torstai 21. joulukuuta 2017

Paimenessa

Joka syksy museoon tulee jotakin uutta. Tässä tämän loppuvuoden 2017 aarre 1900-luvun alusta.

Bergerie tarkoittaa lammastarhaa. Nimen mukaan se voisi olla ranskalaista tekoa, mutta vain puinen tarha akvarelleineen ja nukkeineen on ranskalainen (tai sitten tehty Saksassa ranskalaisia markkinoita varten, mikä oli hyvin tavallista). 

Lampaat on valmistettu Erzgebirgessä Saksassa, ne kuuluvat Putz- sarjaan. Eli usein jouluaiheiseen koristeluun kuten provencelaiset Santon -nukkeiset jouluseimet kokonaisine kylineen.


Mutta mitä kaikkea tämä paimentarha voi tuoda esiin! Näin Hesarissa artikkelin susivaarasta ennen vanhaan. Kuinka moni lapsi joutuikaan suden suuhun paimenessa ollessaan!
http://souvenirs.midiblogs.com/media/02/01/3527108405.png 
Siinä linkki Hesarin artikkeliin, kuva on suurempi ja paremmin luettavissa kuin alimmainen kuva.

Totuus on tarua ihmeellisempää, sanotaan. Löysin suomenkielisenä, ranskankielisenä...vanhoja viittauksia lehtiartikkelien kuolinilmoituksiin, joissa kerrottiin noista susien raatelemista lapsista.

Ei ainoastaan lapset ole olleet vaarassa, vaan myös muita ihmisiä on kuollut monia eläimiä unohtamatta. Luin yhdestä kirjasta, miten 1800-luvulla laukkuryssä oli joutunut suden uhriksi talvella jäällä. Hänestä oli enää jäljellä vain jalat saappaissa. Uskomatonta miten susi söi ihmisiä. Silloin yksinäisillä kulkijoilla, matkustajilla oli monenlaisia muitakin vaaroja tiellä. Myös kummituksia! 

Historia toistaa itseään. Susikanta on lisääntynyt maailmalla ja susien vaaroista puhutaan nyt taas joka paikassa. Lapsia kielletään kulkemasta yksinään joillakin yksinäisillä luontopoluilla. Ja turistejakin varoitetaan täällä toisin paikoin.





Aveyron : face aux attaques du loup, un maire interdit aux enfants de sortir seuls

https://www.ladepeche.fr/article/2017/06/06/2588627-enfan...

https://www.coolamnews.com/loups-attaquent-enfants-3-pres...


Petits paysans surpris par un loup by François Grenier de Saint-Martin, 1833


Matti Hyvönen - Jäi toiset aamulla nukkumaan



Kun rikkaat lapset leikkivät paimeneen menoa nukeillaan ja leikkieläimillään köyhät lapset menivät itse paimeneen.

Joulukuvitusta 1800-luvulta

Tässä kuvia ranskalaisesta La Mode Illustrée -kirjasta, joka on vuodelta 1860:



Viimeisenä on hurjan näköinen kai joulupukki.

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Galeries Lafayette-ikkunoita Toulouse'ssa

Tässä näyteikkunakuvia syksyn ranskalaisesta muodista. Otin niitä Suomen matkallani, kun palatessani tänne lensin Berliinin Schönefeldin kautta Toulouseen.

Klikkaamalla saa kuvat suuremmiksi.






Joulupiparilta tuoksuu

Joulupukki kävi museossa. Dixie oli pakettia vastaanottamassa haukkuen ja ulvoen, se on sen lempipuuhaa.

Isosisko oli leiponut Suomessa ja lähetti jouluherkkuja tänne. Vietiin niitä myös ranskalaisille museon ystäville tuliaisiksi.
















Paketissa oli myös siskon kutoma hieno hame, jonka sain lahjaksi. Minunkin pitäisi taas aloittaa kutomaan. Se harrastus on jäänyt.

torstai 14. joulukuuta 2017

Joulupähkinä purtavaksi

Useina vuosina joulupyhinä minulla on ollut joku nukketalohaaste. Tänä vuonna se voisi olla tämä viime kesänä hankittu 1800-luvun lopun englantilainen nukketalo, jonne pitää tehdä verhot.

Punainen silkki voisi olla pirteä tässä synkässä mustassa talossa, koska lattiakin on punainen. Tai sitten vanhat valoisat pitsiverhot.

Ajanmukaisia huonekaluja en ole vielä ostanut, vähitellen hankin niitä. Ne ovat kalliita. Alakerran keittiöön olen jo jotain löytänyt.

Tässä 94cm korkeassa nukketalossa on kaikki alkuperäistä mikä näkyy, kuten nuo tapetit ja takat.

Verhojen kiinnitys ei ole helppo juttu noihin vanhoihin nukketaloihin, välillä kyllä, jos voi käyttää tarraa. Pikkunauloilla se ei aina onnistu, jos puu on kivikovaa. Nastatkaan eivät ole usein hyvä ratkaisu.

Minulta on mennyt vuodenpäivät useimmiten koko nukketalon täyttämiseen.




Dixien uudet hajut


Dixie haistelee nalleja, niitä entisiä bakteeripesiä, jotka muuttuivat puhtaiksi pulmusiksi museossa. Reisussa rähjääntyneet ovat nyt juhlakunnossa joulua varten. Runsas viikko enää aattoon.


Löysin niille sopivia vaatteita varastosta ja pienempi, jolla ei ollut enää silmiä, sai uudet nappisilmät.



maanantai 11. joulukuuta 2017

Eilispäivän käynti apteekissa



Tämä saksalainen apteekki nukketaloni motivoi minut käymään kahdessa Apteekkimuseossa Suomen matkallani Balttian kautta. Tuo 1900-luvun alun leikkikalu voi sisältää oikeita lääkkeitä joidenkin museokävijöiden mukaan. Se on oikea tarinatalo. On sanottu jopa, että lapset leikkivät oikeilla lääkkeillä, joita siinä näkee! Tarua vai totta, en tiedä.

Entisajan lääkkeet ihmettelyn aiheena on ollut sen jälkeen. Ja netistä löytyy lisäinfoa.

Apteekkimuseossa näkee todellista elämää isoäidin aikaan.

Apteekkimuseo Tallinnassa (katso kuvasarjani flickr.com sivuilla):

https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/7215...

https://en.wikipedia.org/wiki/Raeapteek
http://discover-estonia.com/town-hall-pharmacy-in-tallinn...

Apteekkimuseo Riikassa:
https://www.flickr.com/photos/myoldbearfreefr/albums/7215...

https://www.tripadvisor.fr/Attraction_Review-g274967-d577...
http://fm.mvm.lv/en/


sunnuntai 10. joulukuuta 2017

2000-luvun museotoimintaa

Ostin Suomesta pari vanhaa kirjaa. Toinen kertoo 1800-luvun ja 1900-luvun alun Suomesta. Siinä pääsee hyvin mukaan yli 100 vuoden takaisen elämän tunnelmiin. Kerron myöhemmin enemmän, kun olen lukenut sen loppuun.

Vertailuna nyt tämän päivän museotapahtumia. Vaikka menossa on vuoden hiljaisinta aikaa ennen joululomia, jotka alkavat parin viikon päästä. Silloin odotetaan vähän kävijöitä museoon.

Mutta täällä kulissien takana tapahtuu aina. Nyt on hyvää mainostusaikaa ja kokoelmasta huolehtimista.

Viime viikolla käytiin haukun kanssa Pont du Gardin turistitoimistossa noin 60km täältä. Liityttiin jäseniksi, niin pääsee Pont du Gardin turistioppaaseen ja heidän nettisivuilleen. Se maksaa yhdistykseltä 50€. Samalla voi jättää sinne museomainoksia. Pont du Gard, eli 2000 vuotta vanha roomalaisten rakentama Gardin silta, on alueemme talouden veturi, yli 1,5miljoonaa kävijää vuodessa.

http://www.pontdugard-tourisme.com/

Matkan varrella kävin Karkkimuseossa jättämässä museomainoksia. Kuuluisaan Uzèsiin ei voi niitä enää viedä, siitä on tullut maksullinen palvelu ja kallis vielä. Barjac'issa sama juttu.

Eilen oltiin ajelemassa Dixien kanssa Sommières'ssa, kirpparipäivä ja samalla jätettiin museomainoksia turistitoimistoon.

Alkuvuosina 2000-alussa minulla oli vain pyörä. Ei sillä pitkiä mainosreisuja tehty. Vaikka pyörän selässä onnistuin kuljettamaan paljon isojakin leluja, kerran toin sillä Alèsista nukketalon, noin 13km. Olin kuin aasi kuormineen.

Museokävijät ovat aina melkein kaukaa tulleita turisteja eikä lähipaikoilta. Kaukomarkkinointi on ollut lähimarkkinointia tärkeämpää.

Autokortin ajoin 2006 ja auton ostin kesällä samana vuonna. Siitä nopeni ja tehostui museomarkkinointi.

Ei minulla nettiäkään ollut alussa eikä tietokonetta, eikä siihen tietotaitoa, vasta vuonna 2004. Kirjoituskoneella kaiken tein. Nyt internetti tekee tuhat asiaa muutamalla klikkauksella. Ennen piti juosta paikasta toiseen tai soittaa asioita hoitaakseen.

Kontaktit ovat vielä tärkeitä PR. Ei niitä koskaan koneet korvaa.

Eilisellä kirpputorilla kasvoi taas kokoelma. Nalleperhe tällä kertaa. 20euroa iso nalle 50-luvulta ja 5euroa pikkunalle 60-luvulta. Ilman tinkaamista vielä.

Minulla on nyt yli 300 vanhaa nallea, noin 1910-luvulta 1960-luvulle. Mutta miten se on mahdollista, ihmettelen minä itsekin. Ennen kun ostin niitä Suomesta, hinnat olivat aina korkealla, joten harvoin tuli kaupat. Nytkin jos näkee niitä siellä, monta kymppiä ne maksavat. Ainakin minä olen nähnyt vain noin 50eurosta alkaen. Mikä se taikasana onkaan nallekaupoilleni? Kansainväliset markkinat. Maailmalla nalleja on myynnissä enemmän kuin Suomessa ja siten hinnat laskevat. Tarjontaa on enemmän kuin kysyntää.

Ovet auki Eurooppaan! Eikä vain nalle- tai nukkekaupoille.

100-vuotta sitten maailma oli toisenlainen, kuin yö ja päivä, nykyaikaan verrattuna. Silloin Nukkenallemuseota ei olisi voinut olla olemassakaan. Kaikki keinot, mitä meillä nykymaailmassa onkaan käytettävissä! On sitten kyse markkinoinnista, matkustamisesta, kokoelman kartuttamisesta, sen hoitamisesta...Toisaalta monimutkaisemmaksi maailma myös tulee, jos ajatellaan aikamme kaikkia vaatimuksia.

Tammikuussa 2018 alkaa museon 18.vuosi. Oppia ikä kaikki.

Tässä alla kuva nalleista. Tuo pienempi ja halvempi on sen näköinen, että se on tonkittu roskiksesta. Mutta tyylikäs myyjä sanoi sen tulevan suoraan ullakolta. Pesin ne iltapäivällä pyhäkuntoon museoon. Molempia voi piristää vaatteilla.

 http://www.raahenmuseo.fi/

Raahessa on Suomen vanhin paikallismuseo, vuodesta  1862.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Raahen_museo

1800-luvulla Raahe oli merkittävä laivanvarustajakaupunki. Joten liikennettä oli.

Mikä on yksi tärkeimmistä asioista toiminnalle kuin toiminnalle? Paikka, paikka ja paikka.

Muuten se mahdollinen uusi museotalo, jota oltiin katsomassa ystävien kanssa, on jo myyty. Taas uutta hakemaan. C'est la vie.