torstai 22. lokakuuta 2015

Lapsia museossa

Tässä eilispäivän museokävijöitä. Nukketalot kiinnostavat.

Tänään tuli viime hetkellä ennen kuutta yksi perhe, kaksi sukupolvea kuten usein.

Syyslomalaisia on nyt käynyt 23 toistaiseksi, pariisilaisia tai muualta Ranskasta ja enemmän tai vähemmän paikallisia. Kuun loppuun asti heitä voi odottaa museoon.

Minulla on uusia suunnitelmia loppuvuodeksi. Kerron myöhemmin.

Piakkoin tehdään taas tiliä kuluneesta museovuodesta. Vuosi alkaa kääntyä loppua kohti.

Kaikkia sukupolvia on ollut. Lapset ovat olleet kilttejä kuin ennen joulua.

tiistai 20. lokakuuta 2015

Tavataan Facebookissa ja Twitterissä!

http://dollhousedreams.free.fr/

Päivitin dollhousedreams-sivut eilen. Lisäsin aloitussivuille 3 versioon Facebook ja Twitter logot.

Siinä pieni atk-kompakysymys, jonka sain ratkaistua. Helposti monimutkaistuu tuo päivitys, jos tekee pienenkin virheen, josta tulee iso ongelma. Otin selvää ensin netissä, niinkuin olen monet atk-probleemat selvittänyt. Tietokoneen kanssa touhuaminen on mukavaa ja haasteellista, kun onnistuu.

Netin sosiaalisella verkostolla on nykyään jo paljon vaikutusvaltaa ja sitä pitää hyödyntää myös museomaailmassa. Se on samaa kuin puhelinluettelo ennen. Vielä parempi, koska kansainvälinen.

Raahen museo on Suomen vanhin paikallismuseo, perustettu vuonna 1862. http://www.raahenmuseo.fi/ Silloin satamakaupunki sijaintina mahdollisti sen olemassaolon. Paljon liikennettä aina. Jos se olisi sijainnut jossain "korvessa", kaukana hyvistä liikenneyhteyksistä, ei varmaan olisi ollut niin elinkelpoinen. Kun katsoo heidän nettisivujaan, huomaa, että tuo yli 150 vuotta vanha museo on säilyttänyt viehätyksensä tähän päivään asti "maailman myrskyjen" keskellä.

Nykyään Google tekee tunnetuksi ja vie turisteja ennen tuntemattomillekin paikoille. Monia salaisia "helmiä" löytyy maailman kätköistä.

lauantai 17. lokakuuta 2015

Prinsessanuket ja nalletalonpoika

Vasemmalla nukkeherrasväen talossa on jo 6 posliinista hienohelmaa.

Oikealla on tämän aamun kirpparikierroslöytö, kun olin ruokakauppareisulla naapurikylässä. En ole aikoihin ollut tuolla St Christolin kirpparilla, koska se on yleensä kulutusyhteiskunnan romua täynnä. Ei sellaista viitsi usein katsoa. Anduzessa on parempaa tavaraa kirppiksellä. Mutta tuolla romutorilla on halvemmat hinnat. Tämän sain parilla kympillä.

Tämä vanhalasiovinen kaappi on tehty maitopuulaatikoista, puupalasista, pienemmistäkin, kaikki on käytetty hyväksi kotona. Siihen aikaan, kun oli puutetta kaikesta, ehkä sota-aikana. Hyvä ajankuva. Siksi se minua liikuttikin, koska on niin vaatimaton ja "tyhjästä taiteiltu".

Tästä teen nallejen maalaistalon, oikein talonpoikaisen, rustiikin huushollin.

Siinä vastakohtaiset nukketalot. Elämää ennen vanhaan kaupungin hienoissa prinsessanukkekortteleissa ja toisaalta maaseudulla nalletalonpojan tuvassa.


perjantai 16. lokakuuta 2015

Nukkenallemuseosta artikkeli

Nukke & Lelulehti  n:o2 2015, Suomen Nukkeyhdistys ry.

http://myoldbear.free.fr/textes/finnois/Nukkelelulehti2.2015.pdf

Siinä artikkeli nukkenallemuseosta Suomen Nukkeyhdistyksen lehdessä.


keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Nukketalon alku

Tässä viimeisin kirpparilöytö, maksoi vain 5€. Astiahylly on 29x28cm.

Nämä folkloriset keittiö-tai tupa huonekalut ovat varmaankin 30-40-lukua. Ne on tehty koko puusta eikä vanerista kuten useimmiten näkee.

Siinä ne nyt ovat kuvassa vielä pesemättöminä.

Heti aloin ideoida uudesta nukketalosta, jonne ne sopivat. Öljymaalattu kanataulu on varastossa odottamassa paikkaa, se sopii noiden kanssa. Nalle asukkaaksi. Sellainen on jo valmiina. "Talopuitteet" ovat sitten omaperäiset eli se paikka, missä nalle asuu. En kerro vielä. Minulla on hauska idea. Pala palalta se rakentuu.

Kanataulusta puuttuu kehykset.

Alèsissa on yksi solidaarisuuskirppari, jossa vaihtuu tavara usein. Joten he myyvät halvalla tehdäkseen aina tilaa uudelle.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Vinttien kätköistä museoon

Eilen pesin ainakin 100 vuotta vanhan puu-nahkaisen koululaukun. Se oli mustana 100 vuoden vinttipölystä.

Olin säästänyt ämpärillisen käsipyykin virutusvettä, koska käytän usein sitä lattian pesuun tai milloin mihinkin uudestaan. Vesi on täällä kallista ja olen oppinut sitä kierrättämään. Kukkaset saavat aina tiskini virutusveden ja voivat ihan hyvin. Konstit ovat monet. Sittenkin vesilaskua on paljon vuodessa. Sama juttu sähkön suhteen. Säästölinjalla kannattaa olla, niin pysyvät laskut kurissa.

Koko vesiämpärillinen kului koululaukun puhdistukseen! Mutta puhdasta tuli. Seuraavaksi oli vuorossa tänään laukun puuosien puutoukkamyrkkykäsittely xylophène-myrkyllä, jonka käsittelystä en pidä. Muovihanskat kädessä ulko-oven vieressä sitä sutilla siveltelin ja kyllästin puun monet kerrat läpimäräksi, varmaan kolme varttia siinä touhusin, "kymmeneen kertaan" täytin tuholaistoukkien reiät, jotta ne eivät enää pääse tuhoamaan tätä kallista kulttuuriomaisuutta. Tuon myrkyn käytössä en säästellyt eikä pidäkään, jotta se tehoaa. Pahimmat vaaralliset hajut jäivät sitten ulkosalle, vaikka otin laukun kuvaamisen jälkeen sisälle kuivamaan. En viitsinyt sitä vartioida kadulla. Joku voisi varastaa tämän suuren aarteeni.

Laukun sisällä oli rihvelitaulu, vaikkakin rikkinäinen, siinä käytettävine omine "kynineen". Liitua ei käytetty.

Otin selvää netissä tästä löydöstäni. Alla linkit.

Puisia leipälaukun tapaan kannettavia olkalaukkuja tehtiin ennen kotona lapsille vuoristossa Keski-Euroopassa. Se oli yksi alkuaikojen kotitekoisten koululaukkujen muoto 1800-luvulla. Selkäreput tulivat vasta 1900-luvulla.

Tavallisen koululaukun tehtävän lisäksi koululaiset  voivat lasketella vuorta alas puulaukun päällä tai käyttää sitä pikkupöytänä.

Laukku muistuttaa myös entisaikojen militäärilaukkuja.

Tässä vaatimattomassa paljon käytetyssä koululaukussa  on hyvä menneen ajan symboli. Ilman moninaisia nykyajan kalliita huippu atk-hienouksia opinahjo meni eteenpäin. Koulu teki tehtävänsä. Ja lapset saivat eväät elämälleen.



Tässä netti-info sivuni:

http://www.notrefamille.com/historique/le-cartable-et-son...

http://a-french-education.blogspot.fr/2013/08/the-early-l...

https://www.facebook.com/692294330792311/photos/a.8785596...

https://fr.wikipedia.org/wiki/Cartable

http://www.musee-moutiers.fr/pages/l-ecole.html

http://lci.tf1.fr/jt-13h/videos/2015/cartables-en-bois-bo...

http://webetab.ac-bordeaux.fr/college-pouillon/index.php?...

http://www.ecoleaupluriel.be/ecole-grands-parents.htm

https://de.wikipedia.org/wiki/Tornister

https://da.wikipedia.org/wiki/Tornyster

torstai 24. syyskuuta 2015

Syksyn tunnelmia

Viime viikonlopun kulttuuripäivät menivät ihan ok, stressiä niistä on aina hiukan. Ei ollut niin paljon ihmisiä museossa kuin viime vuonna, jolloin kylämme linnasta tuli suoraan tänne väkeä. Olin laittanut sinne liikutettavan museokyltin ohjaamaan linnavierailijoita tänne. Tänä vuonna linna ei osallistunut kulttuuripäivä tapahtumaan, joten kylä pysyi hiljaisena.

Oli täällä 22 ihmistä. Kansainvälistä porukkaa. Hollantilaisia, belgialaisia, saksalainen, espanjalainen.. ja sveitsiläisiä, kuten yllä vieraskirjatekstin kirjoittaja:. "Paljon löytyy unelmia näin pienestä tilasta!" Nuo sanat lämmittävät mieltä tulevana talvena.

Turistien silmissä nukkenallemuseosta tykätään, on tykätty alusta 2000 asti. Siksi on huvittanut jatkaa. Pieni tilakin voidaan nähdä positiivisena. Monipuolistaa täytyy edelleen ja niin me saadaan kiitosta. Vaikka vanhat nukketalot ja koulunäyttely ovat suosikkeja yleensä.

Kaikkia sukupolvia mahtui tähän viime viikonloppu tapahtuman vierailuporukkaan museossa. Tarinamatkaa tehtiin yhdessä. Niin mennyt aika alkaa uudestaan elämään.

Mukavat juttutuokiot ovat elämämme suola, olivat ne sitten missä tahansa. Pienelläkin museolla on paikkansa, kun se tarjoaa etappeja, pysähdyspaikkoja, elämänmatkojen varrella.

lauantai 19. syyskuuta 2015

Uusi punainen silkkihame


Nukketalot ovat elävämpiä, kun niissä on nukkeja, joten ostan tilaisuuden tullen.

Tässä kuvassa yksi posliini-kangasnukke, jonka sain 15 eurolla ilman vaatteita. Sillä oli vain kulunut pitsialushame.

Suomesta ostamastani silkistä tein sille hameen ja yläosan vanhasta pitsistä.

Nyt se on kuin punainen kukkanen sinisessä makuuhuoneessa.

Jos sinulla on kaksi rahaa, osta toisella leipä ja toisella kukkanen, sanoo kiinalainen sananlasku.

Nukkenallemuseo on kuin pieni puutarha.