke mallina.
Lomalaisten aikatauluista puheenollen ei koskaan tiedä, milloin he tulevat. Tämä pariisilaisperhe tuli kello 12 jälkeen, yleensä he tulevat 11-12 välillä tai myöhemmin iltapäivällä. Joten aina saa olla varuillaan. Toisaalta me mennään haukun kanssa ulos ennen tai jälkeen klo 13 joka päivä ja laitetaan oveen lappu, että ulkoilutan koiraa 15min. Jos joku tulee sillä aikaa, tietää ettei olla kauaa ulkona. Dixoun ulkohuone on kylämme viheralueilla, niitä pitää hakea, ei se aina viitsi samoilla paikoilla käydä. Ja muutenkin on hyvä käydä happihyppelyllä kolme kertaa päivässä, kiitos eläinystävämme.
En ole koskaan ennen nähnyt noin samanlaisia kolmosia. Se oli hieno tapaaminen. Miten paljon ihmisiä ollaan taas tänä kesänä nähty museossa! Ja miten kaukaa he ovat tulleet, miten erilaisista ympyröistä! Montaa kansalaisuuttakin on ollut. Lapset ovat olleet kilttejä, ei ole ollut harmia pahemmin, kuten joskus sattuu olemaan, jos he katselevat kaikkea käsillään eikä silmillään.
Yhdistyksen kukkaroon tuli 20 euroa, joten 60 euroa enää puuttuu viime vuoteen nähden. Saa nähdä, miten käy tänä vuonna. Pidän teidät blogini lukijat ajan tasalla.
Klo19:43
Tänään oli kaikkiaan 15 henkeä museossa. Myöhemmin tuli kahta, kolmea sukupolvea. Joukossa oli yksin yksi nukkejen keräilijä, joka oli nähnyt sattumalta Bambupuistotiellä meidän museokyltin. Hän otti paljon valokuvia ja lupasi tehdä reportaasin tästä museosta nukkejen keräily nettisivulle. Museokävijöiden joukossa oli naapurikyläläisiä, jotka tulivat sukulaisineen tänne. Lopuksi oli isoäiti tyttärensä ja lastenlasten kanssa Montpelliersta. He olivat nähneet museomainoksen jossain turistipaikassa Montpelliern lähellä. Huvittavaa ja vähän yllättävää oli, että sota-ajan lapsi, isoäiti, joka oli nähnyt puutteen, oli kaikkein kiinnostunein kaikesta ja ihmeissään niinkuin Liisa Ihmemaassa. Hänen lapsenlapsensa olivat vähemmän tehtyjä vanhoista leluista. Nykyajan lapset ovat tottuneet lelukasoihin, joten he eivät osaa aina antaa arvoa. Määräästä on tullut laatua tärkeämpää. Enää ei puhuta aarteista, jos niitä on helposti saatavissa ja kymmenittäin. Leluvuoren alle hukkuu kulutusyhteiskunnassa.
11 euroa puuttuu, niin meillä on samat elokuun tulokset kuin viime vuonna. Tässä viime tingassa vielä tapahtuu näkojään. Jännittävää. Pari päivää jäljellä. Stressi alkaa hävitä vähitellen. Me ollaan päästy jo melkein maaliin.
Lomalaisten aikatauluista puheenollen ei koskaan tiedä, milloin he tulevat. Tämä pariisilaisperhe tuli kello 12 jälkeen, yleensä he tulevat 11-12 välillä tai myöhemmin iltapäivällä. Joten aina saa olla varuillaan. Toisaalta me mennään haukun kanssa ulos ennen tai jälkeen klo 13 joka päivä ja laitetaan oveen lappu, että ulkoilutan koiraa 15min. Jos joku tulee sillä aikaa, tietää ettei olla kauaa ulkona. Dixoun ulkohuone on kylämme viheralueilla, niitä pitää hakea, ei se aina viitsi samoilla paikoilla käydä. Ja muutenkin on hyvä käydä happihyppelyllä kolme kertaa päivässä, kiitos eläinystävämme.
En ole koskaan ennen nähnyt noin samanlaisia kolmosia. Se oli hieno tapaaminen. Miten paljon ihmisiä ollaan taas tänä kesänä nähty museossa! Ja miten kaukaa he ovat tulleet, miten erilaisista ympyröistä! Montaa kansalaisuuttakin on ollut. Lapset ovat olleet kilttejä, ei ole ollut harmia pahemmin, kuten joskus sattuu olemaan, jos he katselevat kaikkea käsillään eikä silmillään.
Yhdistyksen kukkaroon tuli 20 euroa, joten 60 euroa enää puuttuu viime vuoteen nähden. Saa nähdä, miten käy tänä vuonna. Pidän teidät blogini lukijat ajan tasalla.
Klo19:43
Tänään oli kaikkiaan 15 henkeä museossa. Myöhemmin tuli kahta, kolmea sukupolvea. Joukossa oli yksin yksi nukkejen keräilijä, joka oli nähnyt sattumalta Bambupuistotiellä meidän museokyltin. Hän otti paljon valokuvia ja lupasi tehdä reportaasin tästä museosta nukkejen keräily nettisivulle. Museokävijöiden joukossa oli naapurikyläläisiä, jotka tulivat sukulaisineen tänne. Lopuksi oli isoäiti tyttärensä ja lastenlasten kanssa Montpelliersta. He olivat nähneet museomainoksen jossain turistipaikassa Montpelliern lähellä. Huvittavaa ja vähän yllättävää oli, että sota-ajan lapsi, isoäiti, joka oli nähnyt puutteen, oli kaikkein kiinnostunein kaikesta ja ihmeissään niinkuin Liisa Ihmemaassa. Hänen lapsenlapsensa olivat vähemmän tehtyjä vanhoista leluista. Nykyajan lapset ovat tottuneet lelukasoihin, joten he eivät osaa aina antaa arvoa. Määräästä on tullut laatua tärkeämpää. Enää ei puhuta aarteista, jos niitä on helposti saatavissa ja kymmenittäin. Leluvuoren alle hukkuu kulutusyhteiskunnassa.
11 euroa puuttuu, niin meillä on samat elokuun tulokset kuin viime vuonna. Tässä viime tingassa vielä tapahtuu näkojään. Jännittävää. Pari päivää jäljellä. Stressi alkaa hävitä vähitellen. Me ollaan päästy jo melkein maaliin.
keskiviikko 28. elokuuta 2013
Linkit - Liettuan Lelumuseo
http://www.zaislumuziejus.lt/en/en-vision
"...visit a toy and game museum in Vilnius, the capital."
Vuonna 2010 perustettu lelumuseo Liettuan pääkaupungissa Vilniuksessa on yksityisestä aloitteesta liikkeelle lähtenyt projekti.
Kun katselee sen kuvagalleriaa, näkee miten kansallisia, kansanomaisia tai kulttuurisidonnaisia lelut ovat. Joka maassa on historiansa ja lelukulttuurinsa. Toisaalta on universaalisia leluja, joita on kaikkialla, eri kulttuureissa, ainakin eri versioina.
Kun vierailee nukke-tai lelumuseoissa eri maissa, tai samassa maassa eri paikoissa, joka kerta löytää erilaisen kokoelman, lasten maailmaa eri näkökulmasta katsottuna. Aina näkee uutta.
"...visit a toy and game museum in Vilnius, the capital."
Vuonna 2010 perustettu lelumuseo Liettuan pääkaupungissa Vilniuksessa on yksityisestä aloitteesta liikkeelle lähtenyt projekti.
Kun katselee sen kuvagalleriaa, näkee miten kansallisia, kansanomaisia tai kulttuurisidonnaisia lelut ovat. Joka maassa on historiansa ja lelukulttuurinsa. Toisaalta on universaalisia leluja, joita on kaikkialla, eri kulttuureissa, ainakin eri versioina.
Kun vierailee nukke-tai lelumuseoissa eri maissa, tai samassa maassa eri paikoissa, joka kerta löytää erilaisen kokoelman, lasten maailmaa eri näkökulmasta katsottuna. Aina näkee uutta.
Elokuun 4 päivää
Nyt on jo keskiviikko. Aika kuluu nopeasti. Tämä sesonki kesä pitää jännityksessä.
Viimeksi kun kirjoitin tähän museokävijöistä, puuttui vielä paljon viime vuoden tuloksista. Viime päivinä on ollut porukkaa museossa, eilen 13, joten me ollaan päästy jo aika lähelle tavoitetta. 80 euroa pitäisi yhdistyksen tienata vielä ennen lauantai-iltaa.
Viime vuonna oli ihmisiä täällä ihan kuun eli lomien loppuun asti. Viime päivät ovat olleet vilkkaita, jos olisi niin lauantaihin asti. Joka tapauksessa tilanne näyttää nyt jo aika hyvältä, koska ei puutu paljoa. Viime viikolla puuttui vielä 300 euroa, se oli suuri summa ja epävarmalta näytti. Nyt voi jo huokaista helpotuksesta.
Joka tapuksessa ollaan valppaina joka päivä ja innolla esitellään museota, jotta päästään maaliin, niin kuin urheilukilpailussa. Toisaalta näitä "kilpailuja" elämässä on aina välillä. Täytyy ollakin haasteita.
Näytän taskulapulla paria nukketaloa sisältä kaikille museokävijöille, koska muuten ei valaistus riitä. Viime vuonna loppuaikoina kyllästysin tai väsysin siihen, tänä vuonna en. Kärsivällisyys riittää nyt loppuun asti.
Muuten vieraskirjasta on tullut entistä tärkeämpi. Käsken kaikkien kirjoittaa siihen,. palautetta on tärkeä saada. Ja muuten se unohtuisi monelta.
Midi Libren artikkeli nukkenallemusosta toi nyt vasta paikallisia tänne, kauan kesti ennen kuin se sai heidät liikkeelle.
Viimeksi kun kirjoitin tähän museokävijöistä, puuttui vielä paljon viime vuoden tuloksista. Viime päivinä on ollut porukkaa museossa, eilen 13, joten me ollaan päästy jo aika lähelle tavoitetta. 80 euroa pitäisi yhdistyksen tienata vielä ennen lauantai-iltaa.
Viime vuonna oli ihmisiä täällä ihan kuun eli lomien loppuun asti. Viime päivät ovat olleet vilkkaita, jos olisi niin lauantaihin asti. Joka tapauksessa tilanne näyttää nyt jo aika hyvältä, koska ei puutu paljoa. Viime viikolla puuttui vielä 300 euroa, se oli suuri summa ja epävarmalta näytti. Nyt voi jo huokaista helpotuksesta.
Joka tapuksessa ollaan valppaina joka päivä ja innolla esitellään museota, jotta päästään maaliin, niin kuin urheilukilpailussa. Toisaalta näitä "kilpailuja" elämässä on aina välillä. Täytyy ollakin haasteita.
Näytän taskulapulla paria nukketaloa sisältä kaikille museokävijöille, koska muuten ei valaistus riitä. Viime vuonna loppuaikoina kyllästysin tai väsysin siihen, tänä vuonna en. Kärsivällisyys riittää nyt loppuun asti.
Muuten vieraskirjasta on tullut entistä tärkeämpi. Käsken kaikkien kirjoittaa siihen,. palautetta on tärkeä saada. Ja muuten se unohtuisi monelta.
Midi Libren artikkeli nukkenallemusosta toi nyt vasta paikallisia tänne, kauan kesti ennen kuin se sai heidät liikkeelle.
maanantai 26. elokuuta 2013
Dixou uimarannalla
lauantai 24. elokuuta 2013
Kesänostalgiaa
Minulla on "mittarin lukijan" lippis päässä auringon suojana. Haukku on aina yhtä innokas kävelijä, vaikka korkeat lämpotilat ottavat vähän koville. Se väsyy.
Kesä alkaa olla mennyttä osittain, vaikka täällä lämpimät ilmat jatkuvat lokakuuhun asti. Yöt vain viilenevät.
Ilmassa on syksyn haikeutta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)